 |
|
|
 Seid: Kosmos 7"
Apes of Glory: Demo 2003
When's the Future: Then
Dead Raven Choir: Wine, Women And Wolves
Various Artists: Further Adventures of the Telepathic Explorers
Tsurubami: Kaina
Birdtree: Orchards and Caravans
Miminokoto: Live
James Angell's Player: promo ep
Plan E: Best Kept Secret
Mr. Quimby's Beard: Live at Strange Daze 2001
Depressive Art: Gothic Country Songs for the Sorry Ones
Daze of the Underground. A Tribute to Hawkwind
Space Team Electra: The Vortex Flower
Black Forrest / Black Sea: S/T
Black Sun Ensemble: Starlight
Alien Heat: Awake in A Dream
Seid: Among The Mushroom Flowers Again
Sula Bassana: Sulatronics
Ruotomieli: Jos ei kruunu mahdu päähän, vuollaan pala otsaa pois
Alpha Omega: Electronic Mind Project
Zone Six: Zone Six
Ole Lukkoye: Dream of The Wind
Mandra Gora Lightshow Society: Lucille's Grotesque Diary of Her
Interstellar Journey to The Paisley...
Kamel: Promo CD 2003
Octopus Syng: All Beings Are Beautiful EP
Psycho Daisies: Snowflakes Falling on The International...
Bland Bladen: I Grevenstid
On Trial: Parchment Farm7"
Octopus Syng: Rainbow Coloured Mandala
Spiha: Tooth Helmet
Five Fifteen: The Sensational Five Fifteen
Elektrodiesel: The Summer Sessions in D#...
Zoffy: Zo Zo Zo Zo Zoffy!!!
Vibravoid/ Sula bassana: Phasenvoid/ Retronique split LP
Raw Jaw: Retrospective
Ektroverde: Ukkossalama
Rättö ja Lehtisalo: Kopernikus hortoilee näkinkengässä
Mannhai: Evil Under The Sun
Ian Eccles-Smith: Apsilene
James Angell: Private Player
Space Team Electra: The Intergalactic Torch Song
Kinski: Airs Above Your Station
Hainloose: Rosula
Ugh!: Metaustrat
Sun Zoom Spark: Electricity
Phosphene: Long Meadow Felt Company
Oggum: Yr Agog
DarXtar: Tombola
Sun Dial: Zen for Sale
Rahul Sakyaputra: The Denmark Sessions
Sergio: See Far & Fall
Markku Peltola: Buster Keatonin ratsutilalla
Los Natas: Toba-Trance
Black Sun Ensemble: Hymn of The Master
The Green Pajamas: Northern Gothic
Mountain Mirrors: Voices
FüXA: The Modified Mechanics of This Machine
The Telescopes: Third Wave
Los Planetos Del Aguan: Too Many Bricks And Not Enough Sea
Paine: Dioxidetunnel with a Red-light and Endless Feeling CD-EP
Anton Barbeau: "King of Missouri"
Kliniczny: "Solis E.P."
Keith Christmas: "Acoustica"
Preesens: "Insomnia EP"
Tulva compilation 2: "Tässä me uimme, tätä me juomme"
Baby Woodrose: "Money for Soul"
Gas Giant: "Mana"
Colour Haze: "Los Sounds De Krauts"
Jet Jaguar: Free Space
Siniaalto: "Siniaalto"
Acid Mothers Temple and The Melting Paraiso U.F.O.: "Live in Japan"
Eturivi: "Ylhäisten kastien kelvottomat jälkeläiset"
Acid Mothers Temple and The Melting Paraiso U.F.O.: "In C"
Ole Lukkoye: "Horse-Tiger"
Kangaroo Moon: "Between Two Worlds"
On Trial: Blinded by The Sun
Acid Mother Temple & The Melting Paraiso U.F.O: St. Captain Freak Out And The Magic Bamboo Request
Circle: Alotus
Kuusumun Profeetta: Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Jens: Standing in The Trees I Get Lifted by The Leaves
The Spacious Mind: Live Volume One: Do Your Thing But Don't Touch Ours, Skognäs 26/10/99
SEID
Kosmos 7"
35G Records (35G014)
Norjalainen Seid matkaa kohti kosmoksen ydintä uudella, mahtavalla singlellään.
A-puolelta löytyvä "Meet The Spacemen" on nopea space rock -ralli kohtaamisesta
avaruusmiesten kanssa. Yhtyeen kotisivuilta on ladattavissa myös hauska video
kyseisestä kappaleesta. Hieno sävellys, joka saa jalan viipottamaan ja pään kuplimaan.
Tässä on kaikki, mitä hyvältä psykebiisiltä voi toivoa: hyvä melodia, far-out -sanoitukset,
ja pään räjäyttävä väliosa. Urut tuovat 60-luvun tunnelmaa. Kääntöpuolen "Do As You're Told"
on hieman vaatimattomampi kappale, mutta sekin toimii oikein hyvin. Kuulostaa 60-luvun
lopun/70-luvun alun progressiiviselta heavy psykeltä. Suosittelen ehdottomasti tämän
sinkun hankkimista Seidin seuraavaa levyä odotellessa.
Tämän pienen punaisen kiekon voi tilata vaikka suoraan levy-yhtiöltä 35grecords.fupp.net. Katso myös yhtyeen
kotisivut osoitteessa www.kosmonautes.com.
[ takaisin alkuun ]
APES OF GLORY
Demo 2003
Apes of Glory on uusi bändi, jossa soittaa Tronheimiläisen Seidin Burt Rocket ja Janus,
sekä trash metal rumpali Alessandro Elide (Manifest) ja Hammondguru Haakon
Marius Pettersen (Fuckface). Yhtye soittaa omien sanojensa mukaan psykedeelisen
hard rockin ja 70-luvun progen sekoitusta. Melkoisen oikeaan tuo kuvaus meneekin.
Tällä demolla on kolme kappaletta, joista ensimmäinen "Spaceride" on avaruushuuruinen
rankka veto, jonka riffi tuo mieleen Deep Purplen "Stormbringerin". Raskaita kitaroita
ja hienoja koskettimia. "Center of The Universe" onkin sitten jo lähellä Monster Magnetia,
varsinkin laulun puolesta. Kappale sisältää myös kivaa Mellotron-soundia ja Hammond-soolon.
Viimeinen vetäisy "Into The Mountain" on hitaahko, raskas grunge-vaikutteinen kappale,
ehkä vähiten psykedeelinen, ja täten myös minusta vähiten kiinnostava... Mutta ihan OK sekin.
Jos kiinnostaa, voi kaikki kappaleet käydä kuuntelemassa yhtyeen kotisivuilla
www.listen.to/apesofglory. Minusta tuntuu, että näistä hepuista kuullaan vielä,
sillä minusta tämä kuulostaa melkoisen hyvältä...
[ takaisin alkuun ]
WHEN`S THE FUTURE
Then
Stone Premonitions (SPCD040)
Vau, tämä on ehdottomasti yksi vuoden 2003 psykedeelisimmistä ja parhaista levyistä!
Levyltä löytyy lähes kaikkea mitä psykedeeliseltä rock levyltä voi toivoa: mahtavia,
hyvin groovaavia rock-paloja, todella far-outteja mieltä laajentavia kohtia, modernia
tietokoneella tehtyä elektronista biittiä ja soundia, outoja sampleja, avaruusääniä,
tribaalia menoa lyömäsoittimilla ja didgeridoolla, puhaltimia, hyvää laulua ja lista
vain jatkuu... Tämä levy on todellinen trippi, ja joillekin tällainen aistien ylikuormitus
voi toki olla hieman liikaa. Itselleni parhaiten toimivat varsinaiset bändiraidat,
kuten levyn aloittava, loistava "Land of Milk and Money", "Psilocype Astral Glide",
"Cop Out Dood" sekä levyn päättävä, funkpaahtoakin sisältävä "It All Goes Back to The Sea".
