zone
uutiset
arviot
haastattelut
liveraportit

klubi
soittolistat
flyerit
astro
humanoid
kuvat
videot
linkit

unimeri

MESMER
Sugar Sermon
Mälsä Kolhoosi (kolhoz 4-2004)

Minusta on aina löytynyt pieni pehmeä kohta synkälle goottirokille. Tamperelainen Mesmer on nimensä mukaan hyvin hypnoottinen ja paikoitellen myös psykedeelinen trio, joten tämä maistuu minulle oikein hyvin. Sugar Sermon on siistitty ja hieman muuteltu, päivitetty versio heidän promo CD-R:stään, jonka arvostelin Psychotropic Zoneen aikaisemmin tänä vuonna. Soundi onkin jonkin verran parantunut, vaikka ei aivan täydellinen mielestäni olekaan. Lisäksi kappaleiden järjestys on hieman muuttunut, ja "Subutex Willer" on jätetty pois, liekö syynä arvosteluni?! Hidas ja maaginen "Absinth Letter" toimii kuitenkin edelleen introna ja hyvin toimiikin. "Heavenly Narcotic" on hidas ja hypnoottinen, yksi suosikeistani. Hieman menevämpi kappale on lisätty mukaan seuraavaksi: "Murderscene A4", joka maistuu varmasti kaikille mustahuulille vanhakantaisine rumpukoneineen. "Bardo Hangar" on psykedeelinen äänimatto, hyvä välipala. Sitten seuraa jumittava "Heavenly Narcotic, pt. 2", joka saa aivosi jähmettymään. Hyviä kitarajuttuja, ja muutenkin hieno, tumma kappale! Nopeampaa tavaraa on taas "Shellsong", joka muistuttaa monia 80-luvun goottiyhtyeitä ja yltyy loppupuolella melkoisen raivoisaan menoon. Levyn päättävä "Bowery" on sitten taas rauhallisempaa tavaraa, kaunis ja sopiva lopetus hyvälle levylle. Kannattaa käydä levy hakemassa vaikka Stupidosta, jos pitää synkästä, hypnoottisesta musiikista jossa on paljon koskettimia ja hyvä laulaja.

www.mesmermusic.tk

[ takaisin alkuun ]

MOSES HAZY
Again
Self-released CD EP (MOSES-002)

Enpä ollut tästä nuoresta Torniolaisbändistä ikinä ennen kuullutkaan, kun tämä, yhtyeen toinen EP kolahti postiluukusta. Jonkinlaista friikkirockia nämä lapin pojat veivaavat, ja meno on kova. Ensimmäinen kappale "Virginia Peng" tuo vahvasi mieleen Dildo Manian. Seuraava, kaunis ja mukava "Judas of Today" on lähempänä garagerockia, kiva sävellys. Epävireinen foni häiritsee kyllä hieman, mutta tämä on silti CD:n paras kappale, ja muistuttaa hieman Flaming Sideburnsin rauhallisempia kappaleita, ja ehkä myös TSOOL:ia. Räväkämpi rokkipala on sitten "Suck My Elbow", rock 'n 'roll! Kyllä näillä kavereilla draivia riittää. Viimeinen kappale "Annie the Aunt of Rock 'n' Roll" on sitten enempi tuollaista syvän etelän blues-osastoa banjoa myöten. Rauhallinen väliosa fonisooloineen on kyllä kappaleen kiinnostavinta antia. Ihan ok bändihän tämä Moses Hazy on, mutta koska mistään psykedeliasta ei voida puhua, ei tämä ole ihan minun makuuni. Lisäpisteitä tulee siitä, että yhtyeessä on peruscombon lisäksi myös kosketinsoittaja ja saksofonisti. Levyn myynnissä auttaa muuten Trash Can Records.

www.moseshazy.net

[ takaisin alkuun ]

JELLYFISH SYNDROME
Demo 2004

Jellyfish Syndrome on yllättävän groovy, likaista ja äänekästä stoner rockia soittava pumppu Ruotsista. Levyn kannessa oleva tarra sanoo "sexually frustrated sonic fuzz ass rock", joten ehkä se valaisee hieman asiaa?! Tältä CD-R:ltä löytyy viisi kappaletta, joiden yhteispituus on yli puoli tuntia, tosin ennen viimeistä kappaletta levyllä tulee 10 minuuttia hiljaisuutta… Melko rankkaa menoa on näillä kavereilla, ja kitarasoundit ovat mukavan säröiset. Muutenkin soundit ovat juuri sopivat tällaiselle musiikille. Pikkuisen huumoria ja tuollainen hieman vääristynyt ote tekee bändille hyvää. QOTSA on varmaan pyörinyt kavereilla levylautasella. Kaikki varsinaiset kappaleet ovat erittäin toimivia latauksia, ja varsinkin nopea "8424" tykittää täysillä eteenpäin. Levyn päättävä akustinen pala on jonkinlainen versio tästä. Toinen erittäin kova vetäisy on energinen "Cinnamon Song". Kannattaa käydä kuuntelemassa kappaleita tältä ja bändin aiemmilta levyiltä heidän kotisivuiltaan, ja toivotaan, että tämä bändi saa pian tehtyä kokopitkän CD:n, sillä he rokkaavat.

www.jellyfishsyndrome.com

[ takaisin alkuun ]

Eri esittäjiä:
Million Tongues Festival
Bastet (BAST 003)

Tämä mielenkiintoinen kokoelmalevy esittelee Chicagossa tämän vuoden elokuussa järjestettyjen festivaalien bändejä. Melkoisen kirjavasta katraasta on muuten kyse. Levyn aloittaa hilpeä freak beat -veto vuodelta 1967, josta ovat vastuussa Michael (Yonkers) and The Mumbles. Sitten on vuorossa muutama äänekäs ja punkahtava japanilainen psykebändi, joista joku on hieman turhan suttuisilla soundeilla mukana. LSD March edustaa genreä parhaiten. Kova ja raskas meno jatkuu sitten Inner Thronen mukavan pimeän kappaleen "Synaptic Prothesis" tahdissa. Sitten seuraa toinen toistaan oudompia (ainakin minulle) Jenkkibändejä, surkeat livenauhoitukset välillä hieman häiritsevät. Kun on rokattu kunnolla, on aika vaihtaa hieman rauhallisempaan tavaraan, ja alkaakin tuollainen folkahtavampi vaihe. Erittäin mainio kappale tässä osuudessa on Espersin herkkä kappale "Under The Waterfall". Melkoisen arkaaista ja primitiivistä materiaalia tarjoilevat PG Six ja Fursaxa. Sitten siirrytäänkin todella kosmisen tunnelmoinnin puoleen kun Kawabato Makoto tarjoilee annoksen avaruutta Kinskin kanssa. Hienoa! Loppulevy meneekin sitten mitä kummallisimpia kokeellisia äänikollaaseja ja robottimaista sykettä kuunnellessa. Hämmentävää… Kyseessä on siis melkoisen monipuolinen levy, joka kuitenkin jotenkin onnistuu pysymään kasassa. Suurin osa levyn kahdestakymmenestä kappaleesta on muualla julkaisemattomia. Valittelua tulee oikeastaan vaan joidenkin kappaleiden huonosta ääneen laadusta. Bastet on amerikkalaisen Arthur -lehden levy-yhtiö, ja tätä levyä onkin kyseisten festivaalisen lisäksi ollut saatavilta vain tämän erittäin mielenkiintoiselta vaikuttavan lehden kautta.

www.arthurmag.com

[ takaisin alkuun ]

CENSUS OF HALLUCINATIONS
Nine Lives
Stone Premonitions (SPCD 045)

Jep, on aika saada taas positiivisia vibraatioita yhdeltä kovimmista kansainvälisen underground -musiikin verkostoon kuuluvista bändeistä. Kuten nimi vihjaa, on kyseessä jo Census of Hallucinationsin yhdeksäs levy. Edelliseen levyyn (The Eight Dwarf) nähden on selvää parannusta. Tuotanto on vieläkin onnistuneempi, mukana on hieman parempia kappaleita, ja meno toimii muutenkin hienosti. Välillä psykedelian taso on todella syvällinen, vaikka mukana on myös kivoja Magic Mushroom Bandin kevyempien happopoppien kaltaisia helmiä (esim. "Mock Honesty"). Bändi pitää hienosti elossa ilmaisfestivaaliskenen henkeä, ja vaikutteita on ainakin Gongilta ja Hawkwindilta. Manuel Göttsching -tyylistä kitarointia on myös aika monessa kappaleessa. Jotkut kappaleet tuovat mieleen vanhan Porcupine Treen. Mukana on myös mukava versio Peter Greenin klassikosta "The Green Manalishi". Osa kappaleista on enempi ambient -osastoa jossa syntetisaattoreille annetaan pääosa. Levyllä on mukana myös huumoria aina silloin tällöin, sekä outoja sampleja ja efektoituja puheita. Levyltä löytyy kaiken kaikkiaan 18 kappaletta, joista suurin osa on lyhyehköjä. Tim Jones ja Terri-B. yhdistävät mielestäni onnistuneesti hippiajan ideologiaa ja nykyistä teknologiaa. Soitto, laulu ja rumpujen ohjelmointi sujuu moitteettomasti, ja vierailijoita on käytetty apuna lisäksi tarvittaessa. Kyseessä on siis hyvin monipuolinen ja monisävyinen levy, joka pitää tiukasti otteessaan. Levy on juuri sopivasti hallusinatorinen, jotta se maistuu varmasti niin normaali- kuin muuntuneessakin tajunnan tilassa. Tämä täytynee olla yksi vuoden 2004 parhaista underground -julkaisuista! Onneksi olkoon muuten vaan Stone Premonitions -lafkan 10-vuotissynttäreiden johdosta.

www.aural-innovations.com/stonepremonitions

[ takaisin alkuun ]

RÅD KJETIL AND THE LOVING EYE OF GOD
Goddamn I'm a Countryman Records (Countryman 005)

Hienoa, uusi levy ruotsalaisen The Spacious Mindin ihmisiltä! Tosin soittajien nimiä ei paljasteta, mutta yhteys lienee melko selvä... Tämä on taas varsin erilainen levy Jensin ja Henrikin soololevyjen jälkeen, mutta taso ei todellakaan ole laskenut piirun vertaa. Ensimmäinen kappale "Now Cover Your Body with Black Light" alkaa pehmeällä urkudronella, johon yhtyvät kauniit akustiset kitarat. Yli kymmenen minuuttisen biisin loppupuolella mukaan yhtyy myös sähkökitara ja rummut. Todella kosminen ja kaunis kokemus! "I Dauflom" on hyvin hämärä kollaasi kummallisia soundeja ja pätkiä ruotsinkielisestä puheesta. Todella psykedeelistä! "They Used To Be Like Children, Carefree…Always Happy And Laughing" voisi olla hyvin Pink Floydin More -levyltä, rauhoittavaa ja kaunista. Taas astetta utuisempaan suuntaan menee "Dal-Jani Välta", joskin parin minuutin kuluttua kaiken psykedeelisen kuohunnan takaa alkaa ihan selkeä kappale, joka antaa tilaa mukaville, tajuntaa laajentaville sähkökitarasooloille. Tämä kuulostaa ehkä eniten The Spacious Mindilta tällä levyllä. "Let's Build a Small Vessel And Land Inside Her Heart" on taas askelta rauhallisempi, akustisten varassa etenevä kappale, jossa on hieno loppu. Levyn päättävä "Deleirs Dess" alkaa hyvin hiljaa urkudronella, johon lisätään pieniä ääniefektejä ja väärinpäin tulevaa kitaraa. Suurin piirtein tätä sitten jatkuukin koko loppu kappaleen ajan. Ilmeisesti rankempi revittely ja rokkaus on säästetty kauan odotetulle uudelle TSM -levylle, koska tämä julkaisu on kaiken kaikkiaan melkoisen seesteinen, meditatiivinen ja rauhoittava. Kyseessä on kuitenkin aivan mahtava levy, ja pakkohankinta kaikille TSM ja Holy River Family Band -faneille, ja suositeltava kokeilu kenelle tahansa, joka haluaa pistää mielensä kellumaan kosmisissa virtauksissa jossain tajunnan tuolla puolen.

www.countrymanrecords.com

[ takaisin alkuun ]

HOTGUITARS/DRAKE`S MEDICINE
Split 7"
Kevyt nostalgia/Sweetcore (KENO-04/SCORE-01)

Hotguitarsinhan muodostavat mm. Circle -yhteyksistään tutut kaverit Teemu Korpipää ja Jyrki Laiho. Tässä projektissaan äijät saavat rauhassa mekastaa ja möykätä ja soittaa ja julkaista ihan mitä vaan, luulisin. Tätä ennen he ovat julkaisseet pari EP:tä, jotka ovat sisältäneet erittäin kokeellista tavaraa. Samoilla linjoilla jatketaan myös tällä splitillä. Ensimmäinen kappale "Partisans & Guerillas" on tuollainen hieman vaisumpi ja hiljaisempi kokeilu, mutta "False Testimonies - Grind Symphony in 5 Parts" on nimensä mukaan aivan tajutonta grind gore -noisea: armoton ja erittäin intensiivinen äänihyökkäys korville, kaoottista mekkalaa. Viimeinen "Firm Iconoclast" on onneksi taas rauhallisempi vetäisy, ja siitä saa jo jotain selvääkin. Aika psykedeelistä, vellovaa tavaraa. Drake's Medicinen perustivat muutama Kotkalainen tyyppi terapiabändiksi, ja he ovat soittaneet livenä ainakin Mental Alaskan klubilla. He improvisoivat kaiken soittamansa musiikin soittohetkellä, joten samoja kappaleita ei kuulla koskaan uudestaan. Tällä sinkulla he tarjoavat improvisaation nimeltään "Find the Major Mistake", joka on nauhoitettu 2003 bändin ollessa vielä trio. Mukava, instrumentaalinen kappale, hieman tuollaista post rock -otetta on aistittavissa. Rajummat kohdat tuovat hieman mieleen GSYBE!:n, vaikkakin pienemmällä orkestraatiolla. Tätä olisi kiva kuulla enemmänkin. Kannattaa hankkia tämä sinnku nopeasti, sillä 200 kappaleen painos on ainakin Kevyt nostalgialta jo lopussa!

www.sweetcore.org

[ takaisin alkuun ]

TENZENMEN PRESENTS
Eccentrics, issue #2
Tenzenmen (002TZM)

Entinen Circle -kitaristi Jyrki Laiho (soittaa nykyään mm. Kuusumun Profeetassa) oli ystävällisesti valmis myymään minulle arkistokappaleensa parista ensimmäisestä Circlen vinyylistä, ja paketin mukana hän lähetti myös tämän kummallisen kolmen bändin split -julkaisun. Tenzenmen on ilmeisesti australialainen lafka, joka on ainakin tähän mennessä keskittynyt tämän kaltaisiin levyihin. Omien nettisivujensa mukaan he ovat kiinnostuneet kaikesta äärimmäisestä, julkeasta, huvittavasta, seikkailunhaluisesta, improvisoidusta jne. musiikista. Tämä CD soveltuu varsin hyvin noihin rajoihin. Levyn aloittaa 6 kappaleella japanilainen Limited Express (has gone?), josta en ole aikaisemmin kuullut pihaustakaan. Melko raskasta, meluisaa, teknistä ja hauskaa kamaa. Naislaulajan erittäin korkea ja teatraalinen laulu jää päällimmäiseksi mieleen. Outoa. Sitten onkin vuorossa Jyrki Laihon, Veli Nuorsaaren ja Janne Peltomäen muodostama trio Stalwart. Heidän jokin aikaa sitten julkaistu CD-EP Torment Nonplus oli lupaavaa esimakua raskaasta ja hypnoottisesta vyörytyksestä, jota tälläkin levyllä on tarjolla. Reiluun pariinkymmeneen minuuttiin on ahdettu seitsemän armotonta rypistystä. Vanha Circle on edelleen kuultavissa, mutta kyllä tässä on paljon muutakin. Jyrki myös laulaa varsinkin kappaleessa "Girl Parade Trainee". "Sickened by Symbolism" on melkoisen nopeaa menoa, huh-huh! Sitten seuraa raskasta, hidasta riffittelyä, mutta aina on mukana myös kakofonisia, psykedeelisiä elementtejä. Aika kokeellista, helvetin raskasta ja kummaa kamaa tämä on. Hieman pelottaa, jos mahdollisesti piankin tuleva kokopitkä on kauttaaltaan näin armotonta päänhakkausta, mutta tällaisina parin kymmenen minuutin paloina tämä toimii kuin älyämpäri. Olisi kiva saada orkesteri myös keikoille, ehkä pienillä vahvistuksilla. Levyn viimeinen orkesteri on myös Suomesta kotoisin oleva Plat Ypus, josta en häpeäkseni tiedä entuudestaan juuri yhtään mitään. Pari lyhyempää biisiä on nauhoitettu jo 1997, yli 14-minuuttinen "Black Hand Rising" taas 2002. Melkoisen äänekästä ja outoa, selvästi improvisaatioon perustuvaa kamaa tämä kvartetti heittää. Mukana on myös ohjelmointia ja äänikollaasimaisia elementtejä, jotka antavat lisäväriä kivasti. Aika hämmentävä kokolema, mutta kyllä tällaiselle tavaralle löytyy varmasti diggareita!

www.ten-zen-men.com

[ takaisin alkuun ]

HYPNOS 69
Forrest of Illusion/Colour Haze
Flowers split 10"
Electrohasch (Electrohasch 091)

Tässäpä on mukava kimppajulkaisu belgialaiselta Hypnos 69:ltä ja saksalaiselta Colour Hazeltä. Viimeksi mainittu onkin jo ehtinyt tulla tutuksi, mutta Hypnos 69 oli minulle aivan uusi tuttavuus, tosin bändin nimen olin kyllä monissa yhteyksissä kuullut. He ovat julkaisseet muutaman CD:n, ja ovat käsittääkseni kohtalaisen suosittuja. Tällä pikku vinyylillä on heiltä yksi pitkä kappale "Forrest of Illusion", joka on jaettu kahteen osaan. Hieno biisi, ja sopii hyvin yhteen Colour Hazen kanssa, vaikkakin Hypnos 69:n musiikki tuntuu olevan hieman pehmeämpää, monivivahteisempaa ja kauniimpaa kuin saksalaisten kavereidensa. Välillä saadaan kuitenkin päälle raskaampi stoner rock -vaihde. Bändissä on myös saksofonisti, jota ei tosin tässä kyseisessä biisissä pääse kuulemaan. Colour Haze -puolelta löytyy kaksi kappaletta: ensin heidän uusimmalla CD:lläänkin oleva "Flowers", ja sitten ilmeisesti muualla julkaisematon, vuonna 2003 nauhoitettu "Amo Te". "Flowers" on todella hieno kappale, joka edustaa bändin melodisempaa suuntaa. "Amo Te" on keskitempoinen boogie, jossa välillä jyrätään hieman rankemminkin. Fender Rhodes on luomassa mukavan ilmavaa tunnelmaa. Stephanin kitarajutut on herkkua korville, niin kuin aina. Oikein kiva kymppituumainen, joka 1000 kappaleen painos on numeroitu.

www.elektrohasch.de

[ takaisin alkuun ]

HYPNOS 69
The Intrigue of Perception
Elektrohasch (Elektrohasch 103)

Tämä belgialainen vuonna 1994 perustettu psykedeelinen bändi on ottanut nimensä kreikkalaiselta unen ja alitajunnan jumalalta. Tämä on heidän kolmas virallinen CD:nsä ja ensimmäinen jonka olen saanut arvosteltavaksi. Ajattelin tämän olevan enempi fuzz/stoner rockia, mutta lähelle tätä kategoriaa pääsee vain levyn aloittava intensiivinen ja vahva "The Endless Void", ja sekin vain huippukohdissaan. Mellotron tuo lisää kiihdyttävää efektiä, ja saksofoni on jo heti vahvasti esillä. Tämä kuulostaa hieman bändin sieluntovereilta Colour Hazeltä. Seuraavaksi tuleva "Good Sinner-Bad Sinner" onkin sitten aivan eri maailmasta pehmein jazz-vaikuttein. Yksi parhaimmista kappaleista on hidastempoinen ja unenomainen "Third Nature", joka kuulostaa hieman Pink Floydilta, mutta varsinkin King Black Acidiltä, joka on muuten yksi suosikkiyhtyeistäni. Rankkaa kitarasooloa! Sitten seuraa "Twisting the Knife", joka on levyn nopea rokkipala. Pieni poikani tykkäsi kovasti tanssia tätä. Jonkinlaista raskasta progerokkia tämä kai lienee, oikein menevä biisi. Viiteen osaan jaettu nimikkokappale on sitten CD:n suuri progressiivinen mestariteos. Ensimmäinen osa "Islands on the Sun" on rauhallinen ja kaunis avaruusballadi DarXtarin tyyliin. Mukana on myös akustista kitaraa ja urkuja. Kertosäkeessä on hyvät harmoniset laulut. Toinen osa on hyvin seesteinen saksofonisoolo-osa, välillä mieleen tulee Nik Turner. Sitten alkaa syntetisaattorisekvenssi, ja kappale lähtee taas upeasti liikkeelle. Kaunista progea, loistavaa! Kappaleen viimeinen, herkkä instrumentaaliosa tuo mieleen Camelin. Siinä on yksinkertainen mutta hieno melodia. Loppua kohden osa kasvaa jonkin verran, ja mieleen tulee myös Van Der Graaf Generator. Kaiken kaikkiaan ehkä levyn paras kappale. Levyn päättää kauniisti ja rauhallisesti "Absent Friends", jossa on mukana klarinettia ja psykedeelistä delaykitaraa. Hypnos 69 oli todella positiivinen yllätys kaikessa monipuolisuudessaan, ja kun tämän CD:n sounditkin ovat erittäin hyvät, ei tätä voi olla suosittelematta kaikille psykedeelisestä ja progressiivisesta rokista pitäville. Lisäksi on kehuttava hienoa grafiikkaa levyn sanoitukset sisältävässä kansivihkossa.

www.hypnos69.tk

[ takaisin alkuun ]

MERZBOW
Sha Mo 3000
Essence Music (ESS003)

Koska en ole varsinaisesti mikään noise -fani, olen jotenkin onnistunut välttämään jopa tämän japanilaisen noisen kuninkaan tuotokset tähän asti. Merzbow on yhtä kuin Masami Akita, joka on julkaissut lukemattomia levyjä 90-luvun alusta alkaen. Ilmeisesti levyt ovat hyvin erilaisia, mutta kaveri on joka tapauksessa saavuttanut suurta suosiota ja kunnioitusta ympäri maailmaa. Tämä on hänen viimeisin, ja ensimmäinen Brasiliassa julkaistu levynsä. Artistin itsensä tekemät psykedeeliset miniatyyri-LP -kannet herättivät heti mielenkiintoni. Samoin artistin nimi oli niin tuttu, että paloin halusta päästä tutustumaan levyn sisältöön. Ensimmäinen kuuntelukerta oli melko tyrmäävä: miten kukaan jaksaa kuunnella tällaista sekavaa surinaa ja kohinaa? Pikku hiljaa musiikki alkoi kuitenkin tarjota uusia merkityksiä ja aloin saamaan siitä hieman selvää. Kaiken digitaalisen melun alta pystyy välillä tunnistamaan kitaroita ja biittejä. Äärimmäisen kokeellista tämä joka tapauksessa on. Levyltä löytyy viisi kappaletta joiden yhteispituus on lähemmäs 66 minuuttia. Ensimmäinen "Suzunami" on pelkkää noisea, mutta jo seuraava, kirskuva nimikkokappale sisältää myös hieman rytmiä. Looppeja ja sampleja on käytetty aika paljon, ja lopputulos on erittäin kummallinen. Minulle uppoavat parhaiten pari viimeistä kappaletta, jotka ehkä ovat hieman rauhallisempia mutta melkoisen psykedeelisiä. Pahemmin noiselle altistumattomille korville levy on kuitenkin melkoisen raskas kokemus, vaikkakin mielenkiintoinen ja äärimmäinen sellainen. CD julkaistiin myös rajattuna 99 kappaleen laatikkopainoksena monenlaisin lisukkein, mutta tämä painos luonnollisesti myytiin loppuun heti. Standardieditionkin painos on rajoitettu 900 kappaleeseen.

www.essence-music.com

[ takaisin alkuun ]

CIRCLE
Forest
Ektro Records (EKTRO-028)

Nämä kaverit ne vaan uusiutuvat jatkuvasti. Forest on jälleen taas hyvin erilainen Circle -levy. Raskaat, jyräävät särökitarariffit on nyt totaalisesti unohdettu, ja homma on hoidettu akustisilla. Myöskään bassokitaraa ei ole lainkaan kuultavissa. Uutta ovat primitiiviset, suorastaan tribaalit lyömäsoittimet joita soittavat kaikki neljä bändin jäsentä, sekä nopeasti pulputtavat syntetisaattorikuviot ja sekvenssit. Laulukin on hyvin erilaista kuin viime levyillä. Ensiksikin se on englanniksi (vaikka kappaleen nimet ovatkin suomeksi), ja melko rauhallista ja tunnelmallista. "Luikertelevat lahoavat" sisältää myös kirkkolaululta kuulostavaa laulantaa parin ensimmäisen albumin tyyliin, lieko Lehtisalon kirkkokuorotaustan peruja? CD:ltä löytyy neljä pitkää kappaletta, jotka ovat tunnelmaltaan melko yhteneväisiä. Levyä kuunnellessaan tuntuu siltä, että on keskellä jotain synkkää taikametsää, jonka omituiset, tuonpuoleiset olennot kommunikoivat sinun kanssasi. Tunne on hieman pelottava, mutta paremminkin huumaava ja kutsuva. Circlelle tuttuun tapaan kappaleet perustuvat edelleen pitkälti hypnoottiseen toistoon, johon lisätään pientä variaatiota, jolla transsiin kuljetettava kuuntelija houkutellaan keskittymään täydellisesti musiikkiin. Nyt on Guillotinella ja Vesiliirrolla viljelty lo-fi -estetiikka onneksi unhoitettu, ja levy kuulostaa erittäin hyvältä, vaikkakaan ei turhan tuotetulta. Paras kappale on mielestä levyn päättävä "Jäljet", joka todella ottaa kuuntelijan haltuunsa. Forest on erittäin hyvä levy Suomen parhaalta yhtyeeltä, ja pakkohankinta kaikille psykedeelisestä, hypnoottisesta musiikista pitäville. Kannattaa hankkia myös vinyylinä julkaistu livelevy Empire, ja pari uuttakin Circle -julkaisua pitäisi pulpahtaa esiin vielä tämän vuoden puolella.

www.ektrorecords.com

[ takaisin alkuun ]

RÄTTÖ JA LEHTISALO
Pari lepakkoa Transylvaniassa
Ektro Records (EKTRO-029)

Circle -miehet Jussi Lehtisalo ja Mika Rättö jatkavat matkaansa kohti rocktähteyttä toisella duetollaan. Edellisestä levystä (Kopernikus hortoilee näkinkengässä) poiketen on ote nyt lähes täysin akustinen. Neu! -tyylinen, konemainen rumpukomppi löytyy vain kappaleesta "Peltojen poikki pääkaupunkiin", joka on sekvenssereineen ja koskettimineen ainut ensimmäistä CD:tä muistuttava avaruuspopkappale. Tämä instrumentaali on myös yksi suosikeistani. Muuten levy toimii hyvin vankasti vain akustisten kitaroiden ja laulun voimalla, vaikka hieman koskettimia on muissakin kappaleissa, ja mukana on myös huuliharppua. Edellisen levyn tapaan nauhoittaja ja miksaaja Aki Peltonen soittaa myös kitaroita, ja viimeisessä, melko abstraktissa kappaleessa "Kaksituhatta vuotta" on rummuissa Janne Tuomi. "Harmittava levitaatiotapaus" sisältää myös vekkulisti muinaisen kirjoituskoneen ääntä. Levy oli minulle yllätys, sillä olin kuvitellut kaveruksien jatkavan yhä tanssittavampaan suuntaan. Syy tähän kuvitelmaan oli radiosta kuulemani kappale, joka oli jonkinlaista sleaze-funk-pop-discoa. Jussi oli kuitenkin päättänyt jättää pari tämän suuntaista kappaletta pois levyltä, koska ne eivät sopineet sen akustiseen yleisfiilikseen. Ei huolta: nämä pois jääneet kappaleet ollaan julkaisemassa myöhemmin vinyylimuodossa! Parhaimpiin kappaleisiin kuuluu mielestäni levyn pisin, mystinen kappale "Neitsyt ja runoilija", jonka sanoitukset kertovat jostain pakanallisesta uhrimenosta. Osa sanoituksista on aika hauskoja, suorastaa humoristisia. Mukana on myös paljon erilaista ääntelyä ja universaaleja pop-rock-äänteitä. Pari lepakkoa Transylvaniassa on melkoisen rauhallinen, ja vaikka ei varsinaisesti folkkia olekaan, tuovat akustiset kitarat kuitenkin sen kaltaisia fiiliksiä. Psykedeelisiäkin elementtejä on mukana, tosin yleensä hyvin hienovaraisesti ilmaistuna. Levy vaatii useamman kuuntelukerran auetakseen kunnolla, mutta on sen jälkeen oikein nautinnollinen, ja kestää paljon kuuntelua. Rätön ja Lehtisalon mieskunto on siis edelleen erinomainen, se täytyy tunnustaa. Lisäpisteitä tulee oivista kansigrafiikoista!

www.circlefinland.com/mikajajussi.html

[ takaisin alkuun ]

THE PHONIES
Instant Elation
Oy Motley Ltd

Tämä on Kokkolalaisen The Phonies -yhtyeen ensimmäinen kokopitkä CD. Bändin lauluntekijät Tom Stenman ja Risto Lehtomaa olivat yhdeksänkymmentä luvun alkupuolella power-pop bändissä nimeltään The Refresments, joka saavutti kohtalaista suosiota. Tämän jälkeen heillä oli bändi nimeltään Mental Market, joka on nyttemmin muuntunut The Phoniesiksi. Tästä levystä paistaa vahvasti läpi Neil Youngin tuotanto, ja kaverit ovat myös kovia Bevis Frond -faneja. Löytyypä levyltä pirteä versio Frondin "Down in the Well" -kappaleestakin, ja mikä tärkeintä, itse maestro Nick Saloman on saatu soittamaan taivaallinen tuplasoolo yhteen kappaleeseen! Jo tuo seikka tekee levystä ostamisen arvoisen, mutta muitakin ansioita löytyy rutkasti. Musiikki on nimittäin erittäin hyvää, tarttuvaa, melodista kitaravoittoista rock-poppia, jossa on mukana hieman psykedeelisiä vivahteita. Myös Roky Erikson on mainittu yhdeksi vaikuttajaksi. Lähinnä jotkut melodiat sekä jouset ja mellotron saavat aikaan sen, että levystä tulee välillä mieleen norjalainen Motorpsycho ja jopa Dipsomaniads, vaikka levy onkin tunnelmaltaan lähempänä 70- kuin 60-lukua. Moogin käyttö tuo hieman sävyjä progressiivisesta rockista, samoin urut. Soitto ja tuotanto toimivat moitteettomasti, ja Stenmanin kirkas laulu porautuu syvälle sisimpään. Sanoitukset ovat melko synkkiä ja häiriintyneitä. Kaiken kaikkiaan oikein onnistunut debyyttilevy, kannattaa ehdottomasti tutustua!

www.thephonies.net

[ takaisin alkuun ]

MAGIC MUSHROOM BAND
Singles and Rarities/Process of Illumination/Re-Hash/RU Space Out 2
Voiceprint (VP287CD/VP309CD/VP284CD/VP286CD)

Magic Mushroom Band on ollut yksi suosikkibändeistäni jo vuosia. Tämä siitäkin huolimatta, että kun heidän toinen bändinsä Astralasia alkoi menestyä paremmin, ei yhtye ole tehnyt mitään vuoden 1994 jälkeen. Bändi edustaa Englannin 80-luvun festivaaliskenen parhaimmistoa Ozric Tentaclesin ohella. Siis juuri tätä hippiporukkaa jota saattoi nähdä Stonehengellä kesäpäivätasauksen aikaan ja monilla muilla festivaaleilla. Bändi ehti julkaista seitsemän levyä ja neljä EP:tä ennen lopettamistaan. Alkuperäiset, rajoitetut vinyylipainokset hienoilla kansilla ovat hyvin haluttua tavaraa psykedeelisen rockin keräilijöiden parissa. Voiceprint onkin tehnyt oikean suurpalveluksen musiikkikulttuurille julkaisemalla uudestaan suurimman osan yhtyeen levyistä. Lisäksi he ovat julkaisseet pari kokoelmaa bändiltä. Singles and Rarities sisältää nimensä mukaan kappaleita yhtyeen sinkuilta. Levyn aloittaa "Pictures in My Mind", yksi bändin parhaista kappaleista. Tässä kiteytyy koko bändin psykedeelinen avaruuspop -soundi täydellisesti. He nauhoittivat välillä myös covereita, joten tältä CD:ltä löytyy oivat versiot kappaleista "Eight Miles High" ja "Set the Controls for the Heart of The Sun". "Magic Eye" on yksi bändin tunnetuimmista kappaleista, ja nyt kyseessä on siis uudempi, ambient-trance versio. Kenties harvinaisinta osastoa on Freshly Picked -promo EP:ltä otetut kaksi uudelleen miksausta ja yksi edit. Kannattava ostos, vaikka (kuten minä) sattuisitkin omistamaan kaikki bändit julkaisut, koska tämä on kuitenkin uudelleen masteroitu, ja kaikki kappaleet ovat helposti kuunneltavissa.

Process of Illumination on pitkään ollut yksi suosikeistani MMB:n levyjen joukossa. Versio Beatlesin happoklassikosta "Tomorrow Never Knows" aloittaa levyn komeasti. Muutenkin tältä levyltä löytyy monta hyvää kappaletta. Re-Hash oli bändin projekti sovittaa uudelleen vanhoja kappaleitaan tanssittavaan, elektronisempaan suuntaan Astralasian viitoittamaa tietä. Monet uusista versioista ovatkin alkuperäisiä parempia! Levyltä löytyy myös mielenkiintoiset versiot kappaleista "Are You Experienced" (Hendrix) ja "My White Bicycle" (Tomorrow). RU Spaced Out 2 jäi toiseksi viimeiseksi levyksi bändiltä. Tämä on myös yksi suosikeistani. Levyltä löytyy tuttuun tapaan sekä tarttuvia avaruuspopralleja että utuisempia instrumentaaleja. Täytyy mainita kiva versio Hawkwindin kappaleesta "Hurry on Sundown". Minusta on todelle hienoa, että Voiceprint on julkaissut nämä hienot levyt uudelleenmasteroituina, jotta tämä loistava bändi ei hautaudu historiaan. Alkuperäiset kansigrafiikat, liitteet ja sanoitukset on kerätty vihkosiin, tosin osa tekstistä on liian pienellä ainakin minun luettavakseni. Ainut pieni valituksen sana siitä, että levyillä ei ole yhtään bonusraitoja. Näiden lisäksi Voiceprint on julkaissut uudelleen bändin levyt Spaced Out ja Magic, mutta näitä en saanut käsiini. Mikä ehkä kuitenkin näistä puuttuvista julkaisuista eniten kiinnostaa, on kokoelma nimeltään Spaced Out III: Outtakes and Spacecakes, sillä tämä on ainut levy millä on ennen julkaisematonta tavaraa. Nämä olisi toki voitu hyvin laittaa muille CD:ille bonusmateriaaliksi… Jos olet sattunut tämän bändin ensimmäisellä kierroksella missaamaan, on nyt korkein aika tutustua heihin.

www.voiceprint.co.uk

[ takaisin alkuun ]

MANA MANA
Kuolla elävänä - Live 2001
Riemu (riemucd-008)

Mana Mana on yksi kovimpia suomalaisia bändejä koskaan, PISTE. Tämä Joensuussa 1980-luvun jälkipuoliskolla perustettu bändi oli osa Suomen underground punk/HC -villityksen huumaa. Ärhäkämmistä kiljukavereistaan poiketen nämä pojat uivat vain paljon hitaammissa, raskaammissa ja mystisemmissä vesissä. Bändin biisintekijä oli legendaarinen Jouni Mömmö, jonka sairaalloiset sanoitukset antoivat oudolle musiikille lähes metafyysiset ominaisuudet. Jouni oli jossain määrin henkisesti sairas, ja hän toi sanoissa julki julmalla tavalla omia synkkiä kelojaan. Sanoitukset kertovat usein kuolemasta, mielipuolisista näyistä helvetin esikartanoissa sekä tietysti suomalaisittain parisuhdeongelmista. Mielenterveydelliset ongelmat ja epäterveelliset elämäntavat korjasivat tämän hullun neron valitettavasti liian aikaisin toisiin sfääreihin jo 26.10.1991. Bändi ehti julkaisemaan vain pari sinkkua ja yhden mahtavan levyn Totuus palaa ennen Jounin kuolemaa. Nämä ovat jo keräilykamaa, mutta onneksi Kaikki-Complete -kokoelma kattaa koko tuotannon.

Yhtyeen massiivisen kitaravallin luonut Otra Romppanen on muiden bänditouhujensa (mm. Enter, Psychoplasma jne.) ohella vuosien varrella silloin tällöin kasannut bändin uudestaan ja heittänyt keikkoja (välillä jopa seitsemän kitaristin voimalla!) kunnioittaen Mömmön perintöä, sekä jopa julkaissut hienon levyn Murheen laakso Jounin jälkeensä jättämistä biiseistä. Olin katsomassa bändiä viimeksi joskus 2001 Nosturilla, ja meno oli erittäin tiukkaa. Sama draivi on selvästi jatkunut myös tälle Tavastian keikalle saakka. Heidän viimeinen keikkansa. Kahden tunnin setistä on poimittu parhaat palat, ja homma toimii moitteettomasti. Kaltsu hoitaa Mömmön laulut pieteetillä, ja Otra on hyvässä vedossa sooloissaan. Oikeastaan mitään biisiä ei jää kaipaamaan, joten hyvät valinnat ovat tehneet. Muutama nopeampi raskas rokkipala piristää muuten todella synkkää ja melankollista jyskettä sisältävällä CD:llä. Jossain vaiheessa kuului juoruja, että nauhoituksessa olisi ollut jotain teknisiä ongelmia, mutta jos sellaisia on ollut, ei niitä ainakaan huomaa. Soundi on siis erittäin tyydyttävä, ja kovalla volyymillä levy toimii kuin pölkky! Tämä on ehdottomasti ostamisen arvoinen levy täynnä tuomiopäivänpasuunaa ja pimeitä visioita kaikille faneille ja raskaasta, hyvät synkänkauniit melodiat omaavasta rockista pitäville.

www.riemu.com

[ takaisin alkuun ]

ENTER
Harder CD-EP
Riemu (riemucds-007)

Enter on yksi Otra Romppasen Mana Manan jälkeen perustamista bändeistä. Yhtye on yhden sinkun lisäksi julkaissut vuonna 1997 Yah-hah -CD:n Metamorphokselle. Tämä uusi neljän biisin EP on äänitetty jo 1998, mutta julkaistu vasta nyt samaan aikaan Mana Manan liven kanssa. Enter myös soitti levynjulkaisukeikan Helsingissä, johon en valitettavasti päässyt. Jos tätä "uutta" EP.tä haluaa verrata Mana Manaan, voidaan sanoa että se ei ole yhtä raskasta ja synkkää, mutta hieman monimutkaisempaa. Suomen parhaimpiin kitaristeihin kuuluva Otra hoitaa myös englanninkieliset laulut. Ensimmäinen kappale "Too Much" rokkaa mukavasti ja kertoo menetetystä ystävästä (Jouni Mömmö?). "Thanks for Nothing" kuvastanee Otran asennetta noihin aikoihin, kertosäe menee "now I'm looking for a better way to express myself 'cause I'm always so down". Jotain uutta oli löydettävä, ja tämä EP onkin hieman valoisampi kuin miehen aikaisemmat tuotokset. Rauhallisen, hitaan alun omaava "(So Much) Harder" on kuitenkin taas hieman synkempi kappale, joka kertoo rakkauden raskaudesta. Selittänee Juha Siitosen maalaaman kansikuva. Keskellä kappaletta tuleva kosketinosa yllättää mukavasti. Pirteämpää osastoa on sitten taas "Open Your Mind". Kappaleesta löytyy mukavan psykedeelinen väliosa delaykitaroilla, ja kappaleen loppu onkin sitten aivan mahtavaa sooloilua! Otra rulaa.

www.riemu.com

[ takaisin alkuun ]

RUOTOMIELI
Koiruohobluesband
Mielilevyt (MILE03)

Tämä on toinen CD Oululaiselta Ruotomieleltä. Tämä rajua rockia soittava bändi yhdistelee miten haluaa suomirockia, The Whota, Neil Youngia, bluesia ja psykedeliaa. Bändi on selvästi kehittynyt sitten esikoisalbuminsa: soitto on vieläkin tiukempaa, ja parempia kappaleitakin löytyy. Energiaa ei tältä bändiltä puutu, vaan pojat päästelevät menemään nuoruuden raivolla. Perus rockbändin lisäksi levyllä kuullaan myös saksofonia ja monenlaista kosketinsoitinta, mikä tuo paljon lisää. Parhaimmillaan bändi on mielestäni instrumentaalisissa jaksoissa, jotka ovat välillä todella kekseliäitä ja tajuntaa laajentaviakin. Myös monet kertosäkeet ovat oikein näppäriä. Huonoimmillaan bändi kuulostaa kuitenkin joissain peruslauluosissa lähes Popedalta. Tämmöinen juntti-machomeno ei taas minulle iske alkuunkaan. Suhtautumiseni yhtyeeseen on siis melkoisen ambivalentti. Ehkä yhtye tarvitsee hyvän tuottajan, vaikka he vaikuttavat tekevän asiat juuri niin kuin haluavat. Jos nyt kuitenkin keskityn levyn parhaisiin puoliin. "Elämä kuin torakka" tuo vahvasti mieleen Neil Youngin kauniit, melko hitaat kappaleet. Piano on hyvä lisä."Yksi kuppi kahvia" ei ole ihan parhaimpia paloja, mutta se on mainittava, koska se on bluesbiisi, joka kuulostaa varsinkin kitarasoolojen aikana Bevis Frondilta! Paras anti on kuitenkin levyn loppupuolella. "Kerran tunsin tytön" on ottanut melkoisen paljon vaikutteita King Crimsonin "21st Century Schizoid Manin" alusta, fonia myöten. Tämä rankka kappale toimii oikein hyvin. Hyvätasoista kamaa on myös seuraava biisi "Jäinen päivä helvetin revisited" jossa on mukavan jylhä kertosäemelodia, hyvä soolo-osa, groovia menoa, sähköpianoväliosa jne. Aika progressiivinen kokonaisuus, jonka parasta antia on jälleen instrumentaaliosuus. Tässä on mukana jo mukavasti psykedeelisiä elementtejäkin. Hieno kappale on myös kaunis "Marrasenkeli", johon lisää tunnelmaa on tuomassa mellotron, moog ja hammondit. Tämä hidas ja pitkä kappale sisältää myös hienoja instrumentaalisia väliosia, fonisoolon sekä Deep Purple ja Uriah Heep -tyylistä kosketinsoolooilua. Voin vain toivoa, että yhtye keskittyisi vain tällaiseen tavaraan ja unohtaisi keskinkertaisen perusrockin johonkin syvään suohon.

www.ruotomieli.net

[ takaisin alkuun ]

PETER WRIGHT
Distant Bombs
Last Visible Dog (LVD 056)

Distant Bombs on osa Last Visible Dogin kamppanjaa tehdä uudelleen saataville hyviä, aikaisemmin vain pienenä painoksena (ja usein CD-R:llä) julkaistuja levyjä. Tämä levy on nauhoitettu 2001-2002, kun Peter Wright vielä asui Uudessa-Seelannissa. En ole kaverin tuotantoa aikaisemmin kuullut, joten en voi alkaa vertailemaan. Musiikki muistuttaa kuitenkin hieman muita LVD -artisteja kuten esim. Black Forest/Black Sea ja Birchville Cat Motel. Levy edustaa selvästi soundillisesti alan parasta antia, kyseessä ei siis ole mikään lo-fi -kyhäelmä. Levy in tehty lähinnä kitaroilla ja viululla, jotka on ajettu jos jonkinlaisten efektien läpi. Aikaansaannos on hyvin minimaalista, ambienttia ja miellyttävää. Mukaan on otettu myös esim. meren ääniä ja kaikenlaista elektronista vempainta. Viimeinen, lyhyt kappale "Undertow" sisältää kitaranäppäilyn lisäksi myös laulua. Levyn 43 minuuttiin mahtuu seitsemän kappaletta, joten mistään ultra-pitkistä droneista ei ole kysymys. Jos tämän tyyppinen kokeellinen ambient kiinnostaa, niin kannattaa tutustua levyyn.

lvd.4mg.com

[ takaisin alkuun ]

JÄÄPORTTI
Uumenissa
Firebox Records (Firecd021)

Jääportit on yhden miehen projekti Oulusta. Tuomas M. Mäkelä on itse säveltänyt, soittanut, nauhoittanut, miksannut ja tuottanut tämän kolmannen julkaisunsa. Uumenissa sisältää tunnin verran unenomaista, tunnelmallista elektronista ambient -musiikkia, joka on soitettu syntetisaattoreilla, samplereillä, sekvenssereillä, pianolla, uruilla, mellotronilla ja muilla oudoilla elektronisilla vempaimilla. Levy on nauhoitettu 1999-2004, ja siinä on erittäin hyvät soundit. Tuomas ilmoittaa esikuvikseen mm. Brian Enon, Tangerine Dreamin, Aphex Twinin, Vangeliksen ja Steve Roachin. Myös Klaus Schultze tulee levystä mieleen, koska tämä on hyvin kosmista musiikkia. Suomalaisia hieman samantyyppisiä bändejä ovat esim. Nemesis, Siniaalto ja Kliniczny. Uumenissa on hyvin rauhallinen levy, ja sopiikin hyvin esim. yöllä kuunneltavaksi, tai vaikka päiväunien taustamusiikiksi. Musiikilla on erityinen kyky luoda mielenkiintoisia kuvia mielen laajakankaalle, ainakin olen aistivinani jotain pohjoisen luonnon olemuksesta. Tämä on todella hyvää tavaraa, joten jos ostat vain yhden ambientlevyn tänä vuonna, se voisi oikein hyvin olla juuri tämä.

www.jaaportit.net

[ takaisin alkuun ]

UEH & KAWABATO MAKOTO
Pataphysical Overdrive to My Cosmos
Acid Mothers Temple (AMTCD-014)

En ollut aikaisemmin kuullutkaan ranskalaisesta bändistä nimeltään Ueh, mutta he ovat näköjään julkaisseet yhden studio- ja yhden livelevyn. Tavallisesti he soittavat ilmeisesti täysin instrumentaalista musiikkia, mutta tällä levyllä heillä on myös vähän laulua. Kyseessä on siis yhteinen levy Acid Mothers Templen Kawabata Makoton kanssa, jolla on kaksi Ueahin omaa kappaletta, yksi yhteinen kappale ja yksi Kawabatan soolokappale. CD:n aloittaa lähes 19-minuuttinen Uehin biisi nimeltään "Monade". Se on oikein mukavaa, eteeristä ja ilmavaa postrockia, joka on selvästi syntynyt pitkälti improvisaation tuloksena. Välillä on mukana myös konerumpuja. Kaunista ja mukavan usvaista, jos pidät esim. bändeistä GSYBE! ja Magyar Posse, saatat hyvinkin pitää tästäkin. Minä ainakin pidän! Lyhyempi Uehin kappale "Pataphysical Overdrive" kuulostaa siltä että se olisi hyvin voinut olla jollakin Amon Düül II:n 70-luvun puolenvälin levyllä. Ihan kiva 3 ja puoliminuuttinen menevämpää tavaraa. "Sunsets on the Moon" alkaa noin kuudella minuutilla ambienttia rauhallista improvisaatiota, ennen kuin komppi lähtee käyntiin. Ueh nauhoitti omat osuutensa Ranskassa, ja Kawabata lisäsi sitten Japanissa glissando ja bowed -kitaransa, joista tulee itse asiassa mieleen hieman Steve Howen kitaratyöskentely Yesin klassisilla levyillä. Lopputulos on joka tapauksessa melko hypnoottinen ja taianomainen. Kawabatan soolokappale "At Last I Got You" on levyn pisin, ja myöskin rauhallisin. Kitaroiden lisäksi Kawabata myös laulaa ja mukana on myös elektroniikkaa luomassa melkoisen psykedeelistä tunnelmaa.

www.acidmothers.com
www.maisondrole.com/ueh

[ takaisin alkuun ]

MAQUILADORA WITH KAWABATO MAKOTO
Kiss Over
Acid Mothers Temple (AMTCD-007 & 008)

Tämä on mahtavaa, ehdottomasti yksi parhaista kimppaprojekteista, mihin Herra Kawabato on laittanut happamat sormensa. Pehmeää, leppoisaa ja hengellisesti syvää tunnelmallista downerpsykedeliaa ovat tehtailleet parin CD:n verran San Diegolainen kolmikko Maguiladora (www.maquiladora.cx/bio.html) ja itse Speed Guru Kawabata Makoto. Tämä on yksi kauneimmista levyistä mitä olen kuullut pitkään aikaan. Musiikki on soitettu lähinnä bassolla, kitaroilla, pianolla, uruilla ja koskettimilla. Melankoliset, hienot laulut sopivat täydellisesti tunnelmaan, joka on yleensä melko minimaalinen. Kawabatakin malttaa pysyä melko hempeissä tunnelmissa. Välillä kuuluu sävyjä bändeistä kuten Spiritualized ja vanha Pink Floyd, mutta tämä on vielä pehmoisempaa. Hyvää leijumismusiikkia, siis! Varsinaisia lyömäsoittimia levyllä ei ole, eikä niitä kaipaakaan. Kaiken tämän lisäksi vierailevana syntetisaattorin soittajana saamme kuulla Cotton "Super" Casinon pulputtavia tupakankellastamia kädenjälkiä. Kiss Over on hieno levy, joka pitää maagisessa otteessaan koko kahden CD:n paketin ajan. Pakettiin sisältyy 19 kappaletta ja hienot kansigrafiikat. Hanki!

www.acidmothers.com

[ takaisin alkuun ]

DOCTOR KETTU
Gobmi Kalasnikov
Haamumaa CD-R

Tämä mystinen kollektiivi on tätä ennen julkaissut Super Metsälle viisi pienipainoksista CD-R:ää, joista olen onnistunut hankkimaan yhden. Tämä heidän uutukaisensa on 52 minuutin matka ihmisyyden syvään koomaan. Ikuinen drone saa sinut vajoamaan kummallisiin paikkoihin. Pientä nostatusta tuovat oikeastaan vasta kolmannen kappaleen "Under the Silence" aikana pintaan nousevat analogisuhinat. Erittäin tuhtia kamaa bändiltä, joka huhujen mukaan sisältää myös Circle -jäseniä… Vaikka musiikki on aivan eri maailmasta kuin tuon jumalallisen bändin moninaiset universumit. Gobmi Kalasnikov on läpeensä improvisoitua freejamia melkoisen iisillä otteella ja tyylillä. Hämmentävää tavaraa. Kannattaa ostaa tämä äkkiä, ennen kuin loppuvat!

www.angeltowns.com/members/haamumaa

[ takaisin alkuun ]

THE INSULT THAT MADE A MAN OUT OF MAC
Semifinal 061103 CD-single
Riemu (riemucds-006)

Tähän suomalaiseen bändiin olin aikaisemmin törmännyt vain Konrad Orbiter -sarjakuvaa lukiessani. Kaverit nimittäin tekivät soundtrackin tähän mainioon scifiteokseen. Heidän seuraava albuminsa Mutant Puzzle (Spinefarm 1994).meni täysin ohi. Sittemmin yhtye on siirtynyt enemmän elävän musiikin pariin ja vähentänyt koneiden osaa. Tältä sinkulta löytyy kolme raitaa jonkinlaista Minstryn, Godfleahin ja Nine Inch Nailsin risteytymää, kuitenkin maustettuna suomalaisella rock-perinteellä. "Sorry" aloittaa sinkun armottomalla, alavireisellä kitarariffillä ja tiukoilla konerummuilla. Örisevä laulu kuorruttaa kakun. "Head In the Box" on perinteisempää suomalaista indie/kirara -rockia, tosin lopussa mennään hurjemmin huutavalla laululla. "Getaway" on taas hieman hitaampi ja raskaampi kappale. Tämä ei ole ihan minun musiikkiani (ei psykeä!;), mutta ihan OK-kamaa silti. http://www.insult.fi/

[ takaisin alkuun ]

DIEGRINDER
Going Down
Rock Don't Suck Records (RDS001)

On kiva saada pitkästä aikaa arvosteltavaksi kunnon rockia Jenkeistä! Tämä Detroitista kotoisin olevan stonerpumppu kasvoi runsaalla dietillä Black Sabbathia, Kissiä, AC/DC:tä, Motörheadia ja Misfitsiä, ja tämä on jättänyt kavereihin lähtemättömän merkin. Heillä on tuollaista tervettä persuuksillepotkimismentaliteettia, ja kaveritt päästelevät menemään täysin purjein. Pojat palvovat selvästi Marshallejaan ja Gibsoneitaan, sen verran tosissaan he rokkaavat menemään. Joku Electric Wizard voisi olla melko hyvä musiikillinen vertailukohta. Tämä lienee heidän toinen julkaisunsa, ja CD:ltä löytyy kuusi kappaletta jotka kaikki ovat kestoltaan jotain 4 ja 5 minuutin väliltä, vaikkakin kansi mainitsee näistä vain viisi. Pikkuisen tasapaksua tavaraa tämä on, mutta sitäkin raskaampaa. Joku hieman erityylisempi kappale olisi voinut piristää, mutta tuskinpa nämä kaverit välittävät paskankaan vertaa mielipiteestäni! Tämä yhtye tarjoaa hyvää ja energiaa pursuvaa kaljanjuontimusaa kovalla volyymillä silloin kun haluaa tuntea punttien lepattavan eikä miettiä turhia. Rock! www.diegrinder.net

[ takaisin alkuun ]

ZONE SIX
Psychedelic Scripture
Sunhair (SH 003)

Tämä on saksalaisen, lähinnä improvisaatioon perustavan bändin kolmas levy. Minulla on vain ensimmäinen levy Early Birds ,jolla oli enemmän ja lyhyempiä kappaleita, joten heidän toisesta levystään en voi sanoa mitään. Tältä digipackinä julkaistulta CD:ltä löytyy kaksi yli 14-minuuttista ("Extremadura", "The Sacred Toad") ja yksi yli 21 minuuttia pitkä kappale ("The Pipe Dream"). Yleisilme on hyvin rento ja mukavasti kuplivan psykedeelinen. Levy on nauhoitettu jo 2000, vaikka onkin julkaistu tänä vuonna. Ensimmäisellä levyllä kuultu naislaulaja on nyt kadonnut, mutta lisäystä on tullut kosketin/syntsa -osastolle. Musiikki on hyvin kosmista ja pystyy kuljettamaan kuuntelijan mielikuvituksellisille matkoille kummallisiin paikkoihin todellisuuden tuolle puolen. Tämä on todellakin tunnelmaltaan melkoisen rauhallista, tosin sen verran outoa ja vinksahtanutta, ettei nukahtamaan pääse. Räväkämpään ja suoraviivaisempaan menoon tottunut saattaa tosin vähän kyllästyä. Rummut ovat mukana vain osittain kahdessa kappaleista, levyn päättävä "Sacred Toad" sisältää vain pikkuriikkisen perkussioita kaiken hallusinatorisen äänimaiseman sisällä. Ei muuta kuin kaikki sammakoita nuoleskelemaan...

[ takaisin alkuun ]

SATURNIA
Hydrophonic Gardening
Mellow Records (MMP 451)

Saturnia on portugalilaisen multi-instrumentalistin Luis Simõesin vuonna 1996 perustama bändi, joka toimii yleensä duona. Edelliseen The Glitter Odd -levyyn verrattuna musiikki on muuttunut hieman rennommaksi, ja yhä vain kosmisemmaksi ja psykedeelisemmäksi. Yleisilme levyllä on hyvin rauhallinen ja pehmeä. Konebiitit ovat kuitenkin yhä käytössä, mutta ei niinkään tuollaisessa trip hop/trance -moodissa, vaan yleensä melko hienovaraisesti ja etnissävytteisesti. Vain toisessa kappaleessa nimeltään "Kozmische" on hieman rajumpia rumpujuttuja. Levyn aloittava nimikkokappale on hyvin ambienttia maalailua veden äänineen. Yksi parhaista kappaleista on "Sunflower", joka tulee pehmeässä ja maagisessa, huilun, akustisen kitaran ja ihanien koskettimien tuomassa happofolktunnelmassa jo lähelle Fit & Limon tuotantoa. Tässä on myös laulua, niin kuin parissa muussakin suosikkikappaleessani. Hieno "Vimania" on hyvin itämaistunnelmainen sitarin ja muiden instrumenttien takia. Pink Floyd tulee vahvasti mieleen varsinkin viimeisestä kappaleesta "Omnia", joka onkin yksi CD:n parhaista. Hydrophonic Gardening on aivan mahtava levy täynnä hienoa pehmeää psykedeliaa täynnä vuosikertakoskettimia, leijuvia kitaroita, etnisiä soittimia, kaunista laulua, theremiiniä ja teknologiaa.

http://saturnia.cjb.net

[ takaisin alkuun ]

NEUMEIR-GENRICH-SCHMIDT
Psychedelic Monsterjam
Sunhair (SH 002)

Mani Neumeier (Guru Guru): rummut ja lyömäsoittimet, Ax Genrich (ex-Guru Guru): kitara ja Dave Schmidt (ex-Liquid Visions, Weltraumstaunen, Zone Six, Sula Bassana): basso jammailevat aina silloin tällöin yhdessä, ja tämä levy on koottu heidän kahdesta livejamisessiostaan vuonna 2003 Würzburgissa. Mukana on myös kolme vanhaa Guru Guru -klassikkoa ("Stone In", "Next Time See You at the Dalai Lhama" ja "Electric Junk"). Varhainen kraut- ja spacerock -henki on ollut kavereilla hyvin yllä, ja on mukavaa, että näitä harvalukuisia esiintymisiä on myös nauhoitettu, vaikkakin vain kahdella mikillä lavalta käsin. Soundi on kuitenkin ihan ok, ja kaikesta saa hyvin selvää. Loistavia muusikoitahan herrat ovat kaikki, ja improvisaatio sujuu kuin vettä vain. Varsinkin Genrichin kitaratyöskentely on välillä hyvin tajuntaa laajentavaa. Neumeirin lyömäsoittimet tuovat musiikkiin usein jänniä etnisiä sävyjä. Schmidt on kykenevä ja innovativinen basisti, ja pärjääkin oikein hyvin näiden elävien legendojen kanssa. Trio olisi kiva myös nähdä livenä. Tämä CD onkin erittäin suositeltava ostos kaikille Guru Guru -faneille ja muillekin psykedeelisestä improvisaatiosta pitäville.

www.psychedelic-network.de

[ takaisin alkuun ]

WELTRAUMSTAUNEN
Weltraumwelt
Nasoni Records (CD 005/LP 029)

Weltraumstaunen on yksi parhaista tämän hetken saksalaisista psykedeliabändeistä. Sen perustivat vuonna 1998 Dave Schmidt, joka silloin soitti bassoa myös Liquid Visionsissa ja Zone Sixissä, sekä Growing Seedsin laulaja-kitaristi Andi Heinrich. Heidän ensimmäinen, myöskin Nasonin julkaisema albuminsa on ehdottomasti yksi kovimpia uuden sukupolven psykelevyjä, mitä Saksassa on julkaistu, ja sen ensimmäinen painos onkin jo kova keräilykohde. Tämä, heidän toinen levynsä on nauhoitettu jo pari vuotta sitten, mutta julkaistu vasta tänä vuonna. Kappaleet ovat nyt lyhyempiä, vain yksi yli kymmenen minuuttinen biisi "Farfisadelic" on mahtunut mukaan. Bändi yhdistelee mainiolla tavalla spacerockia, psykedeelistä rockia ja krautia, ja on välillä erittäin psykedeelistä ja kosmista, lähinnä Daven efektien johdosta. Andi on kova Bevis Fron -fani, minkä huomaa hieman myös hänen soitossaan. Välillä bändi menee raskaudellaan myös lähes stonerin puolelle. Parhaita kappaleita ovat mielestäni "Black Dove Part I" ja "Black Dove Part II", jotka aloittavat ja lopettavat levyn, sekä erittäin psykedeellinen "Hoffmans Mahl". Kerta kaikkiaan loistava levy, ja jos pidät nykyajan psykedeelisestä rockista, pidät myös varmasti tästä.

www.weltraumstaunen.de

[ takaisin alkuun ]

THE SOUNDTRACK OF OUR LIVES
Origin Vol. 1
Warner/Telegram (5050467-1491-2-0)

Olen pelosta kankeana jos bändi josta todella pidän, on saavuttanut suurta suosiota, ja uusi levy on tulossa. Joskus pelot käyvätkin toteen, ja musiikki on kauheaa kaupallista paskaa, josta on hävinnyt lähes kaikki se, mitä rakastin. Ruotsalainen TSOOL ei kuitenkaan ole myynyt itseään, he ovat vain entisestään tiukentaneet otettaan ja tehneet jopa parempia kappaleita kuin ennen. Huh! Heidän edellinen levynsä Behind the Music vuodelta 2001 menestyi jo hyvin esim. USA:ssa, ja toivon todella, että tämä uusi levy saattaa heidät asemaan, jossa Oasis on lämmittelemässä kiertueella heitä eikä päinvastoin. TSOOL on nimittäin ainakin miljoona kertaa parempi bändi.

Vaikkei levyltä yhtään huonoa kappaletta löydykään, minua ihmetyttää hieman "Believe I've Foundin" sijoittaminen ihan kärkeen. Keskitempoinen, ei mitenkään mieleen jäävä biisi olisi ehkä toiminut paremmin hieman myöhemmin. Sen sijaan kaksi seuraavaa vetoa ovat aivan uskomattomia! "Transcendental Suicide" alkaa Love -hengessä kauniilla kitaranäppäilyllä, joka pian vaihtuu The Who -tyylisiin voimasointuihin. Tämä on yksi TSOOL:n biiseistä, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkääni pitkin. Aivan uskomaton hittibiisi, joka vaihtuu psykedeelisen välivaiheen kautta levyn ensimmäiseen sinkkubiisiin nimeltään "Bigtime". Tämä on bändiä tiukimmillaan, havaittavissa on jopa tuollaista metronomintarkan krautrockin ja punkahtavan new waven yhdistelmää. Kova biisi, ja on todella hienoa, että sinkku on noussut Ruotsin listalla ykköseksi! Onneksi olkoon! "Heading for a Breakdown" rauhoittaa fiilistä hieman The Rolling Stones -tunnelmissa, mutta sitten mennään täysillä "Mother One Track Mind" -nimisen korkeaoktaanisen The Stooges -henkisen jyrän tahdissa. Loistavaa!

"Midnight Children" on ainut biisi levyllä, joka menee turhan lähelle siirappisen kaupallisen viihdemusiikin rajapyykkiä. Ebbot kuulostaa tässä jonkinlaiselta Lou Reedin ja Leonard Cohenin risteytykseltä. Kavereilla oli ollut studiossa erään ranskalaisen laulajattaren vanha sinkku, ja he päättivät etsiä tämän laulamaan kappaleeseen ranskaksi, mikä on sinänsä hauskaa. "Lone Summer Dream" on mukavaa ja aurinkoista 60-luvun psykepoppia, "Royal Explosion (Part II)" tuo mieleen The Whon psykedeelisimmillään. Siinä on mukavia suhinoita ja laulut on miksattu mielenkiintoisesti. Akustinen kitara helisee kivasti mukana sha-la-lal-lal-lal-lal -kertosäkeen omaavassa biisissä "Wheels of Boredom". "Borderline" on mukava poppis, "Song for the Others" taas kaunis balladi pianolla ja akustisilla kitaroilla. Viimeinen kappale "Age of No Reply" on levyn pisin, ja siinä on käytetty vekkulilla tavalla phaser -efektiä, joka saa aikaan fiiliksen, että nyt iski flashback. Hyvä lopetus mahtavalle levylle, joka tulisi löytyä jokaiselta joka on kiinnostunut perinteitä kunnioittavasta mutta silti tuoreen kuuloisesta 21. vuosisadan hippirockista. Kiva päästä taas katsomaan yhtyettä livenä Tavastialla 13.12.!!! Mielestäni TSOOL on yksi tämän hetken merkittävimmistä bändeistä ja Ruotsin parasta antia Dungenin lisäksi.

www.tsool.com

[ takaisin alkuun ]

THE DAVOLINAS
Edge of a New Day
Promotional advance CD

Tanskalainen The Davolinas on kehittynyt paljon sitten viimevuotisen demon, jonka myös Psychotropic Zoneen arvostelin (Demo 2003). He ovat soitelleet hyvien stoner- ja psykebändien kuten Colour Hazen, Sgt. Sunshinen ja Liquid Visionsin kanssa, ja heillä on myös uusi basisti. He kävivät kesällä Saksassa, ja nauhoittivat Hannoverissa tämän levyn. Levy, jolta löytyy 11 kappaletta, on tarkoitus julkaista virallisesti tammikuussa 2005. Musiikki on mennyt enemmän stonerrockin puolelle, ja tämä levy rokkaakin oikein mukavasti. Vaikutteita on edelleen garagesta, mutta nyt enemmän muunlaisesta psykedeelisestä rockista. Sävellykset, tuotanto ja varsinkin soitto toimii nykyään paremmin, ja jonkinlaista syvyyttä ja kypsyyttä on saavutettu. Levyltä löytyy monta hienoa kappaletta, esim. rauhallisempi "Happiness Is Fragile" josta tulee hieman mieleen On Trialin tai Liquid Visionsin vastaavat balladinomaiset vedot, samoin rauhallinen ja levyn pisin ja psykedeelisin biisi "Gotta Connect", raskas nimikkokappale, "Exit Repression" sekä hurja garagevetäisy "I Want You To Burn With Me". Oleellista tässä levyssä on kuitenkin se, että se on raskasta kamaa. Hyvä levy tästä on tulossa, kannattaa tutustua. www.davolinas.dk

[ takaisin alkuun ]

GHOST ROCKET
Fuzzatan
Self-released CD-R

Ghost Rocket on ex-On Trial -kitaristi Morten Aronin uusi bändi, joka soittaa 60-luvun psykedeelistä garagepunkkia. Morten julkaisi kaksi soololevyä On Trialista lähtönsä jälkeen, jotka olivat tummaa ja synkkää happofolkkia, mutta nyt hän on palannut retkiltään kuolleiden parissa, ja haluaa taas soittaa railakasta rockia myös livenä. Ghost Rocketissa soittaa hänen lisäkseen Nick Hasselby: fuzzbasso ja taustalaulut, Garage Claus Olsen: jyskyttävät rummut ja Nikolai Vilhelm Tell: kieppuvat urut. Morten hoitaa itse fuzzkitarat ja räkäisen laulun, jonka perusteella en hänen ääntään olisi tunnistanut samaksi kuin vaikka hänen Among the Dead -soolollaan. Bändi lähetti ystävällisesti minulle uusimmat nauhoituksensa tämän vuoden heinäkuulta, jotka on tarkoitus julkaista vinyylinä. Kovaa ja energistä kamaa tämä on, ja todellakin tehty hyvin 60-luvun garagen hengessä. "Drug Freedom" on yksi selkeistä hittibiiseistä, joita tosin on muitakin. Tuotanto levyllä on hyvin pelkistetty ja raaka, varmaankin yhtyeen esikuvia mukaillen. Tämä toki tällaiseen musiikkiin sopiikin hyvin! Mitenkään kauhean psykedeelistä Ghost Rocket ei ole, enemmän panostetaan raakaan voimaan ja likaiseen, kovaääniseen punk -puoleen, vaikkakin pari melodisempaa ja rauhallisempaakin kappaletta levyltä löytyy. Uskoisin, että esim. suurin osa Baby Woodrose -faneista pitää kyllä tästäkin. Kitarasooloja voisi minun makuuni olla jopa hieman enemmän, mutta toisaalta urkuri hoitelee tätä tarvetta hienosti. Ainut negatiivinen puoli levyssä on sen lyhyys: kestoa on vain hieman alle puolituntia. Tämä on mahtavaa kamaa ja tämän julkaisemista vinyylinä kannattaa todellakin odotella! www.ghostrocket.dk

[ takaisin alkuun ]

CHERRY OVERDRIVE
Demo
Self-released CD-R

Cherry Overdrive on Kööpenhaminasta kotoisin oleva tyttöbändi joka soittaa melkoisen äänekästä ja rankkaa rokkia. He sanovat itse sen olevan garagen ja psyken sekoitusta, mutta minusta se on lähempänä esim. Sonic Youthia ja muistuttaa välillä vähän suomalaista Bitch Alertia, vaikkakin hieman 60-luvun fiilistä on parissa biisissä ja välillä kitaratyöskentely on aika psykedeelistäkin. C. O.:n laulaja ja toinen kitaristi Lene soittaa ja laulaa myös vähän enemmän stoner rockiin päin suuntautuvassa The Davolinas -yhtyeessä. Hänellä on oikein omaperäinen ja miellyttävä ääni, jossa on ehkä jotain Janis Joplinmaista otetta. Tällä, yhtyeen ensimmäisellä demolla on neljä kappaletta. "Sharks" on menevä pala nopealla kertosäkeellä. "Don't Trash My Tail" tuo mieleen The Ramonesin, todella tarttuva kertosäe. "Transparent" on hieno, hitaampi kappale, joka ei ole kovin kaukana Nirvanasta. Mukana on myös bassosoolo! Levyn lopettaa aika rento "Story of a Girl With No Name", jossa on jännä bassokuvio. Tämä itse asiassa kuulostaa hieman suomalaiselta "lähes-tyttö-bändi" Branded Womenilta. Kappale kasvaa loppua kohden, ja pääsemme kuulemaan mukavaa, raskasta psykekitarointia! Hieno lopetus, tällaista lisää. Kappaleet löytyvät MP3:sina yhtyeen kotisivuilta www.cherryoverdrive.com.