Näissä kappaleissa on myös selvästi havaittavissa vaikutteita esim. Hawkwindilta ja Gongilta.
Mieslaulu ja kitarointi kuulostaa itse asiassa paikoitellen paljonkin Dave Brockilta...
Mikä ei ole missään nimessä huono asia. Levy on todella hyvin tuotettu, joten ei tästä
voi olla pitämättä, jos pitää modernista psykedeliasta ja space rockista. Levy vaatii
kyllä useamman kuuntelun, ennen kuin todella monipuolinen kokonaisuus alkaa hahmottua.
Kiitoksia vain Brittiläiselle, Krom Lekin jäseniä sisältävälle yhtyeelle ja
Stone Premonitionsille tästä mahtavasta kokemuksesta! www.aural-innovations.com/stonepremonitions/.
[ takaisin alkuun ]
DEAD RAVEN CHOIR
Wine, Women and Wolves
Last Visible Dog (LVD 052)
Huh, tämä on melkoisen kummallinen levy. Puolalaissyntyinen,
Texasissa asuva kaveri nimeltään Smolken on saanut julkaistua
ensimmäisen kunnon CD:nsä. Tätä ennen hän on julkaissut yli
tusinan verran CD-R:iä. Lähes jokaisen tuotoksen nimi näyttää
liittyvän jotenkin susiin, joten jonkinlaisesta susifriikistä
lienee kysymys... Smolkenilla, jolla on vaikuttajina mm.
puolalainen folkmusiikki ja death metal -tausta, on tapana
lainata kuuluisien runoilijoiden ja kirjailijoiden tekstejä,
ja lausua sitten niitä omalaatuisella aksentillaan. Joillain
levyillä on ollut mukana myös esim. naislaulaja. Tältä levyllä
esiintyy Smolkenin lisäksi myös Glenn Donaldson, mutta en
tiedä mitä hän puuhailee. Tämä on melkoisen teatraalista tavaraa,
eikä minusta kovin musikaalista. Narraatiota, joka tapahtuu
usein kuiskaamalla, säestävät nimittäin satunnaiselta kuulostavat,
harvakseltaan ja epärytmillisesti tulevat rämpsäykset erilaisilla
akustisilla instrumenteilla. Aika pimeä tunnelma tällä tavalla
saadaan aikaan. Eri asia on, kuka tästä sitten pitää. Tuskin
tulee tätä levyä kovin usein kuunneltua, mutta täytyy myöntää,
että tässä on jotain omaa magiaansa. Käy katsomassa kaverin
kotisivut, jos kiinnostaa: wolves.tamu.edu/news.html.
[ takaisin alkuun ]
Eri esittäjiä:
FURTHER ADVENTURES OF THE TELEPATHIC EXPLORERS
Free City Media (FRDC005)
Tämä on jatko-osa viime vuonna ilmestyneelle kokoelmalle nimeltään
International League of Telepathic Explorers (katso arvioni).
Free City Median Nick Bensen myöntää auliisti olevansa heikkona melodiseen
60-luvun inspiroimaan psykeen villeillä kitaroilla, ja sitähän tämäkin
levy sisältää. Samoja akteja kuin edellisellä kokoelmalla oli, on nyt
mukana oikeastaan yllättävänkin vähän. Nick on jälleen laittanut artistit
aakkosjärjestykseen. Aquarian Poppers on nyt AqPop, ja he aloittavat
jälleen levyn kevyellä poprallilla. Sitten seuraa Anton Barbeaun "Motor",
joka on tulossa Kanadalaisen Bongobeat Recordsin painokseen hänen
loistavasta King of Missouri - levystään. Ei yllä ihan levyn parhaiden
palojen tasolle, mutta kun taustabändinä on The Bevis Frond, ei voi valittaa.
Nick Bensen itse esittää kappaleen "Summit" Mountain Mirrorsin Jeff Sandersin
avittamana. Aika painostava kappale, joka ei minulle oikein aukea. Sitten onkin
Bevis Frondin vuoro, ja saamme ilmeisesti Nick Salomanin yksinään soittaman
biisin "Under The London Wall". En tiedä teistä, mutta minä ainakin kuulen
mieluummin yhden rupisen demon tältä kaverilta kuin sata loistavilla soundeilla
varustettua valtavirtahittiä. The Bitter Little Cider Apples on saanut mukaan
hieman rajumman kappaleen kuin viime kerralla. "Butter Face Down" on jo melkein
nopeata pop-punkkia; kiva kappale. Vanha tuttu Dipsomaniacs tulee seuraavaksi
kappaleellaan "Freedom Candy". The God Box oli minulle miellyttävin uusi
tuttavuus: Shiny Gnomesin ja Fit and Limon ja Discolorin Limo antaa meille
nimittäin erittäin hienon kappaleen uuden bändinsä kanssa. "Student of Astrology"
on todella taivaallinen sävellys mellotroneilla ja hienoilla lauluilla! Sitten
päästäänkin aivot paahtavaan acid punk/garage/stoner -menoon The Headsin mukana.
Yhtye ottaa kantaa heitä huolestuttaviin seikkoihin liveversiolla kappaleesta
"Stodgy (The Coke's Gone Flat)" Raskaampaa tavaraa kuin viime kokoelmalla,
kiitos siitä Nick! Seuraavaksi alle pari minuuttia The Impossible Shapesiä,
sitten transsahtava "Just a Domino" Kablelta. The Lucky Bishops oli taas mukana,
nyt hienolla kappaleella "She's Breaking Up". Loppu on melkoisen psykedeelistä.
Patric Porterin "A Better Thing" on rauhallinen balladi, ja sitten mennään
todelliselle tripille Australialaisen Sh'mantran kanssa. Seuraavaksi tuleekin
The Sunshine Fix Electric Blues Bandin "What Do You Want?". Troll on toinen uusi
mukava kokemus tällä levyllä. "Shattered Venus" on erittäin hieno psykekappale
tältä San Franciscon kosmiselta liittoumalta. Olen myös todella iloinen, että
Joe Turner jatkoi musiikin tekoa Abunain hajoamisen jälkeen, koska hänen levyn
päättävä kappaleensa "Turn Me Upside Down" on mahtava kolme ja puoli minuuttia
taikasieniviboja. Minusta tämä kokoelma on ehkä hieman epätasaisempi kokonaisuus
kuin ensimmäinen ...Telepathic Explorers, mutta toisaalta tällä on kuitenkin
muutama parempi kappale kuin edeltäjällään. Olen kuunnellut levyn nyt yli
10 kertaa läpi, ja se paranee vielä joka kerralla. Lisäksi kaikki kappaleet
ovat ennen julkaisemattomia tai harvinaisia. Tästä voitaneen päätellä, että
tämä levy on myös olennainen osa modernin mutta 60-luvun tyylisen
psykedeliadiggarin kokoelmaa. www.freecitymedia.com.
[ takaisin alkuun ]
TSURUBAMI
Kaina
Last Visible Dog (LVD-023)
Tämä on uudelleen julkaisu alun perin CD-R:llä julkaistusta levystä. Tsurubamissa
soittavat Acid Mothers Temple - friikit Kawabato Makoto (kitara) ja Higashi Hiroshi (basso).
Rumpuja paukuttaa Emi Nobuko. Levyn aloittaa yli puolen tunnin mittainen kappale
("Hitsumyou O Gotoshite"). Ensimmäiset kymmenen minuuttia kuljetaan eteenpäin vain
hiljaisen ja ambientin dronen voimalla, kunnes rummut tulevat mukaan. Erittäin hallusinatorinen
ja eteerinen kappale! Toinen, livenä nauhoitettu kappale "Kujiru" onkin sitten kymmenen
minuuttia äärimmäistä äänihyökkäystä kaoottisen särömetelin muodossa. Jos koko keikka on
ollut tällaista, on kuuntelijoilla ollut kestämistä... Tuo kyllä hyvää kontrastia edelliseen
äänimaalailuun. Tässä versiossa on bonuskappaleena syksyllä 2002 Acid Mothers Templessä
nauhoitettu "Sekiei Sae Miezu", joka on mukava risteytys kahdesta ensimmäisestä kappaleesta.