[ takaisin alkuun ]

KAWABATO MAKOTO
O Si Amos A Sighire A Essere Duas Umbras?
Important Records (imprec037)

Vaikka olen varsinkin viimeaikoina innostunut kovasti Japanilaisen Acid Mothers Templen tuotannosta, on tämä ensimmäinen soololevy kollektiivin johtajalta, jonka olen kuullut. O Si Amos A Sighire A Essere Duas Umbras? syntyi sen jälkeen, kun Kawabata Makoto oli kokenut hyvin spirituaalisen kokemuksen Italian Sardiniassa, jossa hän löysi omien sanojensa mukaan oman kosmoksensa ja vastaanotti monia ihania vibraatioita. Tämän levyn kaksi kolossaalisen pitkää improvisaatioon perustuvaa kappaletta ovat hänen ensimmäiset tuotoksensa tuon kosmisen kokemuksen jälkeen, ja kuvailevat tuota kokemusta. Levyn aloittava "Ses Aintro 'e mene finzas Si Ses In S'Atter'Ala E Su Mundu" on ensimmäinen kappale, jonka Kawabata on koskaan nauhoittanut pelkällä akustisella kitaralla. Toinen, levyn nimikkokappale on taas soitettu vain yhdellä sähkökitaralla. Kummallakin raidalla kitara on ajettu kolmen erillisen reverb -kaiun ja yhden delayn läpi, siinä kaikki. Kuten arvata saattaa, on yleistunnelma hyvin meditatiivinen ja ylevä. Levy sopii varsinkin korvakuulokkeilla kuunneltavaksi, ja jättää kuuntelijan hyvin rauhalliseen tilaan. Etenkin toinen kappale täyttää kuulijan todellakin miellyttävillä vibraatioilla, jos siihen malttaa kunnolla keskittyä. Tämä ei ole mitään sosiaalista musiikkia, jos et sitten halua jakaa hyvän ystävän kanssa vaikkapa pannullista erikoista taikateetä... Jos haluat kuulla kirskuvia särökitaroita ja helvetillistä melua, keskity muihin Kawabatan tuotoksiin, mutta jos tahdot päästä syvälliselle matkalla minimaalisen mutta taivaallisen tunnelmoinnin avustamana, kokeile tätä levyä. Kawabatan itsensä Sardiniassa ottamat kauniit kuvat levyn kansissa auttavat myös asiaa. www.importantrecords.com

[ takaisin alkuun ]

CUL DE SAC / DAMO SUZUKI
Abhayamudra
Strange Attractors Audio House (SAAH2728)

Vau! Damo Suzuki soittokavereineen jättää sinut haukkomaan henkeäsi. Näin Damo Suzukin Helsingissä lokakuussa 2002 (lämmittelijöinä Kuusumun profeetta ja Mother Goose!), ja tämä oli yksi parhaimmista näkemistäni keikoista. Japanilaissyntyinen Damohan on vanha legendaarisen Canin laulaja ja yksi krautrockin uranuurtajista. Hänellä on tapana kutsu matkaan muusikoita ympäri maailmaa, ja soittaa heidän kanssaan kiertueita ilman minkäänlaisia harjoituksia. Musiikki sävelletään samalla hetkellä kun se esitetään. Muusikot vain antavat toisilleen jotain merkkejä mihin mennään seuraavaksi. Damo kutsuu tätä musiikin tekemisen tapaa termillä instant composing, joka kuvaakin hyvin improvisaation luonnetta.

Damo on tätä ennen julkaissut jo useamman livelevyn mm. nimellä Damo Suzuki's Network. Tältä uudelta marraskuun alussa julkaistavalta tuplalevyltä löytyy nauhoituksia Bostonilaisen instrumentaalisen psyke/kraut-bändin, Cul De Sacin kanssa tehdyiltä yhteisiltä kiertueilta ympäri USA:ta ja Eurooppaa vuosina 2002 ja 2003. Kuten improvisaation kanssa yleensä on, joskus se toimii paremmin ja joskus huonommin, mutta Damolla on tapana nauhoittaa kaikki keikkansa, joten varaa on mistä valita. Suurin osa kappaleista on pitkiä, ja ne on nimetty vain kaupungin ja järjestysnumeron mukaan, esim. "Baltimore 5" tai "Frankfurt 4". Turha näille mitään sen kummempia nimiä olisi ollut antaakaan, koska Damo tuntuu laulavan lähinnä jollain omalla keksimällään kielellä, vaikka joitain englanninkielisiä sanoja luulenkin välillä kuulevani. Hänen ulosantinsa vaihtelee rauhallisen kuiskauksen ja totaalisen kirkumisen välillä, joka kuulostaa hämäävästi teurastettavaksi joutuvalta porsaalta. Hän onnistuu saamaan esitykseensä uskomattomia tunnelatauksia. Cul De Sac joutui soittamaan kykyjensä äärirajoilla ja olemaan todellisia uskalikkoja, mutta musiikki toimii yleensä erittäin hyvin, varsinkin energisemmissä, runnovissa ja toistuvissa krautrytmeissä. Hienoja soittajia, ja heidän omaankin tuotantoonsa kannattaa tutustua. Kaiken kaikkiaan tämä on erittäin suositeltava levy psykedeelistä ja kokeellista tavaraa, joka pitää otteessaan koko lähes 138 minuuttia kestävän matkan ajan. Levy sisältää myös hienon 16-sivuisen bookletin. www.damosuzuki.de

[ takaisin alkuun ]

SIX ORGANS OF ADMITTANCE
The Manifestation
Strange Attractors Audio House (SAAH026)

Six Organs of Admittance on kalifornialaisen Ben Chasnyn psykedeelinen folkprojekti. The Manifestation oli yksipuolinen, 12-tuumainen EP, jonka toiselle puolelle oli kaiverrettu primitiivinen aurinko. Tästä vuoden 2000 julkaisusta on tullut todellinen keräilykappale, joten uudelleenjulkaisu CD-muodossa oli varmasti paikallaan. Tätä julkaisua varten Ben päätti tehdä myös toisen pitkän kappaleen. Jostain hän sai hullun (?) idean pistää vinyylisoittimen neulan eri kohtiin aurinkokaiverrusta vinyylissä, ja soittaa sitä. Tämän päälle hän sitten soitteli akustista kitaraa planeetoille, jonka lisäksi David Tibet (Current 93) laati puheosuuden maata käsittelevään pätkään.

Itse alkuperäinen "The Manifestation" on mahtava, tumma ja psykedeelinen mestariteos pakanallista ja primitiivistä folkkia, joka saa sinut vaipumaan transsiin. Mukana on myös Utrillo Kushner (lyömäsoittimet, elektroniikka) ja Jennifer Juniper Stratford (ääni, sähkökitara, lyömäsoittimet). Pitkässä kappaleessa, joka on jonkinlainen ylistyslaulu auringolle, on hyvin shamanistinen tunnelma. Todella mukavaa, että tämä on taas saatavilla. Uusi, pitkä bonuskappale "The Six Stations" toimii myös hyvin levyllä, vaikka aurinkokuviosta aiheutuva kohina vaatii hieman totuttelua... Kappaleessa on kuitenkin hienoa kitaratyöskentelyä, joka tuntuu perustuvan aika paljon improvisointiin. CD on pakattu tyylikkääseen digipakiin, joka sisältää Chasnyn alkuperäisiä käsinkirjoitettuja muistiinpanoja projektista, ja jotka lisäävät levyn mystisyyttä...www.sixorgansofadmittance.com

[ takaisin alkuun ]

ERI ESITTÄJIÄ
267 purkkia liimaa
267 Lattajjaa (LTJ-18)

267 lattajjaa on suomalainen, psykedeeliseen ja kummalliseen undergroundmusiikkiin erikoistunut CD-R -lafka. Julkaisuja on ehditty pukkaamaan ulos jo lähes 30, ja niistä monet on jo loppuunmyyty. 267 purkkia liimaa on mittava kokoelma levy-yhtiön julkaisuista, ja onpa mukana muutama julkaisematonkin biisi sisältäen myös ulkomaiden ihmeitä. Suurin osa levystä on melkoisen lo-fi -tavaraa, mikä minua välillä hieman pännii. Tuntuu, että huonot soundit ovat jonkinlainen laadun tae tässä genressä. Ymmärrän hyvin, että tällaista undergroundmusiikkia tehdään koti-oloissa ja saatetaan julkaista vain muutaman kymmenen kappaleen painoksina, mutta kyllä kai sitä nyt silti vähän voisi tsempata? Alkeellisillakin keinoilla voi saada ihan kohtalaista jälkeä aikaan. No niin, siinä valitukset. Sisällöllisesti levy on erittäin monipuolinen, ja pidän todella paljon monista levyn kappaleista. Musiikkityylit vaihtelevat krautin, psykedelian, ambientin, noisen, folkin, kokeellisen ja ties minkä välillä. Monet kappaleet ovat myös melko hauskoja, toiset taas suorastaan pelottavia. Levyltä löytyy jopa 28 kappaletta, ja pituutta on lähes 80 minuuttia. Minulle tämä toimi oivana esittelynä 267 lattajjaan julkaisuihin, ja täytyy tunnustaa, että kiinnostuin enemmän kuin olisin uskonut. Kannattaa ehdottomasti tutustua, jos olet kiinnostunut oudosta suomalaisesta underground -musiikista. www.dlc.fi/~hhaahti/267lattajjaa

[ takaisin alkuun ]

ACID MOTHERS TEMPLE & THE MELTING PRAISO U.F.O
Does The Cosmic Shepherd Dream of Electric Tapirs?
Space Age Recordings (ORBIT041CD)

Kyllä vain, AMT jatkaa kiivasta levynjulkaisutahtia, ja hyvä niin. Tällä kertaa julkaisijana on Specemen 3:een ja liitännäisiin yleensä keskittyvä englantilainen Space Age Recordings. AMT näyttää ottaneen levyjen ja kappaleidenkin nimissä vaikutteita suosikkikirjailijaltani Philip K. Dickiltä, mikä tietysti lämmittää sydäntäni... Ja hyvinhän Dickin ideologia näillekin Japanin friikeille sopii! Does The Cosmic Shephaerd Dream of Electric Tapirs? sisältää kuusi kappaletta, jotka edustavat melko hyvin bändin koko musiikillista kirjoa. Levyn aloittaa "Daddy's Bare Meet", joka muuttuu rauhallisemman syntetisaattoreita ja puhetta sisältävän intron jälkeen totaaliseksi avaruuskaaokseksi ja kitarameluhelvetiksi. "Suzie Sixteen" on humoristinen, akustinen pala falsettilaululla. Sitten seuraa sinkullakin julkaistu "Hello Good Child", joka on tyylillisesti lähellä Pink Floydia, esim. "Echoes" pulpahtaa sitä kuunnellessa mieleen. Tämä onkin hieno kappale, jossa on nais- ja mieslaulua, urkua, akustista kitaraa ja mukavia avaruusääniä. Hyvä sinkkuvalinta, ja levyn parasta antia.

"The Assassin's Beautiful Daughter" on myös akustinen kappale, jossa on laulun lisäksi myös huilua. Ihan kiva, vaikka huilu soitteleekin hieman eri skaaloissa... Sitten onkin vuorossa levyn pisin ja raskain kappale, mammuttimainen riffijyrä "Dark Star Blues", jota bändi soitteli livenä viime U.S.A.:n kiertueellaan. Tämä on totaalisen järisyttävä kokemus, joka perustuu yhteen jumittavaan kitarariffiin, jonka päälle sooloillaan ja friikkaillaan villisti. Kappale sisältää myös hienoa laulua Cotton Casinolta. Levy päättyy sitten taas aivan erilaisiin tunnelmiin, kun Kawabatan minimalismi rauhoittaa mielen ja sielun In C -levyltä löytyvän kappaleen "In D" tyyliin. Ei voi muuta sanoa, kuin että AMT on taas tehnyt loistavan kokeellisen ja psykedeelisen levyn, jossa riittää paljon ihmettelemistä ja tutkimista vielä pitkäksi aikaa. Ja kolme uutta levyä on jo tulossa...

[ takaisin alkuun ]

GREYSCALE
Cruel Machine
Camera Obscura Records (CAM068CD)

Greyscale on melbournelainen kolmikko, joka soittaa instrumentaalista post-psych-rockia, hieman Mogwain, Tortoisen ja GSYBE:n tyyliin. Suomalainen Magyar Posse tulee myös vähän mieleen, ja välillä Pink Floyd ja Porcupine Tree. Bändin soundi muodostuu pedal steel- ja alavireisen kitaran vuoropuhelusta, vuosikertakoskettimista, analogisyntetisaattoreista, ohjelmoiduista jutuista, sampleista ja rummuista. Yhtye on kokeillut myös paljon muita soittimia, kuten banjoa, 12-kielistä akustista, melodicaa ja lyhytääniradiota. Vaikka levy sisältääkin aika paljon ohjelmointia ja looppeja, on miellyttävä, orgaaninen virtaus kuitenkin säilytetty. Levy on pääosin melko rauhallista ja toistoon perustuvaa, kaunista fiilistelyä, mutta muutama rajumpikin kohta löytyy. Kappaleet ovat melko lyhyitä, ja suurin osa niistä on aluksi improvisoitu livenä, ja niihin on sitten lisätty tarvittavat päällekkäisnauhoitukset. Tämä systeemi tuntuukin erittäin toimivalta. Greyscale on mukavan psykedeelistä tavaraa, ja tämä on itse asiassa yksi parhaimmista postrock -levyistä, mitä olen pitkään aikaan kuullut. Yhtään heikkoa kappaletta ei tältä levyltä löydy, sanoisin. Kannattaa käydä kuuntelemassa pari biisiä levyltä osoitteessa: www.satyrswitch.com.

[ takaisin alkuun ]

SATYRSWITCH
The High Lonesome Sound of Satyrswitch
Camera Obscura Records (CAM069CD)

Satyrswitch on Minneapolisista kotoisin olevan Jason Kesselringin akustinen folkprojekti. Jason on tunnettu tekijä kaupunkinsa psykedeelisessä undergroundissa, ja soittaa myös bändeissä Skye Klad ja Blitzen. Amerikan primitiivinen folk musiikki ja kitaristit kuten Davey Graham ja Bert Jansch ovat Jasonin sydäntä lähellä, ja niinpä hän sai päähänsä alkaa soittamaan tällaista akustista lehmipoikafolkkia. Muutama kaveri ja vaimo saatiin houkuteltua levylle jeesaamaan. Tämä ei nyt siis ole ihan mitään country musiikkia, vaikka välillä mennäänkin aika lähelle. Tuotanto ja soitto toimivat hyvin, mutta minun on sanottava, että tällainen musiikki ei hirveästi minua liikuta. Levyllä on sekä Kesselringin omia sävellyksiä, että traditionaalisia kappaleita. Tunnetuin kappale lienee "Ghost Riders in the Sky". Minusta tämä vaatisi laulajaksi Johnny Cashin, ja täytyy sanoa, että Jason ei laulajan ole lähelläkään Cashin karismaa ja tunnetilaa. Levyn loppupuolella ote vähän paranee, esimerkiksi instrumentaali "Israfel" on ihan ok, sekä loputkin kolme, hieman mystisempää kappaletta. Hienoinen pettymys tämä levy kyllä kaiken kaikkiaan minulle oli, koska, sanotaan se suoraan, se ei ole yhtään psykedeelinen, eikä kuitenkaan tarpeeksi perinteinen ja tunnelmallinen toimiakseen sillä tasolla. www.satyrswitch.com

[ takaisin alkuun ]

KEIJO
Soon with the Sun
267 Lattajjaa (LTJ-21)

Keijo on ilmeisesti Jyväskylästä kotoisin oleva, hyvin ilmavaa ambienttia psykedeliaa tuottava eliömuoto. Isoisä -vainajan nimi oli myös Keijo, mutta en tiedä, onko kyseessä oleva Keijo jonkinlainen symbioosi, yhdyskunta tahi yksisoluinen eliö, mutta mitäs siitä. Tuotannollisesti tämä julkaisu asettuu oudon maanalaisen genrensä kärkikastiin, koska soundit ovat todella hyvät, ja tätä CD-R:ää on oikeasti nautinto kuunnella. Levyllä on jotenkin arkaainen, primitiivinen tunnelma, vaikka nykyteknologiaa on käytetty kielisoittimien ja muiden perinteisempien juttujen lisäksi mallikkaasti. Kappaleessa "On Ahti's Boat" löytyy jopa hieman lauluakin. Välillä mieleen tulee Porcupine Tree -jehun Steven Wilsonin Bass Communion -projektin julkaisut. Levy sopii mainiosti niihin loppuyön salaisiin sessioihin, mistä ei puhuta työpaikalla tai koulussa... Jos jännä, hieno psykedeelinen ambient maistuu, niin kannattaa tilata tämä kokeellinen levy hintaan 5 euro ennen kuin se kuolee sukupuuttoon, niin kuin on käynyt monelle muulle kyseisen levy-yhtiön julkaisulle. www.dlc.fi/~hhaahti/267lattajjaa

[ takaisin alkuun ]

TIVOL
Breathtaking Sounds of Tivol
267 Lattajjaa (LTJ-08)

Tämä on jännä, jo joulukuussa 2002 nauhoitettu 3" CD-R Imatralaiselta Tivolilta. Yhtye on julkaissut tämän lisäksi ainakin yhden CD-R:n, muuta en heistä sitten tiedäkään. Tämä pikkuruinen lätty pitää sisällään kaksi yli kymmenen minuuttista instrumentaalista, energistä psykerockkappaletta. Bändin muodostavat Askola, Ihanamäki, Kettunen ja Nevalainen, ja ihan kiitettävää mekkalaa kaverit saavat aikaiseksi. Yhtye tuntuu luottavan toistettavuuden voimaan, jonka päälle sitten jammataan niin maan perkeleesti. Kitarasoundit ovat melko rankat, ja avaruusefektejä on käytössä läjäpäin. Raskaat rummut lisäävät musiikin voimaa. Bändillä tuntuu olevan aika punk -ote improvisaatiossaan, mutta sopivasti psykedeelisillä aineksilla varustettuna. Olisiko Sonic Youthia myös kuunneltu joskus? Myös krautrock -elementtejä on havaittavissa. Soundit ovat melko kellarinauhoitustasoa, mutta eipä se tässä paljoa haittaa. Mukava olisi kuulla bändiä enemmänkin, livenä he varmasti räjäyttäisivät pään. Hinta Suomessa vain 4 € posteineen, joten mikset sinäkin tutustuisi yhtyeeseen. www.dlc.fi/~hhaahti/267lattajjaa/index.html

[ takaisin alkuun ]

PUMICE
Raft
Last Visible Dog (LVD062)

Jaa-has, taas tuli kummallista lo-fi -kohellusta arvosteltavaksi. Pumice, suomeksi hohkakivi, tarkoittaa muuten hyvin kevyttä kiveä, joka muodostuu kaasua täynnä olevasta laavasta, kun se jäähtyy nopeasti maan päällä. Uudesta-Seelannista kotoisin oleva Stefan Neville soittaa tällä uusimmalla tuotoksellaan hyvin Last Visible Dogin linjaan sopivaa outoa rämpyttelyä, dronea ja välillä aika epävireistä kaaostakin. Ei siis ihan minun musiikkiani, täytyy huomauttaa. Tämä yhdenmiehenbändi käyttää musisoinnissaan ainakin kitaroita, efektejä, laulua, jotain primitiivisiä urkuja (pumppuharmoni?) sekä rumpuja. Parhaimmillaan Pumice on yleensä instrumentaalisissa, mystisissä droneissa (levyn kappaleet "Ridge" ja "Awe or Oar") huonoimmillaan sekavissa, epävireissä "rock" paloissa (esim. "Warmhorn/Classicalfist"), joita kuunnellessa ei tiedä pitäisikö itkeä vai nauraa. Muutamat folk-henkiset pläjäykset ovat ihan ok. Kyllä minä mieluummin kuuntelen vaikka Kemiallisia ystäviä, mutta myönnettäköön, että Stefanillakin on aika erikoinen ote "musiikin" tekemiseen, ja tällä pian julkaistavalla levyllä on hyvät hetkensä. Stefan suunnittelee Euroopan kiertuetta ensi keväänä, ja ehkäpä saamme Psychotropic Zonellakin kuulla, mihin mies livenä pystyy... www.lvd.4mg.com

[ takaisin alkuun ]

CUCUMBER FARMER
Beyond
American Brothers (ABROS3)

Kummallista, miten tällainen bändi on voinut olla olemassa jo kymmenen vuotta niin, että en ole kuullut siitä pihaustakaan? No, parempi myöhään kuin ei koskaan, ja nyt oli siinä mielessä hyvä aika, että yhtye on julkaissut ensimmäisen kokopitkänsä, joka onkin ehkä enemmän minun makuuni kuin aikaisemmat pikku julkaisut. Tämä helsinkiläis-tamperelainen taidekollektiivi (näin he itse itseään kutsuvat) soittaa ainakin tällä CD:llä hienoa art/post/psych/space rockia. Levyn aloittava "Sabbath of Reynold" alkaa rauhallisesti, kunnes varhaista Circleä muistuttavat jyräkitarat pärähtävät päälle. Laulaja toistelee koko kappaleen "praise the Lord, since he's the saviour", joten aika hengellistä kamaa tämä on. Toinen biisi "Sovhoosi" tuo itse asiassa myös mieleen Circlen, mutta hieman meditatiivisemmassa, utuisemmassa ja mystisemmässä mielessä. Levyltä löytyy myös mm. kosketinvoittoista kamaa, naislaulua välillä ranskaksikin, lyhyt saksankielinen hupipala "Tivoli" sekä yhtä sun toista muuta jännää. Levyn lopettaa melko raskas version Pink Floydin kappaleesta "Interstellar Overdrive", mikä sopiikin hyvin kokonaisuuteen. Cucumber Farmer on erittäin mielenkiintoinen yhtye, mihin olisi kiva tutustua myös livenä. Bändillä taitaa olla tapana järjestää kaiken laista jännää, kuten paneelikeskustelu Billy Idolin musiikkivideoista, jonka jälkeen he soittivat videoiden päälle synkkaan kyseiset biisit. Avant-garde kunniaan. Ostakaa tämä levy! www.americanbrothers.com

[ takaisin alkuun ]

COLOUR HAZE
S/T
Elektrohasch Records (Electrohasch 003)

Uskoisin, että saksalainen Colour Haze on tehnyt tähän mennessä parhaan levynsä. Tämä, nimeämätön uusi levy nauhoitettiin ja miksattiin täysin analogisesti ja vain muutamassa päivässä. Soundi onkin hyvin elävän ja aidon kuuloinen kaikkine pikku hurinoineen. Kitaristi Stefan lupasi, että pian ilmestyvä vinyyli versio tulee kuulostamaan vielä paremmalta... Perus voimakolmikko on saanut vahvistukseksi mukaan myös sähköpianon soittajan (lyhyessä, akustisessa kappaleessa "Solitude"), jonka lisäksi Dave Schmidt aka Sula Bassana soittaa EMS VCS-3 syntetisaattorilla kivoja avaruusääniä massiivisessa kappaleessa "Peace, Brothers and Sisters!", jolla pituutta on yli 22 minuuttia. Yhtyeen musiikkia lienee paremman puutteessa kutsuttava stonerrockiksi. Ainakin siinä on paljon 70-luvun viboja, varsinkin tällaista rauhaa ja rakkautta -tematiikkaa (levyltä löytyy myös mm. kappaleet "Love" ja "Flowers"), sekä se on paikoitellen hyvin raskasta. CD:llä on kyllä myös yllättävän paljon kauniita akustisempia osuuksia. Musiikki on oikeastaan hyvin progressiivista ja jammailevaa, vaikka ei miltään varsinaiselta progressiiviselta rockilta kuulostakaan. Itse asiassa bändi kuulostaa nyt hyvin omaperäiseltä, he ovat tainneet löytää oman tyylinsä. Kaikuja klassisen rockin suuruuksilta on silti edelleen kuultavissa, mikä ei sinänsä ole paha asia. Minä nautin tästä ainakin enemmän kuin aikaisemmin kuulemistani bändin levyistä, joten voin tätä lämmöllä suositella omaperäisestä, hieman psykedeelisestä ja jännästä rockista pitäville. Tsekkaa bändin coolit kotisivut: www.colourhaze.de.

[ takaisin alkuun ]

GAS GIANT/COLOUR HAZE split 7"
Elektrohasch Records (EH 90)

Tämä on uusi hieno splittisingle sisältäen loistavaa stonerrockia! Tanskalainen Gas Giant on yksi raskaimpia ja kovimpia alan bändejä tällä hetkellä, ja odottelinkin innolla heidän kappalettaan "Mama Cool". Kappale sai syntynsä, kun bändi majaili kiertueellaan saksalaisen keski-ikäisen hippinaisen luona, jota kutsuttiin Mama Cooliksi. Pojat olivat ilmeisesti melkoisen otettuja Maman ystävällisyydestä, kun päättivät ikuistaa hänet kappaleeseensa. Tämä on hyvä, hieman alle 4-minuuttinen rokkipala, melko normaalia Gas Giant -menoa. Loppupuolella mukaan tulee myös perkussioita, mikä antaa lisää väriä kappaleelle. Tämä jäi ilmeisesti rumpali Tommyn viimeiseksi tuotokseksi bändissä, mikä sinänsä on sääli.

Toisella puolella on uniikkiversio saksalaisen Colour Hazen kappaleesta "Mountain", joka löytyy hieman eri versiona myös bändin juuri ilmestyneeltä uudelta CD:ltä. Tämä onkin sen verran pidempi biisi, että tämä puoli pyörii 33 ja 1/3 nopeudella. Se alkaa melko rauhallisesti kliineillä soundeilla, kunnes bändi iskee fuzzit kybälle ja alkaa rokata tosissaan. Kappale vaati muutaman kuuntelukerran, ennen kuin siihen pääsi kunnolla sisään, mutta sitten se onkin oikein antoisa kokemus. Colour Haze on melkoisen omaperäinen yhtye. Oikein hieno pikku levy joka toimii myös kokonaisuutena hyvin. Malleuksen kansitaidetta on myös aina mukava katsella. www.elektrohasch.de

[ takaisin alkuun ]

THE BEVIS FROND
Hit Squad
Woronzow Records (WOO 56)

Vaikka The Bevis Frondin edellisestä levystä What Did for the Dinosaurs ei olekaan kulunut kuin pari vuotta, olin silti jo ehtinyt odotella tätä uutta levyä. Ei ole mikään salaisuus, että bändi on jo yli kymmenen vuotta kuulunut ehdottomiin suosikkeihini. Vain Nick Salomon osaa yhdistää niin taidokkaasti ja tyylillä 60-luvun psykedelian, Neil Youngin kitararockin, Jimi Hendrixin, bluesin, punkin voiman, melodisen Beatles-popin sekä singer/songwriter -perinteen ja folkin. Nickin luottobasisti Adrian Shaw on tietysti edelleen kehissä, eihän tähän bändiin sopivampaa olisi olemassakaan. Rumpuihin on sitä vastoin saatu uutta verta: Jules Fenton hoitaa homman innolla ja energialla, loistava rumpali. Lisäksi mukana on totuttuun tapaan vierailijoita: Roddy Lorimer trumpetissa, Nickin tytär Debbie laulussa, Paul Simmons kitarassa jne. Myös Gary Ramonin (Sun Dial) piti soittaa kitaraa kappaleessa "Crumbs", mutta ikävä kyllä hän oli estynyt tulemaan studioon tyttärensä sairastumisen vuoksi.

Levyltä löytyy 18 uutta sävellystä, joista suurin osa on melko lyhyitä. Vain kolme on yli viisiminuuttista. En tiedä kuinka paljon Nick on yrittänyt, mutta hyvin monet kappaleista omaavat selvästi radiopotentiaalia. Enemmistönä ovat melko menevät, tarttuvat kappaleet. Omia suosikkejani ovat lähes yhdeksän minuuttinen hieno, vanhaa Bevis Frond -soundia simuloiva "Through the Hedge" (joka ei muuten tunnu yhtään yli viiden minuutin mittaiselta!), raskas ja rankka "Mission Completed", radioystävällinen "Flood Warning", kaunis akustinen "Crumbs", urkuvoittoinen "No Attempt" sekä levyn lopettava, psykedeelinen ja unenomainen pitkä "Fast Falls the Eventide". Alkuperäistä Batman -tunnaria muistuttava nimikkokappale on hauska vastaisku kaikille niille tahoille, jotka tekevät musiikkibisneksestä niin kieroa. Sama teema toistuu vekkulisti myös kannen tematiikassa. Sanoitukset ovat muutenkin levyllä taattua Salomon laatua. On todella kivaa, että koskettimia on mukana hieman enemmän kuin viime aikoina, jopa tuollaisia Hawkwind -tyylisiä suhinoita. Nickin kitarasoolot porautuvat sieluusi niin kuin aina. Sounditkin ovat levyllä kerrankin täysin kohdallaan, joten voidaan taatusti puhua parhaasta Frondin levystä ainakaan kymmeneen vuoteen. Hanki se, ja tee kaikkesi, jotta tämä, yksi maailman aliarvostetuimmista yhtyeistä saa ansaitsemansa huomion! www.woronzow.co.uk

[ takaisin alkuun ]

VIVA VERTIGO
Viva Viva (Edie Sedgwick) CD Single
Bad Afro Records (FROCDS011)

Viva Vertigo on uusi kööpenhaminalaisbändi, jonka johtaja on laulaja/lauluntekijä Simon Beck. Hän on saanut bändiinsä kovia nimiä mm. yhtyeistä The Raveonettes (Sune Rose Wagner, Jakob Hoyer) ja Jeff Buckley Band (Mick Grondahl). Viva Viva on ensimmäinen single kokoonpanon samannimiseltä levyltä, jota en ole valittavasti kuullut. Kyseinen kappale kertoo Edie Sedgwickistä, joka oli Andy Warholin porukkaan kuuluva nainen. Tarinaan kuuluu tietysti huumeet, rokkitähtipoikakaverit ja traaginen kuolema nuorena. Ihan mukava, energinen kappale, kai tämä lähellä jotain garagea on. Kappaleesta on tehty myös mustavalkoinen video. Toinen sinkulta löytyvä kappale "Shangri-La" onkin sitten hieman rennompi, kaunis melodinen ja syksyinen kappale, ihan mukava tämäkin. Vaikka ei tätä nyt ihan psykedeeliseksi voi kutsua, olen kuitenkin huomannut pitäväni sinkusta yhä enemmän ja enemmän joka kuuntelu kerran jälkeen. Täytynee hankkia levykin, on tämä sen verran mielenkiintoista kitararockia. www.badafro.dk

[ takaisin alkuun ]

BABY WOODROSE
Dropout!
Bad Afro Records (AFROLP021/CD021)

Tanskalainen Baby Woodrose alkaa olla kuuma nimi garage rock -piireissä. Minusta he ovat ylivoimaisesti genren nykyisistä bändeistä paras. Heidän musiikkinsa osoittaa kunnioitusta 60-luvun psykedeeliselle garage rockille. Dropout! sisältää lainakappaleita jätkien suosikkiyhtyeiltä villiltä 60-luvulta. Uuteen käsittelyyn ovat päätyneet Love ("Can't Explain", julkaistaan myös singlenä), The 13th Floor Elevators ("I Don't Ever Wanna Come Down"), Captain Beefheart ("Dropout Boogie"), The Sonics ("I'm Going Home"), The Stooges ("Not Right") ja The West Coast Pop Art Experimental Band ("A Child of a Few Hours") sekä neljä hieman tuntemattomampaa yhtyettä. Yhdistävänä teemana, niin kuin levyn nimikin jo antaa ymmärtää, näyttää olevan monen kappaleen kohdalla kapinallisuus ja yhteiskuntavastaisuus, mutta tärkein yhteinen tekijä on se, että nämä kaikki yhtyeet ovat olleet Baby Woodroselle suuria esikuvia heidän säveltäessä omia kappaleitaan. Tästä johtuen tämä levy kuulostaakin hyvin samanlaiselta kuin bändit muut levyt, eli todella hienolta! He ovat osanneet vangita alkuperäisen 60-luvun tunnelman, vaikka toteutus onkin laadukkaampi ja soundi reippaasti parempi (kiitos Ralph!). Varsinkin laulaja/kitaristi Lorenzo Woodrose on mielestäni yksi tämän hetken kovimpia psykeäijiä, joka saa soittoonsa ja lauluunsa tungettua uskomattoman määrän tunnetta ja munaa. Myös rumpali ja basisti ovat hienosti hommansa tasalla, ja niinpä bändi kuulostaa tälläkin levyltä todella hyvältä ja rokkaa helvetisti. Osta tämä 20.9. julkaistava levy ja leiju 60-luvun groovien rytmien mukana. www.babywoodrose.com

[ takaisin alkuun ]

H.R. FUNK N`PUFF
Songs from the Electric Greenwood
Big Butt Recordings

H.R. Funk n' Puff on Amerikkalainen kaveri nimeltään Moss. Hän kuvailee itse musiikkiaan psykedeeliseksi tekno bluegrassiksi. Vaikutteita on otettu mm. varhaisesta Pink Floydista, Chemical Brothersilta, Donovanilta ja hillbilly -musiikista. Mukana on myös etnisiä soittimia kuten didgeridoota ja sadekeppiä. Hyvin mielenkiintoisen ja miellyttävän kokonaisuuden on kaveri saanut aikaan näinkin monipuolisella materiaalilla. Levyltä löytyy myös paljon huumoria, mikä on iso plussa. Moss soittaa suurimman osan instrumenteista itse ja on tehnyt ohjelmoinnit. Hänellä on myös todella hyvä lauluääni, ja laulu onkin tärkeässä osassa levyllä. Songs from the Electric Greenwood sisältää monta hyvää kappaletta, mutta mielestäni parhaita ovat loistava "Synaesthesia", hidas ja mystinen "Garden of Summer" joka tuo tunnelmallaan hieman mieleen Pink Floydin kappaleen "Set the Controls..." sekä hieman koneellisempi, Mellotronia sisältävä "Zoe", jossa on hienoja Barret -tyylisiä melodioita. "Holy Roller" ja "The Shack (Spinlow)" ovat banjoa sisältäviä sieni-hillbilly -vetoja, aika omalaatuista. Levyn hauskoin kappale on kuitenkin viimeinen "Closing the Circle", joka on jonkinlainen vitsi kaupallisesta teknosta. Biisi on täynnä kaupallisia viestejä tyyliin "buy this record now" ja "I'm selling out" sekä vihjeitä teinitytöille monista kuvista hyvän näköisestä Mossista dreadlockseineen bookletissa... Hupaisaa. Tämä on hyvää hippimusaa, jossa yhdistyy hienosti psykedelian menneisyys ja nykypäivä. Kannattaa käydä tutustumassa Mossin kotisivuihin osoitteessa: www.funknpuff.com.

[ takaisin alkuun ]

JOSIAH
Into the Outside
Molten Records (MELT CD 007)

Tämä on brittiläisen powertrion toinen CD. Edellisen levyn jälkeen on tullut hieman muutoksia. Black Sabbath -vaikutteita on, ikävä kyllä, vähennetty reippaasti, ja kitarasoundi on muuttunut kevyemmäksi ja vähemmän bassoksi. Tilalle on otettu enemmän 70-luvun hard rock -menoa ja 80-luvun tukkaheviä. Pari hurjempaa, parhaimmistoon kuuluvaa biisiä ("Scarlatti Tilt", "Keep on Pushin'") tuo mieleen MC5:n, ja ne kuulostavat itse asiassa paljonkin helsinkiläiseltä Spihalta, kevyemmältä vain. "Beyond" on kuin Soundgardenia. Levyllä on melkoisen hektinen ja rauhaton tunnelma, kuin kaverit olisivat olleet nauhoituksissa melkoisissa vauhdeissa. Minä en pysy ainakaan ihan tunnelmassa mukana. Mukana on myös yksi akustinen instrumentaali "Sylvie", ja lopusta löytyy myös yksi mahtava kappale "Unwind Your Mind", joka muistuttaa erästä Monster Magnetin kappaletta, 60-luvun lopun psykedeliaihmeen Open Mindin "Magic Potion" -kappaletta ja onpa aistittavissa jopa Sam Gopal -tunnelmaa, miinus tablat, tosin. Olisipa koko levy ollut tämän tyylistä, niin olisin tästä pitänyt paljon enemmän! Soitto on kuitenkin tiukkaa ja energistä, ja kyllähän tämä rokkaa. Kitarasoolot ovet edelleen välillä melko psykedeelisiä. Ehkä action rock -diggareiden kannattaisi tähän tutustua, mutta ei tämä minusta paljoa anna esim. psykedeelisille stonereille.

[ takaisin alkuun ]

STASI COMBO
Reptile Twist & Bestial Wail
Private release

Tämä mini-LP on Stasi Combon ensimmäinen julkaisu. Heti alkuun täytyy onnitella loistavasta ideasta julkaista vinyyli, jonka mukana on sama materiaali myös CD:llä! Tämän helsinkiläistrion musiikki on aika pitkälti tuollaista 60/70-luvun vaihteen tyylistä (garage) rockia pienillä psykedeelisillä lisukkeilla. Bändi on heittänyt jonkin verran keikkoja pääkaupunkiseudulla lähiaikoina. Laulaja/kitaristi Severi Karilan ääni kuulostaa paikoitellen erittäin paljon Jimbolta, ja muutenkin on The Doorsilta vaikutteita otettu melko paljon. "Stone Cold Morning" -nimisen kappaleen kertosäe tuo mieleen Grateful Deadin. "Whip Song" on sen verran energinen, että mieleen tulee MC5. Kappaleessa "Humanoia" on mukana myös kosketinsoittaja sekä mystinen perkussionisti nimellä Miquel Camarazzia... Severin lauluääni toimii yleensä paremmin rokkaavammissa kappaleissa kuin balladeissa. Ihan ok kamaa, mutta koko levy kärsii hiukan ohuesta soundista. Levyssä mainitaan tällainen nettiosoite, joka ei kyllä ainakaan tällä hetkellä toimi: www.stasicombo.com. Postia voi myös yrittää lähettää osoitteeseen severi.karila@helsinki.fi.