Siinä siis tapahtuu enemmän kuin ensimmäisessä, mutta meno ei kuitenkaan kiihdy
järjettömäksi noiseksi. Tämä, noin 13-minuuttinen tekele onkin tavallaan CD:n paras kappale.
Koko levy on täysin improvisoitua musiikkia, eikä päällekkäisnauhoituksia ole käytetty.
Melkoisen jännää kamaa, jota voi suositella AMT - keräilijöille ja kokeellisesta,
improvisaatioon perustuvasta musiikista pitäville.
[ takaisin alkuun ]
BIRDTREE
Orchards and Caravans
Last Visible Dog (LVD041)
Orchards and Caravans on CD täynnä mahtavaa, primitiivistä ja kotikutoista happofolkkia
ja outoja äänikollaaseja. Levystä on vastuussa lähes yksin mies nimeltä Glenn Donaldson
San Franciscosta. Levy julkaistiin alun perin CD-R:llä mystisen Jewelled Antler -kollektiivin
toimesta, johon Donaldsonkin kuuluu. Onneksi se on nyt julkaistu kunnolla uudelleen
Last Visible Dogin ansiosta. Tämä musiikki sopii erittäin hyvin unelmoitiin ja kuljettaa
kuuntelijan toiseen, ihmeelliseen maailmaan. Levyltä löytyvien instrumenttien joukossa
ovat mm. kitarat, bouzuki, banjo, koskettimet ja yhdessä kappaleessa myös rummut. Glennin
laulu on erittäin miellyttävää kuunneltavaa, ja sopii hyvin kauniisiin, surullisiin kohtiin.
Kappaleet ovat melko lyhyitä, mutta koko levy toimii hyvin silmät ummessa ja muodostaa
soundtrackin matkalle mielen sisäiseen pyhättöön. Täytyy myös sanoa, että pidän todella
levyn kansitaiteesta. Kannattaa tutustua tähän, ja muihinkin Last Visible Dogin julkaisuihin,
joita voi tilata kohtuuhintaan heidän kotisivuiltaan osoitteessa www.lvd.4mg.com. He ovat
myös piakkoin julkaisemassa Pharaoh Overlordin liven, joka on nauhoitettu Psychotropic Zone -klubilla.
[ takaisin alkuun ]
JAMES ANGELL`S PLAYER
Promo EP
Tutustuin singer/songwriter James Playerin ensimmäiseen soololevyyn
(katso arvio private player)
King Black Acid -yhtyeen kautta, koska KBA:n kitaristi/laulaja Daniel Riddle
soittaa myös JAP:ssä. Nyt Angell on nauhoittanut uusia kappaleita, joista on
pistetty kokoon tämä kolmen kappaleen promo CD EP. Tarkoituksena on varmasti
saada joku hieman isompi levy-yhtiö kiinnostumaan, enkä näe tälle mitään esteitä.
Hänen musiikkinsa on kuitenkin melko helposti lähestyttävää, tarttuvaa ja modernia
melankolista poppia, tosin selkeillä psykedeelisillä elementeillä maustettuna.
Vaikutteita on kuultavissa esim. Beatlesiltä (varsinkin EP:n ensimmäisessä kappaleessa)
ja Bowielta. Myös elektronisempaa meininkiä on mukana ohjelmoitujen rumpujen ja
sekvensserien muodossa. Pääosassa kaikissa kappaleissa on kuitenkin Johnin laulu
ja piano. EP:n paras kappale on minusta loistava aloitusraita "The Ballad of Liz
and Richard". Toisena seuraava "Hiding in Plain Sight" on melko hidas ja rento.
Viimeisessä kappaleessa "I Followed Myself to NYC" on eniten elektro - vaikutteita,
se on melko nopea ja hieno kappale. Toivon todella, että James onnistuu breikkaamaan
suuremmalle yleisölle, sen hänen hieno musiikkinsa on ansainnut. www.jamesangell.com.
[ takaisin alkuun ]
MIMINOKOTO
Live
Last Visible Dog (LVD048)
Miminokoto on Tokiolainen, melko tuntematon psykedelia-trio.
Musiikkia verrataan Last Visible Dogin sivuilla (lvd.4mg.com)
Fushitsushan ekaan, Shizukaan ja White Heaveniin. Kitara-laulu-basso-rummut
- kokoonpanolla yhtye saa aikaan melko helposti lähestyttävää psykeä,
pahimmilta noise-experimental-hyökkäyksiltä vältytään. Laulu ja kappaleiden
nimet ovat japaniksi, mikä lisää eksoottisuutta, ja on syy siihen, miksi en
nimiä tässä mainitse. Ainakin tällä keikalla yhtyeellä on näköjään ollut
kolmenlaisia kappaleita: hurjia ja räjäyttäviä rokkijyriä, kauniita slovareita,
ja improvisaatioon perustuvia haahuiluja. Näistä muodostuu hyvä kokonaisuus.
Soittajina kaverit ovat taitavia, varsinkin kitaristi vakuuttaa. Myös soundillisesti
levy on OK, vaikka mistään varsinaisesta hi-fi - elämyksestä ei voikaan puhua.
Kannattaa tutustua, jos olet kiinnostunut japskipsykestä.
[ takaisin alkuun ]
PLAN E
Best Kept Secret
Promo (PLAPRO1)
Plan E on Oululaisen Jani Lehtosaaren vuodesta 1995 asti luotsaama yhtye. Yhteyksiä löytyy
mm. Impaled Nazareneen ja Terveisiin Käsiin. Olen kuullut kaverillani yhtyeen varhaisia
äänityksiä, mutta ei ole ikinä tullut niitä hankittua, vaikka ne melko mielenkiintoisilta
kuulostivatkin. Ominaisinta yhtyeelle lienee se, että siinä ei ole lainkaan kitaristia.
Puhdas ja säröinen basso hoitelevat melko hyvin tätä tehtävää, tosin välillä kyllä kitaraa
tulee vähän ikävä. Best Kept Secret on melko syntsavoittoinen levy. Musiikkia on hieman
vaikea kuvailla, mutta se on hyvin tunnelmallista, yleensä melko hidasta, synkää ja jopa
goottista. Välillä tulevat mieleen jotkin uuden aallon orkesterit kuten esim. Joy Division.
Melodioita löytyy aika paljon, mikä tekee musiikista mielenkiintoisempaa. Tämä ei ole
varsinaisesti psykedeliaa, mutta outoa kylläkin. Välillä on käytetty kummallisia ääniefektejä,
jotka lisäävät kummallisuuskertointa. Lehtosaari soittaa levyllä bassoa, koskettimia ja
laulaa tummalla, hieman puuduttavalla äänellään. Laulu sopii sinänsä hyvin musiikkiin,
mutta aksentti vaatii hieman totuttelua. Rumpuja soittavat Sir Luttinen ja Heikki Haataja.
Parhaita kappaleita ovat mielestäni levyn aloittava, hieman mystinen "Fool", sekä melankolinen
ja hidas "Shadow in the Dark", jossa on hienoja melodioita. Levy vaatii muutaman kuuntelukerran
(ainakin bändiin vihkiytymättömältä), ennen kuin se alkaa avautua, mutta sen jälkeen se tarjoaa
oikein mukavaa tunnelmointia. Yhtyeen nettisivuilla www.plan-e-tarium.com on saatavilla sampleja
monista kappaleista, käy tutustumassa!