[ takaisin alkuun ]

ON TRIAL
Live
Molten Records (MELT CD 006)

Mahtavaa, vihdoinkin livelevy yhdeltä suosikkiyhtyeistäni! On Trial soitti viime vuonna häikäisevän keikan Kööpenhaminan erittäin viihtyisässä hippikaupunginosassa nimeltään Kristiania, jonka valitettavasti ovat ottaneet nyt haltuunsa poliisit. On Trial on saavuttanut kovan livebändin maineen, eikä syyttä. En ole onnistunut koskaan heitä näkemään, mutta tämä livelevy todistaa, että meno on mieletöntä. Yhtyeen 60-luvun psykedeelisen rockin inspiroima mutta ei silti vanhanaikainen musiikki omaa sekä tunnetta että substanssia. Levyltä löytyy parhaimpia kappaleita heidän kolmelta viimeisimmältä studiolevyltään sekä muutama laina 60-luvun psykeklassikoita, onpa mukaan päässyt vähän jamiakin. Yhtyeen kahden kitaran fuzzorgia nostaa fiiliksen hienosti kattoon. Soundit ovat levyllä erittäin hyvät, ja ainut ihmetyksen aihe ovat selvästi jälkikäteen lisätyt yleisön suosionosoitukset. Levyltä löytyy todella hyviä sävellyksiä soitettuna ja laulettuna loistavasti ja tunteella. Silloin kuin rokataan, niin mennään täysillä, mutta bändi hallitsee täydellisesti myös rauhallisemmat, melankoliset kappaleet, joissa on tippa linssissä. Pidän todella paljon myös hienosta etukannesta. Tämä loistava CD ilmestyy syyskuun lopussa, ei muuta kuin kaikki vaan ennakkotilauksia tekemään! Ette tule pettymään. www.molten-records.com, www.ontrial.dk.

[ takaisin alkuun ]

Eri esittäjiä:
FLAMONGO SANOMAT
Flamongo (FLAM-0LPA)

Okei, tämä on tullut jo hieman aikaa sitten, mutta on jotenkin kummasti jäänyt arvostelematta. Selittelyt sikseen. Kyseessä on suomalaista elektronista undergroundklubimusiikkia sisältävä kokoelmavinyyli, josta minä kiinnostuin lähinnä sen takia, että se sisältää Rätön ja Lehtisalon (tuttuja esim Circlestä) toistaiseksi ainoan esiintymisen vinyylimuodossa. Sanomalehtityyliin tehdyt kannet ovat todella hauskat sisältäen suomeksi hullunkurisia kertomuksia ja viittauksia levyn artisteihinkin. Musiikki on pääosin letkeää, funkahtavaa elektronista musiikkia. Jah Mullet ja Bible Blackin kappale on jonkinlaista digitaalista dubreggaeta, ja onpa mukana jatsahtavaa menoakin torvineen kaikkineen. Uusi Fantasia esittää kappaleen "Faija", jossa on oikein mukavia syntetisaattorisoundeja. Levyn lopettava Tuomo Kari Purosen kappale on paremminkin ambienttia. Kaikin puolin ihan ok musiikkia, mutta kyllä tuo Rätön ja Lehtisalon krauthenkinen avaruusdiskopala "Valonnopeus" vie ylivoimaisesti voiton.

[ takaisin alkuun ]

ARCHITECTURAL METAPHOR
Other Music
Kairos Records (afr-200-2)

Tämä on vuonna 2001 nauhoitettu live -CD yhdeltä USA:n parhaista space rock -yhtyeistä. Bändi on nykyään karsiutunut kolmimiehiseksi. Laulaja/rumpali Dep Young jätti yhtyeen 2000 Strange Daze -keikan jälkeen, mikä on valitettavaa, koska naisääni sopi mielestäni erittäin hyvin yhtyeen lähes sinfoniseen tyyliin. No, nyt heillä on uusi naislaulaja kiikarissa, joten ehkä asia korjaantuu. Rumpuihin on otettu Dinosaur JR:n Patrick Murphy. Lisäksi yhtyeessä vaikuttaa perustajajäsen Paul Eggleston massiivisen kosketinarsenaalinsa kanssa ja Greg Kozlowski, jonka kitaraefektivalikoima herättää suurta kunnioitusta. Basistia tässä 1984 perustetussa bändissä ei ole koskaan ollutkaan. Black Widow Recordsin vuonna 1997 julkaiseman Creature of the Velvet Void -CD:n jälkeen ei yhtyeeltä ole oikeastaan uutta studiomateriaalia tullut, joten live levyt ovat tervetulleita.

Other Music sisältää pari uutta kappaletta, pari ArcMet klassikkoa sekä muutaman lainakappaleen. "On the Run" ei ole niitä tavallisimpia Pink Floyd covereita, ja onkin mukavaa kuunneltavaa. Yhtyeen toinen suuri esikuva on Hawkwind, ja heiltä kuullaankin instrumentaaliversiona "Hassan I Sahba" sekä levyn lopussa lyhyt puhekappale "Welcome to the Future". Uskomattoman täyteläisen soundin kaverit saavat kolmistaan aikaiseksi, ja soitto onkin moitteetonta. Sekvensserit ovat välillä apuna tuomassa hieman Tangerine Dream -fiilistä. Paul on taidokas kosketinsoittaja ja käyttää paljon raskaista, tuhteja sointuja sekä mukavia ääniefektejä. Greg taas soittaa HYVIN paljon melodisia sooloja, jotka täyttävät hyvin laulajan puutetta. Pat Murphyn valinta uudeksi rumpaliksi oli taatusti myös viisas teko. Äänen laatu levyllä on kohtuullinen, mutta ei mikään korvia hivelevä. Other Music on saatavilla suoraan bändiltä Paypalin kautta hintaan 12$ US & Kanada, 15$ muu maailma. Toivottavasti tämä hieno bändi saa pian myös uuden studiolevyn aikaiseksi. www.geocities.com/arcmetgreg

[ takaisin alkuun ]

CIRCLE
Golem/Vesiliirto
Kevyt nostalgia (KENO-05/SUPER-012)

Vaikka Circle onkin viettänyt hiljaiseloa jo jonkin aikaa, ei heiltä julkaistava materiaali onneksi lopu. Tämä 500 kappaleen tuplavinyyli sisältää yhden livelevyn (Golem), joka on nauhoitettu heidän Semifinalin keikallaan viime vuonna Los Nataksen kanssa, sekä studiolevyn Vesiliirto. Pahaksi onnekseni en tälle keikalle päässyt, joten tämä julkaisu tarjoaa pientä lohtua. Golemilla on viisi kappaletta, ja kaikkien nimet kuulostavat siltä, että pojat ovat pilkkoneet 50 heavy/thrash/black/death metal -bändien biisin nimeä, ja nostaneet hatusta tarvittavan määrän sanoja jokaiseen nimeen. Hauskaa, varsinkin kun kappaleet eivät itsessään ole mitään heviä, lukuun ottamatta ehkä "True Incubus from Beyond" -kappaleen loppua. Samainen biisi kuulostaa muuten paikoitellen kappaleelta "Metsän henget". Nauhoituksia on manipuloitu miksausvaiheessa aika rankasti, ja lopputulos onkin todella usvainen. Välillä on hieman selkeämpääkin menoa. "At War with Mercy" on oikeastaan psychobillyä, ja "Forbidden Steel Patriot" on lyhyt, rauhallinen Rhodes -kappale laululla.

Studiolevy on sitten taas melkoisen eri juttu. Vesiliirto on ilmeisesti nauhoitettu samoissa sessioissa kuin hämmentyneen vastaanoton saanut Guillotine. Levyltä löytyy hyvin kummallista tavaraa tuollaiseen kokeelliseen lo-fi -henkeen tyyliin Avarus, Kemialliset ystävät jne., mutta onneksi myös hieman perinteisempää Circleä, aivan kuten Guillotinelläkin. Tätä osastoa parhaiten edustaa "Tuliset miekat käsissä". Improvisaatio ja suorastaan musta huumori ovat kunniapaikalla. "Neljä kolkkaa" on outo äänikollaasi, "Haulikko ja kivääri" Acid Mothers Temple -tyylistä friikkailua, ja "Lähetys" kuin karusellimusiikkia viidennestä ulottuvuudesta. Erittäin kummallisen ja psykedeelisen kudoksen ovat pojat saaneet aikaiseksi, ei voi muuta sanoa. Joillekin tämä voi mennä yli hilseen, mutta minkäs teet. Rohkeutta, uskallusta ja omaperäisyyttä bändiltä ainakin edelleen löytyy, ja siitä pisteet. www.kevytnostalgia.org

[ takaisin alkuun ]

SPACEMAN 3
Recurring
Space Age Recordings (ORBIT012CD)

Recurring oli viimeinen albumi, jonka riitautunut Spacemen 3 ikinä sai tehtyä. Se oli myös ensimmäinen yhtyeen levy, jonka ikinä ostin. Bändin huumehoureinen, hypnoottinen ja monotoninen, samalla kaunis ja mukavasti säröinen soundi sai minut pyörryksiin. Vaikka Recurring ei olekaan välttämättä bändin parhainta tavaraa, on se silti kestänyt ajan hampaita oikein hyvin. Nyt vihdoinkin on levystä saatu tehtyä re-masteroitu versio, jolla on bonusmateriaalin kera pituutta lähes 80 minuuttia. Alkuperäinen, 10 kappaletta sisältävä vinyylilevy oli rakennettu sillä tavalla, että ensimmäisen puolen täytti Sonic Boomin pelkistetympi materiaali, ja loppupuolen oli vallannut Jason "Spaceman" Piercen orkestroitu ja enempi sovitettu tavara. CD- version yksi merkittävimmistä eroista on lisätty cover -versio Mudhoneyn kappaleesta "When Tomorrow Hits", joka on sijoitettu Sonic Boomin ja Jasonin materiaalien väliin. Se onkin tämän levyn raskainta tavaraa. Lisäksi CD:ltä löytyy neljä muuta lisäkappaletta. Levyn aloittava "Big City (Everybody I Know Can Be Found Here)" ennakoi ravekulttuurin syntyä sykkivillä syntetisaattoreillaan ja tanssittavalla rytmillään, ja onkin yksi levyn kohokohdista. Jason Piercen kappaleet sisältävät paljon samoja elementtejä, joita hän jalosti edelleen Spiritualizedissa, ja hän otti tähän uuteen yhtyeeseen mukaansa monta myös Recurringilla esiintyvää muusikkoa. Hieno homma, että Space Age Recordings, jonka perustamisessa Sonic Boom on auttanut, on saattanut tämän mahtavan levyn taas saataville. www.spacemen3.info.

[ takaisin alkuun ]

SPECTRUM
Refractions: Through the Rhythms of Time 1989-1997
Space Age Recordings (ORBIT 040CD)

Pete Kember, alias Sonic Boom oli Jason "Spaceman" Piercen ohella toinen legendaarisen Spacemen 3:n perustajista. Pete on jatkanut menestyksellisesti uraansa, ja julkaissut vuosien varrella paljon levyjä nimillä Sonic Boom, Spectrum, ja EAR. Tämä kokoelma sisältää Spectrumin parhaita paloja. Suurin osa materiaalista on hyvin pehmeää, mutta erittäin psykedeelistä. Muutama rokkaavampikin pala mukavasti surisevin kitaroin löytyy, kuten esim. loistava "How You Satisfy Me". "Feels like I'm Slipping Away" on jo melkein pelottava, ja "Owsley" todella ahdistava, kuin paha trippi. Valtaosa kappaleista on kuitenkin unenomaisia jumituksia tai taivaallisen kauniita nostatuksia. Pete osaa todella tehdä yksinkertaisia mutta toimivia kappaleita, ja hänen kitara- urku- ja syntetisaattorityöskentelynsä on tyrmäävää. Ronski huumeiden käyttö on kauttaaltaan selvästi esillä, eihän tällaista musiikkia kukaan selvin päin tekisi. Kappaleet eivät ole levyllä aikajärjestyksessä, vaan ne on koottu hienoksi tunnelmalliseksi kaareksi. Spectrumin musiikki ei loppujen lopuksi eroa kovinkaan paljoa Spacemen 3:sta, joten kaikille bändin faneille lienee tämäkin pakko-ostos, varsinkin kun useimmat Spectrumin alkuperäiset julkaisut ovat tätä nykyä todella kiven alla. Refractions on todella hyvä kokoelma yhdeltä viime vuosikymmenien vaikuttavimmista artisteista. www.sonic-boom.info.

[ takaisin alkuun ]

BLACK FOREST/BLACK SEA
Radiant Symmetry
Last Visible Dog (LVD 065)

Radiant Symmetry on nauhoitettu livenä tämän duon (kotipaikkanaan Providense, RI) mittavan Euroopan kiertueen aikana helmikuusta huhtikuuhun 2004. Nauhoituspaikkoina olivat Glasgow, Tampere, Bologna, Newcastle upon Tyne, Bristol, Arcore ja Stoke-on-Trent. Lähes kaikissa yhdeksässä kappaleessa on duon lisäksi myös paikallisia vieraita tuomassa omaa väriään yhtyeen kummalliseen, kokeelliseen ja minimalistiseen folk-psykedeliaan. Kaikki kappaleet ovat tällä levyllä improvisaatiota, eikä niille ole vaivauduttu antamaan nimiä, ja mitäs suotta. Nauhoitusten taso on ihan hyvä, ja minusta kokonaisuus toimii oikein mukavasti. Levy ei poikkea tunnelmaltaan eikä tyyliltään juurikaan bändin kahdesta ensimmäisestä levystä, vaikkei laulua ole tällä uusimmalla lainkaan. Eri esitykset on miksattu yhteen keskeytymättömäksi matkaksi, mikä toimiikin yllättävän hyvin. Yleisilmapiiri on edelleen hyvin surullinen ja synkkä. Osa kappaleista on melko häiriöosastoa, suurin osa kuitenkin tunnelmallisia, kauniita droneja. Uutta studiolevyä odotellessa Radiant Symmetry on mukavaa kuunneltavaa. Bändi on taas syksyllä tulossa Euroopan kiertueelle, ja soittaa toistamiseen myös Psychotropic Zonessa 25.9. Fursaxan ja Christina Carterin kanssa. Älä missaa tätä kokemusta! www.lvd.4mg.com.

[ takaisin alkuun ]

LSD-MARCH
Suddenly, Like Flames
Last Visible Dog (LVD 064)

Tämä on CD-julkaisu tämän Japanilaisen underground psykeaktin erittäin harvinaisesta vinyylistä bonusmateriaalin kanssa. En ollut yhtyettä ennen kuullut, mutta ilmeisesti se on lähinnä kokoelmalevyiltä tuttu monille japanilaisesta taiderockista diggaaville. Yhtyeen nimihän on napattu Guru Gurulta, ja kyllä tässä jotain krautrock -vaikutteita on havaittavissa. Samoin usein tulee mieleen Velver Underground. Soundit ovat valitettavasti melko suttuiset, varsinkin osassa kappaleita. Levyltä löytyy sekä rentoa ja kaunista menoa, että myös hurjaa ja äänekästä kitaran rääkkäystä. Kaikki laulut ovat japaniksi, mutta sanoitukset löytyvät englanniksi käännettyinä bookletista, ja kyllä ne aika happokamaa ovat! Musiikillisesti bändi ei ole ollenkaan hullumpi, mutta ei jotenkin silti hirveästi minua kiinnosta. Paikoitellen meno on sentään aika psykedeelistä. Alan Cummings on kirjoittanut saatesanat ja kääntänyt myös sanoitukset. Toimivasta kansitaiteesta vastaa Jeffrey Alexander (Black Forrest/Black Sea). www.lvd.4mg.com.

[ takaisin alkuun ]

HIDRIA SPACEFOLK
Balansia
Silence (SLC-020)

Hidria Spacefolk on ehdottomasti yksi tämän hetken kovimpia bändejä Suomessa, ja oikeastaan koko Euroopassa, miksei koko universumissa. He ovat saavuttaneet jo mukavasti faneja instrumentaalisella, psykedeelisellä space rockillaan. Heidän musiikkinsa on toimiva yhdistelmä Gongia, Steve Hillagea, Ozric Tentaclesia, Kingston Wall -tyylistä progea ja elektronista trancea maustettuna hyppysellisellä etnisiä vaikutteita, metallia, Circleä ja Hawkwindin ulkoavaruutta. Näistä aineksista eivät voi taitavat kaverit huonoa kokonaisuutta saada aikaan. Turhaan ei heidän ensimmäinen levynsä ole soinut ahkeraan esim. Ozric Tentaclesin keikkadösässä, ja niin tulee taatusti pyörimään tämä uutukainenkin.

Balansia sisältää seitsemän kappaletta, joilla on yhteispituutta 50 minuuttia. Tällä ei tosin ole mitään merkitystä, sillä avaruus-aikajatkumo ei toimi lainkaan normaalisti Hidria Spacefolkia kuunnellessa. Yhtye on kypsynyt ja kehittynyt paljon alkuajoistaan, ja minulle oli ainakin erittäin positiivinen yllätys, että he ovat oikeastaan menneet orgaanisempaan suuntaan, eikä esim. Ozricin yhä koneellisempaan kasvusuuntaan. Balansia on raikas ja nostattava kokemus, joka saa ainakin minut hyvälle tuulelle. Tiukat rummut ja tasainen tukeva basso takaavat hyvän grooven, joka pakottaa tanssimaan. Kitaristit kutovat hienoja, mielen avaavia verkkoja entistä taitavammin, ja syntetisaattorit tuovat oman melodisen, korkealentoisen ja välillä hyvin psykedeelisen lisänsä. Vieraita on käytetty tyylikkäästi (vibrafoni, marimba, trumpetti, sello sekä Andy McCoy slidekitarassa yhdessä kappaleessa). Paras musiikillinen vertailukohta on oikeastaan unkarilainen Korai Orom, varsinkin tanssittavien kohtien osalta. Levy sisältää toki myös muutaman chill out -osuuden, ja välillä meno on melko kummitusmaistakin. Pidän kaikista kappaleista oikeastaan niin paljon, että en halua nostaa mitään yli muiden. Kaiken kaikkiaan hypnoottinen ja mukaansatempaava levy josta en löydä mitään valittamisen sijaa, kun tuotantokin on täydellistä. Tämä levy julistettakoon saman tien klassikoksi. www.hidriaspacefolk.st.

[ takaisin alkuun ]

SINIAALTO
Tallentumia
If Society (IF-16)

Suomen instrumentaalinen syntetisaattoriylpeys Siniaalto on julkaissut toisen levynsä. Tällä kertaa kyseessä on livelevy, jonka pitkähköt kappaleet on nauhoitettu 2003 syyskuun ja 2004 tammikuun välisenä aikana viidessä eri paikassa Helsingissä. Trio jatkaa edelleen kosmisella ja elektronisella polulla. Yksi suosikeistani on levyn aloittava sekvenssivetoinen "Matka alkaa taas", joka voisi hyvin olla jollain 70-luvun Tangerine Dreamin albumilla. Yli 15-minuuttinen "Ajatusten kehruu" jatkaa paljon abstraktimmin. Klaus Schulzen tuotanto tulee usein mieleen yhtyettä kuunnellessa. Parhaimmillaan levy toimii kuunneltuna pimeässä ja rentoutuneena, se vaatii kyllä kaiken tarkkaavaisuutesi. Ei siis mitään tausta- tai bailumusaa. Hienoa, sopivan kummallista ja psykedeelistä syntetisaattorimusiikkia joka kunnioittaa 70-luvun mestareita, mutta on kuitenkin vahvasti paikalla tässä hetkessä. Kannattaa tutustua! http://ut3.org.

[ takaisin alkuun ]

JOE TURNER
Between Two Seconds
Camera Obscura Records (CAM067CD)

Entinen Abunai! -mies Joe Turner laajensi itse julkaisemaansa Dollar Star -CD-R EP:tään muutamalla kappaleella, ja lopputulos on Between Two Seconds. Levy on loistava kokoelma hieman 60-luvun tyylistä melodista psykepoppia. Vaikutteita on esim. Beatlesiltä ja Byrdsiltä. Nykyisiä vertailukohtia voisivat olla Dipsomaniacs ja sen tyyliset bändit. Iloinen rock/pop -ralli "Hills of Pensylvania" tuo mieleen Beach Boysin.

Joen musiikki on hyvin tarttuvaa. Minä olin koukussa jo hypnoottisen instrumentaalisen intron jälkeen. Joe soittelee itse kaikki instrumentit ja laulaa, mutta vieraitakin löytyy mm. huilussa. Levyn yleissävy on melko aurinkoinen ja hyväntuulinen, mutta muutama surullisempikin kappale löytyy. Joella on melodia- ja harmoniataju selvästi hallussa. Levyn parhaimpia kappaleita on myös The Further Adventures of the Telepathic Explorers -kokoelmalta löytyvä maaginen "Turn Me Upside Down". Levyn loppupuolella mennään hieman mystisempään suuntaan, ja siten suosikeikseni nousevat myös hidas, melankolinen akustista kitaraa omaava unenomainen "When the Day Crowd Leaves" sekä levyn lopettava jännä "Perfect the First Time", joka kuulostaa hieman ruotsalaiselta Dungenilta. Kaiken kaikkiaan hieno levy melodista pop-rockia psykedeelisin efektein maustettuna. www.cameraobscura.com.au.

[ takaisin alkuun ]

DANNY BEN-ISRAEL
The Kathmandu Sessions
Merry Records (Merry001)

Israelilainen psykedeelinen pioneeri Danny Ben-Israel julkaisi vuonna 1970 levynsä Bullshit 3¼ 400 kappaleen painoksena. Tästä undergroundhelmestä julkaistiin vasta 2002 1000 kappaleen CD versio. Dannyn musiikki on kummallinen yhdistelmä psykedeliaa ja avantgardea. Huumeita on selvästi vedetty ja paljon. The Kathmandu Sessions on viimeistä kappaletta ("The Hippies of Today Are the Assholes of Tomorrow") lukuun ottamatta nauhoitettu samaan aikaan Bullshitin kanssa ja tarkoitettu englanninkieliselle yleisölle. Levy jäi kuitenkin aikoinaan julkaisematta. Nyt Israelilainen Merry Records on tehnyt uroteon julkaisemalla levyn. Levyltä löytyy seitsemän kappaletta, joista ensimmäinen on tosin vain lyhyt puheraita. Meno on välillä hyvin sekavaa, kuin olisi pahalla tripillä. Sanat ovat todella kummallisia. Nauhoitussessiot olivat melkoisen sekavat, ja Danny ei niistä juuri mitään muistakaan. "Kathmandu" sai kuitenkin alkunsa siitä, että kaverit kuulivat huhuja, että Katmandussa sai hasista ostaa kaupoista ja kadulta, ja he haaveilivat lentävänsä sinne Tel Avivista. Parhaimmillaan levy toimii hyvin, mutta hieman heikompiakin hetkiä on, kuten arvata saattaa. Kyseessä on kuitenkin mielenkiintoinen osa psykedeelisen rockin historiaa. Lisää tietoa ja MP3:sia löytyy täältä: www.merryrecords.com/kathmandu.aspx.

[ takaisin alkuun ]

LITMUS
You Are Here
Space Music (Space Music 001)

Litmus on melko uusi brittiläinen space rock bändi. Ensimmäinen kokemukseni bändistä oli heidän hieno versionsa kappaleesta "Paradox" Daze of the Underground Hawkwind -tribuutilla. Yhtye oli myös soittamassa Hawkfan -festivaaleilla 2002 ja 2003 ja he ovat mukana myös vuoden 2002 tapahtumasta julkaistulla kokoelmalla. Tämä on heidän ensimmäinen levynsä, ja odotukseni olivat korkealla. Eikä bändi niitä missään nimessä petä! You Are Here on mahtava paketti Hawkwind -tyylistä raskasta space rockia. Samankaltaisia bändejä ovat esim. Krel, Spacehead, DarXtar ja jossain määrin myös Mr. Quimpy's Beard. Kosketin-, syntetisaattori ja audiogeneraattoriarsenaalia Litmuksella riittää vaikka muille jakaa: yhtyeessä on peräti kolme kaveria soittamassa Hammondeja, Mellotronia, Moogeja ja kaikenlaisia muita pelejä. Tämä onkin selkeästi yksi bändin vahvuuksista. Lisäksi löytyy normaaliin tapaan kitaristi, basisti ja rumpali, jotka kaikki myös laulavat. Reilun tunnin mittaiselta levyltä löytyy 10 kappaletta, joista lyhyin on vain yhden minuutin, pisin on yli kaksikymmenminuuttinen hidas ja raskas päätösbiisi "Stone Oscillator (Static Ritual)". Mukavassa balanssissa tarjoillaan todella hyvin rokkaavia menopaloja ja lyhyempiä ja rauhallisempia instrumentaaleja. Nimikkobiisi on akustinen tyyliin "Space Is Deep". Vaikutteita on myös esim. Here and Nowlta, ja "(Theta Wave) Inductor" kuulostaa siltä, kuin se olisi kadonnut kappale Gongin You -sessioista. Kun levy vielä kuulostaa kristallin kirkkaalta, on You Are Here todella hieno ja psykedeelinen levy jota voi suositella kaikille raskaan space rockin ystäville. www.litmusmusic.co.uk.

[ takaisin alkuun ]

ACID MOTHERS TEMPLE AND THE MELTING PARAISO U.F.O.
Mantra of Love
Alien8 Recordings (ALIENCD44)

Jep, taas uusi levy Japanin valovoimaisimmalta psyketähdeltä. Mantra of Love on mielestäni tavallaan jatkumoa La Novialle. Tällä uudella levyllä on tosin kaksi kappaletta, mutta tunnelma on hyvin samanlainen. Levyn aloittaa Occitanin alueelta peräisin oleva traditionaalinen kappale "La Le Lo", jolla pituutta onkin peräti puolituntia. Kappale alkaa hyvin rauhallisissa ja akustisissa merkeissä Cotton Casinon hoitaessa kauniit, taivaalliset laulut. Nyttemmin kyseinen tupakkakuningatar on muuttanut uuden rakkaansa luo ja lähtenyt bändistä, mikä on sääli sinänsä. Kuuden minuutin jälkeen pistetään hieman kovempi vaihde silmään, ja alkaa mittava psykedeelinen jammailu. Mistään kakofoniasta ja päättömästä kaahailusta ei onneksi ole tällä kertaa kysymys, vaan homma pysyy hyvin käsissä. Ennen puoltaväliä tunnelma rauhoittuu taas akustisemmaksi, ja laulu jatkuu. Sitten meno muuttuu jälleen friikimmäksi vain rauhoittuakseen taas kappaleen lopussa. Aivan mahtava veto, AMT:tä parhaimmillaan. "L'Ambition dans le Miroir" on yhtyeen oma sävellys, jolla on pituutta 15 minuuttia. Melko seesteinen hieno drone, jossa on myös Cotton Casinon laulu merkittävässä roolissa. Mantra of Love on loistava levy niille, jotka nauttivat hieman puhtaammasta ja selkeämmästä AMT -tuotannosta, kuten minä. Erittäin hyvää psykedeliaa. www.acidmothers.com.

[ takaisin alkuun ]

FIRST BAND FROM OUTER SPACE
We're Only in It for the Space Rock
Self-released CD-R

First Band from Outer Space koostuu kolmesta maan ulkopuolelta kotoisin olevasta muusikosta, jotka laskeutuivat planeetallemme 2002, koska he halusivat soittaa space rockia. Kaikista maailman paikoista he valitsivat tukikohdakseen Gothenburgin Ruotsissa! Heidän ensimmäinen julkaisunsa oli 19 minuuttia kestävä metallitykitys kivoilla avaruusäänillä. Toinen julkaisu "Aboard the Mothership of Cosmic Sound Creation" oli suuri askel eteenpäin. Tällä 33 minuuttia 33 sekuntia kestävällä CD-R:llä (taas vain yksi raita!) nämä alienit olivat jo omaksuneet hieman psykedeelisemmän otteen. Musiikki oli edelleen raskasta, mutta ilmeisesti oliot olivat tutustuneet maapallon yrtteihin, sillä stoner rock oli syrjäyttänyt metallin, ja hyvä niin. Analogisuhinat sen kuin lisääntyivät. Maanulkopuoliset ovat sittemmin vielä petranneet: uusin tuotos We're Only In It for the Space Rock on jo nimensä mukaan kunnon space rockia. Tällä kertaa n. 47 minuutin kokonaisuus on jaettu neljäksi eri kappaleeksi. "Sannraijz" on aika tarttuva stoner space rock -biisi mukavin lauluin ja sopivin avaruusefektein varustettuna. Loppupuolen intensiteetti alkaa olla jo Hawkwindin tasoa. "Sometimes Going Too Far Is the Only Way to Go" on tavallaan paluuta heavy metallin pariin, mutta välillä jammataan hurjasti, ja aivan loppu on taas enempi stoner rockia. Sitten seuraa akustinen leirinuotioversio ensimmäisestä kappaleesta, mikä tuokin mukavasti tilaa ja rauhaa. Levyn päättää yli 20 minuuttinen instrumentaali "Cosmic Jam", joka on juuri mitä nimi lupaakin. Todella hienoa ja psykedeelistä menoa! Yritetään saada bändi Psychotropic Zoneen soittamaan mahdollisimman pian. Sitä ennen kannattaa varsinkin viimeisin tuotos hoitaa itselleen. Sähköpostia voi lähettää osoitteeseen johanfromspace@hotmail.com tai spacemannr1@hotmail.com

[ takaisin alkuun ]

ADRIAN SHAW
String Theory
Woronzow Records (WOO 55 CD)

Hienoa! Uusi sooloalbumi Adelta, tuolta vanhalta psykeveteraanilta. On mukava huomata, että Hra Shaw'lla riittää sanottavaa, ja musiikki sen kuin paranee. Totuttuun tyyliin mies hoitelee kaikki soittimet ja laulun pääosin yksin, mutta vierailijoina ovat bändikaverit Nick Saloman ja Paul Simmons (Bevis Frond), Bari Watts ja Ric Gunther (Outskirts of Infinity), John Perry (Only One), Adrianin poika Aaron sekä Brendan Quinn. Lähinnä kyse siis on kitarasooloista. String Theory on luontevaa jatkoa Aden edelliselle soololle Look Out vuonna 2002. Minusta tuntuu, että kaveri on onnistunut nyt saamaan kotistudiossaan vielä entistä paremmat soundit.

Levyltä löytyy 10 kappaletta, joista suurin osa on melkoisen rankkaa ja terävää rockia. Onhan mukaan toki mahtunut muutama balladi ja vähän popimpaakin materiaalia. Pääosin kappaleet ovat ehkä hieman suoraviivaisempia kuin viimeksi. Levyn kohokohdaksi nousee kuitenkin selvästi viimeinen, yli 18 ja puoliminuuttinen "Saving Grace" joka on todellinen matka sisäavaruuteen. Ensimmäiset kolme minuuttia menevät ihmetellessä, että mitä ihmettä tapahtui, kuka pisti happoa drinkkiini? Sitten kappale muuttuu selkeämmäksi ja kertoo kiertue-elämän kiroista. Adrian kuitenkin toteaa, että tällainen elämä ei taatusti ole tylsää, eikä hän kuitenkaan haluaisi muuttaa mitään. Sitten seuraakin loistavia kitarasooloja toistensa perään ja päällekkäin, tuntuu niin hyvältä että tämän olisi kai oltava laitonta? On kiva arvailla, milloin vuorossa on Nick, milloin, Bari, John tai Aaron. Tämä on jälleen hieno levy, joka tulisi mielestäni löytyä jokaisen traditionaalisesta psykedeelisestä rockista pitävän friikin hyllystä. www.woronzow.co.uk.

[ takaisin alkuun ]

VELVET DESPERADOS
Northern Lights EP
Cowabunga Recordings (COW-1)

Sain tämän suomalaisen bändin demon viime vuonna klubillamme, ja täytyy sanoa, että en ollut kauhean innostunut. Nyt kyseisellä demolla olleisiin kolmeen kappaleeseen on tehty päällekkäisnauhoituksia (esim. jousia ja puhaltimia), mukaan on lisätty yksi vanhempi kappale, ja koko paketti on miksattu kunnolla ja masteroitu Love Records guru Otto Donnerin toimesta. Lopputulos on yllättävän hyvä viime vuotiseen demoon verrattuna. EP on julkaistu keväällä Järvenpääläisen levy-yhtiön ensimmäisenä julkaisuna. Kappaleet ovat nyt paljon elävämpiä. Yhtyeen musiikkia voi varmaan kutsua progeksi, sen verran monimutkaisia ovat kappaleiden rakenteet vaikka soitannallisesti ei mitään ihan tajuttomia juttuja olekaan. Ensimmäinen kappale "Tripping With Jesus" on perinteisempää bluesia, seuraava "Reggae On the Moon" alkaa reggaena, mutta puolessa välissä alkaa spaced-out instrumentaali loppu, josta tulee mieleen Pink Floyd ja varsinkin Eloy. Levyn parhaimpia kohtia! Yksi esikuva on muuten bändille ollut selvästi myös Wigwam. Tämän huomaa viimeistään levyn nimikkobiisin aloittavasta pianokuviosta. Melko Wigujen hengessä jatkaa myös levyn lopettava, leppoisa "Midnight Sun". Ihan OK julkaisu vaikkei tämä mitään psykedeliaa olekaan. Minua eniten ehkä viehätti Hammondin, Fender Rhodesin ja syntetisaattoreiden käyttö. Progefanien kannattaa tämä ehdottomasti katsastaa. Vielä on mainittava, että edesmenneen Wasamin basisti Dimmu soittaa nykyään tässä bändissä. www.velvetdesperados.net.

[ takaisin alkuun ]

THE TELESCOPES
Altered Perception
Space Age Recordings (ORBIT 014CD)

Huh! Hieno homma, että Brittiäisen The Telescopesin vanhaa materiaalia julkaistaan nyt uudelleen, sillä missasin bändin tyystin 80- ja 90-luvun vaihteessa, vaikka heidän musiikilliset veljensä Loop ja Spacemen 3 tulivatkin tutuiksi. The Telescopes soitti alkuaikoinaan rankasti säröistä psykedeelistä ja hypnoottista rockia. Välillä mennään hieman kevyempienkin kauniiden dronejen mukana johonkin kummalliseen unimaailmaan hieman Spiritualizedin tapaan. Altered Perception sisältää aikaisemmin vain harvinaisilla vinyyleillä olleita kappaleita sekä ennen julkaisematonta materiaalia, yhteensä 15 kappaletta. Erittäin hienoa huumehöyryistä musiikkia, joka on myös melko addiktiivista. Unenomaista tunnelmointia ja rankkaa paahtoa löytyy hyvässä suhteessa, mikä tekee kokonaisuudesta mukavasti kuunneltavan, eli ei ehdi nukahtaa, mutta ei tule liiallista noise -hyökkäystäkään korville. Tämä on CD jopa parempi kuin Brasiliassa viime vuonna julkaistu Premonitions 1989-91 -kokoelma, jolla olikin ilmeisesti hieman vanhempia kappaleita. Altered Perception sisältääkin, varsinkin loppua kohden, hieman kosmisempaa ja tuotetumpaa kamaa. Suosittelen lämmöllä tätä levyä kaikille avaruusajan psykedeelisestä rockista pitäville. Kannattaa myös tsekata muut Space Age Recordingsin tuotokset, sieltä löytyy esim. Spacemen 3:tä ja pian on julkaisuvuorossa Acid Mothers Templekin.www.spaceagerecordings.com.