[ takaisin alkuun ]
MR. QUIMBY`S BEARD
Live at Strange Daze 2001
Strange Recordings (SR 1015)
Mr. Quimby's Beard on ehdottomasti yksi mielenkiintoisimmista
moderneista psykedelia - yhtyeistä. Tämän brittibändin soundissa
on selvästi 70-luvun vaikutteita (varsinkin Hawkwind), mutta heidän
musiikkinsa kuulostaa kuitenkin ikään kuin ajattomalta. He eivät
edusta ihan raskaimpaa space rock - kaartia, vaan tekevät melodisempia,
herkempiä ja tunteellisempia kappaleita, joissa löytyy silti paljon menoa.
Stange Tripsin Jim järjesti yhtyeelle kiertueen USA:han vuonna 2001 Harvey
Bainbridgen kanssa, ja tämä, Strange Daze - festivaaleilla nauhoitettu
keikka sisältää myös pari Harveyn kappaletta (levyn aloittava "Prologue"
ja reggaepohjainen lopetus "Epilogue"). Muut kappaleet ovat "Shrouded in Mystery",
"Darkness", "Mystery", "The Calling of The Clans", "Nebulae", "Travelling",
"Marijuana Nightmare", "Chariots" ja "Beyond The Light". Monta näistä on
saatavilla studioversiona "The Definitive Unsolved Mysteries of..." -CD:llä,
joka olisi syytä löytyä jokaisesta psykedeelisestä kodista. Tämä CD-R todistaa,
että MQB on erinomainen livebändi, joka pystyy hyvin saamaan aikaan saman maagisen
tunnelman kuin levyilläänkin. Soitto toimii erittäin hyvin, ja he luovat hyvän
koskettimien, sekvenssereiden, efektien ja perus rockbändin kokonaisuuden. Yhtye
on paikoitellen hyvinkin tajuntaa laajentava, ja välillä taikasienien vaikutus
tuntuu voimakkaasti... Kun soundikin kaiken lisäksi on erittäin hyvä, kannattaa
tämä tuotos tilata heti osoitteesta www.strange-trips.com. Hinta on 10$ + postit
Eurooppaan 4$. Samasta paikasta on saatavilla myös Anubian Lightsin ja Farflungin
live -CD-R:iä, joissa kummassakin on mukana Nik Turner ja sisältävät myös
Hawkwindin kappaleita. Lisäksi on saatavilla Harvey Bainbridgen live, joka
sekin on kuumaa kamaa kaikille elektronisemmasta space rockista pitäville.
[ takaisin alkuun ]
DEPRESSIVE ART
Gothic Country Songs for the Sorry Ones
Demo
Tämä on uusi ruotsalainen yhtye joka soittaa melodista, melankolista psych-poppia
60-luvun henkeen. Yhtyeen perustaja on laulaja Klas Bohlin, joka oli aikaisemmin
bändissä nimeltä Beseech. Tämä kolme kappaletta sisältävä, hienossa pakkauksessa
tuleva demo nauhoitettiin, jotta yhtye saisi levytyssopimuksen. Toivon, että he
tässä onnistuvat, koska pidän yhtyeestä paljon. Musiikki kuulostaa kuin pehmeämmältä
versiolta The Soundtrack of Our Livesista, joten uskon todella että bändistä saattaa
tulla melko suosittukin. Klasin ääni on melko tumma ja tunnelmallinen, toisessa
kappaleessa ("A Summer Day to Me") hän kuulostaa hetken hieman Leonard Cohenilta.
Pidän kaikista demon kolmesta kappaleesta, mutta ensimmäinen, kaunis ja erittäin
tarttuvan kertosäkeen omaava "United Cosmos" on varmaankin paras. Se kuulostaa
heidän ensimmäiseltä hittisingleltään. Viimeinen kappale "Satisfied by Greed"
on myös hyvin surullinen ja nätti, ja mukana on myös selloa. Yleisinstrumentaatio
sisältää rummut, basson, akustisen kitaran, lead-kitaran ja urut. Tätä uutta bändiä
kannattaa tarkkailla, ja heidän ensimmäistä albumiaan odotellessa voit kuunnella
tätä demo osoitteessa www.depressiveart.com.
[ takaisin alkuun ]
DAZE OF THE UNDERGROUND
A Tribute to Hawkwind
Godreah Records (FAFF03CD)
Täytyy heti aluksi tunnustaa, että Hawkwind on suosikki-yhtyeeni... Joten
odottelin tietysti tätä, ensimmäistä yhtyeen itsensä hyväksymää tribuuttia
mitä suurimmalla innolla. Aikaisemminhan on julkaistu yksi epävirallisempi
HW - tribuutti (Assassins of Silence, Hundred-watt Violence) CD:nä ja
tyylikkäänä tuplavinyylinä. www.godreah.com on metalliin keskittyvä lafka,
mutta onneksi heiltä on löytynyt innostusta myös avaruusrokkiin. Daze of
the Underground on melkoisen tukeva paketti (2CD, 27 kappaletta) hienoja
yhtyeitä esittämässä versioitaan universumin parhaimman yhtyeen loistavista
kappaleista, joten eihän tästä voi olla pitämättä! Mukaan on otettu myös
muutama metalli-yhtye (The Meads of Asphodel ja The Enchanted, Amorphis
ja Acid Kingin hidas versio "Motorheadista" on jo doomia), mikä on ihan jees,
mutta minä olisin näistä pari ensimmäistä ehkä jättänyt pois. The Meads...
on tosin ottanut mukaan Huw Lloyd-Langtonin ja Alan Daveyn, jonka kanssa he
ovat myös julkaisemassa split-levyä. Kummatkin miehet esiintyvät levyllä myös
omien yhtyeidensä kanssa. Muitakin HW-äijiä on saatu levylle mukaan. Levyn
aloittaa Tim Blaken loistava versio kappaleesta "Spirit of the Age", joka
onkin tribuutin parasta antia. Lisäksi levyltä löytyy Harvey Bainbridgen
"Acid House of Dreams". Tämä versio on hänen poikansa työstämä. Muita
kohokohtia ovat Litmuksen esittämä rankka ja psykedeelinen "Paradox",
Amorphiksen "Levitation" (tuttu My Kantele MCD:ltä), Farflungin "Robot",
joka säilyttää hyvin alkuperäisen tunnelman, Alpha Omegan "Reefer Madness"
(psykempi kuin alkuperäinen!), ST37:n "Orgone Accumulator", sekä Spirits
Burningin kaunis, mutta hieman steriili "High Rise". Lisäksi on mainittava
Circlen häiriintynyt versio vähemmän tunnetusta kappaleesta "Don't Understand"
sekä Jaappanin Acid Mothers Temple -friikkien melkoisen erilainen versio
biisistä "You Know You're Only Dreaming". Myös DarXtarin "The Watcher"
on mukavaa kuunneltavaa, toivottavasti pojat soittaisivat tämän klubillamme 30.10.!
Yhtään täysin turhaa kappaletta levyllä ei ole, ja tästä on hyvä bongailla
uusia diggailun kohteita. Bookletti on myös erittäin hieno, sisältäen
lyhyen HW:historiikin (parilla mokalla), sekä infoa ja kuvan kaikista
mukana olevista yhtyeistä. Hieno kokonaisuus, ja luonnollisesti pakkohankinta
kaikille Hawkfind -faneille. Jos hyvin käy, niin levylle on tulossa jatko-osa lähiaikoina...
[ takaisin alkuun ]
SPACE TEAM ELECTRA
The Vortex Flower
Luminous Records (LR-02-2))
Tämä on Amerikkalaisen Space Team Electra -yhtyeen ensimmäinen CD
muutaman vuoden takaa. Sain äskettäin levystä kopion, ja vaikka se
onkin jo melko vanha, se on silti hieno ja arvion arvoinen julkaisu.
Levyn on tuottanut Keith Cleversley, joka on hyvin tunnettu työstään
bändien kuten The Flaming Lips, Spiritualized, Mercury Rev kanssa.