[ takaisin alkuun ]

GANGSTER HIPPIE
Gangster Hippie: S/T
Missile Records

Gangster Hippie on Polyphemuksesta tunnetun Brian Learyn uusi bändi. Tällä kertaa hänellä on mukana pari kaveria nimeltään Rafe (rummut, koskettimet, lyömäsoittimet, taustalaulu) sekä Graves (basso, taustalaulut). Brian hoitelee edelleen itse kaikki kitarat, nauhaefektit ja soololaulun. Minulla ei ole näistä muista tyypeistä mitään hajua, mutta oikein ammattitaitoisilta he vaikuttavat. Gangster Hippie jatkaa sujuvasti siitä, mihin Polyphemus lopetti. Musiikki on edelleen melko 60-luvun henkistä, vaikka hieman modernimpaakin otetta on havaittavissa. Mukana on raskaita rokkeja, Beatlesin mieleen tuomia psykepop -kappaleita sekä akustista kitaraa sisältäviä rennompia paloja. Mukaan on mahtunut muutama hieman pidempikin kappale, mikä on mukavaa, sillä näistä löytyy myös jammailua. Tämä on todella hienoa psykedeelistä rockia, ei voi muuta sanoa. Jos pidät Bevis Frondista ja Sun Dialista, pidät taatusti tästäkin. Bändi etsii tälle levylle julkaisijaa, joten ottakaahan kaikki kiinnostuneet levy-yhtiöt yhteyttä. Tällä hetkellä tämä CD-R -versio levystä on luultavasti edelleen saatavissa ilmaiseksi laittamalla sähköpostia osoitteeseen justelvie@yahoo.com.

[ takaisin alkuun ]

POLYPHEMUS
Coastline Hallucinations (re-issue)
Itsejulkaistu CD-R

Polyphemus on kreikkalaisessa mytologiassa valtava kyplooppi, Poseidonin ja Thoosan poika. Polyphemus oli myös 90-luvulla loistava 60-luvun tyylistä psykedeelistä rockia soittava enemmän tai vähemmän yhden miehen orkesteri. Bändin pääjehu oli Brian Leary, ja Elvira Corral toimi toisena laulajana. Bändi julkaisi 90-luvulla muutaman singlen ja levyn, joista Acmen julkaisema, hieno vinyyli Stonehouse saattaa olla vielä jossain saatavillakin. Elvira lähetti minulle ystävällisesti kopion Polyphemuksen levystä Coastline Hallucinations, joka on kuulemma julkaistu alun perin jo 1992. En ollut tästä levystä aikaisemmin kuullutkaan, eivätkä netissä olevat diskografiatkaan, joten olin luonnollisesti innoissani. Tältä uudelta versiolta löytyy musiikkia yli 74 minuuttia, kappaleita on peräti 25. Koska en saanut mukaan kansia, en tiedä kappaleiden nimiäkään. Musiikki on jotain West Coast -osaston ja 60-luvun brittipsykedelian välimaastosta. Monet kappaleet ovat hyvin melodisia. Monenlaisia psykedeelisiä kikkoja kuten väärinpäinnauhoitusta on käytetty paljon. Muutama biisi on aika hurjakin tullen lähelle jotain punk poppia. Vertailukohdiksi voisi ottaa The Bevis Frondin, Sun Dialin ja Flyte Reaction. Leary on oiva säveltäjä ja monipuolinen muusikko. Lisäksi pidän todella hänen äänestään. En tiedä, onko tätä mahtavaa levyä tulossa myyntiin, mutta kannattaa kysellä osoitteesta justelvie@yahoo.com.

[ takaisin alkuun ]

BABY WOODROSE vs. SWEATMASTER
Baby Woodrose vs. Sweatmaster 7"
Bad Afro Records (FRO 039)

Baby Woodrose Tanskasta ja suomalainen Sweatmaster soittavat kumpikin jotenkin nykyiseen garage rock -boomiin sopivaa musiikkia. Lisäksi kummatkin yhtyeet levyttävät mainiolle Bad Afro Recordsille. Yhteisellä kiertueella ollessaan Sweatmaster yllätti Baby Woodrosen soittamalla coverin heidän "Pouring Water" -kappaleestaan. Baby Woodrose kosti seuraavana iltana soittamalla Sweatmasterin kappaleen "Hold It". Nämä versiot piti sitten tietenkin myöhemmin käydä nauhoittamassa studiossa, ja tässä on nyt lopputulos. Sinkku on julkaistu ainoastaan vinyylillä, mutta kappaleet ovat ostettavissa myös MP3:sina. En ole kuullut Sweatmasterin alkuperäistä versiota "Hold It" -biisistä, mutta ainakin Baby Woodrosen versio on hauska ja rokkaa hyvin. Hyvin energinen kappale mukavan pörisevin skittasoundein. Tekee mieli tutustua myös Sweatmasteriin... Heidän versionsa kappaleesta "Pouring Water" toimii myös hyvin ollen aika lähellä alkuperäistä. Tämä sinkku on oikein kannattava ostos kaikille nykyisestä garage rockista pitäville. www.badafro.dk.

[ takaisin alkuun ]

THE DOES
Is This What It Feels Like to Lose Your Mind From Lack of sleep? EP
Nokohama/Hand-Eye Records (NOK002/H/E014)

"Gothic sludge rock from Canada" sanoo flyeri, ja sitä tamä varmaan sitten on. Reilut 20 minuuttia kestavä CD-R -EP sisältää viisi kappaletta, joista kaksi on lainaa (Hookerin "Serves You Right" ja Rollareiden "Stray Cat Blues"). Primitiivistä kamaa on tämäkin Nokohaman ja Hand-Eyen yhteisjulkaisu, muttei sentään mitään ihan noisea. Säröä on kitaroissa reippaasti, mutta naislaulu, urut, rummut ja selkeähköt biisirakenteet tekevät tästä ihan kuunneltavaa. Pari omaa biisiä rokkaa mukavasti, Hookerin coveri on dronea, ja levyn päättävä originaali on synkkä ja hidas, ja sisältää jonkinlaisen kitarasoolonkin. Soitto on hiukan horjuvaa, mutta ei se tällaisessa punk -asenteella soitetussa tavarassa haittaa. Plussaa tulee jännästä kangaspussista, missä levy tulee, hyvä idea! www3.nf.sympatico.ca/nayad/does.html.

[ takaisin alkuun ]

MOTHER GOOSE
Autumn Masochism
Verdura Records (VERDU-12)

Muistan hämärästi, kun joskus 80- ja 90-lukujen vaihteessa kävimme katsomassa bändejä kuten Isabel's Pain, Jack Meatbeat and the Underground Society, Sunday Prize ja Machine Gun Macbeth. Näillä kaikilla oli jotenkin jännä meininki, musiikissa oli paljon energiaa, mutta myös päänsekoittavia elementtejä. En oikein tiennyt, miksi tällaista musiikkia pitäisi kutsua. No, enpä oikein tiedä vieläkään. Varsinaisesta psykedeliasta kun ei voi, ehkä Jack Meatbetia lukuun ottamatta puhua. Nykyään Isabel's Pain ja Sunday Prize ovat lopettaneet ja Jack Meatbeat muuntunut Flaming Sideburnsiksi. Machine Gun Macbeth taas vaihtoi varhain nimensä Mother Gooseksi, ja on jatkanut käsittääkseni koko ajan. Yhtye on pärjännyt melko hyvin Englannissa, mutta siinä kaikki, mitä olen kymmeneen vuoteen yhtyeestä kuullut. Näin tosin bändin Damo Suzukin lämppärinä Gloriassa, ja mielenkiintoni heräsi. Olikin kiinnostavaa saada arvosteltavaksi yhtyeen viimeisin, tällä kertaa Suomessa julkaistu levy. Alkuaikojen tunnelmaa on edelleen havaittavissa, vaikka hieman tyynemmissä vesissä nykyään liikutaankin. Pinnan alla kuitenkin kytee, ja välillä räjähdetään täyteen liekkiin. Autumn Masochism on melkoisen hypnoottinen levy, joka etenee hyvin pitkälle kitaran ohjaamana. Meno on välillä hyvinkin vinksahtanutta, vaikka myös pop-elementtejä ja gootti rock vaikutteita on havaittavissa. Yhtyeen jäsenet ovat kertoneet pitävänsä ainakin Talking Headsista, Sonic Yothista, PIL:istä, The Fallista ja My Bloody Valentinesta. Aika kummalista vaihtoehtorokkia tämä siis on, ja vaatii muutaman kuuntelukerran auetakseen kunnolla. Mutta kuuntelu kannattaa. Levyllä on vierailemassa Cul De Sacissa ja Damo Suzuki Networkissa vaikuttava viulisti Jonathan LaMaster sekä pianossa A. Laakkonen. www.mothergoose.fi.

[ takaisin alkuun ]

FIVE FIFTEEN
The Man Who Sold Himself
Ranch (RANCH-26)

Helsinkiläisen Five Fifteenin ensimmäisen CD:n julkaisusta on kulunut nyt 10 vuotta, ja yhtye juhlistaa tätä julkaisemalla ensimmäisen kokoelmansa. Ja mikäs siinä. Olen vuosien varrella yhtyettä diggaillut enemmänkin, vaikka täytyy myöntää, että viime vuosina se on jäänyt vähän taka-alalle. Minusta parhaimmat levyt olivat Armageddon Jam Session Number Four, Psychedelic Singalongs for Stadiums ja ehkä etenkin Six Dimensions of the Electric Camembert. Näiltä levyiltä löytyvät nimittäin yhtyeen psykedeelisimmät hetket... Sittemmin on menty hieman kaupallisempaan suuntaan. Yhtyeen musiikki on aina ollut oivallinen paketti kopiointia yhdeltä jos toiseltakin 60- ja 70- lukujen klassisen ja hard rockin suuruudelta. Musiikista löytyy Beatlesiä, Whota, Led Zeppeliniä, Nazarethia, Thin Lizzyä, Deep Purplea, Uriah Heepiä, Alman Brothersia, David Bowieta jne... Parasta Five Fifteenissä kuitenkin on, että he saavat kaikki jutut kuulostamaan itseltään. The Man Who Sold Himself jatkaa yhtyeen ehdottoman pomon, Mika Järvisen ideologiaa siitä, että muusikko on oikeastaan kuin prostituoitu, joka kauppaa häikäilemättömästi itseään. Siitä siis levyn nimi ja kansi, luonnollisesti David Bowielta pöllittynä. Levy sisältää parhaita paloja levyiltä, sinkkuversioita, uusia versioita sekä myös pari ennen julkaisematonta kappaletta. Vierailijoina ovat Nik Turner ("Silver Machine") ja Brian Robertson (uusissa versioissa kappaleista "Jesus Went to N.Y.C." ja "Rocking Horse"). Täytyy sanoa, että kappalevalinnat toimivat oikein hyvin. Itse olisin kyllä koonnut melko erilaisen kokoelman, sillä tämä keskittyy kuitenkin hieman kaupallisempaan ja iskevämpään materiaaliin. Milloinkohan vuorossa on psykedeelinen härilykokoelma?! The Man Who Sold Himself toimii joka tapauksessa oivana esittelynä yhtyeen suoraviivaisemmasta materiaalista, ja onkin sellaisenaan hyvä tapa tutustua hienoon yhtyeeseen. Scott Heller on kirjoittanut saatesanat, ja itse Crazy Mika kertoo kappaleiden takana olevat tarinat. www.novision.fi/fivefifteen.

[ takaisin alkuun ]

BRANDED WOMEN
Velvet Hours-Stolen Moments
Ranch (RANCH-24)

Helsinkiläinen Branded Women on saanut vihdoinkin debyyttilevynsä ulos. Olen seurannut yhtyeen uraa alusta asti, ja siksi olikin mielenkiintoista kuulla, miten ensimmäinen kokopitkä onnistuu. Yhtyeen vahvin puoli on aina ollut tunnelman luominen. Soittoa alettiin harjoitella oikeastaan vasta yhtyeen perustamisen jälkeen. Alkuaikojen jälkeen on rumpali vaihtunut, ja muuten tyttöbändissä on siis nyt myös yksi mies. Soittotaito on yhtyeellä kehittynyt huomattavasti, vaikka mitään virtuooseja ei ollakaan. Albumin ensimmäinen, tremolokitaraa ja sähköpianoa sisältävä kappale "Still in Me" on yksi parhaista ja nostattaa kylmät väreet selkäpiihin. Levyltä löytyy jo ensimmäisellä promo CD-R:llä ollut, surullinen mutta toivoa sisältävä "Something to Hold On", joka onkin bändin parhaimpia kappaleita. Se löytyy myös uudelta sinkulta, kaverinaan toinen levyn huippu biisi, psykedeelinen, hypnoottinen ja loppua kohden aika villiksi kiihtyvä "Runner", joka kuullaan myös Aleksi Mäkelän ohjaamassa elokuvassa Vares. Branded Women onkin hyvin elokuvallista musiikkia, mieleen tulee esim. Twin Peaks ja muukin David Lynchin tuotanto. Toinen vanha kappale on levyn lopettava "Feel", jota on hidastettu vielä entisestään. Pidän todella kappaleen kertosäkeestä. "More" on hieman groovimpi pala, mieleen tulee Larry and the Lefhanded rauhoittavissa. Yksi suosikeistani on myös hieman rajumpi, 60-luvun psykedeelistä garage rockia lähentelevä "Worth Living". Velvet Hours-Stolen Moments on pääosin hyvin rentouttava, hidas ja hiljainen levy. Minusta olisi ollut kiva, jos välillä olisi löytynyt hieman aktiivisempaakin otetta. Bändi kuulostaa kuitenkin hyvin originaalilta, mukana on paljon tunnelmallista exoticaa ja garagea, välillä jopa psykedeelisiä elementtejä. Monet kappaleista ovat hyviä, mutta hieman lisää energiaa olisi tehnyt paikoitellen poikaa. Kaiken kaikkiaan kuitenkin oikein onnistunut levy, josta tytöt ja poika voivat olla ylpeitä! www.brandedwomen.com.

[ takaisin alkuun ]

GARLIC YARG
Somewhere Over Here the Rainbow Blue Wolves
Nokahoma Records (nok003)

Tämä on vähän yli 36 -minuuttinen primitiivinen CD-R julkaisu kvartetilta, johon kuuluu myös D. Smolken (Dead Raven Choir). Garlic Yargin musiikki on vapaa muotoista improvisaationaalista noisea. Levyltä löytyy viisi abstraktia, hieman akustisempaa kappaletta, sekä kuusi lyhyttä hyvin säröistä purkausta. Nämä ensin mainitut, rauhallisemmat raidat ovat melko kuunneltavia, mutta nuo äärimmäisyyksiin menevät mekkalat ovat aika rankkaa kuunneltavaa. Onneksi ne ovat lyhyitä... Ei tämä minun musiikkiani ole, mutta tsekatkaa, jos outo meteli kiinnostaa. CD-R:t maksavat 6 dollaria kappale. Nokahoma on julkaisemassa pian myös kokoelma CD-R:n nimeltä The Pincher, jolla on mukana myös Acid Mothers Temple ja Kinski. Tällä levyllä 60 bändiä esittää minuutin mittaisen kappaleen... www.jesuisfrance.com/nokahoma.

[ takaisin alkuun ]

MANNHAI
The Exploder
Ranch (RANCH-14)

Helsinkiläinen Mannhai julkaisi kolmannen levynsä huhtikuussa. The Exploder on hieman melodisempaa tavaraa kuin ennen. Yhtyeeseen on myös otettu uusi jäsen koskettimiin. Kasper on Opun vanha bändikaveri varhaisilta Amorphis -ajoilta. Koskettimet antavakin yhtyeelle lisää ulottuvuuksia, vaikka niitä on mielestäni käytetty turhan varovaisesti. Mitä järkeä on soittaa hieno urkusoolo, jos se on miksattu aivan liian alas? No, Kasperin vanha Mini Moog saa ainakin pulputella ja suhista ihan kiitettävästi kappaleessa nimeltään "Two Roads", joka onkin mielestäni yksi levyn parhaimmista, ja eniten stoner rockia. Kaikki edellisen levyn aineksetkin ovat vielä löydettävissä. Mukana on 70-luvun heavy ja hard rockia, Black Sabbathia ja Kissiä (varsinkin sinkkubiisissä "Rock to the Top"), nykyajan action rock -menoa hieman Hellacopters -tyyliin (esim. "Mr. Out of Sight"), sekä myös hieman perinteisempää blues/boogie -otetta ("TNT Mountain"). "Error '87" kuulostaa hyvin paljon Soundgardenilta, vaikkakin siinä on mukana myös naislaulaja. Levyn lopettava, hieman mystinen "Black Water Swan" on jo melkein doomia. Levyn on tuottanut myös The Flaming Sideburnsin kanssa työskennellyt Jürgen Hendlmeier, joka onkin hyvin selvinnyt tehtävästään, vaikka koskettimet turhan vähäistä osaa lopputuloksessa näyttelevätkin. Toivottavasti seuraavalla levyllä on sitten aidot Hammondit jylläämässä ja Fender Rhodes tuomassa tunnelmaa. Ihan OK CD, joka rokkaa, ja josta löytyy jopa hieman psykedeelisiä elementtejä.

[ takaisin alkuun ]

STALWART
Torment Nonplus
BV2-Productions (BV-8)

Stalwartin muodostavat Jyrki Laiho (Kuusumun Profeetta, ex-Circle): kitara, laulu, urut, lyömäsoittimet, Veli Nuorsaari (Kuusumun Profeetta): rummut, basso, urut ja Janne Peltomäki (ex-Circle): basso, urut, rummut. Samainen kolmikkohan teki J. Ahtiaisella vahvistettuna CD-R -EP:n nimellä Paine (Dioxidetunnel with a Red-light and Endless Feeling CD-EP). Tältä, lähes 23 minuuttia pitkältä mini-CD:ltä löytyy 5 kappaletta porilaista vaihtoehtorokkia parhaimmillaan. Levyn aloittava "Drunken Sincerety of Hesekiel" on keskitempoinen instrumentaali joka muistuttaa paljon Circlen kahta ensimmäistä levyä. Hieno "Kindergarten Trad" on Neu! -tyylistä kraut rockia, jossa monotonisen jyräriffin päälle on soitettu mm. akustista kitaraa. Kappaleessa on myös hieman laulua. Lyhyt "Central Sandras on Black Paint Porch" sisältää oudon rytmin ja taas vähän laulua. "Layered Ironies" on levyn pisin kappale. Tämä hyvän kuuloinen instrumentaali tuo mieleen Circlen joskus Hissi -levyn aikoihin. "Variance Valediction - Monologue" on levyn rokkaavin pala, ja onkin hyvä lopetus tälle todella mielenkiintoiselle EP:lle. Jos pidät Porin skenestä, on tämä pakko-ostos. Toivottavasti yhtyeeltä on tulossa pian myös kokopitkä! www.badvugum.com.

[ takaisin alkuun ]

PHARAOH OVERLORD
The Battle of the Axehammer (live)
Last Visible Dog (LVD-058)

Pharaoh Overlord on suomalaisen Circle -yhtyeen jonkinlainen synkkä ja likainen stoner rock -alter ego. He ovat julkaisseet tätä ennen kaksi mahtavaa studiolevyä. Yhtye esiintyi Psychotropic Zone -klubillamme 28.9.2001, kun toimimme vielä pienemmän, Helsinginkadun Stella Starin kellarissa. Tämä keikka nauhoitettiin vain arkistoja varten, mutta Jussi Lehtisalo päättikin, että sen voisi julkaista. No, mikäs siinä. Pharaoh Overlordin keikka oli yhtä uskomatonta ja armotonta monsteriffittelyn juhlaa alusta loppuun. Todella kova meno. Nauhoitus vain sattui menemään hieman ruvelle. Olinkin hieman epäileväinen, mitä tästä särisevästä tunninmittaisesta paketista saisi aikaan. No, lopputulos ei ehkä miellytä kaikkia hifistejä, mutta pienellä säädöllä ja muutamalla psykedeelisellä päällekkäisnauhoituksella on saatu aikaan hyvin tälle rujolle bändille sopiva livelevy. Hypnoottiset, raskaat ja monotoniset kitarat jankkaavat loputtomilta tuntuvia juttujaan luoden todella mieltä laajentavia maailmankaikkeuksia. Levyltä löytyy viisi pitkää kappaletta, joista osa löytyy myös yhtyeen studiolevyiltä: "Mountain", "Skyline", "Mystery Shopper", "Mangrove" ja "Black Horse". Tämä on todella aivotpaistava levy kaikille Pharaoh Overlordin ja Circlen ystäville. www.lvd.4mg.com.

[ takaisin alkuun ]

DUNGEN
Ta det lugnt
Subliminal Sounds (subcd10)

Nuoren Gustav Ejstesin luotsaama Dungen on palannut takaisin Subliminal Soundsille edellisen, Virginin alamerkille tehdyn levyn jälkeen. Minua tämä, kenties taloudellinen takapakki ei harmita, koska epäilenpä, että ihan tällaista levyä ei olisi Virgin valitettavasti nykyaikana päästänyt läpi. Ta det lugnt on nimittäin edeltäjäänsä verrattuna paljon rankempi, rujompi ja psykedeelisempi. Subliminal Soundsin psykegurun Stefan Kéryn tuotanto ei ole turhan sliipattu, vaan todella aidon ja pihalla olevan kuuloista jälkeä on saatu aikaan. Periaatteessa kaikki edellisen levyn elementit on edelleen mukana. Musiikki on nyt selkeämmin psykedeelistä rockia, joka on saanut vaikutteita progesta, Beatles-popista, folkista ja välillä jatsistakin. Tälle levylle on myös otettu mukaan enemmän jammailua, mikä tuokin lisää ulottuvuutta yhtyeelle. Hienoja sävellyksiä on Gustav jälleen tehnyt, ja soitto kulkee erittäin hyvin. Varsinkin raskaat fuzz-kitarat ansaitsevat erikoiskiitokset. Mukana on tietysti myös koskettimia, viulua, huilua ja fonia antamassa lisää väriä. Tämä on selkeästi hurjempaa tavaraa kuin edellinen levy, vaikka muutama rauhallisempikin kappale on mukana. Levy ei ole myöskään yleisfiilikseltään niin positiivinen ja iloinen kuin edeltäjänsä. Radiossa on levyä ainakin jonkin verran Suomessa soitettu, mikä on kiva juttu. Minusta tämä on selkeästi paras Dungenin levy, ja tätä voi lämmöllä suositella kaikille 70-luvun alun tyylisestä progressiivisestä ja melodisesta psykedeliasta pitäville. www.dungen.info.

[ takaisin alkuun ]

ITÄVÄYLÄ
S/T
Rikos Records (RIKOS012)

Niille jotka eivät tiedä kerrottakoon, että Itäväylä on tie joka johtaa Sörnäisistä pahamaineeseen Itä-Helsinkiin. Se on myös omalaatuista psykedeelistä boogien ja elektronisen musiikin yhdistelmää soittavan trion nimi. Itäväylän muodostavat R. Barracuda: rytmikoneet, syntetisaattorit sekä cembalo, J. Vironen: slidekitara, rytmikitara sekä A. Saarinen: rytmikitara, soolokitara. Lisäksi levyllä vierailee muutama muu muusikko. En ole varma pitäisikö tätä, ilmeisesti heidän ensimmäistä tuotostaan kutsua 12-tuumaiseksi vai vinyylialbumiksi, koska levyltä löytyy vain neljä kappaletta. Yhteispituus on kuitenkin lähemmäs 40 minuuttia, ja levy pyörii 33 1/3 kierrosta minuutissa. Tämä nyt on kuitenkin sivuseikka, joten asiaan. Ensimmäinen kappale "Black Diamond Express" kuulostaa hyvin paljon traditionaaliselta rhythm'n'bluesilta, lähinnä tumman, Syvän Etelän mustalta pastorilta kuulostavan laulun ansiosta. Seuraava "Tesco" onkin sitten tavanomaisempaa elektroa, hieman tulee mieleen Opel Bastards, vaikka tämä rokkaa kyllä enemmän. Kiitoslistalta löytyykin Vilunki 3000, eikä mitenkään yllättäen. Analogisyntikoita ei ole säästelty, ja hypnoottiset kitaratkin ovat hyvin esillä. Hienoa menoa! B-puolen aloittaa hieman lyhyempi "Future Boogie", jonka aloittaa Hawkwind -tyyppinen tuulisoundi, joka jatkuu koko kappaleen ajan. Tämä on kuin psykedeelinen versio ZZ Topista! Hyvä kappale tämäkin. Levyn lopettaa pitkä "Jeesus Kristus", joka alkaa rauhallisesti psykedeelisellä syntsan pulputuksella, joka jatkuu hitaalla, rankalla boogien jytkeellä. Meille tarjoillaan tyylikästä slidekitaraa ja hienoja syntetisaattorisoundeja. Välillä komppi feidaantuu pois, ja jäljelle jäävät taas vain pulputtavat koskettimet. Lopuksi komppi taas palaa, ja saamme kuulla loistavan kitarasoolon! Vau. Kerrassaan mahtava levy, nyt jäämme vain odottelemaan, että saamme bändin syksyllä Psychotropic Zoneen keikalle. Levyn voi ostaa vaikkapa Hippie Shake Recordsilta (www.hippieshakerecords.com). www.rikosrecords.com.

[ takaisin alkuun ]

MCMS
1997 - 2000
Last Visible Dog (LVD 005/20/61)

Hmm... Massiivinen kolmen CD:n kokoelma jenkkiläiseltä lo-fi noise -yhtyeeltä, josta en ollut aikaisemmin kuullutkaan. Täytyy tunnustaa, että olin hieman huolissani ryhtyessäni arvostelutehtävään. MCMS oli bändi, jossa soittivat Last Visible Dog -levy-yhtiön Chris Moon, Matt Silcock sekä ajoittain pari muutakin häiskää. Heillä oli tapana improvisoida yhdessä yleensä n. kerran vuodessa, nauhoittaa sessiot neliraiturilla ja julkaista lopputulos suurin piirtein sellaisenaan. Soittimina käytettiin vahvasti efektoitua kitaraa, primitiivisiä lyömäsoittimia kuten maalipurkkeja sekä joitain elektronia vempaimia. Välillä kuullaan myös villejä puhaltimia. Myöhemmillä nauhoituksilla on mukana lisäksi akustista kitaraa, koskettimia ja ihmisääntä antamassa väliin myös hieman folkahtavaa fiilistä. MCMS:n musiikki on kauttaaltaan hyvin lo-fi -henkistä. Tältä levyltä löytyy yhtyeen pari alun perin hyvin pienenä painoksena julkaistua CD-R:ää, katkelmia parilta muulta varhaisemmalta julkaisulta, 38 -minuuttinen drone "The Womb That Gives Birth to Itself" yhdeltä split-julkaisulta, otteita heidän 50 kappaleen painoksena ilmestyneeltä Eclipsen julkaisemalta tuplavinyyliltään sekä pari julkaisematonta palaa. Varsinkin alkuajan tuotokset ovat hyvin kaoottista noisea, joka on minusta pidemmän päälle hieman tylsää. Melkoisen psykedeelistä tavaraa tämä kuitenkin on. Uudempi materiaali alkaa olla hieman selkeämpää ja rauhallisempaa, ja maistuu kyllä minulle paremmin. Jossain kappaleissa on mukana jopa melodioita! Eniten kekseliäisyyttä yhtye käytti mielestäni kuitenkin kappaleidensa nimeämiseen. Levyn aloittaa raju biisi nimeltään "Lemmy Kilmeister Getting Kicked out of Hawkwind"! Muita hyviä lohkaisuja ovat esim. "Bruce Has Gone to the Great Bong in the Sky" ja "It's Raining Rye-Leaves and Cookies". Levyn mukana seuraa yksityiskohtainen, hyvä kertomus yhtyeen historiasta. Siitä selviää mm. uskomattomalta tuntuva väittämä, että kaikki materiaali nauhoitettiin selvin päin, mitä nyt kerran käytiin välillä oluella! Tämä on selkeästi kummallisesta, kokeellisesta, alkeellisesta musiikista pitäville tarkoitettu paketti. www.lvd.4mg.com.

[ takaisin alkuun ]

GONG
Acid Motherhood
Voiceprint (vp311CD)

Daevid Allen sai eräänä aamuna meditoidessaan vahvan ennakkonäyn: hänen tuli yhdistää Gong ja Acid Mothers Temple, länsi ja itä, vanha ja uusi. Tätä ennen hän oli jo keikkaillut Kawabatan ja Cottonin kanssa nimellä Guru & Zero. Acid Motherhood sisältää täysin uuden Gong -kokoonpanon, tietysti Allenia lukuun ottamatta. Gilli Smyth vierailee myös yhdessä kappaleessa. Daevid halusi 2001 kiertueen jälkeen saada muutosta bändiin, josta oli tullut liian turvallinen ja hieman tylsä. Uudistus onkin oikein piristävä. Kyllä tämä edelleenkin vahvasti Gongilta kuulostaa, mutta Japanin friikkivahvistuksella ja muilla uusilla muusikoilla varustettuna yhtye on saanut uutta elinvoimaa. Levy on monella tavalla vallankumouksellinen muihin Gong -levyihin verrattuna. Bassoa on vain alle puolella levyn kappaleista. Saksofonia ei ole ollenkaan. Levyllä on kolme soolokitaristia.

Levyltä löytyy huumoria, syvää viisautta, kannanottoja ja hienoa musiikkia. Levyn parhaimmistoa edustaa hauskat sanat omaava "Supercotton", Kawabata Makoton kaunis instrumentaali "Bazuki Logix", surumielinen balladi nimeltään "Waving" sekä 13 ja puoliminuuttinen, suorastaan kakofoninen ja pelottava jyrä "Makototen". Tietty anarkistinen ote on saatu takaisin, tinkimättä kuitenkaan laadukkaista kappaleista ja taidokkaasta soitosta. En tiedä, aikovatko Acid Motherhoodin muusikot vielä tehdä yhteistyötä, sillä Cotton on nyt soolouralla ja kiertueellaan, AMT jatkaa omaa tietään jne., mutta minä olen ainakin onnellinen, että tämä levy saatiin tehtyä ja julkaistua. Syksyllä on joka tapauksessa tiedossa jonkinlainen Gongin kiertue, toivottavasti bändi saataisiin taas Suomeenkin. Ainakin kaikkien Gong ja AMT -fanien tulee tämä uusi hieno CD ehdottomasti hankkia. Myös vinyyliversion julkaisusta on kuulunut huhuja. www.planetgong.co.uk.

[ takaisin alkuun ]

REVEREND BIZARRE
Slice of Doom
PsycheDOOMelic Records (PSY 012)

Lohjalla perustetun Reverend Bizarren vuonna 1999 julkaistu Spice of Doom -demo keräsi jo aikoinaan paljon huomiota osakseen, ja kummatkin siitä julkaistut versiot ovat keräilykamaa doom metal -fanaatikkojen keskuudessa. Nyt PsycheDOOMelic Records on tehnyt suuren palveluksen kaikille tuomion pojille ja tyttärille ja julkaissut yhdellä CD:llä kaikki eri versioilla olleet kappaleet sekä rutkasti bonusmateriaalia. Vanhakantaisen doomin ystävät löytävätkin tältä levyltä makoisia hetkiä. Varsinaiset demobiisit kuulostavat tietenkin edelleenkin demolta, mutta soundit ovat kuitenkin ihan ok, ja kaikesta saa hyvin selvää. Myöhemmin Harbinger of Metallille uudelleennauhoitetusta hienosta kappaleesta "Strange Horizons" kuullaan oudon nopea versio. Demobiiseistä klassisin lienee kuitenkin Black Sabbathin "Black Sabbathia" jäljentävä "Fucking Wizard". Bonusmateriaalista on mainittava hieno, Saint Vitus -tyylinen "Doomsower" sekä versio samaisen yhtyeen kappaleesta "Dark World". Raskasta kamaa! Levyn päättää ehkä eniten hittipotentiaalia omaava "Doom Over the World", joka onkin hieman NWOBHM -tyylinen. Angel Witchit on kuunneltu selvästi myös... Mitä tästä muuta voi sanoa, kuin että minä rakastan tätä bändiä! Uutta materiaalia odotellessa erittäin suositeltava kokoelma Suomen parasta Todellista Doom Metallia. Hail! http://reverend.shows.it/.

[ takaisin alkuun ]

KINSKY
Don't Climb On and Take the Holy Water
Strange Attractors Audio House (SAAH022)

Kinski on yksi parhaimmista tietämistäni nykyisistä kraut/space/psyke - bändeistä. Tämän seattlelaisyhtyeen viime vuonna julkaistu Airs Above Your Station räjäytti tajuntani, ja yhteislevy Acid Mothers Templen kanssa oli lupaavaa jatkoa. Yhtyeen kolme kitaristia ovat välillä keikkailleet myös nimellä Herzog, jolloin he ovat yksinkertaisesti improvisoineet hieman rauhallisempaa, kokeellista ja kosmista musiikkia. Tämä levy on kokoelma näistä improvisaatiosessioista, joita on nauhoiteltu studiossa, treenikämpällä ja livenä keikoilla. Levyltä löytyy viisi kappaletta, joista massiivisin on peräti 29 -minuuttinen "The Misprint at the Gutenberg Print Shop". Se on kosmista ja kaunista haahuilua, mutta loppupuolella on tiedossa hieman äänekkäämpääkin tavaraa. Muutkin kappaleennimet ovat melkoisen vänkiä, kuten esim. "There's Nothing Sexy about Time" ja "Bulky Knit Cheerleader Sweater". Mukava, tunnelmallinen ja mielenkiintoinen levy, vaikkakin minulle maistuu paremmin Kinskyn varsinainen rokkaava ja voimakas tavara. www.strange-attractors.com.

[ takaisin alkuun ]

MISTY SHADE OF GREEN
Out from the Storm
Demo

Misty Shade of Green on 1999 perustettu helsinkiläistrio, joka soittaa melko perinteistä klassista rokkia Jimi Hendrixin tyyliin. Muita innoittajia ovat olleet ainakin Led Zeppelin, King Crimson, The Beatles ja Pink Floyd. Suomalaisista bändeistä mieleen tulee vahvasti Kingston Wall, sekä "Mother Earth Is Crying" -kappaleessa myös Five Fifteen. En ole onnistunut poikia näkemään livenä, mutta asia lienee korjattava, on tämä sen verran energistä kamaa. Hyviä viboja kaverit haluavat kuulijoilleen tarjota, ja sehän on kiva. Tältä, heidän ilmeisesti toistaiseksi ainoalta demoltaan löytyy neljä kappaletta, jotka ovat kohtalaisen tasalaatuisia. Rummut ovat miksauksessa aivan liian lujalla, mutta muuten soundit ovat kohdallaan. Soitto kulkee hyvin, mutta en erityisemmin pidä laulusoundista, joka on paikoitellen hieman niljakkaan kuuloinen. Psykedeelisiä elementtejäkin on musassa kivasti mukana, lähinnä ehkä kaiutuksilla ja muilla efekteillä toteutettuna. Tämä demo on nauhoitettu jo 2001, joten olisi mielenkiintoista kuulla, miltä yhtye nykyään kuulostaa. Bändiin voi ottaa yhteyttä osoitteeseen: cosmicstoner@hotmail.com.