S.T.E.:lla on lahja tehdä kappaleita, jotka ovat samalla melodisia
ja psykedeelisiä. The Vortex Flowerista tulee minulle mieleen
Sundialin Reflecter -levy. Kitarat ovat usein kertseissä tosi
raskaat jylisevät ja vahvat, mutta säkeistöissä melko eteerisiä
ja kauniita. Yhtyeellä on myös joitain melko hypnoottisia ominaisuuksia.
CD:llä on monta uskomattoman hyvää kappaletta, mutta minun suosikkeihini
lukeutuvat "Shadow" (jossa on TODELLA voimakas loppu!) "Dazzle"
(potentiaalinen "hitti", ilman muuta) ja kaikista psykedeelisin kappale
"Helios". Jos pidät kitaravoittoisesta popahtavasta mutta raskaasta
indierockista loistavin naislauluin kannattaa ehdottomasti tutustua
tähän levyyn. Yletön volyymi ja muuntuneet tilat ovat suositeltavia,
mutta eivät pakollisia, kuten levyn takakansi sanoo.
[ takaisin alkuun ]
BLACK FOREST / BLACK SEA
S/T
Last Visible Dog (LVD 049) / Secret Eye (AB-OC-08)
Tämä amerikkalaisduo soittaa melankolista, vähäeleistä ja psykedeelistä
folkin ja kamarimusiikin risteytymää. Yhtyeen muodostavat Jeffrey Alexander
(kitara jne.) ja Miriam Goldberg (sello, laulu jne.). Tämä on heidän
ensimmäinen levynsä (hieman yli 30 minuuttia pitkä), aikaisemmin he
ovat olleet mukana The Insible Pyramid -kokoelmalla, jolla oli mukana
myös mm. suomalainen Avarus. B. F./B. S. luo varsin vähillä välineillä
erittäin tunnelmallista, tummaa musiikkia, joka on omiaan vaikkapa
jonkun taide-elokuvan soundtrackiksi. Itse asiassa he ovatkin olleet
mukana eräässä elokuvaprojektissa. Soundillisesti heillä on melkoisen
lo-fi -lähtökohta, apuna on käytetty mm. jotain muinaista rumpukonetta,
radiokohinaa jne. Levy on pääasiassa instrumentaalinen, vain kahdessa
kappaleessa ("Sevastopol" ja "Beautiful Here") kuullaan Miriamin
taivaallista ääntä. Tärkeimmät instrumentit ovat siis kitara (akustinen
ja sähköistetty) sekä sello, mutta mukana on myös esim. saksofonia
("Sunday Market"). Minulle kolisee ehkä parhaiten viimeinen, pitkä
drone nimeltään "Lump in Throat", jossa yhtye onnistuu luomaan
mielettömän tunnelman. Jeffrey ja Miriam ovat myös keikkailleet
aika paljon, ja ovat tulossa Euroopan kiertueelle alkuvuodesta 2004.
He soittavat myös klubillamme 31.1. Kemiallisten Ystävien kera, joten
tervetuloa tutustumaan! Lisää tietoa osoitteesta www.blackforestblacksea.com.
[ takaisin alkuun ]
BLACK SUN ENSEMBLE
Starlight
Camera Obscura (CAMO59CD)
Uskallanko sanoa, että BSE on tehnyt parhaan levynsä!? Nyt on jo varmaa,
että uusi kokoonpano on todella oikea bändi, eikä vain muutama uusi tyyppi
auttamassa maesto Jesus Acedoa (kitarat, laulu) levyn teossa. Eric Johnson
(basso, rummut, laulu, kitarat, moog), Joseph Graves (laulu, lyömäsoittimet,
basso) ja Brian Maloney (saksofoni, kitara) ovat olleet myös tekemässä
kappaleita Acedon lisäksi. Otto Terrorist soittaa rumpuja ja lyömäsoittimia,
ja muutamassa kappaleessa on myös muita vierailijoita. CD:ltä löytyy
11 kappaletta, joissa viidessä on mukana myös laulu, joten enää ei voida
puhua mistään instrumentaalimusiikista. Laulu myös toimii nyt hyvin,
paremmin kuin koskaan ennen. Sanoitukset ovat mystistä hallusinaatiota
alusta loppuun, ja hyvä niin. Starlight on selkeästi parempi kokonaisuus
kuin edeltäjänsä, ja uudistunut yhtye on saavuttanut oman soundinsa ja
tunnelmansa. Levyn aloittava "Jewel of The Seven Stars" on pitkä, ragamainen,
akustisvoittoinen ja melko hidas instrumentaali. Hyvä kappale, joka saa
kiinnostuksen heräämään. "Loki's Monstrous Brood" -kappaleessa isketään
säröt päälle, ja mennään välillä aika kovaakin space rock -tyyliin.
Keskitempoinen "I Am I Was" on hieman ominaisempi biisi B.S.E.:lle,
vaikka siinä tosin on jo lauluakin. Melko progea. "Arabic Satori"
alkaa hyvin rauhallisesti Fender Rhodesilla. Tyyli vaihtuu hieman
ahdistavammaksi, ja alkaa yhtä tajunnanvirtaa oleva laulu. Lopuksi
taas otetaan hyvin iisisti. Sitten seuraa yksi levyn parhaimmista
kappaleista "Angel of Light", joka on hyvin selkeä biisi raskaalla
riffillä ilman turhia kikkailuja. Sitten mennäänkin lähes speed metal
-nopeuksiin kappaleessa nimeltään "The Lycian", jossa on nopean osan
lisäksi raskas, synkkä kromaattinen lasku. "Tralaine" on tervetullut
akustinen lepotauko. "Mascara Moon" sisältää hienoa sooloa, ja on
suhteellisen rankka instrumentaali. "Sun Beam Angel" on hyvin lähellä
balladia, kaunis laulu. "Remedios Rising" on yksi suosikkikappaleistani,
hyvin hitaasti alkava peyote -trippi.. Saksofoni tuo jazz- fiiliksiä,
ja loppu on todella eteerinen. Levyn lopettava "Starlight" tuo
egyptiläistunnelmassaan mieleen hieman Nik Turnerin Sphynx-Xitintoday
-levyn. Huilu antaa mukavasti lisäväriä. Todella psykedeeliset sanat,
ja outo kappale. Kaiken kaikkiaan levy on erittäin hyvä yhdistelmä
demonisia voimia ja enkeleitä! Hanki se.
[ takaisin alkuun ]
ALIEN HEAT
Awake in A Dream
Fonal Records (FR-27)
Tätä levyä on odoteltu kauan ja hartaasti... Porin suunnalta on kuulunut supinaa,
että tämä on seuraava kova juttu Suomessa. Yhtyeestä ei juuri ole tietoa saatavilla,
mutta kuulin, että se etsi levy-yhtiötä jo 1997, joten mikään ihan uusi juttu
tämä ei ole. Yhtyeen johtohahmo on Teemu Elo (Ektroverde, ex-Circle, Ex-Office Building),
joka soittaa levyllä kitaroita ja laulaa. Rumpuja ja lyömäsoittimia soittaa
Kuusumun Profeetastakin tuttu Veli Nuorsaari, bassoa Risto Puukko, kitaraa
Heikki Uimonen. Lisäksi levyllä on kaksi naislaulajaa ja huilisti. Joku soittaa
myös parissa kohtaa hieman koskettimia. Alien Heatin musiikkia voisi ehkä kuvailla
mystiseksi psyke-pop-folkiksi. Mitenkään kauhean psykedeelistä heidän musiikkinsa
ei kuitenkaan ole. Jotkut kappaleista ovat iloisia ja meneviä, jotkut taas
hyvinkin melankolisia. Akustiset kitarat ja laulu näyttelevät useimmiten pääosaa.
Tunnelma on samanlaista kuin monilla 70-luvun alun folk rock -yhtyeillä, esim.
Magna Carta tulee paikoitellen mieleen. Hittipotentiaalia on hieman menevämmässä,
popahtavassa kappaleessa "Midnite St.", jossa on myös kiva Hawkwindmäinen "avaruusalus
nousee lentoon" efekti. "Silvery Dream" on hidas ja surullinen biisi sisältäen
kelttiläistä mystiikkaa ja kaunista naislaulua. Hieno kappale! "Blinded" on lyhyt
ja nätti, hieman Pink Floydin "Julia Dreamia" muistuttava kappale. Yksi vahvimmista
biiseistä on "Lord of The Royal Dragonflies", joka on hyvin tarttuva. Myös sanat
ovat todella hienot, niin kuin koko levyllä kauttaaltaan. Yksi parhaista kappaleista
on "For a Girl", joka on lisäksi levyn rankoin. Yhtään täyttöpalaa ei ole tarvinnut
CD:n 10 kappaleen joukkoon ottaa, vaan koko albumi on erittäin miellyttävä kokemus,
ja kestää hyvin kuuntelua. Kannetkin ovat todella hienot, ja sopivat musiikkiin hyvin.
Tulkaa tarkistamaan myös Alien Heatin keikkakunto Psychotropic Zone -klubilla
29.11.2003! www.fonal.com.
[ takaisin alkuun ]
SEID
Among The Mushroom Flowers Again
LuftWaffel Records (WAF001)
Seid on Norjalainen yhtye, joka soittaa outoa, psykedeelistä grunge-space-rockia runsain koskettimin ja
sitaroin ym. varustettuna. Vuonna 2002 julkaistu A.T.M.F.A. on heidän ensimmäinen levynsä; sitä ennen on
tullut muutama 7". Melkoisen kummalista musiikkia pojat duunailevat, ei voi muuta sanoa. En osaa oikeastaan
mitään vertailuja muihin yhtyeisiin tehdä, valitan.
Mutta toisaalta sehän tarkoittaa, että he tekevät omalaatuista musiikkia! Lisäksi oikein hyvää sellaista.
Levyltä löytyy aika monenlaista tavaraa, mutta diggaan kyllä kaikista kappaleista. Välillä mennään
todella kovaa ("Fire Song"), mutta myös rauhallisia ja meditatiivisia kohtia löytyy levyltä.
Yhtye on ottanut vaikutteita esim. balkanilaisesta kansanmusiikista (hauskoja puhaltimia!),
mikä lisää omaperäisyyttä heidän kokeilevalle, progressiiviselle musiikilleen. Analogisyntsat
luovat runsaasti erittäin mukavia spacesoundeja... Vau! CD:ltä löytyy hyviä riffejä, kauniita
melodioita ja syviä tunnetiloja. Muusikot hoitavat erittäin hyvin työnsä. Tämän perusteella
täytyy todeta, että kannattaa tutustua! Yritetään saada yhtyettä myös Suomeen päin keikalle.
Tässä erään keikan silminnäkijän todistus: "Electric winds of analogue synthesizers, cool
guitar riffs and dancing bass lines, alien flow in from other cosmos, there is life on
other planets!!", (Halden Studentavis, Norway, 11.9.02). Heidän nettisivunsa löytyvät
osoitteesta: www.kosmonautes.com.
[ takaisin alkuun ]
RUOTOMIELI
Jos ei kruunu mahdu päähän, vuollaan pala otsaa pois
Mielilevyt (MILE 02)
Tämä on Oululaisen Ruotomielen ensimmäinen kokopitkä. Nuoret pojat paahtavat
rujoa rokkiaan suurella energialla ja innolla. Kannesta saa sen kuvan, että
musiikki olisi psykedeelisempää kuin se itse asiassa onkaan. Ihan kivaa ja
melko rankkaa musiikkia pojat silti soittavat. Levyä kuullessa tulee mieleen
ainakin seuraavat jutut: Mana Mana-Suomi-iskelmä-garage-Neil Young-The
Doors-Hassisen Kone/Sielun Veljet-Popeda-The Who. Jonkinlaista retrorockia
tämä vissiin on, mutta tosiaan tuollainen Suomalaisen iskelmän melankolia
ja melodisuus ovat vahvasti mukana. Akustista kitaraa on käytetty jonkin
verran, samoin urkuja, syntsaa ja yhdessä nopeassa rock'n'roll -biisissä
("Köyhän pojan paluu -blues") myös pianoa ja huuliharppua. Laulajalla on
hieno ja vahva ääni joka sopii sekä iskelmämäiseen tunnelmointiin sekä
raakaan huutamiseen. Erityismaininta myös paikoitellen oikein hienoista,
villeistä kitarasooloista. Minulle parhaiten kolisee (tietenkin!) "Yksinäisen
aikamatkaajan kosminen blues", joka on melko avaruudellinen hieno instrumentaali.
Tällaista materiaalia toivoisin yhtyeeltä enemmänkin! Levyn voi tilata yhtyeeltä
hintaan 10€ osoitteesta www.ruotomieli.net.
[ takaisin alkuun ]
ALPHA OMEGA
Electronic Mind Project
Alpha Omega (Alpha001)
 Tämä, omien sanojensa mukaan toiselta planeetalta kotoisin oleva trio
on ottanut tukikohdakseen maapallolla Australian Brisbanen. Nämä alienit
soittavat raskasta space rockia tyyliin Hawkwind-Dr. Hasbeen-ST37-
Pressurehed-Spacehead. Tämä on heidän ensimmäinen levynsä, ja todistaa,
että space rock voi hyvin Australian suunnalla. Levy alkaa tummalla,
demonisella introlla, jota seuraa aika rauhallisesti alkava kappale
"Black Hole Approaching". Biisi muuttuu pian rankemmaksi, hienoa menoa.
Sitten seuraa nätti "Cold Light Years" -slovari, joka tuo mieleen DarXtarin.
"Void Part I" on ehkä eniten 70-luvun Hawkwindin tyylinen, muistuttaa
hieman "It's so Easyä". "Void Part II" on Pressurehed -tyylinen jyrä,
"The Moment" taas kuulostaa hieman 80-luvun Robert Calvertin soolojutuilta,
varsinkin käsitelty laulu. Hieno kappale, jossa on kaunis loppuosa. "Private Hell"
on taas raskasta menoa ja yksi parhaista kappaleista. Tässä on taas Hawkwind -fiilistä,
sekä itämainen sooloväliosa. "Scratching in Stone" rokkaa vuoden '78 Hawkwindin tyyliin,
sitä seuraava "Mystique" taas on nimensä mukaisesti hyvin mystinen ja psykedeelinen,
elektroninen ambient -pala. Levyn lopettava eeppinen "Space Pilot" on pisin ja minusta
myös paras kappale tällä CD:llä. Välittömästi space rock -klassikoksi nousee! Soitto
kulkee yhtyeellä hyvin, ja mukana on mukavasti elektroniikkaa ja suhisevia syntsiä.
Sanat ovat sopivan korneja, kosmisia kertomuksia, jotka sopivat erittäin hyvin
tällaiseen musiikkiin. Yhtyeen kotisivuilta //novymir.com.au/alphaspace/
on kohta ladattavissa ilmaiseksi myös hieno live-keikka Terra Australis space
rock festivaaleilta viime vuodelta. Electronic Mind project on saatavilla esim.
Aural Innovationsista tai Craniumilta.
[ takaisin alkuun ]
ZONE SIX
Early Birds
(EB001)
 Zone Six on
saksalainen psykebändi, joka soittaa melko rauhallista,
improvisaatioon perustuvaa musiikkia. Tämä erittäin mieltäavartava
levy on julkaistu jo 1998, mutta sain sen vasta äskettäin Dave Schmidtiltä
(Sula Bassana). Dave soittaa yhtyeessä bassoa, syntsia ja mellotronia.