[ takaisin alkuun ]

SPACE MIRRORS
The Darker Side of Art
Dead Earnest (DERNCD 77)

Infernal Apocalyptic Space Rock. Tämä itse annettu määritelmä kuvaa hyvin Venäläisen Alisa Coralin projektia Space Mirrors. Mukana häärii myös australialainen Michael Blackman (Alien Dream) kitarassa, ja vierailijoina ovat Arjen Anthony Lucassen Hollanista (kitarat, puhe, tuttu esim. Ayreonista ja Star Onesta) sekä USA:lainen Steve Youles (akustinen ja soolot yhdessä kappaleessa). Alisa hoitaa itse koskettimet, syntsat, laulun ja rummut. Hän on soittanut ja kuunnellut monenlaista musiikkia vuosien varrella: metallia, space rockia, ambienttia ja noisea, minkä huomaa. Hän on julkaissut aikaisemmin parilta muulta projektiltaan levyjä, mutta tämä on ensimmäinen julkaisu Space Mirrorsilta. Tämän projektin musiikki on hyvin Hawkwind -tyylistä, mutta kitarat ovat useimmiten vielä raskaampia. Suuri osa levystä onkin suorastaan metallia. Ominaista levylle ovat jatkuvasti paikasta toiseen suhahtelevat synteettiset avaruusäänet, jotka tekevät levystä hyvin psykedeelisen kokemuksen. Levyllä on myös paljon suorastaan pelottavia elementtejä. Voit aistia, miten jotkin muinaiset demonit toisessa ulottuvuudessa suunnittelevat maailmamme valtausta. Pientä kakofoniaa ja levottomuutta on paljon ilmassa, ja tämä aiheuttaa minulle hieman hermostuneisuutta. Välillä on onneksi rauhallisempia ja levollisempia kohtia syntsalla ja akustisilla. Musiikki on pitkälti instrumentaalista, mutta laulua ja puhettakin suurimmassa osassa kappaleita on. Kappale "Dark Jedi" kertoo arvattavasti Tähtien Sota -elokuvista, muita kappaleita ovat esim. "At the Crossroads of Worlds", "A Trip Through Innerspace" ja "Pale Ghosts". Heikoin lenkki levyllä ovat ohjelmoidut rummut, jotka eivät anna tarpeeksi potkua. Muuta valittamista tästä ei löydy, ja jokaisen raskaan space rockin ystävän tulisikin tämä hieno, tunnelmallinen CD kotiinsa hankkia. Erityiskiitos Jim Lasckon (www.strange-trips.com) hienosta kansitaiteesta! Lisää tietoa saatavilla: www.spacemirrors.com.

[ takaisin alkuun ]

JET JAQUAR
Billion Year Spree
Aktivator Records (Aktivator 7)

Amerikkalainen Jet Jaguar on julkaissut toisen kokopitkänsä. Tyyli on pysynyt samana, eli bändin musiikki on edelleen oiva yhdistelmä Neu!:ta, Chromea ja Hawkwindia. Näistä aineksista ei voi huonoa koktailia saada aikaan, varsinkaan kun omataan vielä tyylitajua ja taitoa. Billion Year Spree on omistettu Robert Calvertille, ja onpa mukaan otettu tuttuun tapaan yksi Bobin kappalekin, nimittäin punkahtava "The Aerospace Age Inferno". Hieno tulkinta! Levyltä löytyy yhteensä 15 kappaletta, jotka vaihtelevat enemmistönä olevista todella rokkaavista menopaloista rauhallisiin instrumentaaleihin ("Altostratus", ""Marooned", "The Outskirts") ja pariin puhetta ja ääniefektejä sisältävään kappaleeseen ("Wastelands of Canaveral", "Interstellar Traffic Control"). Ominaista Jet Jaguarille ovat raskaat, rankasti efektoidut Chrome -kitarat, joista ei phaseria ja flangeria puutu, sekä Hawkwind -maiset kosketin jutut ja suhinat. Laulu on myös hyvin efektoitua. Kehitystä on havaittavissa sitten debyytin (Free Space), vaikka soundit ovat vielä hieman kotikutoiset. Kitarasoolot ovat edelleen vähissä, mutta jonkin verran leadiakin kuullaan. Syntsasooloja on enemmänkin. Todella hienoa, kosmista ja punkahtavaa sci-fi rokkia, josta ei voi olla pitämättä paljon. Jet Jaguarin pomo Charles Van de Kree on parhaillaan kokoamassa Chrome -tribuuttia, joka tulee olemaan erittäin kova... www.sks.com/jetjaguar.

[ takaisin alkuun ]

GNOMUS
II
Fiasko Records (FRCD-17)

Gnomus on Suomalainen trio, joka koostuu ammattilaistasoisista jatsimuusikoista. Tämä, heidän toinen levynsä, sisältää kolme pitkää, kokeellista improvisaatiota, jotka on nauhoitettu livenä heidän Suomen kiertueellaan vuonna 2003. Kappaleiden nimet ovat "Sirens", "Hypnos" ja "Trauma". Yhtyeessä soittavat Mika Kallio: rummut, Kari Ikonen: koskettimet ja Esa Onttonen: kitara. Lisäksi levyllä on kuultavissa myös outoja laulu/puheosuuksia esim. vocoderin läpi. Musiikki on jotain free jatsin, ambientin, progen, avant garden ja psykedelian välillä, pääosin melko eteeristä ja rauhallista. Tosin koko levyllä on melkoisen pelottava ja painostava ilmapiiri. Muusikot ovat todella taitavia, ja luovat hienosti tyhjästä omaperäisiä tunnelmia. Minua miellyttävät eritoten analogisyntetisaattorit. Kitaristi soittelee välillä melko outoja ja itämaistyyppisiä skaaloja. Fiasko on heidän oma yhtiönsä, ja he soittavat myös muissakin kokoonpanoissa, ja Ikonen ja Onttonen ovat kunnostautuneet laajemminkin säveltäjinä. Jos pidät improvisoidusta, taidokkaasta ja tunnelmallisesta avant gardesta, kannattaa levy ostaa, mutta jos 3 minuutin pop-helmet ovat enemmän sinun juttusi, jätä väliin. www.fiaskorecords.com/gnomus/

[ takaisin alkuun ]

PETER BELLI & BABY WOODROSE
Nok Af Dig 7"
Bad Afro Records (FRO 036)

Pettymykseni oli paha, kun Baby Woodrosen Helsingin keikka Tavastialla peruuntui yhtyeen kitaristin sairastumisen vuoksi. Pientä lohtua antaa kuitenkin tämä, vain vinyylinä (500 kpl) julkaistu lainoja sisältävä sinkku tanskalaisen beat -legendan Peter Bellin kanssa. 7" on myös ladattavissa rahaa vastaan osoitteesta www.payload.dba.dk, ja onkin ollut kovassa huudossa sekä siellä että Tanskan radiossa. Samasta osoitteesta on saatavilla myös Baby Woodrosen loppuunmyyty Live at Gutter Island -levy. Tämä uusi single on tanskankielinen ja suunnattu vain Tanskan markkinoille, mutta en keksi mitään syytä miksi yhtyeen fanit muuallakaan jättäisivät sen hankkimatta. Meno ei ole ehkä aivan yhtä hurjaa ja psykedeelistä kuin Baby Woodrosen oma tuotanto, mutta mukavan groovia 60-luvun beat/garage rockia kuitenkin. "Nok Af Dig" on Lorenzo Woodrosen tanskankielinen käännös Tommy Boycen ja Bobby Hartin The Monkeesille tehtailemasta railakkaasta sävellyksestä "(I'm Not Your) Stepping Stone". Kääntöpuolelta löytyy kappale nimeltään "Det Du Ka' Li'", joka on käännösversio vanhasta Donovanin kappaleesta. Belli julkaisi versionsa erään singlen b-puolella vuonna 1965. Nok Af Dig -single on mukava pikku levy täynnä historian siipien havinaa, mutta pumpattuna täyteen tuoretta elämää. Levyn voi tilata suoraan levy-yhtiöltä www.badafro.dk.

[ takaisin alkuun ]

PSYCHEDELIC AVENGERS
And the Curse of the Universe
Fündfundvierzig (148)

Psychedelic Avengers on tähtienvälinen yhteisprojekti, jonka maanpäällisen keskuksen pääorganisaattorina toimii Timo Lommatzsch, saksalaisen Mandra Gora Lightshown laulaja. Monista muistakin underground psykerokkibändeistä on kahmittu projektiin osaan ottajia. Mukana on jäseniä esim. On Trialista, Liquid Sound Companysta, Colour Hazesta ja Vibravoidista. Tämä osallistujalista sai ainakin minut jo kuolaamaan. Lisäksi mukana on elektronisemman musiikin taitajia, sekä sooloartisteja kuten Sula Bassana ja Mathmosphere. Tämän levyn ideana oli tehdä soundtrack kuvitteelliseen avaruus/törky/ seksi/mutantti jne. -sci-fi -leffaan. Osallistujat nauhoittelivat kukin omalla galaksillaan osia kokonaisuuteen, joka sitten koottiin, miksattiin ja masteroitiin Saksassa. Useissa kappaleissa on mukana muutama eri artisti. Space rockin alalla tätä samaa ideaa on jo kokeiltu menestyksellisesti Spirits Burning -projektissa, jossa on mukana ollut hieman nimekkäämpiäkin muusikoita. Yksittäiset kappaleet eroavat tällä CD:llä toisistaan hyvinkin paljon, kun mukana on vähän kaikkea stonerista ambientiin ja perinteisestä psykedeelisestä rockista tanssibiitteihin, mutta kokonaisuus toimii kuitenkin yllättävän hyvin. Yhteisenä nimittäjänä kaikessa on kuitenkin psykedeelisyys. Levy on koottu hyvin, ja eri paloja on kudottu yhteen jännillä ääniefekteillä. Yli 76-minuuttinen CD on jaettu kolmeen eri kokonaisuuteen, jotka voi kuunnella myös erikseen. Parhaiten levy toimii kuitenkin kokonaisuutena, kuunneltuna täysin keskittyneesti ja antaumuksella, ja vie kuulijan mielenkiintoiselle matkalle. Suosittelen tätä kaikille avaruuspäille, jotka haluavat kokea elokuvan pelkän musiikin avulla. Levy julkaistaan 7.6., ja sille ollaan jo suunnittelemassa jatkoa. Lisätietoa osoitteesta www.psychedelicavengers.de.vu.

[ takaisin alkuun ]

OCTOPUS SYNG
Beyond the Karmadelic Coldness, There's the Lovedelic Warmth
Soundhawk Records (HORUS-011)

"Love and good vibes for everyone" laulaa Jaire ensimmäisen kokopitkänsä kappaleessa "It's so Nice to Feel High in the Summertime", ja tämä lause kuvaa hyvin koko hänen ideologiaansa. Yhden miehen hippiorkesteri Octopus Syng haluaa levittää rauhan, rakkauden ja tajunnan laajennuksen pyhää sanomaa universumiin. Kouvolasta Helsinkiin materialisoitunut keijukaisprinssi soittaa tälläkin julkaisulla kaikki instrumentit kitaroista sitariin ja rummuista urkuihin itse. Parissa kappaleessa on myös naislaulua ("Spring", "Varanasi"). Harvinaisia live-esiintymisiä varten Jaire kokoaa aina orkesterin ympärilleen nimellä Karmabrothers. Musiikki on edelleen HYVIN 60-luvun psykedelian kuuloista, mukava yhdistelmä varhaista Syd Barretin Pink Floydia ja West Coast -viboja. Yleisfiilis on hyvin positiivinen, mutta mukana on myös mystisempää materiaalia. Levyltä löytyy useita hienoja sävellyksiä, mutta käydäänpä tässä pikaisesti läpi muutama suosikkini. Levyn aloittaa loistava, aurinkoinen sitari-instrumentaali "We Could Be Everywhere", joka räjäyttää värit päälle jo heti alkuun. "Life of Nature" on hieno ja mystinen kappale, joka kuulostaa paljon vanhalta Pink Floydilta. Levyn pisin kappale (6:40) on "Soft Velvet Dreams", joka alkaa junan äänillä, ja on vähän rankempi, vaikkakin sisältää utuisen, psykedeelisen väliosan. Oikein hyvä biisi! "Frail Elephant" on myös menevämpi, potentiaalinen hitti rankalla bassosoundilla. Lisäksi levyn päättävä "Varanasi Rock And Roll All Night Long" on ehdottomasti yksi suosikeistani. Sen hypnoottinen, mantramainen riffi ja hieno sitarityöskentely saavat kuuntelijan nirvanaan! Aivan loistavaa. Suosikeikseni näyttävät siis nousevan levyn rokkaavimmat palat, mutta lisäksi löytyy myös hitaampaa, pehmeämpää ja pienimuotoisempaa tavaraa hyvässä balanssissa. Kerta kaikkiaan mahtava levy, ja jokaisen 60-luvun psykedeelisestä rockista pitävän on se ehdottomasti hankittava. Saatavilla suoraan levy-yhtiöltä www.soundhawkrecords.com, tai esim. www.hippieshakerecords.com tai www.freakemporium.com. Lisätietoa Octopus Syngistä saatavilla osoitteessa www.octopus-syng.tk. Älkää missatko levynjulkaisukeikkaa Psychotropic Zonessa 28.5.04, mukana myös The Hypnomen ja Jairen toinen bändi Dildo Mania!

[ takaisin alkuun ]

LIQUID VISIONS
From the Cube
Fündfundvierzig (143)

Berliinin suosikki psykepäämme ovat saaneet jo neljännen levynsä julkaistua. Heidän ensimmäinen vinyylinsä on jo keräilyharvinaisuus, ei vähiten hienon spesiaalikantensa vuoksi. Olen ollut yhtyeen fani siitä lähtien, kun 1997 kuulin yhtä heidän demoistaan, ja olen edelleenkin. Bändin musiikki on yhä hyvin 60-luvun psykedelian ja acid rockin henkistä, mutta vaikutteita on myös esim. progesta ja hard rockistakin. Parilla viimeisellä levyllä on esillä myös suorastaan stoner -vaikutteita. Pääosin musiikki on kuitenkin melodista ja pääosassa ovat kitarat ja laulu. Yhtyeessä on naisurkuri, joka soittaa myös theremiinia. Loistava From the Cube on julkaistu CD:n lisäksi myös vinyylinä, mikä on aina hienoa! Levyn aloittaa "What It Is", joka luo jännän tunnelman. Sitten seuraa hittipotentiaalia omaava "Out of This Room", joka on suosikkini levyllä. Se on nopeahko, melodinen biisi, jossa on hyvä kertosäe ja raskas, hitaampi väliosa. Sisältää myös hienoa kitarasooloa. "To Be Real" tuo mieleen Black Sun Ensemblen, vaikkakaan ei ole aivan yhtä esoteerista tavaraa. Se on kiva, hieman erilainen kappale. "Pink Cloud" on sitten levyn magnus opus, ja on kestoltaan yli 14 minuuttia. Kyseessä on pääosin surumielinen balladi, josta kuulostaa vähän Kingston Wallilta. Sähkösitari luo jännää tunnelmaa. Välillä kappale kiihtyy hurjaan ekstaasiin, jota seuraa taas rento, Pink Floydin Echoesilta kuulostava kaunis osa. Tästä vaihdetaan taas rutistusvaihde päälle loppua kohti hurjien soolojen avittamana. "Moonspell" on hieno kappale myös, omaperäistä aika progressiivista tavaraa. "Ebola Monster" on sitten raskaampaa osastoa, synkkä ja hidas, sisältäen myös nopeata tykitystä sekä lyhyen jatsiosuuden. CD:llä löytyy vielä nimeämätön seitsemäs kappale, joka on mukavaa instrumentaalista 60-luvun tyylistä jamia ja melkoisen progressiivinen myös. Hieno levy, joka kannattaa ehdottomasti hankkia! Yhtye on soittanut mm. Dead Moonin, Bevis Frondin, Gongin, Porcupine Treen, Manin ja Ozric Tentaclesin kanssa, ja näiden yhtyeiden fanit löytävät varmasti jotain mielenkiintoista myös Liquid Visionsista. www.liquidvisions.de.

[ takaisin alkuun ]

HOTGUITARS
Confessions
BV2 Productions (BV-7)

Hotguitars on Circle -yhteyksistään tuttujen Jyrki Laihon ja T-mu Korpipään muodostama kitaranoiseduo. Jyrkihän soittaa mm. myös Kuusumun profeetassa, Verdessä ja Stalwartissa. Confessions on duon toinen julkaisu. Ensimmäinen, Duets, Duels & DIY's CD-R, jonka julkaisi Kevyt nostalgia alkuvuodesta, on jo myyty loppuun. Confessionsilta löytyy neljä kappaletta instrumentaalista kitaramöykkää, yhteispituus on hieman yli 18 minuuttia. Levyn aloittaa nopea, Suicide -biitillä varustettu "Budabest Bukkake", joka on levyn pisin kappale (8:21). Melko lamauttavaa kitarametakkaa, joka vaihtuu suoraan kappaleeseen "Laxative Liquid Oxygen". Tässä on hieman monipuolisempi rytmi. Lo-fi estetiikka pääsee kukkaansa jopa hauskassa kappaleessa "Linedancing 75 Leonard Ave". Olisiko tämä Weird Finlandiaa? Kummallinen kappale, joka ei ole ihan yhtä noisea kuin muut, vaan hieman akustisvoittoisempi. Levyn päättää tummasävyinen, rytmitön ja ultasäröinen "In the Veins of the Wicked Judases, Jesuses and the Confidential Mileage". Outoa improvisoitua musiikkia tämä on, mutta jostain syystä pidän tästä kyllä. Ainakin näin pienenä annoksena homma toimii. www.perinnearkku.net/hotguitars/.

[ takaisin alkuun ]

SGT.SUNSHINE
S/T
Abstract Sounds (ABTS5008CD)

Sgt. Sunshine on kolmimiehinen stoner rock -pumppu Etelä-Ruotsista. Kitaristi/laulaja Eduardo Fernandez-Rodrigues on alun perin kotoisin Kuubasta, bassoa soittaa Pär Hallgren ja rumpuja Christian Lundberg. Bändi on perustettu jo 1999, ja tämä vuonna 2003 ilmestynyt levy on heidän ensimmäisensä. Levy on saanut hyviä arvosteluja, ja ymmärrän hyvin miksi. Tämä on yksi parhaimmista stoner-levyistä, mitä olen kuullut aikoihin! Yhtyeen musiikki on mukavan psykedeelistä, jammailevaa mutta silti raskasta. Eduardon tuotanto toimii oikein hyvin, ja kaverit soittavat hienosti. Varsinkin kitarasoolot ovat korvia hiveleviä. Eduardo rakentaa itse efektipedaalinsa, ja hänellä onkin melko omalaatuinen soundi. Hieman tavanomaista monipuolisempi stoner rock -bändi, täytyy sanoa. Kiva lisä on myös espanjaksi laulettu kappale. Esikuvia ovat varmasti olleet Black Sabbath, Kyuss ja Monster Magnet, mutta on tässä pieniä vaikutteita myös bluesista ja klassisesta rockista. Usein mieleen tulee Saksalainen Colour Haze. Olennaista ja minua eniten miellyttävää on kuitenkin tietty psykedeelisyys, joka monelta Kyuss -kopiolta on unohtunut. Useat alan bändit alkavat kyllästyttää minua jo toisen kappaleen aikana, mutta ei Sgt. Sunshine. Bändi groovaa loistavasti, ja levy kestää hyvin kuuntelua. Levy maistuu varmasti myös monille space rock -diggareille, on tässä sen verran spaced out -kohtia. Voin suositella levyä lämmöllä ja auringonpaisteella kaikille 70-luvun tyylisestä psykedeelisestä hard rockista pitäville. Toivottavasti saamme yhtyeen pian myös Psychotropic Zoneen soittamaan! hem.passagen.se/sgtsunshine/Frameset1.htm.

[ takaisin alkuun ]

BIT`S
Home-Run
Fünfundvierzig (131)

Täytyy myöntää, että en ole tästä yhtyeestä aikaisemmin kuullut, mutta he ovat julkaisseet yhden 12-tuumaisen 80-luvun alkupuolella. Samalta ajalta on tämä koko CD:kin, vaikka ensin luulin sitä moderniksi äänitteeksi. Yhtye on siis selkeästi ollut aikaansa edellä! Infoa löytyy netistä vähän, mutta vain saksaksi, jota en valitettavasti osaa. Musiikki on kuitenkin selkeästi kraut rockia Canin, Neu!:n ja vähän Faustinkin hengessä. Mukana on myös hieman jatsifiilistä, ja esim. reggaevaikutteita. Mekaaninen rumputyöskentely saa aikaan hieman elektotunnelmaakin. Onpa yhdellä kappaleella mukana 2001 edesmennyt Can -mies Michael Karolikin, joka on myös tuottanut neljä levyn kappaletta, jotka on aikaisemmin julkaistu tuolla maxilla. Uwe Jahnke, yhtyeen kitaristi, on soitellut Damo Suzuki Networkissa, löyhässä kokoonpanossa jossa on mukana ollut tietysti myös esim. Mani Neumeier (Guru Guru) sekä Karolikin. Levyltä löytyy teutonista, jyskyttävää rytmiä, toistoa, nauhamanipulaatiota ja kling-klangia vaikka muille jakaa. Musiikki on pääosin instrumentaalista, mutta vähän on myös laulua. Pääosassa ovat kitarat, mutta mukana on myös sähköpianoa, urkuja ja syntsaakin. Oikein mainio levy, jota voi suositella kaikille kraut rock -diggareille.

[ takaisin alkuun ]

SHARRON KRAUS
Songs of Love and Loss
Camera Obscura Records (CAM065CD)

En ole kuullut Camera Obscuran 2002 julkaisemaa Sharron Krausin ensimmäistä levyä, mutta ainakin tämä uutukainen sisältää traditionaalista ja akustista folkkia. Sharron on hyvin lahjakas muusikko ja säveltäjä/sanoittaja, ja hänellä on kirkas ja kuulas ääni, joka sopii hyvin hänen vanhakantaiseen musiikkiinsa. Hän soittaa levyllään itse akustista kitaraa, banjoa, klarinettia, pillejä, pianoa, posetiivia, omnichordia ja perkussioita. Hän oli mukana myös hienolla Iditarodin Yuletide jäähyväis-CD:llä. Jeffrey Alexander edellä mainitusta yhtyeestä on myös yksi Songs of Love and Lossilla mukana olevista vierailijoista, ja hän on onnistuneesti miksannut levyn Sharronin kanssa. Levyllä soittaa Sharronin Oxfordin bändi Jane Griffiths: viulu ja viola, Jon Fletcher: harmonikka, kitara, banjo ja laulu, Colin Flecher: basso, sekä BBC:n Folk-palkinnon saanut viulisti Jon Boden ja Grammy-ehdokas viulisti Giles Lewin. Instrumentaatio on siis hyvin perinteistä, ja niin on musiikkikin. Levyltä löytyy oikeastaan vain pari folk rockin puolelle menevää kappaletta, suurin osa olisi voitu säveltää jo muutama sata vuotta sittenkin. Hieman 60-luvun tunnelmaa on kuitenkin mukana. Levy tarjoaa lähinnä melko synkkiä ja surullisia tunnelmia ja tarinoita hyvin aidolla ja koskettavalla tavalla. Mitenkään kovin psykedeelistä tämä ei minun mielestäni ole, mutta pidän kyllä silti levystä. Parhaimpia kappaleita ovat mielestäni hieman mystisempi ja tummempi "Tree of Knowledge", hieman tajuntaa laajentava "Still" sekä rokkaavin "The Fastest Train".

[ takaisin alkuun ]

MANI NEUMEIER
Birthday!
Fünfundvierzig (127)

Mani Neumeier oli jo ehtinyt hankkimaan kokemusta 60-luvun kokeellisissa jatsipiireissä lähtiessään psykedeeliselle polulle vuonna 1968. Guru Guru Groove Bandin nimi lyhennettiin Guru Guruksi vuonna 1970, ja loppu on historiaa. Mani on tunnettu mm. innovatiivisesta rumputyöskentelystään ja erilaisten lyömäsoittimien yhdistelemisestä. Birthday! on nauhoitettu hänen 60-vuotispäiviensä kunniaksi pidetyssä konsertissa toukokuussa 2001. Tapahtumassa esiintyi useita kokoonpanoja, joissa Neumeier itse soittaa: Guru Guru, teknoakti Lover 303 ja kokeellisempi ambient duo Tiere Der Nacht, ja lisäksi Mani tietysti veteli rumpuja yksinään ("Kan Reki Drum"). Guru Gurulta CD:llä kuullaan kaksi Hendrix-tyylistä acid rock -palaa ("Rastafari in Bayuwari" ja "Der Euro Kommt") sekä lyhyt hupsuttelu "Mexicana". Lover 303 on mukana kolmella kappaleella, ja Tiere Der Nacht samoin. Lisäksi levyn lopettaa Manin ystävän Hans Reffertin yksinään soittama ja laulama "Blues for Mani", jossa muistellaan kultaisia huumeiden, viinan, seksin ja rock'n'rollin täyttämiä vuosia. Levy kieltämättä todistaa, että juhlakalu on edelleen voimissaan ja osaa todellakin soittaa. Parasta antia ovat mielestäni Guru Gurun kappaleet, mutta eivät muutkaan huonoja ole. Improvisaatio tuntuu olevan koko ajan esillä, vaikka taustanauhoja käytetäänkin. Mani faneille ehdoton ostos. www.guru-guru.com.

[ takaisin alkuun ]

HOLGER CZUKAY/U-SHE
The New Millennium
Fünfundvierzig (132)

Holger Czukayhan on legendaarisen kraut rock yhtyeen Canin perustajajäsen ja basisti, joka tekee nykyään enempi koneellista musiikkia. Hän on julkaissut uutta musiikkia tasaista tahtia halki vuosien. Tällä levyllä lauluja hoitaa pääsääntöisesti nainen nimeltään U-She. Holger laulaa parissa kappaleessa ja hoitelee kaikki instrumentit, eli käytännössä ilmeisesti lähinnä koneet ja kitaran. The New Millennium sisältää tuoretta, melko hyvää trance/techno -musaa, joka on onneksi myös melko kummaa ja psykedeelistäkin. Levy sisältää pari uudelleen miksausta ("La Secondaire" ja "Echogirl"), jotka ovatkin aika hyviä. Parasta antia levyllä on kuitenkin nimibiisi, joka poikkeaa levyn tyylistä jonkin verran. Se on hieno sävellys, jossa sekvensserit pulputtavat mukavasti hieman Kraftwerk -tyyliin, ja muutenkaan biisi ei kuulosta niin modernilta elektrolta. Nopea "Rosebud" etnisine vaikutteineen on toinen kohokohta levyllä. Lisäksi CD:llä on ambientimpaa, hitaampaa kamaa, sekä vaikutteita myös popista, trip hopista ja ehkä junglestakin. Ei tämä ihan mielimusiikkiani ole, mutta jos pidät modernista tanssittavasta elektronisesta musiikista, kannattaa tämä ehkä tsekata. www.czukay.com.

[ takaisin alkuun ]

ACID MOTHER TEMPLE & THE MELTING PRAISO U.F.O
A Thousand Shades of Grey
Fünfundvierzig (142)

Kyllä vain, jälleen yksi AMT julkaisu, tällä kertaa USA:laisen Escapaden kanssa. Tältä CD:ltä löytyy kolme erittäin pitkää kappaletta todella aivot käräyttävää improvisoitua psykedeliaa. New Yorkilainen Escapade aloittaa levyn rauhallisesti kasvavalla kappaleellaan "Because Because Because". Rummut yhtyvät urkudroneen jossain viiden minuutin kohdalla, ja kappale lähtee kunnolla käyntiin. Monotoninen ja hypnoottinen jyskytys saattaa saada pääsi todella sekaisin, joten ollaan sitten varovaisia siellä ulkona! Seuraavaksi AMT, Japanin lahja kaikille maailman friikeille, tarjoaa panoksensa lähes puolituntisen kappaleen "European Sun" muodossa. Kappale alkaa tutuilla spacesoundeilla, joihin yhtyy pian viulu, sähkö sitari ja yhtä sun toista muuta kivaa. Tässä kappaleessa ei ole ollenkaan rumpuja, kitaraa eikä bassoa, joten tämä poikkeaa hieman "normaaleista" AMT:n biiseistä. Tämäkin kappale voi vakavasti vahingoittaa aivosolujasi, on tämä sen verran vääristynyttä ja vinksahtanutta tavaraa. Ei voi suositella heikosta mielenterveydestä kärsiville... Tämä on hyvin psykedeelinen ja hypnoottinen matka jonnekin todella kummaan maailmaan, ja jolle ei kaiken lisäksi tunnu tulevan loppua ollenkaan. Aika menettää merkityksensä, ja avaruuden ulottuvuudet näyttäytyvät täysin uudella tavalla. Jos pääset tältä matkalta vielä poiskin, on levyllä vielä yksi Escapaden kappale nimeltään "Transformation 2". Levyin lyhyin kappale (13:30) on aluksi hyvin seesteinen, mutta primitiivisiä heimotunnelmia luovat rummut tulevat mukaan jossain vaiheessa, ja loppupuolella jami kasvaa melko intensiiviseksi. Tämä levy sopii kokeilunhaluisille kuuntelijoille, jotka haluavat nauttia post rockinsa potenssiin 10. www.fuenfundvierzig.com.

[ takaisin alkuun ]

A.W.R.
Let No Man Say It Can't Be Done
Analog Wail Records (001.2004)

Jaahas, tämä taitaa olla ensimmäinen levy, joka on tupsahtanut luukusta ilman minkäänlaista infoa. No ok, onhan tässä bändin nimi sekä kappaleiden nimet, mutta muuten tekijä/tekijät ilmeisesti haluavat pysytellä varjossa. Tämän lisäksi tiedän sen, että paketti lähetettiin minulle Suomesta. Mysteerit sikseen, tältä CD-R:ltä löytyy viisi melkoisen päätähuimaavaa kappaletta. Levy on hyvin kotikutoisen kuuloinen, mikä on toisaalta myös etu. Musiikki on lähes täysin koneellisesti tehty, ja paikoitellen hieman puuduttava, mutta paikka paikoin toimii erinomaisesti. Toinen kappale, nimeltään "Starve Him With Silence" alkaa Hitlerin ja muiden II maailmansodan ajan johtajien puheilla, joiden päälle alkaa kasvaa surumielinen urkukulku. Kevyet konerummut alkavat tuoda hieman trip hop -tyyppisiä tunnelmia, mutta todella lo-fi -tyylillä. Kappale päättyy melkoisen tripahtaviin svääreihin. Kaunis nimikkobiisi on enemmän post rockin suuntaan kallellaan kitaralla ja pianolla. Mukavat psykedeeliset säpinät tuovat tervetulleen lisämaun. Nelonen alkaa mukavilla space-äänillä, joihin yhtyy hieman kummallinen biitti. Melkoisen korkealentoista, todennäköisesti hieman kraut rockista oppia ottanutta tavaraa. Viimeinen rumpukeskeinen kappale on kieltämättä vähän tylsä. Kokonaisuutena yllättävän psykedeelinen paketti, mutta pari biisiä ei toiminut, ja vähän sovittelun mahdollisuuksia olisi ollut muissakin. Odottelen innolla jatkoa!

[ takaisin alkuun ]

ES
Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys
Fonal Records (FR-28)

Es on Fonal Recordsia pyörittävän Sami Sänpäkkilän sooloprojekti, ja tämä on jo hänen kolmas soololevynsä. Samihan on myös Kiila-orkesterin toinen perustajajäsen. En ole kuullut Samin kahta ensimmäistä sooloa, mutta ilmeisesti ne ovat jotain vielä abstraktimpaa tavaraa kuin Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys. Tätä uusintaan hän kutsuu nimittäin popimmaksi ja tavanomaisemmaksi sekä rakenteeltaan jonkin verran selkeämmäksi. Minusta levy on kuitenkin melko kummallista ja ambienttia maalailua, eivätkä kappaleet juurikaan omaa mitään popin elementtejä. Albumi on Samin muistokirjoitus surullisille, masentuneille, unettomille, harhautuneille, pelokkaille ja yksinäisille, ja tämä on kantava teema koko levyllä. Levystä tulee hyvin haikea tunnelma, mutta se sisältää kuitenkin pieniä sateenkaaria, jotka antavat toivon pilkahduksen tähän kylmään maailmaan. Levy on hyvin koskettava ja henkilökohtainen, ja voidaan sanoa, että tuntuu siltä, että Sami on pannut koko sisimpänsä peliin. Instrumentaatio on hyvin minimaalista, ja levyä on nauhoitettu sekä sanelukoneella että studiossa. Levyllä on myös vierailijoita laulussa, viulussa ja puhaltimissa. Tunnetuin heistä lienee Ville Leinonen, joka laulaa hienosti levyn päättävässä nimikkokappaleessa. Lisäksi naislaulua on monessa kappaleessa. Apuna on käytetty myös avaruuden kohinaa, pulsarin sykettä, veden ja lintujen ääniä jne. Kaikkeuden kauneus ja käsittämättömyys on levy, joka voi tuntua tilanteesta ja tunnelmasta riippuen todella tylsältä tai lähes maailman parhaalta. Erikoista. Nyt voit tilata kolme CD:tä hintaan 11€/kpl www.fonal.com.

[ takaisin alkuun ]

MARBLE SHEEP
For Demolition of a Spiritual Framework
Fünfundvierzig (141)

Marble Sheep on japanilainen raskas psykebändi, jonka perusti ex-White Heaven -kitaristi Ken Matsutani vuonna 1987. Ken on kuuluisa myös pyörittämästään hienosta Captain Trip -levylafkasta. En ole pahemmin yhtyeen levyjä kuullut, mutta tämä uutukainen on ainakin todellista raa'an, mieltä laajentavan kitararockin juhlaa. Levyn aloittaa mahtava groovy instrumentaali nimeltään "Old Fish", jonka lopussa alkaa rankka sooloilu. "Fla Fla Heaven" (julkaistu myös 7" vinyylinä) on energinen ja punkahtava kraut rock -tykitys, ja rankoilla linjoilla jatkaa vielä pitkä kolmas kappale "The Drop", joka on täyttä tykitystä ja täysillä. "The Night of the Shooting Star" tarjoaa pienen hengähdystauon, ja lyhyen etnisen intron jälkeen pääsemme pitkään happojamiin nimeltään "Rain", joka, loppupuolella olevaa pientä hetkellistä rauhoittumista lukuun ottamatta, on armotonta kitarahyökkäystä, joka menee välillä aika kakofoniseksikin. "Perfect Island" on toinen rauhallisempi, kiva kappale noisesoololla. Levy päättyy pahaenteisissä merkeissä uhkaavalla kappaleella "Just Going Around in Circles", joka on reilu seitsemään minuuttia dronea ilman komppia. Täytyy sanoa, että tämä levy oli todella mukava yllätys, ja todistaa jälleen kerran, että japskit osaavat äänekkään kitarapsykedelian jalon taidon. Ehdottomasti hankkimisen arvoinen CD!
www.soho-net.ne.jp/users/ohr/index.htm.

[ takaisin alkuun ]

TEATTERI MODERNI KANUUNA
Oopperse Le Feti Le Grande Anaale
Fonal Records (FR-29)

Porilainen Mika Rättö kutsuu itseään illuusiotyöläiseksi, ja sitähän hän todella onkin. Kaveri on kunnostautunut muusikkona (Kuusumun Profeetta, Circle, Ektroverde...), kuvataiteilijana, kirjailijana, näyttelijänä, ohjaajana ja ties minä. Teatteri Moderni Kanuuna on Porilainen teatteriryhmä, joka on esittänyt kolmea näytelmää lähinnä Porissa ja Tampereella. Tämä on soundtrack toiseen Rätön kirjoittamaan groteskiin fantasianäytelmään Oopperse Le Feti Le Grande Anaale. En valitettavasti koskaan nähnyt koskaan itse näytelmää, mutta ilmeisesti tämän CD:n musiikki eroaa kuitenkin jonkin verran itse näytelmässä kuullusta. Näytelmän surrealistinen tarina kertoo jakomielitautisesta rakennusurakoitsijasta Le Fetistä, joka megalomaniassaan päättää rakentaa metsään valtavan perseen. Sieltä alkaa kuitenkin putkahdella kummallista porukkaa toispuoleisesta, jotka saavat läheisen kaupungin elämän sekaisin. Lopussa Le Feti saa rangaistuksensa: hänet valetaan penikseen. CD:ltä on hieman vaikeaa seurata kertomusta kovin tarkasti, koska kaikesta puheesta ja laulusta ei aina saa selvää. Itse musiikki on kuitenkin paikoitellen hyvin antoisaa, ja suomenkieltä taitavat saavat varmasti kyllä muutamat naurut sanoistakin. Levyllä on hyvinkin hallusinatorisia kohtia, joten kyllä minä tästä diggaan. Muusikkoina on toiminut Rätön lisäksi mm. Pasi Salmi ja Harri Sippola Magyar Possesta, ja levyllä onkin hienoja kosketinjuttuja. Lisäksi mukana on lähes kaikki näyttelijät ja vierailevia muusikoita. Levyllä on käytetty myös mm. akustista ja sähkökitaraa, erilaisia lyömäsoittimia sekä parissa kohdassa myös bassoa. Oopperalaulaja tuo levyyn hienoa oopperatunnelmaa, ja muutkin lauluosuudet ovat oikein onnistuneita. Pääosin musiikki on melko minimaalista. Esim. lopun hautajaistunnelma tuo mieleen joidenkin 70-luvun italialaisten progebändien tummimmat, rauhalliset kohdat. Tervetullut, kummallinen ja ennen kaikkea erilainen CD, jolle ollaan jo nauhoittamassa jatkoa uudemman Murheenkapselista galleriaan ja asemalle - Kyseenalainen avaruusnäytelmä soundtrackin muodossa.