Yhtyeen naislaulajalla, Jodilla, on erittäin kaunis ja heleä ääni, joka
tuo paljon lisää sävyjä levylle. Hapokasta kitaraa soittaa H.P. ja rumpuja
ja koskettimia Claus. Levyltä löytyy 13 kappaletta, jotka muodostavat mukavan,
soljuvan kokonaisuuden. Tämä voisi hyvinkin olla soundtrack parhaalle
sienimatkallesi. CD:llä on hyvin paljon hallusinatorisia elementtejä, ja
se sopii rentoutuneeseen meditaatioon ja sisäavaruusretkeilyyn. Rankempia
jaksoja en melko vähän, ja fiilis säilyy koko ajan herkkänä ja mystisenä.
Jo kansi kertoo paljon materiaalin luonteesta. Takuuvarma hyvä trippi,
siis... En tiedä, onko levyä enää missään myynnissä, mutta varmaan kannattaa
kysyä Daveltä itseltään: sula@sulabassana.de.
[ takaisin alkuun ]
SULA BASSANA
Sulatronics
Omakustanne CD-R
 Tämä on Sula Bassanan
(Dave Schmidt, Ex-Liquid Visions, Zone Six...)
korkealaatuista elektronista musiikkia sisältävä julkaisu. Levyltä
löytyy viisi kappaletta, joiden yhteispituus on n. 45 minuuttia.
Sula on tullut tutuksi psykedeelisen rockin parissa, joten on
mielenkiintoista huomata, että hän hallitsee myös elektronisen
konemusiikin. Levyllä on käytetty lähestulkoon ainoastaan
syntetisaattoreita (Roland, Moog, Korg, EMU), tietokonetta ja
konerumpuja, yhdessä kappaleessa ("Paranoid?) on myös hieman
käsiteltyä kitaraa, ääniä ja huilua. Kaveri itse vertaa levyä
Tangerine Dreamiin, Philip Glassiin ja Kraftwerkiin, mutta minusta
kyse on hieman modernimmasta tavarasta. Levyn yleisilme on hyvin
ambient -mainen. Ensimmäinen kappale "Wo Bin Ich...?" on ilmava ja
melodinen, ja melko rytmikäs. Erittäin kiva kappale, ja välissä
oleva pianojuttu tuo hieman jatsahtavan tunnelman. "Space Taxi"
on hypnoottista sekvenssikalkatusta, "Gefuehlsknoten" on yli
yksitoistaminuuttinen, rytmitön ambient -matka. "Paranoid?"
on psykedeelinen pitkä kappale, jossa on vain kevyttä rytmiä.
"Wegbeam" on erittäin hieno lopetus tälle levylle, joka on
nauhoitettu pitkin 90-lukua. Jos pidät psykedeelisestä,
transsiinvievästä electrosta, ota yhteys Daveen sula@sulabassana.de.
Muualta et tätä levyä saa!
[ takaisin alkuun ]
OLE LUKKOYE
Dream of The Wind
(Fünfundvierzig 138)
 Saksalainen Lollipop Shop on erikoistunut julkaisemaan erikoista musiikkia
jännistä paikoista, lähinnä Itä-Eurooppalaisia yhtyeitä kuten esim. Korai Örömiä.
Pietarilainen Ole Lukkoye sopii hyvin yhtiön linjaan. Dream of The Wind sisältää
bändin varhaisia nauhoituksia vuosilta 1989-1991. Olen aikaisemmin kuullut vain
yhtyeen pari viimeisintä albumia, joiden shamanistisesta ja psykedeelisestä
tunnelmasta olen pitänyt hyvin paljon. Tällä, alun perin 1999 itse bändin
toimesta muutamana kappaleena julkaistulla CD:llä on jo havaittavissa Ole Lukkoyen
perusolemus. Levy sisältää hyvää, lähes instrumentaalista shamaanien chill out -musiikkia.
Dream of The Wind on kuitenkin steriilimpää kuin uudempi yhtyeen materiaali, joka
sisältää enemmän myös oikeita soittimia. Suurin osa tämän levyn kappaleista on
melkoisen ambient -luontoisia ja aika minimalistisia. Etnisiä fiiliksiä löytyy
Venäjän lisäksi mm. Kiinasta ("China"). "Ikar's Flight" on jo aika progea, voisi
melkein olla King Crimsonin 80-luvun alun levyiltä. Samainen veto löytyy levyltä
myös bonusvideona. "Gates" on yksi parhaista kappaleista, ja mukana on myös ihmisääntä,
rytmiikkaa sekä hienoa bassonsoittoa. "Slow Fire" on pienimuotoinen ja rauhallinen
kappale, joka on psykedeelinen shamanistiseen tapaan. Yksi suosikeistani on
hidas "Frozen City", jossa on dub -rytmiä, naislaulua sekä slaavilaista
melankoliaa. Mielenkiintoista kuulla näinkin varhaista materiaalia tältä
loistavalta yhtyeeltä, mutta kyllä nämä viimeisimmät levyt enemmän minulle
kolisevat. Dream of The Wind on saatavilla osoitteessa www.lollipopshop.de naurettavaan 10 euron hintaan!
[ takaisin alkuun ]
MANDRA GORA LIGHTSHOW SOCIETY
Lucille's Grotesque Diary of Her
Interstellar Journey to The Paisley Dungeons of The Psychotic
Leathernuns: 2000 and 10 Fairytales from The Acid Drenched Brain
of The Mandra Gora Lightshow Society, Dedicated to All Those Who
Only Fly by Night and Die by Daylight, Brothers and Sisters, We
Must Not Desert One Another, Our Time Will Come Again and We Shall
Rule This Earth and Rise to The Stars in Glory and Triumh, Spreading
Intergalactic Chaos and Psychotic Love Throughout The Galaxy...
(Fünfundvierzig 138)
 Huh-huh, tämä täytynee olla pisin levynnimi mitä olen koskaan
nähnyt... Saksassa riittää nykyään fantastisia psykebändejä kuin
sieniä sateella, ja MGLS on yksi parhaista. Spirituaalisina
ohjaajina pojilla on Shiva ja Teonanacatl, ja sen kyllä kuulee...
Melkoisen huuruista tavaraa, siis. Varsinkin yhtyeen viimeisin
kokopitkä Beyond The Mushroom Gate on loistelias matka mielen
syövereihin. Nyt on kyseessä kokoelmalevy, johon on kerätty
harvinaisia ja julkaisemattomia kappaleita yhtyeen uran varrelta.
Kappaleita on kokoelmalevyiltä, sinkuilta ja arkistojen kätköistä.
Vaikka omistaisitkin siis kaikki bändin harvinaiset vinyylituotokset,
on tämä CD kannattava ostos. Levyltä löytyy myös vierailijoita.
Levyn ensimmäinen kappale "Love Dies" alkaa hitaasti suhinalla ja
Matmospheren slidekitaralla. Jacobitesin Nikki Sudden on mukana
hienossa ja kauniissa versiossa kappaleesta "Big Store", ja levy
loppuu loistavalla tavalla Nik Turnerin avustuksella live-jamilla
nimeltään "Floating at The Gate of Dawn", joka on nauhoitettu Hampurin
Hawkfanmeetingissä. Levyn kohokohtiin kuuluu loistava versio Pink Floydin
biisistä "Point Me at The Sky". "She Said She Went to Art School Because
at Home No One Ever Treated Her Like Princess" on myös yksi levyn parhaita
kappaleita, mukavaa Pink Floyd -fiilistä välissä. Lisäksi voisin mainita
vielä ennen julkaisemattoman, kivan, surf/space -instrumentaalin
"Put All Space into A Nutshall", joka koostuu yhdeksästä lyhyestä,
sci-fi -henkisestä kappaleesta. MGLS:n soundi on hyvin 60-luvun
tyylinen. Tärkeässä osassa ovat Hammondit ja psykedeeliset efektit.