[ takaisin alkuun ]

KIILA
Silmät sulkaset
Fonal Records (FR-30)

Kiila on kokenut melkoisen metamorfoosin. Alkuperäiseen, Sami Sänpäkkilän ja Niko-Matti Ahdin muodostamaan duoon on liittynyt viisi muuta muusikkoa. Lisäksi musiikki on tällä uudella levyllä täysin erilaista kuin aikaisemmin. Kun Kiilan ensimmäisillä sinkuilla oli karskiakin elektronista ja kokeellista metakkaa, on Silmät sulkaset täynnä loistavaa, herkkää akustisvoittoista happofolkkia. Jos joitain vertailukohteita pitää mainita, niin ainakin etäisesti tulee mieleen Third Ear Band, ja nykyisistä ehkä Stone Breath. Yhtyeessä on sekä nais- että mies laulaja, ja kosmiset sanoitukset ovat suomeksi. Parhaimmat kappaleet ovat mielestäni mantramainen "Aurinkokunta" sekä hyvin kaunis "Minä-laulu". Levyltä löytyy selkeärakenteisten, hienojen sävellysten lisäksi myös muutama abstraktimpi tunnelataus kuten "Kiviä ja tulta", jossa vierailee Arttu Partinen Avarus -yhtyeestä. Levyllä on mukana monta myös Kemiallisissa ystävissä soittavaa heppua, joten selkeä yhteys on tähänkin bändiin. Hienot, tunnelmaan sopivat kannet ovat Jan Anderzénin käsialaa. Todella mahtava levy, johon kannattaa ilma muuta tutustua. Syksymmällä saamme toivottavasti nauttia Kiilan koskettavasta musiikista livenä Psychotropic Zonella. www.kiila.com.

[ takaisin alkuun ]

GURU GURU
Mani in Germani
Fünfundvierzig (130)

Tämä on Guru Gurun, legendaarisen kraut rock - yhtyeen vuonna 1981 julkaistu levy. Seitsemänkymmentäluvun alun huippuhetkistä oli jo tuossa vaiheessa hieman aikaa, mutta kyllä bändi vielä ainakin hauskaa osasi pitää, mikä tulee selväksi katsellessa digipackin kuvia. Yhtyeen energinen rumpali Mani Neumeierhän on tunnettu vinksahtaneesta huumoristaan. Kolmen ensimmäisen levyn space rockista ei tällä plätyllä ole enää paljoakaan jäämiä, vaikka aika 70-luvun henkistä tavaraa sisältääkin. Levyltä löytyy new wave vaikutteita ("Andrea", "Stamp Out Reality"), reggaeta ("Jupiter God"), Mikki Hiiri - falsetilla saksaksi laulettu nopsa hupailupala "Komm Lutsch Mal", bluesveto "Heit Geh I In D'Schtod", pari instrumentaalista jazz/progejamia ("Der Zweifache Weg", "Für Biene Maya") sekä lopuksi kaksi outoa freak-out - improvisaatiota nimeltään "Blue Huhn" ja "Lurchis Abenteur". Minulle parhaiten maistuvat alkuperäisen vinyylin B-puolella olleet progressiiviset osuudet, jotka todistavat, että nämä kaverit osaavat todella soittaa. Levyn psykedeelisempi loppu saattaa jonkun mielestä olla hieman täytettä, mutta kyllä sekin minusta ihan jännältä kuulostaa. Ei tämä varmastikaan ihan yksi olennaisimmista kraut rock - levyistä ole, mutta pääosin kelpo kamaa kuitenkin. Alkuperäinen vinyyli tuntuu olevan aika harvinainen, joten tämä uudelleenpainos lienee tervetullut täydennys monen Guru Guru - fanin kokoelmaan. www.fuenfundvierzig.com.

[ takaisin alkuun ]

BRAINTICKET
Alchemical Universe
Hologram/Fünfundvierzig (124)

Joël Vandroogenbroeckin, syntyään belgialaisen kosketinvelhon, luotsaama Brainticket oli yksi 70-luvun psykedeelisimmistä ja kosmisimmista progeyhtyeistä. Levyt kuten Celestial Ocean (oma suosikkini) sisälsivät todella tripahtavia syntetisaattoreita, esoteerisia sanoituksia, huiluja jne. Aivan huippu kamaa, siis. Nyt Joël on modernisoinut musiikkiaan, ja onkin siinä onnistunut paremmin kuin monet muut kosmiset mestarit (Klaus Schultze, Tangerine Dream...). Alchemical Universe on edelleen hyvin psykedeelistä, ja tunnelma on tavallaan säilynyt Celestial Oceanin mukaisena. Uutta ovat kuitenkin konerummut, jotka ovat välillä lähes trancea, mutta lähinnä melko ambient -tyylisiä. Levy sisältää todella avaruudellisia kosketinsoundeja, ja suurin osa musiikista on instrumentaalista. Vanhaa tunnelmaa korostavat oudot puheet, jotka hoitaa Carole Muriel, sekä välillä ilmestyvä huilu. Mukana on myös jazz -vaikutteita. Tämä levy vie sinut todellakin johonkin kummaan, alkemistiseen universumiin, jos vain antaudut sille. Aivan mahtava CD, jota voi lämpimästi suositella kaikille vanhoille Brainticket -faneille sekä kosmisesta, elektronisesta musiikista pitäville. www.brainticket-art.com.

[ takaisin alkuun ]

SvartePan
Sov Gott
Ant Nest Records (ANRCD001)

SvartePan on 70-luvun hard rockia soittava pumppu Ruotsin Malmöstä. Kuten hengenheimolaisensa Abramis Bramakin, he laulavat ruotsiksi. Sov Gott on heidän ensimmäinen levynsä, joka nauhoitettiin pääosin livenä studiossa, ja julkaistiin 2002. Tuottajana toimi Eduardo Fernandez Sgt. Sunshine - nimisestä stoner rock -yhtyeestä. He halusivat säilyttää jotain SvartePan energisestä livemenosta, ja ilmeisen hyvin siinä onnistuivatkin. Sov Gottin vanhin kappale on tehty jo vuonna 1993, mutta melko yhtenäisen paketin levy silti muodostaa. Musiikki on suoraviivaista 70-luvun hard rockia ilman turhia hienouksia. Minä diggaan eniten silloin tällöin esiin työntyvistä Black Sabbath vaikutteista. Mukana on jonkin verran jamihengeä, mikä on hyvä asia. Sikäli tämä ei ole ihan minun musiikkiani, että kovin psykedeelistä tämä ei valitettavasti ole. Ehkäpä kaverit polttavat silloin tällöin muutaman jouskarin, mutta se ei riitä. Mutta jos vanhan koulun groovy hard rock on sinun juttusi, toimii tämä levy varmasti. Sov Gottin jälkeen SvartePan on julkaissut yhden yhteissinkun Abramis Braman kanssa, jolla kumpikin esittää versionsa vanhan ruotsalaisen hard rock bändin Novemberin kappaleista. Uusi levy on ilmestymässä bändiltä piakkoin. Heidän nettisivunsa löytyy osoitteesta www.svartepan.com.

[ takaisin alkuun ]

ULTRAVIOLET MAKES ME SICK
...No Freeway, No Plan, No Trees, No Ghosts
Camera Obscura (CAM064CD)

Ultraviolet Makes Me Sick on italialainen, vuonna 1999 perustettu post-rock -yhtye, jotka sisällyttävät musiikkiinsa myös progressiivisia ja jatsahtavia elementtejä. Trion muodostavat Alberto Anadone: kitara, basso, nauhaton basso (vaihdellen biisikohtaisesti), Gianmaria Aprile: akustinen, sähkökitara ja huuliharppu ja Davide Impellizzeri: rummut ja vibrafoni. Tätä levyä ennen he ovat julkaisseet pari CD-R EP:tä, joiden kappaleet Camera Obscura myös kokosi samalle CD:lle nimellä Soundproof. UVMMS soittaa melko rentoa ja rauhallista, elokuvallista instrumentaalimusiikkia. Tälle levylle on kyllä lainattu muutamaan kappaleeseen ("Counter-Clockwise", "A Two Headed Coin" ja "Intimacy Is Jazz, Disturbance is Art") laulajaksi Andreas Ferrarista bändeistä Deep End ja One by One We're All Becoming Shades. Lisäksi muut vierailijat soittavat hieman koskettimia, hanuria ja selloa. Pääosin levy on kuitenkin hyvin kitaravoittoinen. Minusta yhtyeellä on melko oma tyylinsä, mutta yhtymäkohtia on löydettävissä esim. Tortoiseen, Mogwaihin ja Do Make Say Thinkiin. Musiikki on koskettavaa ja kaunista sekä melko mollivoittoista. Basson puuttuminen joistain kappaleista häiritsee minua vähän, mutta minä nyt olenkin vain tyhmä basisti... Levyn päättävä kappale "[...]" on otos improvisaatiosta, muut ovat kyllä ihan selkeitä sävellyksiä. Levyn on Italiassa julkaissut Urtovox. MP3:sia ladattavissa yhtyeen kotisivulta www.uvmms.com.

[ takaisin alkuun ]

MESMER
Demo

En tiedä tästä bändistä paljon mitään, vaikka olen kaverit kerran tavannutkin. Ilmeisesti Tampereelta tuleva Mesmer soittaa kuitenkin nimensä mukaisesti hypnoottista, tummaa goottirockia psykedeelisin sävyin. Tällä demolla on kahdeksan kappaletta, jotka kantavat nimiä kuten "Absinth Letter", Heavenly Narcotic" ja "After Drowning". Näistä saanee jo jonkinlaisen kuvan yleisfiiliksestä. Yhtye käyttää rumpukonetta, paljon koskettimia, kitaraa ja bassoa. Meno on yleensä melko hidasta, mutta välillä aika rankkaakin, kuten "Shellsongin" lopussa. Laulajalla on matalahko, vahva ääni. Kummallisen tyylistä poikkeavuuden tekee kappale nimeltään "Subutex Willer", joka on oikeastaan boogieta. Levyn lopettava "Lower East Side" taas on melkeinpä dub reggaeta. Suosikkini lienee itämaisia sävyjä omaava pitkä ja halvaannuttava "Heavenly Narcotic". http://mesmermusic.tk

[ takaisin alkuun ]

PYLON
Not Cobras
Last Visible Dog (LVD055)

No tässäpä on kummallinen levy... Pylonin muodostivat tamperelaiset Tero Niskanen ja Roope Eronen. Duo yhdistyi myöhemmin Anaksimandroksen ja muiden kanssa perustaakseen Avarus - yhtyeen. Tämä, heidän vuonna 2000 nauhoitettu levynsä julkaistiin alun perin CD-R:llä, jonka rajoitettu, pieni painos levisi lähinnä Tampereen seuduille. Nyt kun Lal lal lal -scene (esim Avarus, Kemialliset ystävät) alkaa saada kulttimainetta myös ulkomailla, päätti jenkkiläinen Last Visible Dog julkaista levyn CD:nä. Not Cobras on hyvin primitiivisesti nauhoitettu läjä kappaleita, joille ei ainakaan kansista löydy nimiä. Tämä on hyvin kokeellista kolinaa ja dronea, onpa mukana myös jotain käsittämätöntä mölinääkin. Voisi kuvitella, ettei tällaiseen musiikkiin niinkään tarvita hurjasti musiikillisia lahjoja, sopiva annos hulluutta ja kekseliäisyyttä sekä paljon pokkaa kylläkin. Albumia kuunnellessa on hymy välillä herkässä, mutta on myönnettävä, että tunnen jotain perverssiä vetoa sitä kohtaan. Joissain kohdassa tuntuu siltä, että tiibetiläiset munkit ovat vetäneet liikaa happoa. Tietty primitiivinen transsi on tätä kuunnellessa saavutettavissa. Tämä on selvästi tarkoitettu oudosta ja yksilöllisestä musiikista pitäville. www.lvd.4mg.com

[ takaisin alkuun ]

THE HYPNOMEN
Crystal Skies
Stupido Records (TWINCD 67)

Crystal Skies on Helsinkiläisen The Hypnomenin neljäs kokopitkä. Lisäksi he ovat julkaisseet pari minialbumia ja ison läjän sinkkuja. Yhtye on saavuttanut kymmenenvuotisen taipaleensa aikana melkoisen kulttisuosion kotimaassaan ja ulkomaillakin, eikä suotta. Crystal Skies jatkaa luontevasti siitä, mihin Andromeda Airport - levyllä vuonna 2002 jäätiin. Levyltä löytyy mukavasti groovaavia, Santana - tyylisiä, latinoperkussioin varustettuja instrumentaaleja ("Revelation", "Busting Out", "Freedom Rider"), hitaampia, koskettavia ja kauniita psykepoppaloja ("Asleep", "Crystal Skies", "Love Gone Bad"), raskaampia Uriah Heep/Deep Purple - tykityksiä ("Sergio" ja "Poseidon") sekä jotain niiden väliltä. Hammond - urut ovat CD:llä olennaisessa osassa. Bassot ovat hyvin groovaavia ja kitarat erittäin tyylikkäitä. Tosin Pekka Laine tuntuu hieman pihtaavan: tiedän, että hän pystyisi paljon hurjempiinkin sooloihin. The Hypnomen on instrumentaaliyhtye, mutta edellisen levyn tapaan muutamissa kappaleissa on käytetty vierailevia laulajia. Loistavassa, hyvin paljon The Doorsin "Riders on the Stormia" muistuttavassa kappaleessa "Asleep" laulaa Jonna Tervomaa, mielestäni levyn parhaassa, hypnoottisessa ja psykedeelisessä "The Morning Afterissa" Knipi ja Markus Nordenstreng, sekä "Love Gone Badissä" Janne Lehtinen. Lisäksi viimeksi mainitussa soittaa koskettimia Vilunki 3000 (And the Lefhanded) ja "Freedom Riderissa" pianoa J.P. Virtanen. Levyn kohokohtia on "Asleepin" ja "The Morning Afterin" ohella myös rento, toistoon perustuva pitkä nimikappale "Crystal Skies". Aivan mahtava levy, joka on myös melko psykedeelinen, vaikkakin maistuu varmaan myös hieman "normaalimmasta" musiikista pitäville. Tämä musiikki sopii hyvin vaikkapa drinkki kädessä kuistilla istuskeluun kesällä. Jos pidit bändin edellisestä levystä, on tämäkin pakko-ostos. Yhtyeen tämänhetkistä livekuntoa päästään toivottavasti testaamaan Psychotropic Zonessa 28.5., jollei bändin kosketinsoittajan ja rumpalin muodostama duo Nieminen ja Litmanen (levy tulossa lähiaikoina) lähde juuri silloin ulkomaille esiintymään. www.hypnomen.com

[ takaisin alkuun ]

PHOSPHENE
Projection
Secret Eye Records (AB-OC-10)

Tämä on Phosphenen toinen levy. John Cavanagh on käyttänyt tällä kerralla mukana myös vierailijoita. Projection on edistystä debyyttiin myös siinä mielessä, että mukana on nyt eteeristen, ambient-elektro-leijailujen lisäksi myös selkeitä kappaleita laulun ja rytmin kera. Psykedeelisyydestä ei ole kuitenkaan tingitty piirunkaan vertaa, mikä on aina positiivista... Levyllä on myös hieman 60-luvun vaikutteita, jopa Pink Floyd - tunnelmaa. Määrällisesti eniten on kuitenkin edelleen kosmista instrumentaalia äänimaalailua samaan tyyliin kuin Long Meadow Felt Companylläkin. Johnilla on kuitenkin hieno taito saada elektroniset suhinansa yllättävän orgaanisen kuuloisiksi. Mukavan trippaileva levy, ja lisäpointsit siististä kannesta! Lisätietoa saatavissa Johnin kotisivuilta osoitteesta www.phosphene.debrett.net.

[ takaisin alkuun ]

PSEUDO SUN
Live Ghosts

Tätä vinyyliä on painettu vain 130 kpl, joten voitaneen puhua todellisesta keräilykappaleesta. Levylle on kerätty livemateriaalia ruotsalaisen space rock - yhtyeen Pseudo Sunin uran varrelta. Jopa heidän ensimmäiseltä keikaltaan Jönköpingin Space & Rock festivaaleilta on yksi kappale. Suurin osa materiaalista tulee Hampurissa 2000 järjestetystä Hawkfan - tapaamisesta, yksi kappale on nauhoitettu Lille Mariassa Tukholmassa. Levy on tehty bändin itsensä toimesta, ja kannet sekä etiketit ovat hyvin primitiiviset ja käsintehdyt. Lisäksi mukana seuraa A4 - kokoinen infoliite. Hampurissa nauhoitetuilla kappaleilla ovat mukana myös pari vierailevaa syntikansoittajaa (minä(!) ja Scott Heller). Pseudo Sunin päämies Juba soitti ennen bassoa DarXtarissa, joten levyn aloittaa versio vanhasta DarXtar - kappaleesta "Metal Fatigue". Raskas ja hieno versio! Muut kappaleet ovatkin Pseudo Sunin omia. Mukana on paljon jamia, mikä on hieno juttu. Äänenlaatukin on ihan ok, vaikka mistään hi-fi -luokan äänitteestä ei ole kyse. Suositeltava ostos kaikille space rock - keräilijöille. Levyä voi kysellä suoraan bändiltä (warp9.to/pseudosun), tai tilata sen esim. osoitteesta www.hippieshakerecords.com.

[ takaisin alkuun ]

ACHILLEUS
S/T
Non Records (00)

Achilleus oli ruotsalainen progebändi, joka vaikutti 80-luvun alkupuolella. Psykedelian ja space rockin ystäviä kiinnostanee se seikka, että kaikki yhtyeen jäsenet ovat soittaneet tai soittavat yhä DarXtarissa. Achilleus julkaisi aikanaan yhden singlen, mutta kaverit nauhoittivat paljon muutakin materiaalia. Näistä kätköistä on nyt julkaistu privaattipainoksena vinyyli, jota on painettu vain 180 kpl. Progen lisäksi musiikista löytyy myös hard rock - vaikutteita, sekä paikoitellen ennusmerkkejä tulevasta, friikimmästä otteesta. Melkoisen kovia jamiosuuksia on myös mukana. Soitto (kitara, koskettimet, basso, rummut) kulkee hyvin, ja monet kappaleista ovat hienoja sävellyksiä. Laulut ovat kaikki ruotsiksi, mikä tuo persoonallisuutta lisää. Kaiken kaikkiaan ihan mielenkiintoista tavaraa. Tässä on myös hyvin yksinkertaiset, käsintehdyt kannet ja mukana infoliite. Saatavilla www.hippieshakerecords.com.

[ takaisin alkuun ]

THE PYRAMIDS OF SNAFU
Alternative Present
Zep Tepi Records CD-R EP

The Pyramids of Snafussa soittaa Spaceritual.netin jäseniä, eli yhtyeestä löytyy mm. varhaisessa, mahtavan Hawkwindin inkarnaatiossa vaikuttaneet Mick Slattery (kitara) ja Terry Ollis (rummut). Jo tämä seikka tekee tästä neljän biisin EP:stä mielenkiintoisen, mutta sen lisäksi se sisältää oikein hyvää musiikkia. Yhtye soittaa tuollaista 60-luvun lopun/70-luvun alun raskasta psykedeelistä progerockia. Ensimmäisinä mieleen tulevat yhtyeet ovat High Tide ja Magic Muscle. Tähän vaikuttaa tietysti paljon Chris Barnetin mahtava viulun soitto. Slatteryn hieno kitarointi herättää myös positiivista huomiota. Levy on nauhoitettu livenä studiossa, joka takaa hyvän yleisfiiliksen, mutta aiheuttaa myös välillä hienoista pykimistä soittoon. Hieman avaruudellisempia syntsiakin olisi voinut hyvin lisäillä päällekkäisnauhoituksilla. Suosikkini ovat levyn aloittava "First Love", joka on hieno sävellys ja sisältää vahvaa rumputyöskentelyä, sekä viimeinen kappale "Free Energy", joka on nimensä mukaan energinen kolmensoinnun jami. Lopun kiihdytys toimii hyvin. Alternative Present lupaa paljon yhtyeen tulevalta levyltä, jota jäämme odottamaan innolla. Yhtyeeseen voi ottaa yhteyttä lähettämällä sähköpostia heidän basistilleen Melissa Josephille osoitteeseen M.Joseph@uea.ac.uk.

[ takaisin alkuun ]

ANOMIE
A Trip into the Unknown
24th Century Productions

Anomie on englantilaisten Stuart Bartsonin ja Colin Wilsonin muodostama hyvin avaruudellinen duo. Kaverit soittavat myös nykyään The Pyramids of Snazussa. Tämä, käsittääkseni ensimmäinen Anomien levy, sisältää hyvin tajuntaa laajentavaa kamaa. Kumpikin jäsen soittaa kitaraa, bassoa, koskettimia sekä syntetisaattoreita. Stuart huolehtii lisäksi ohjelmoinnista ja laulaa. Levyllä on käytetty myös paljon sampleja ja esim. hyvän ystävämme Tri. T. Learyn tekstejä (kappaleissa "Chain of Life" ja "Slide Interfusion"). Ohjelmoidut rummut häiritsevät minua välillä, mutta ei paljon. Toinen heikkokohta on laulu, joka tökkii jonkin verran. Muuten levy on oikein hieno avaruustrippi, ja varsinkin koskettimilla ja syntsilla on saatu aikaan hyvin mielenkiintoista leijailua. Paljolti on kyse suorastaan psykedeelisestä ambientista, mutta mukana on myös rokkaavampia, kitaravoittoisia hippikappaleita. Levyn vihkosessa kerrotaan myös yksityiskohtaisesti käytetystä nauhoitus ja miksaustekniikasta, mikä varmaan kiinnostaa jotakuta. Ihan innostava levy johon kannattaa tutustua. Yhtye on tämän jälkeen julkaissut ainakin yhden studiolevyn ja yhden liven. Heidät on mahdollista nähdä Glastonburyn festivaaleilla, jossa he ovat soittaneet aikaisemminkin. www.anomie.co.uk.

[ takaisin alkuun ]

MOON TROTSKIJ
I Fell but Andromeda Rose to the Stars
Goddam I'm a Countryman Records (Countryman 004)

Ruotsalainen The Spacious Mind on yksi suosikkiyhtyeistäni, joten innostukseni oli suuri, kun heidän basistinsa Henrik Ojan ensimmäinen soololevy yllättäen materialisoitui Psykotrooppisen vyöhykkeen ytimeen. Moon Trotskij kuulostaa enemmän TSM:lta kuin esim. heidän kosketinsoittajansa Jensin soololevy, joten tätä on tullut diggailtua ja kovaa. Henrikhän soitti ennen kitaraa, joten on selvää että se hoituu tyylillä ja taidolla. Lisäksi hän soittaa tällä CD:llä myös koskettimia ja perkussioita sekä laulaa. Hän hoitelee myös nauhat, samplet, ohjelmoinnin sekä digitaalisen manipulaation. Vain rumpujen soittoon hän on tarvinnut mukaan David Sandströmin. Sanoitukset on tehnyt Jens Unosson. Levyllä on vain yksi massiivinen n. 45 minuuttia pitkä kappale, joka on kuitenkin jaettu kolmeen osaan. Kaikenlaista ehtii toki tässä ajassa tapahtua, niin kuin odotettavissa on. Kappale alkaa pehmeästi akustisilla kitaroilla, ja kasvaa pikkuhiljaa. Vajaan kymmenen minuutin päästä mennäänkin jo täysillä eteenpäin raskaalla Hawkwind -tyylisellä space rock - vaihteella. Sitten taas kevennetään tuollaiseen 70-luvun alun rauhalliseen Pink Floyd - kamaan, kunnes taas rokataan kympillä. Loppuosa on sitten taas melko rauhallista osastoa. Levy muodostaa todella hienon psykedeelisen matkan, ja se kannattaa kuunnella kovaa ja kokonaisuudessaan. Tämä on erittäin suositeltava hankinta kaikille psykedeelisestä ja hypnoottisesta rockista pitäville! Kelpaa hyvin trippailuun uutta The Spacious Mindin levyä odotellessa. Mahtavaa!

[ takaisin alkuun ]

VOCOKESH
The Tenth Corner
Strange Attractors Audio House (SAAH019)

Tämä on Vocokeshin ensimmäinen julkaisu sitten loistavan Paradise Revisited - levyn vuonna 1998. Legendaarisesta F/i - bändistä jo yhdeksänkymmentäluvun alussa erkaantunut jenkkipumppu jatkaa kosmisten alueiden kartoittamista erittäin psykedeelisellä jamiin pohjautuvalla space/kraut rockillaan. Kuulin ensimmäisen kerran yhtyettä F/i/Vocokesh splittivinyyliillä, joka tuli Deleriumilta hankittua vuosia sitten. Tästä tuotoksesta on musiikki kehittynyt paljon ja parempaan suuntaan. Yhtyeelle ominaista ovat loputtomasti harhailevat, usein raskaat kitarat sekä analogisyntetisaattorien piipitys ja surina. Vaikuttajina heillä on ainakin Saksan muinaiset mestarit kuten Ash Ra Temple, Cosmic Jokers ja Agitation Free. Hyvin hapokasta kamaa, siis. The Tenth Corner sisältää seitsemän raitaa päänsekoittavaa hypnoottista, toistoa hyödyntävää instrumentaalimusiikkia. Levyn aloittava nimibiisi alkaa rauhallisesti akustisella kitaralla, sähkisleadilla ja syntsamelodiolla ilman rumpuja. "Love Theme from El Topo" on vaihtoehtoiseksi elokuvamusiikiksi tarkoitettu outo, 15-minuuttinen sekava kokeilu. Zabriskie Pointin tahdissa kuunneltavaksi tarkoitettu "Desert Song" on kummitusmainen, hieman kakofoninen urkupala ilman rytmiä. "Eddie's Hallucination" alkaa iisisti ja kasvaa mukavaksi keskitempoiseksi jamiksi. Kappaleessa käytetään hienosti hyväksi tremoloskittaa ja analogisurinaa. "The Holy Mountain" on taas pidempi (yli 15 min.), hyvin kokeellinen vaihtoehtoinen elokuvamusiikkikappale sisältäen paljon kilinää ja kolinaa sekä hauskoja ääniä. Loppu kasvaa urkujen avustuksella lähes totaaliseksi kaaokseksi. Huh! Tästä menee järki. Jonkun B-luokan 50-luvun sci-fi - leffan soundtrackilta kuulostava, hieman lyhyempi "Special Glasses for Remote Viewing" on myös kokeellista kamaa. Herkullisin aivonami on jätetty kuitenkin viimeiseksi. "Vibe #4" on aivan mahtava matka tajunnan syövereihin. Tämä jumittava jami sisältää hieman itämaista otetta tuollaisella Anubian Lights - tyylillä, vaikka ei mistään elektrosta olekaan kyse. Tämä on levyn groovein kappale, hämärällä tavalla jopa tanssittavaa tavaraa. Mielestäni pari kokeellisempaa kummajaista olisi voitu korvata tämän tyyppisellä päänsekoituksella, mutta hieno kokonaisuus tästä kaikesta nytkin muodostuu. www.strange-attractors.com.

[ takaisin alkuun ]

TSURUBAMI
Gekkyukekkichi
Strange Attractors Audio House (SAAH015)

Tämä on toinen kuulemani levy japanilaisyhtyeeltä, jonka muodostavat Emi Nobuko: rummut, Higashi Hiroshi: basso ja Kawabata Makoto: kitara. Kaksi viimeistähän soittavat myös Acid Mother Templessä. Tsurubami on tosin perustettu jo 1994 ennen AMT:n muodostumista. He eivät ole kuitenkaan olleet koko aikaa aktiivisia. Keväällä 2003 yhtye oli kuitenkin Euroopan ja USA:n kiertueella. Tsurubami soittaa täysin improvisoitua musiikkia, joka vaihtelee levollisesta rauhasta täyteen kaaokseen ja takaisin. Mitään tavanomaisia rytmejä tai melodioita on musiikista turha etsiä, joten tämä ei sovi missään nimessä ihan kaikille musiikin kuuntelijoille. Yhtyeen jäsenet kokevat olevansa veriveljiä ja - siskoja (rumpali on nainen) jotka ovat jo edellisessä elämässä määrätty soittamaan yhdessä. He ovatkin vannoneet soittavansa koko elämänsä tässä bändissä. Heillä on soittamiseensa hyvin filosofinen lähtökohta, ja se on aistittavissa heidän musiikissaan. Tällä levyllä on kaksi pitkää kappaletta, joiden yhteispituus on yli tunnin. Musiikki on todella vapaata ilman mitään rajoja. Soittajat muodostavat ikään kuin yhden olennon olemalla telepaattisesti yhteydessä toisiinsa soiton aikana. Juuri näin improvisaatio tietysti parhaimmillaan toimii. Tämä on hyvin kummallista ja ei tästä maailmasta olevaa tavaraa. www.acidmothers.com.

[ takaisin alkuun ]

JOSIAH
S/T
Molten Records (MELT CD 001)

Josiah on tuore brittitrio joka soittaa todella groovya rockia psykedeelisellä stonerotteella. Heidän ensimmäinen julkaisunsa oli 10" nimeltään "Out of the First Rays". Tämä heidän vuonna 2002 julkaistu debyytti-CD:nsä oli Delerium Recordsin seuraajan, Molten Recordsin ensimmäinen julkaisu. Sen jälkeen he ovat julkaisseet pari On Trialin loistavaa levyä. Josiahin musiikki on jonkinlainen risteytys Grand Funk Railroadia, Black Sabbathia ja stoner rockia. Välillä yllytään MC5-tyyliseen kaahaukseenkin (kappaleessa "Saturnalia"), ja akustisen kitaran, mellotronin ja sähköpianon varassa toimiva "Gone like Tomorrow" tuo mieleen Led Zeppelinin. Parhaimmillaan yhtye on kuitenkin hitaissa ja keskitempoisissa, raskaissa kappaleissa, jotka todella rokkaavat rankasti. Kolme levyn kahdeksasta kappaleesta on 8-9-minuuttisia, mistä minä aina pidän. Psykedeelistä pulputustakin on tajuttu välillä kappaleisiin lisäilemään, mistä suuri kiitos. Muutenkin tuotanto on oikein onnistunut, ja soitto sujuu tarkasti ja tiukasti. Ei tämä ihan On Trialin tasolle yllä sävellyspuolella, mutta hieno debyyttilevy kuitenkin. Yhtyeeltä on tämän jälkeen ilmestynyt myös uusi vinyylisingle, jota en ole valitettavasti vielä kuullut. Kannattaa tsekata tämä bändi, jos pidät raskaasta, groovaavasta ja äänekkäästä rockista. www.molten-records.com.

[ takaisin alkuun ]

REBEL POWERS
Not One Star Will Stand the Night
Strange Attractors Audio House (SAAH016)

Kyllä vain, taas yksi bändi jossa on Acid Mothers Templen jäseniä... Ja mikäs siinä. Rebel Powersissa soittavat Telstar Poniesin kitaristi ja The Wire - lehden toimittaja David Keenan: kitara, Kawabata Makoto: kitara ja sarangi, Cotton Casino: ääni sekä lyömäsoittimissa alkuperäinen AMT-rumpali Koizumi Hajime. Not One Star Will Stand the Night nauhoitettiin vuonna 1998 Lontoossa Toby Robinsonin avustuksella. Tämä kaverihan on työskennellyt mm. Stockhausenin, Ash Ra Templen ja Fushitsushan kanssa. Levyllä on kaksi pitkää improvisoitua teosta ("We Are for the Dark" ja "Our God Is a Mighty Fortress") kosmista, hieman pelottavaa mutta rauhallista ja leijuvaa minimalistista psykedeliaa. Vain sarangi on nauhoitettu jälkikäteen. Musiikki toimii parhaiten lepoasennossa pimeässä huoneessa, tai kynttilän valossa. Promolehdykkä väittää Rebel Powersin olevan ihan oma bändinsä, eikä mikään sivuprojekti, mutta sellaiseksi minä sen kuitenkin laskisin. Tämä on maaginen, aavemainen ja hieno CD, jonka jokainen ATM-fani hankkikoon omakseen.

[ takaisin alkuun ]

MAGYAR POSSE
Kings of Time
Verdura Records (VERDU-11)

Huh! Kings of Time on varmasti yksi hienoimmista koskaan Suomessa julkaistuista levyistä. Porilaisen Magyar Possen debyytti vuonna 2002 lupasi jo paljon, mutta nyt on kaikki odotukset lunastettu. Kaiken lisäksi tämä uusi levy meni listoilla suoraan sijalle19, joten kyllä kelpaa poikien hymyillä. Posse jatkaa samalla, Ennio Morriconen, Godspeed You Black Emperorin ja Sigur Rosin kartoittamalla tiellä, jolla jo debyytilläkin samoiltiin, mutta kavereiden ote on kypsynyt huomattavasti määrätietoisemmaksi. He todella tietävät, mitä tekevät, ja tekevät hyvin. Kings of Timella on seitsemän kappaletta, joiden nimiä ei ainakaan levynostajille ole kerrottu. Sen sijaan mukana on kahdeksan eri levynkantta, joita voi sitten vaihdella fiiliksen mukaan. Tunnelma on kautta koko levyn hyvin melankolinen, mutta intensiivisyydessä on paljonkin vaihtelua. Mukana on hyvin pehmeitä, rauhallisia ja kauniita kohtia, mutta myös hyvinkin voimakkaita paisutuksia. Toistoa käytetään tehokkaasti hyväksi. Ehkä ominaisinta yhtyeelle ovat kuitenkin hienot, surumieliset melodiat. Mausteeksi on otettu mukaan myös hieman naisääntä mm. tallikaverin Vuk:in toimesta, mutta instrumentaalimusiikista silti on yhä kysymys. Hienosti sopii pariin kappaleeseen myös viulu. Psykedeelistäkin materiaalia levyltä löytyy sopivasti. Minulle parhaiten kolisee ehkä viimeinen kappale, joka on CD:n hurjimmasta päästä. Jotkut ovat valitelleet levyä liian lyhyeksi (48:20), ja myönnettäköön, että kyllä siinä sijaa olisi ainakin yhdelle lisäkappaleelle ollut. Mutta parempi jättää yleisö nälkäiseksi. Luulisi Magyar Possella olevan kysyntää ulkomaillakin, sen verran laadukasta tavaraa pojat tekevät. Myöhemmin tänä vuonna heidän onkin tarkoitus lähteä taas ulkomaille soittamaan. Yhtye toimii erinomaisesti myös livenä, joten menestykselle ei näytä olevan mitään esteitä.

[ takaisin alkuun ]

VERDE
Live
Musically Incorrect Records (MIR#15)

Tämä on kokoelma parhaista paloista Verden live-esiintymisistä vuosina 2000-2003. Kappaleet on nauhoitettu Tampereen Telakalla, Helsingin Taidepalatsissa, Mikkelin Veturitallilla ja Porin Cafe Diamondissa. Miehistö vaihtelee M. Rintalan lisäksi joka keikalla: Tampereella on mukana M. Elo, M. Rättö ja T. Majaluoma, Helsingissä J. Laiho ja Y. Sauros, sekä Mikkelissä ja Porissa vain J. Laiho. Tällä massiivisella tupla-CD-R:llä on 21 nimeämätöntä kappaletta, joiden yhteispituus on yli 150 minuuttia. Heikompien ihmisten mielenterveys saattaa olla vaarassa, jos koko levy kuunnellaan putkeen, on tämä sen verran kummalista kamaa. Musiikki on lähes instrumentaalista, mutta Helsingissä nauhoitetuissa kappaleissa on myös Y. Sauroksen kosmisia pälätyksiä mm. sienien ja ihmisten yhteyksistä. Hyvin vaikuttavaa! Pääosassa ovat M. Rintalan elektroniset soittimet, jotka piipittävät ja suhisevat mukavasti. Lisäksi on käytetty paljon sampleja sekä ohjelmoituja rumpuja, sekä mm. kitaraa. Tämä on kekseliästä, kokeilevaa musiikkia psykedeelisellä otteella. Äänen laatu on OK, vaikkakin yleisön keskustelua kuuluu aina silloin tällöin. Tässä tapauksessa se saattaa olla kyllä tarkoituskin. Kannet ovat käsintehdyt ja uniikit. Levy on saatavilla 8 €:lla MIR:iltä, www.groups.yahoo.com/group/musically_incorrect.

[ takaisin alkuun ]

THE DAVOLINAS
Demo 2003

The Devolinas on vuonna Kööpenhaminassa 2000 perustettu tanskalainen bändi. Perustajajäsenistä on jäljellä tytöt nimeltään Lene (kitara/laulu) ja Anja (basso). Rummuissa on nykyään kundi nimeltään Per, joka oli ehtinyt olemaan mukana vain pari kuukautta ennen tämän demon nauhoittamista. Demolla on neljä suhteellisen simppeliä rokkirallia melko raskaalla kitaralla. Psykedelian kanssa tällä ei ole juuri mitään tekemistä, vaikka vaikutteita stonerista ja garagesta onkin havaittavissa. Tyyli on kuulemma demon äänittämisen jälkeen muuttunut hieman pilvisemmäksi ja tukevamminiskeväksi, ja hyvä niin. Ihan kelpo kamaa tämä demo sisältää, mutta ei tämä minua kyllä mitenkään kauheasti innosta. Jos psykedeelisiä elementtejä saataisiin lisää, olisi tilanne toinen. Suosikkejani tältä demolta ovat hieman menevämpi "Your Sleepy Days are Through", joka tuo mieleen hieman suomalaisen Thee Ultra Bimboosin sekä viimeinen, jonkun verran progressiivisempi "City of Vinyl", joka todistaa, että yhtye osaa kyllä soittaa hieman vaikeampiakin juttuja. Odotellaan, mihin suuntaan yhtye kehittyy. Tämä, niin kuin myös vanhempi demo on ladattavissa yhtyeen kotisivuilta osoitteesta www.davolinas.dk.

[ takaisin alkuun ]

STONE BREATH
The Silver Skein Unwound
Camera Obscura (CAM061CD)

Tämä on neljäs, loistelias CD amerikkalaiselta Stone Breathiltä. Tämä maanläheistä akustista psykedeelistä folkkia soittava yhtye on ehdottomasti alansa nykyisten taitajien parhaimmistoa. Heidän musiikkinsa on tummasävyistä, melko minimaalista ja koskettavaa. Mies/naislaulut toimivat hyvin. Levyltä on aistittavissa laajat, synkät metsät ja luonto sekä tietty kuoleman läheisyys. Tämä on hyvin mystistä ja maagista tavaraa. Yhtyettä on verrattu esim. The Incredible String Bandiin ja Current 93:een, eikä suotta. Soittimina on käytetty mm. kitaraa, banjoa, pillejä, huiluja, dulcimeria, harmonikkaa ja melodicaa. Sanoitukset ja kansitaide täydentävät musiikin tarjoamaa mystistä tunnelmaa täydellisesti. Stone Breathillä tuntuu olevan jotain salattua, ikivanhaa tietoa, jota he haluavat musiikillaan välittää niille, jotka ovat valmiita kuulemaan. The Silver Skein Unwound on erittäin hieno levy, johon kannattaa jokaisen psykedeelisestä folkista kiinnostuneen tutustua. "Darkness calls itself light, and the true light is called darkness". www.cameraobscura.com.au.

[ takaisin alkuun ]

DIPSOMANIACS
Praying Winter
Camera Obscura (CAM062CD)

Dipsomaniacs edustaa Motorpsychon ohella Norjan psykedeelisen popin kermaa. Tämä on heidän kuudes levynsä. Lisäksi on tullut jokusia singlejä, ja mukana on oltu myös lukuisilla kokoelmilla. Praying Winterillä on 14 mahtavaa, lyhyehköä (vain kolme yli neljäminuuttista) sävellystä 60-luvun psykepop/rockin tyyliin. Jossain The Bydrsin, Beatlesin, Zombiesin, ja ehkä vähän Grateful Deadinkin välimaastossa kaverit liikkuvat. Heillä on kuitenkin oma, tunnistettava tatsinsa, joten ei tämä ihan pelkkää 60-luvun retroilua ole. Laulaja/kitaristi/lauluntekijä Øyvind Holmin lauluääni on hyvin omaperäinen, ja antaakin musiikille ainutlaatuisen ominaisuuden. Perinteisten rock-soittimien lisäksi on käytetty mm. trumpettia ja jousisoittimia hienolla tavalla. Yhtään heikkoa raitaa ei tältä CD:ltä löydy, mutta yritän nyt kuitenkin kuvailla tarkemmin muutamaa suosikkiani. "How to Fall" on surullinen, hieno kappale ¾ tahtilajissa. Trumpetti tuo mukavan lisänsä. Varhainen versio kappaleesta löytyy myös International League of the Telepathic Explorers - kokoelmalta (katso arvosteluni Zonesta). "Feel the Travel" on rokkaavimmasta päästä levyn kappaleista, tervetullut piriste tällä muuten melko seesteisellä levyllä. Nimikappale "Praying Winter" on koskettavan kaunis, pehmeä balladi. "Read My Mind (And Tell Me) omaa selvää hittipotentiaalia, ja onkin julkaistu myös singlenä (joka on myös saatava!). Rivakampi tempo toimii hyvin. "One Good Cry" on muita kappaleita rajumpi, sen psykedeelinen loppu tuo mieleen Pink Floydin alkuajat. "Caught by This Feeling" on AqPopin kanssa sävelletty kaunis kappale, joka saa kylmät väreet kulkemaan selkäpiissäni. Tämä hienon melodian omaava kappale löytyy myös AqPopin versiona toiselta Free City Median kokoelmalta Further Adventures of the Telepathic Adventures (arvio tästäkin Zonessa). Levyllinen hienoja sävellyksiä loistavin melodioin, kaikkien 60-luvun tyylisestä psykepopista pitävien kannattaa tämä hankkia. www.dipsomaniacs.com.

[ takaisin alkuun ]

VERDE
Vuoronumero
Ruma Puulaaki/Karkia Mistika (Verde-010)

Verde on Mika Rintala, joka on tuttu myös Circlen ja Ektroverden yhteyksistä. Hän on julkaissut monta, lähinnä yksin nauhoittamaansa CD-R:ää nimellä Verde, mutta tämä on ensimmäinen varsinainen CD-julkaisu. Rintala on kunnostautunut omien elektronisten instrumenttiensa tekijänä käyttäen hyväkseen mm. ilmankostuttajia, pölynimureita ja ompelukoneita. Näillä härveleillä sekä tavallisemmilla syntetisaattoreilla ja muilla instrumenteilla hän saakin melkoisen vänkää ääntä aikaiseksi. Vuoronumero ei ole kauhean kaukana esim. Eturivin ja Kirvaston levyistä, joilla Mika myös vaikuttaa, Ektroverden julkaisuista lähimpänä on selkeästi Music From The Film Futuro - A New Stance for Tomorrow. Hyvin kokeilevaa, kummallista ja erikoista musiikkia tämä siis on. Levy ei kuitenkaan ole pelkkää piipitystä, kohinaa ja katkelmia Rintalan satojen tuntien laajuisesta kokoelmasta kenttänauhoituksia. Vierailijoina ovat Yrjänä Sauros, Jyrki Laiho, Jussi Lehtisalo, Mika Rättö ja Markku Veijonsuu. Mukana on kauniita akustisia kitaraosuuksia, sähkökitaraa, kraut rock - henkistä rytmiä, jatsahtavia torvia sekä kummallisia monologeja suomeksi. Kaiken kaikkiaan levy muodostaa suorastaan yllättävänkin nautinnollisen kokonaisuuden, vaikka jotkut kappaleista saattavat olla turhan outoja massoille. Levyä voi suositella kokeellisesta, monipuolisesta, psykedeelisestä ja pääosin elektronisesta taide-ambientmusiikista pitäville. www.phinnweb.com/circle/verde.

[ takaisin alkuun ]

BIRCHVILLE CAT MOTEL
Beautiful Speck Triumph
Last Visible Dog (lvd 054/54)

Birchville Cat Motel on itse asiassa Uusi-Seelantilainen Campbell Kneale, joka soittaa levyllä niinkin erilaisia instrumentteja kuin kitaroita, syntsaa, halpoja urkuja, lasten helistimiä, melodicaa, lattialautoja jne. BCM on julkaissut reippaasti musiikkia vuosien aikana, mutta tämä on ensimmäinen minun korviini asti ajautunut tuote, vaikka akti on Suomessakin keikkaillut. Tämä on hyvin minimaalista, kauniihkoa drone-noisea, joka etenee todella hitaasti. Tällä tuplalevyllä on kuusi erittäin pitkää ja hidasta kappaletta, joten tämä ei selvästikään sovi hätähousuille. Tämä on meditatiivista, rauhoittavaa ja jonkun mielestä varmasti myös välillä aika tylsää tavaraa. Ei tätä ihan aina jaksaisi kuunnella, mutta oikeassa mielentilassa (vahvasti lääkittynä, sammumispisteessä, meditaatiossa,...) tämä on hyvin antoisaa. Suosikkejani ovat kappaleet, joissa on hieman enemmän säveliä ja tapahtumaa, eli ensimmäisen CD:n viimeinen kappale "Speck Fears" sekä koko 2CD:n lopettava nimikappale, joka on levyn intensitiivisintä antia, ja sisältää jopa todella hitaan rumpukompin. Levy sopii kokeellisesta, hiljaisesta ja oudosta musiikista pitäville. www.lvd.4mg.com.

[ takaisin alkuun ]

ON TRIAL
Head
Molten Records (MELT CD 004)

Tämä on CD-uudelleenjulkaisu 10-tuumaisesta cover-levystä, joka oli Deleriumin ensimmäinen On Trial julkaisu. On Trial edustaa skandinaavista psykedeelistä rockia parhaimmillaan, ja heillä on hyvä maku myös lainabiisien suhteen. Tälle CD:lle on kerätty kaikki alkuperäisellä vinyylillä olleet kappaleet ja myös saksalaisella versiolla ollut bonusversio Rolling Stonesin "Citadelista". Vain 15-minuuttinen liveversio13th Floor Elevatorsin kappaleesta "Slip inside this House" on jätetty pois. Kaverit eivät jostain syystä olleet tyytyväisiä tähän versioon heidän livesuosikistaan, mikä on sinänsä sääli, koska minusta kappale on loistava. Sen tilalle on kyllä sitten otettu monta muuta lainaa 60-luvun psykemestareilta. Levyltä löytyy myös On Trialin viimeisin sinkku ("Interstellar Overdrive"/"Parchment Farm", arvioni löytyy Zonesta). Bändi saa loistavat kappaleet uuteen eloon energisellä soitollaan. Runsailla kitaroilla luodaan yllättävän mieltälaajentava soundi, ja laulaja Bo on yksi suosikeistani. Kohokohtiin levyllä kuuluvat sen aloittava, kupliva 13th Floor Elevatorsin "Reverberation (Doubt)", levyn lopettava, koskettava versio Roky Ericksonin "I Have Always Been Here Before" -biisitä, sekä hurja The Stoogesin "TV Eye". Hieno on myös "Five Years ahead of My Time" (Third Bardo), jonka myös Moster Magnet, yksi On Trialin moderneimmista esikuvista, on levyttänyt. Mutta ei tältä kiekolta kyllä yhtään heikkoa biisiä löydykään. Tämä on kannattava ostos, vaikka omistaisitkin harvinaisen 10"-originaalin, ja ehdoton hankintakohde, jos et sitä omaa, ja pidät rajusta, taidokkaasta, groovysta ja raskaasta psykedeliasta 60-luvun vaikuttein. Toivottavasti pojat saavat myös uutta omaa materiaaliaan pian ulos! www.ontrial.dk

[ takaisin alkuun ]

BLACK FOREST/BLACK SEA
Forcefields and Constellations
Bluessanct (INRI076)

Forcefields and Constellations on Jeffrey Alexanderin ja Miriam Goldbergin muodostaman oudon amerikkalaisduon toinen levy. Se julkaistiin juuri kaksikon Euroopan kiertueen alla. Levy on mielenkiintoinen kokoelma live- ja studionauhoituksia, joissa on käytetty akustista ja sähkökitaraa, selloa, looppeja, elektroniikkaa, naislaulua sekä sampleja mm. Kemiallisilta Ystäviltä(!). Duo soittaa rauhallista, hienovaraista musiikkia, joka on välillä melko selkeää tavaraa sisältäen folkahtavaa akustista näppäilyä ja kauniita laulu- ja sellomelodioita, mutta toisaalta heillä on myös todella kummallisia efektejä ja improvisaatioon pohjautuvaa sekoilua. Yleisilme on kuitenkin aina melko minimaalinen ja lo-fi. Pidän todella tästä levystä, vaikka se ei olekaan tyylillisesti ihan sitä mitä mieluiten kuuntelen. Heillä on kuitenkin tarpeeksi kauniita, surullisia melodioita ja toisaalta psykedeelistä tatsia, jotta homma pysyy mielenkiintoisena. Myös sanoitukset ovat sopivan kummallisia, tosin laulua on vain muutamassa kappaleessa. Oli mielenkiintoista nähdä, miten he hoitivat live-tilanteen kahdestaan, ja minusta se toimi oikein hyvin. Levyillä he voivat tehdä myös päällekkäisnauhoituksia, joten soundi on hieman monipuolisempi. Kannattaa tutustua yhtyeeseen, ja tämä uusi levy on siihen oiva mahdollisuus. www.bluesanct.com.

[ takaisin alkuun ]

KUUSUMUN PROFEETTA
Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu
Ektro Records (EKTRO-024)

Vau! Kuusumun Profeetta on julkaissut ehdottomasti toistaiseksi parhaan levynsä. Tämä tulee varmasti olemaan yksi parhaista (jollei paras) vuoden 2004 suomalaisista julkaisuista. Todella hienoa myös nähdä, että yhtyeen vuosia kestänyt kompromissiton pakertaminen näyttää kantavan hedelmää myös kaupallisessa mielessä. En olisi suoraan sanottuna uskonut, että listoille voi päästä myös omaperäisellä, luovalla ja mielikuvituksellisella musiikilla... Hyvä Suomi! Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu naittaa loistavalla tavalla yhteen bändin varhaisen progressiviisen taiderockin, parin viime levyn psykedeelisen folkin ja 80-luvun heavy metallin. Lopputuloksena on todella hieno kokonaisuus, josta ei löydy oikeastaan valituksen sijaa. No okei, vähän psykedeelisempää kamaa olisi voinut tietysti olla enemmän... Jonkinlaisena teemana levyllä tuntuu olevan sota, kuolema, tuho, pahuuden voimat jne. Levyn yleissävy on siis melkoisen synkkä ja surumielinen, mutta ei kuitenkaan liian ahdistava, ainakaan minulle. Yhtyeessä on nykyään kahdeksan jäsentä, jotka saavatkin aikaan melkoisen rikkaan äänimaailman. Koskettimia on käytetty yllättävän vähän, mutta sähkökitaroita reilusti enemmän kuin edellisillä levyillä. Saksofoni ja trumpetti ovat myös vahvasti esillä tuomassa lisää väriä musiikkiin. Mika Rätön omintakeiset laulut vievät kuitenkin edelleen suuren osan huomiosta, vaikkeivät olekaan enää ihan yhtä tärkeässä osassa kuin aikaisemmin. Naistaustalaulut on korvattu miehisemmällä otteella, mikä levylle sopiikin paremmin. On melko vaikeaa löytää näistä yhdestätoista hienosta sävellyksestä omia suosikkejaan, mutta levyn aloittava "Me olemme veitsi joka viiltää" erottuu heti edukseen. Kappaletta on kuulunut paljon radiostakin, ja yhtyeen basisti Mikko Elo on ohjannut siihen myös tunnelmaan sopivan mystisen videon. Judas Priest -tyylistä hevitykitystä löytyy armottomasta kappaleesta "Morsius Kuoleman". Aivan uskomattomia nuo kavereiden kaksoiskitarasoolotykitykset! Rauhallisemmasta, kauniin melankolisesta osastosta on hyvä esimerkki mahtava "Hämärän enkeli", ja miksei myös "Tuuleen kätketty kirje". Levyn viimeinen varsinainen kappale "Puutarha menneen ihmemaan" sisältää jo pienen toivon kipinänkin kaiken synkkyyden jälkeen, mikä on toki paikallaan. Levy päättyy aika kakofoniseen, lyhyeen instrumentaaliin nimeltään "Sanansaattaja", joka jättää kuulijan sopivan psykedeeliseen ja omituiseen tunnetilaan. Osta levy tai häpeä! Ylimääräraita "Salamurha" on ladattavissa yhtyeen kotisivuilta: www.moonfogprophet.com.

[ takaisin alkuun ]

MUSTI LAITON
Avaruusvuodet
New Music Community (NMC-001)

Jaa, enpä tiedä miten tällainen yhtye on voinut vaikuttaa Helsingissä useita vuosia ilman, että olen kuullut heistä? No, parempi myöhään kuin ei milloinkaan. Musti Laiton soittaa rentoa, eteeristä ja kokeilevaa instrumentaalista ambientmusiikkia. Heidän tunnelmalliset kappaleensa luovat mielenkiintoisia, psykedeelisiä äänimaisemia. Musiikissa on hieman tuollaista 70-luvun Tangerine Dream -tunnelmaa, mutta ei tämä silti TD:ltä paljon kuulosta. Syntetisaattorit eivät ole niin tärkeässä osassa kuin esim. Siniaallolla, mutta ote ei ole kuitenkaan niin orgaaninen kuin Avaruksella. Johonkin näiden maanmiestensä väliin Musti ehkä sijoittuu. Koko heidän toinen levynsä on melkoisen rauhallista tavaraa. Intensitiivisimmillään siitä löytyy kuitenkin jopa rumpubiittiä ja Ashra -tyylistä dilsakitarointia. Levyn 8 kappaletta ovat pituudeltaan neljän ja puolen ja 11 minuutin välimaastossa. Hienoa tavaraa, ja on kiinnostava kuulla ja nähdä, miten yhtye toimii livenä 31.1.04 Zonessa, jonne he tulevat Kemiallisten ystävien poisjäännin jättämää aukkoa paikkaamaan. Levy on mahdollista tilata naurettavaan 12€:n hintaan posteineen levy-yhtiöltä www.newmusiccommunity.org. Lisää tietoa ja paljon musaa imutettavissa bändin kotisivuilta www.mustilaiton.net.

[ takaisin alkuun ]

THE WALKING OWL
Fa-Sol
Orpheus Records (ORPH 010)

Tämä on toinen uusi Orpheuksen vinyylijulkaisu. Aronin tapaan, myös tämäkin on lähinnä yhden miehen (Bardo) matka tajunnan syövereihin. Tällä kertaa trippi on kuitenkin kevyempi ja onnellisempi. En ole tästä pöllöstä ennen kuullut mitään. Netistäkään en hänestä mitään tietoa löytänyt, mutta ilmeisesti hän on pyörinyt Tanskan undergroundkuvioissa jo jonkun aikaa. Tämä on joka tapauksessa hänen ensimmäinen levynsä. Oikein kivan laulun lisäksi dominoivimpana tekijänä on akustinen kitara. Levyltä löytyy myös luonnonääniä, sekä vierailijoiden soittamana lyömäsoittimia ja Fender Rhodesia. The Walking Owl tekee mukavaa hippi-psyke-folkkia, jota kuuntelee mielellään. Mitenkään yltiöpäisen mieltäavartavaa musiikki ei kuitenkaan ole. Levy kunnioittaa selvästi 60-luvun singer/songwriter - perinteitä. Levyllä on aistittavissa tietty sadunomaisuus ja taika. Kaunistakin musiikki on. Sillä on ainakin minuun rauhoittava ja nostattava vaikutus. Levyllä on 17 kappaletta, joista suurin osa on hyvin lyhyitä. Vain viimeinen kappale "Into the Air" on yli 8 minuuttia pitkä. Kaiken kaikkiaan kyseessä on ihan mukava uusi tuttavuus.

[ takaisin alkuun ]

ARON
Among the Dead
Orpheus Records (ORPH 009)

Tanskalainen Orpheus Records on erikoistunut tanskalaisen undergroundin julkaisemiseen, ja sitähän Aron parhaimmillaan edustaa. Roimasti pisteitä ropisee muuten Orpheukselle siitä, että se julkaisee vain vinyyliä! Aron on On Trialin entinen kitaristi, ja jäänteitä tästäkin on hänen toisella soololevyllään havaittavissa. Among the Dead on kuitenkin lähinnä yhden miehen tummaa, synkkää psykefolkkia. Sanoitukset käsittelevät paljon kuolemaa, joten mitään iloista kukkaismeininkiä on tästä turha hakea. Tunnelma on välillä suorastaan pelottava, mieleen tulee esim. myös On Trial - yhteyksistä tuttu Pandemonica, vaikkakin Aron ei olekaan ihan yhtä raskasta. Silti B-puolen muutamassa kappaleessa on kuitenkin todella aavemainen henki. Akustisten lisäksi Aron soittaa levyllä myös fuzzkitaraa ja rumpuja. Parissa kappaleessa on vierailijoita soittamassa koskettimia. Mitään koneita ei ole apuna käytetty. Soundimaailma on hyvin kotikutoinen, ja levy uhkuu private press - henkeä. Mukana on myös A-4 kokoinen liite, mutta ainakin minun kappaleessani se on täysin musta. En tiedä, onko tämä vahinko vai tarkoituksellinen tyylikeino, tai ehkä pitäisi käyttää joitain tiettyjä taikakeinoja tekstin saamiseksi näkyviin... Musiikki jättää kuuntelijansa hyvin surrealistiseen ja ahdistuneeseen mielentilaan. Jos et tästä pidä, kannattaa jättää kuuntelematta... Minä kuitenkin nautin tästä levystä hyvin paljon. Harmittaa vain, että Aronin ensimmäinen soolo Blackbeacon jäi tilaamatta, ja sitä on ollut täysin mahdotonta ostaa jo muutaman vuoden. Eli jos aiot tämän tulevaisuuden keräilykappaleen hankkia, tilaa se heti suoraan levy-yhtiöltä (www.orpheusrecords.dk) tai vaikka Freak Emporiumilta (www.freakemporium.com).

[ takaisin alkuun ]

REVEREND BIZARRE
Harbinger of Metal
Spikefarm Records (NAULA042)

Okei, tämä nyt ei ole oikeastaan psykedeliaa, ainakaan ihan äkkiseltään kuunneltuna, mutta kun olen doom metallia kovasti diggaillut, on tämä pakko arvostella. Lohjalla Herran vuonna 1994 perustettu Reverend Bizarre on yksi harvoista, jollei tällä hetkellä ainut kunnon vanhakantaisen doomin sanansaattaja Suomessa. Eikä bändiä turhaan kutsut Suomen hitaimmaksi. Tätä 74 minuutin mittaista CD:tä he kutsuvat itse EP:ksi! Levyltä löytyy 7 kappaletta, joista neljä on järkälemäisen pitkiä, kolme lyhyempää. Selvästi on kuultavissa vaikutteita Black Sabbathilta, Pentagrammilta, Saint Vitukselta ja Troublelta. Loistavat soundit ovat kuitenkin vielä hieman raskaammat, jopa tuollaista Sleepin Jerusalem -osastoa. Sanoisin, että lähimpänä ollaan kuitenkin Saint Vitusta, varsinkin laulupuolella. Tosin laulaja välillä myös karjuu, ja onpa levyllä myös Celtic Frost -tyylistä "valittavaa" lauluakin. Monipuolinen kaveri, jolla on hieno ääni. Soittokin on tukevasti hanskassa koko bändillä. Levy on kauttaaltaan ultra hidasta, raskasta ja synkkää. Hieman kevyempi pala on alle kaksiminuuttinen "The Ambassador", ja varsinkin "Into the Realms of Magickal Entertainment". Välillä irtoaa myös mahtipontisia melodioita, niin kuin tyylisuuntaan kuuluu. Hauska yksityiskohta on useamman minuutin mittainen rumpusoolo kappaleessa "From the Void". Siis kuka muu tekee tällaista tällä vuosikymmenellä, ja vielä studiolevyllä?! Hienoa pojat! Sanoitukset ovat tyypillistä doomia tyyliin "loppu on lähellä", eivätkä ne paljon muuta tietysti voisikaan olla. Ainut pikku moite tulee kitarasoolojen vähyydestä, mutta eipä sekään paljon haittaa. Kaiken kaikkiaan siis oikein levy suositeltava kaikille doom metal puritaaneille! http://reverend.shows.it/

[ takaisin alkuun ]

DEPRESSIVE ART
When Spirits Surround
Demo

Tämä on ruotsalaisen Depressive Artin toinen demo, joka jatkaa hyvin siitä, mihin edellisellä päästiin. Musiikki on edelleenkin surumielistä, kaunista psykepoppia 60-luvun lopun tyylissä. Demon ensimmäinen kappale "Solar System" rokkaa näistä kolmesta kipaleesta kovimmin. Selkeää hittipotentiaalia tuollaisessa The Soundtrack of our Lives - hengessä. Hieno kertsi. "My Own Little Hell" on leppoisa kappale ¾ tahdissa. Kaunista menoa, ja kertosäe koskettaa sielua. "Breastfed Lies" päättää demon erittäin kauniilla ja melankolisella tavalla. Sello sopii oikein hyvin tunnelmaan. Pidän kovasti Klasin tummasta, persoonallisesta lauluäänestä. Muutenkin yhtye on erittäin hyvä, ja luulisin olevan vain ajan kysymys, milloin he saavat kunnon levytyssopimuksen. Minusta heillä on kaikki ainekset menestykseen. Täytyykin yrittää saada kaverit Suomeen keikalle, ennen kuin he saavuttavat supertähtistatuksen... Kaikki kappaleet ovat ladattavissa heidän kotisivuiltaan: www.depressiveart.com.

[ takaisin alkuun ]

SUN ZOOM SPARK
Transmissions from Satellites Volume One
SlowBurn Records (SBR 026)

Tämä on melko kiinnostava projekti... Arizonalaisen Sun Zoom Sparkin Steve Goetz ja Eric Johnson jammailivat kahdestaan bassolla ja rummuilla, ja nauhoittivat useamman tunnin tätä improvisaatiota. Sitten kumpikin tahollaan editoi ja lisäili perusraitoihin mitä halusi, ja kummankin tulkinnoista julkaistaan oma levynsä. Tämä ensimmäinen osa on Ericin versio. Hän on lisännyt pohjiin kitaroita, huilua, moogia, lyömäsoittimia ja hieman lauluakin. Lähes tyystin instrumentaalinen Volume One on kivaa psykedeelistä ja vapaamuotoista rockjamia, jolla on, niin kuin yleensäkin, niin hyvät kuin huonotkin hetkensä. Soundillisesti levy on hieman lo-fi - puoleen kallistuva, mutta kuitenkin kuulostaa hyvältä, kenties hyvän masteroinnin takia. Levyn lähes 70 minuutin pituuteen mahtuu 16 kappaletta, jotka ovat pituudeltaan vähän yli minuutin ja yli 7 minuutin väliltä. Paikoitellen meno yltyy melko hurjaksikin, mutta myös pehmeämpiä kohtia löytyy. E-bow -kitara ja moog antavat hienoa tunnelmaa. Eric arveli, että minun musiikkimakuni sulattaisi paremmin hieman hi-techimmän ja tuotetumman tavaran, mutta on kyllä myönnettävä, että pidän tästä raa'asta neliraiturikamastakin. Eric on sitä mieltä, että joskus on niin, että mitä primitiivisemmältä joku kuulostaa, sitä enemmän se herättää mielikuvia. Joku totuus tähänkin sisältyy. Joka tapauksessa tämä psykejamilevy on mielenkiintoista tutkimusmatkaa ääneen! Ja on kiva odotella, mitä Steve on saanut irti samasta pohjamateriaalista... slowburnrecords.net.

[ takaisin alkuun ]

THE TELESCOPES
Premonitions 1989 - 91
Midsummer Madness Records (mmcd09)

Tämä on kokoelma legendaariselta UK-bändiltä nimeltään The Telescopes. Yhtyehän on nyt koottu uudelleen, ja he julkaisevat jälleen musiikkia. Tälle Brasilialaiselle (!) kokoelmalle on kerätty materiaalia yhtyeen levytysajan alkutaipaleelta. Bändi todella rokkaa ja kitarat raikuvat. Levyn viisi ensimmäistä kappaletta ovat vielä enemmän punkin ja new waven inspiroimaa kitararokkia, mutta kuudennesta kappaleesta "To Kill a Slow Girl Walking" alkaen homma menee psykedelian puolelle. Kyseinen nopsa biisi tuo mieleen Loopin, samoin sitä seuraava "Forever Now". Muutamat kappaleet voisivat olla hyvin Sun Dialin Reflecter -levyltä, kuten esim. "Precious Little", loistava tremoloa hyödyntävä "Everso" sekä "The Sleepwalker". Psykepoppia lähenevät hienot kappaleet "Celeste" ja myös akustista kitaraa, urkua ja banjoa sisältävä ilmava ja nimensä mukainen "Flying". Levyn päättää rauhallinen akustinen "Spashdown". Ehkä CD:n paras kappale on EP - versio kappaleesta "High on Fire", joka on todella psykedeelinen ja sisältää myös itämaisia tunnelmia. Täytyy sanoa, että nautin kovasti tästä kokoelmasta, ja tätä voi suositella kaikille, jotka pitävät paljon kitaroita sisältävästä rockista tyyliin Loop, Primal Scream ja My Bloody Valentine. Espanjaa taitavat voivat tsekata yhtyeen historian osoitteessa www.mmrecords.com.br/telescopes.htm. Bändin johtajalla Stephenillä on myös oma levy-yhtiö www.antennarecords.com.

[ takaisin alkuun ]

CIRCLE
Guillotine
Ektro Records (EKTRO-024)

Taas onnistuivat Porin pojat minut yllättämään. Heidän uusin levynsä sisältää nimittäin paljon todella sekavaa meteliä, jota on hieman arveluttavaa kutsua musiikiksi. Tällä kertaa mennään siis erittäin kokeellisille linjoille. Tätä osastoa edustavat kappaleet "Harva maa", "Päätön mies", "Ojaa pitkin", "Majakkasaari", "Syvä", "Salar Opi", "Armo" ja "Takaisin". Näistä jotkut toimivat oikein hyvin luoden epätodellisen, erittäin kummallisen olotilan. Tehokeinona on käytetty myös hidastettuja keskustelun pätkiä ja muita sampleja. Jotkut näistä kappaleista vaikuttavat kyllä hieman turhilta, mutta ehkä ne aukenevat vasta myöhemmin... Perinteisempää Circle - MUSIIKKIA on levyllä kolmen, pitkän kappaleen verran. Nuo oudommat palat ovat sen verran lyhyitä, että varsinaista musiikkia on levyn pituudesta (75:24) kuitenkin noin puolet. Hyvä niin, sillä levyn aloittava "Metsän Henget" on todella hieno kappale, joka alkaa melko rennosti, mutta kasvaa välillä rankemmaksikin. Voin hyvin kuvitella metsän henget tanssimassa aamukasteessa. "Teräskylpy" on hypnoottinen ja junnaava kappale hassuilla kuiskauksilla ja kähinöillä, jossa yhtä riffiä toistetaan ikuisuuksiin. Levyn parasta antia on kuitenkin yli viisitoistaminuuttinen, myös toistoon perustuva "Alta rautalampien", joka sisältää kaunista Fender Rhodes - työskentelyä ja hienot sanat. Mahtavaa! Sunrisella esitellystä hevivaihteesta ei tällä levyllä ole tietoakaan, eikä oikeastaan folk-osastostakaan. Tällä hetkellä tuntuu, että tämä saattaa olla Circlen vaikein levy, mutta tämä pitää ottaa vain haasteena! Saa nähdä, mitä äijät keksivät seuraavaksi... www.ektrorecords.com.

[ takaisin alkuun ]

CENSUS OF HALLUCINATION
The 8th Dwarf
Stone Premonitions (SPCD-039)

Englantilainen Census of Hallucinations jatkaa melkoisen rivakkaa levyjen julkaisutahtiaan omalla Stone Premonitions -lafkallaan. Kahdeksan levyä ja yksi kokoelma kolmen vuoden sisällä! En kuitenkaan voi tätä heidän aikaisempaan tuotantoonsa verrata, kun en sitä omista. Yhtyeen keulahahmot ovat Terri-B (laulu) ja Tim Jones (laulu ja kitarat). Dave Pipkin hoitaa ohjelmoidut rummut, Dave Mclean soittaa 5-kielistä bassoa ja ilmeisesti uusiseelantilainen Paddi vastaa akustisista ja slidekitaroista, rummuista, ohjelmoinnista jne. Lisäksi vierailijoina ovat Cousin Silas ja The Reverend Rabbit. The Eighth Dwarf on kaiken kaikkiaan oikein miellyttävää kuunneltavaa. Terrin ja Timin laulut toimivat hyvin yhdessä. Levy on todella hyvin tuotettu ja soundit siis kohdallaan. Pidän paljon Timin kitaratyöskentelystä. Tämä on selkeästi psykedeelistä rockia, mutta ei niinkään räjäytä aivosi - osastoa, vaan paremminkin seesteistä, kohottavaa ja rentouttavaa tavaraa. Levyn 18 kappaleen joukossa on myös paljon lyhyitä, outoja välisoittoja sisältäen kummallisia puheosuuksia. Tietynlaista New Age -fiilistä on havaittavissa siellä täällä. Levyltä löytyy myös Gong - tyyppistä huumoria, mikä piristää mukavasti. Sanoitukset ovat aika filosofisia, poliittisia tai sitten ihan seinästä repäistyjä. Kätketty viimeinen raita on hauskaa pottuilua kitaristille... Ohjelmoidut rummut häiritsevät tässäkin välillä, mutta ei paljon. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy psyke- ja progediggareille! MP3:sia yhtyeen kaikilta levyiltä on saatavissa heidän kotisivuiltaan osoitteessa: aural-innovations.com/stonepremonitions/bands/ coh/albums.html.

[ takaisin alkuun ]

PLAINFADE
Datura CD - single

Tämä on tamperelaisen Plainfaden ensimmäinen virallinen julkaisu. Aikaisemmin on ilmestynyt pari demoa. Jonkun verran on vielä yhtyeen alternative metal - taustasta aistittavissa, mutta kyllä tämä tuonne post rockin puolelle menee. Hyvä niin, sillä tämä sinkku toimii. Porilainen Magyar Posse lienee lähin suomalainen heimoveli. Plainfadellä on kuitenkin mukana myös laulaja, ja välillä tulee vähän tuommoista Tool - tyylistä rankkaa kitarointiakin. Musiikki on kauniin kylmää ja surullista. Vähän tulee mieleen myös Porcupine Tree ja progempi Opeth , mikä nyt ei voi tietenkään olla kuin hyvä asia. Sinkun aloittava "Trial Balloon" on jonkin taide-elokuvan soundtrackiksi sopiva nätti, pianoa sisältävä herkistely. Aika progressiivistäkin, mutta samalla hyvin hypnoottista. Hieno kappale. Sitten seuraa nimikappale "Datura", joka on nimensä mukaisesti hieman hallusinatorisempi. Raitoja on käännetty nurin päin ja muuta kivaa, jesh! Melkoisen rauhallinen ja rento on tämäkin maalaileva veto. Tämä on mielenkiintoinen pikku julkaisu, joka saa ainakin minut odottelemaan kovasti yhtyeen kokopitkää joskus ensi vuonna. Yritetään myös mahduttaa bändi Psychotropic Zonen esiintyjäkaartin joukkoon piakkoin. www.plainfade.com.

[ takaisin alkuun ]