Musiikki on myös melkoisen progressiivista. Jos et ole tätä mahtavaa
yhtyettä ennen kuullut, on tämä kokoelma hyvä aloituspiste. www.mandra-gora.de
[ takaisin alkuun ]
KAMEL
Promo CD 2003
Itsejulkaistu CD-R EP
 Koska Lahdesta ei löytynyt varteenotettavia desert rock bändejä,
päättivät nämä kaverit kerätä kokoon isoimmat vahvistimensa ja
perustaa Kamelin. Viisikko soittaa siis tuhtia desert/stoner
rockia aika paljon tuollaisella Kyuss -asenteella. Tältä CD-R:ltä
löytyy kolme kappaletta. Paras kappale on laitettu heti ensimmäiseksi:
"Go-go Girls Dancing Naked in The Street" tyhjentää heti pöydän
hyvällä groovellaan. Hieno kappale, ja laulajan hieman whiskyn
polttama ääni sopii hyvin tunnelmaan. Tämä on EP:n kappaleista
uusin, ja siinä on myös parhaat soundit. Kunnon raskasta paahtoa.
Myös "Super Morocco" (!) on kiva kappale hasiksen polttelusta.
Edellistä nopeampi ja sisältää psykedeelisiä elementtejä. Viimeinen,
monotoninen kappale "Chasing Tumbleweed" on heikoin veto, hieman
tylsä ehkä miksauksesta johtuen, ja perinteisin luonteeltaan.
10 kitaraa lisää olisi tehnyt terää! Vasta lopussa jytisee kappale
kunnolla. Kaiken kaikkiaan oikein lupaava yhtye, jolta voi odottaa
vielä paljon. Olisi kiva saada Psychotropic Zoneen keikalle joku
päivä... Katso nettisivut: www.rumble.at/kamel.
[ takaisin alkuun ]
OCTOPUS SYNG
All Beings Are Beautiful EP
Novgorod 003
 Tämä on kolmas omakustannejulkaisu suomalaiselta yhdenmiehen
bändiltä nimeltään Octopus Syng. Tällä maukkaalla,
seitsemäntuumaisella EP:llä on neljä hienoa, 60-luvun
tyylistä kappaletta. "Together on The Shore" alkaa pehmeästi,
kertosäe on hieman rankempi. Erittäin hyvä 60-luvun psykepop -biisi.
"Shanti Shanti" on kunnon hippimenoa, "Soft Jewel" jonkinlainen
rakkauslaulu. Hitaassa loppuosassa on kiva feikki-Hammond -soundi.
EP:n parasta antia on kuitenkin mielestäni jo 2001 nauhoitettu
"Welcome to The World of Fairy-tales". Kappale on kuin suoraan
kadonneelta loistavalta brittipsykedeliasinkulta vuodelta 1967!
Sanat ovat erittäin psykedeeliset. Hieno EP, jossa on todella
kiva, kotikutoinen fiilis. Sanaliitteen lisäksi on rakkauden
ja rauhan sanomaa korostamassa mukana vielä hauska rintamerkki...
Jaire, joka soittaa EP:llä kaikki instrumentit, lupailee kovasti
kokopitkää nimeltään Karmadelic loppuvuodesta.
Varmasti odotuksen arvoinen levy!
[ takaisin alkuun ]
PSYCHO DAISIES
Snowflakes Falling on The International Dateline
Psycho Daisies (PD9463)
 Psycho Daisies on Miamilainen happo/garage-rock -bändi,
joka on ollut toiminnassa jo reilut kymmenen vuotta. Yhtye
yhdistelee raakaa rockia, roots -meininkiä, psykedeliaa ja
bluesia, ja sen keulahahmo on kitaristi John Salton. Kaveri
on ollut kuvioissa mukana jo 70'luvulta lähtien. Yhtyeen
ainoan alkuperäisjäsenen soundiin ovat vaikuttaneet mm.
13th Floor Elevators, Pretty Things, MC5, Velvet Underground
sekä paikalliset garage -yhtyeet. Tämä Psycho Daisiesin vasta
ilmestynyt CD on tuhti, yli tunnin paketti päihteiden väärinkäyttöä
ja hulluutta. Kovana Bevis Frond -fanina on todettava, että
yhtyeiden välillä on paljon yhteneväisyyksiä, tosin Snowflakes...
on häiriintyneempi kuin Frondin viimeaikaiset julkaisut. Lisäksi
Daisieseilta puuttuvat nopeat punk-pop kappaleet sekä akustiset
folk-palat.. Yhteyttä lisää se seikka, että tällä levyllä on
versio loistavasta BF -klassikosta "Lights Are Changing". Salton
hoitaa CD:llä myös laulun, ja varsinkin tässä lainassa hänen
äänessään kuuluu vuosien bailaus... Yhtyeen muut jäsenet ovat
Jill Kahn: basso, Bill Ritchie: koskettimet ja Scotty Upton:
rummut. Soitto toimii, mutta pientä kännistä hutilointia on
aistittavissa. Muita, yleensä melko pitkiä kappaleita ovat mm.
"Losing Touch With My Mind", "Space Traveller", "Alien Overdrive"
ja "She's Like Heroin to Me" (Gun Club). Tämä on melkoisen tajuntaa
laajentava CD, lähinnä miksauksensa ja sanoitustensa ansiosta.
Voin suositella kaikille psykedeelisestä kitara/urku -garagesta
kiinnostuneille. Soita lujaa, hyvin lujaa, kuten CD:ssä neuvotaan.
Olen aikaisemmin kuullut myös yhtyeen "30 Ml. of Your Love" -levyn,
ja se oli muistaakseni myös kunnon psykedeelistä rockia. Yhtyeen
levyjä voi tilata mm. heidän kotisivultaan: www.psychodaisies.com.
[ takaisin alkuun ]
BLAND BLADEN
I Grevenstid
Omakustanne
 Bland Bladen on uusi instrumentaalista, progressiivista
space rockia soittava yhtye Ruotsin Malmöstä. Nelimiehinen
bändi muistuttaa välillä paljonkin Ozric Tentaclesia ja
sitä kautta myös suomalaista Hidria Spacefolkia, jonka
kanssa heillä muuten on kohta kaikkakin Tanskassa
(lisätietoja www.aural-innovations.com), mutta he ovat
näitä bändejä orgaanisemmilla linjoilla. Sekvensserejä,
taustanauhoja tai konebiitejä ei ole käytössä, joten
yhtye olisi voinut olla olemassa jo vaikka 70-luvulla.
Progressiivisempaakin tämä kama on, juuri tuollaisella
leppoisalla 70-luvun tyylillä. Pulputtavat analogisyntsat
muistuttavat välillä voimakkaasti kuitenkin Ozricia, ja
Gongit ja Steve Hillaget on tämäkin yhtye varmasti kuunnellut
puhki. Noin 45-minuuttisella levyllä on neljä pitkää kappaletta.
"I Grevenstid" on pitkä, moniosainen progejärkäle, jossa on myös
hieman jazz- ja folkvaikutteita. Reggae -tyylinen "På Grön Kvist"
kuulostaa hyvin paljon varhaiselta Ozric Tentaclesilta, yksi
bassoriffi on melko suora lainaus. Lopuksi kappale kiihtyy
mukavasti groovaavammaksi. Hienoa kitarasooloa ja mukavia
perkussioita. "I Afton Trans" alkaa hyvin rauhallisesti ja
hitaasti, komppi tulee mukaan kahden ja puolen minuutin
kohdalla. Kappaleessa on vekkuleita avaruudellisia
analogisyntsaefektejä luomassa melko psykedeelistä tunnelmaa.
Seitsemän minuutin kohdalla kappale rauhoittuu, ja alkaa kiva
Fender Rhodes -osa, jota venytellään yli 13-minuuttiin.
Levyn päättävä "Dimland" groovaa taas hyvin "ränttätänttä"
-kompillaan. Tässä menevämmässä biisissä on mukana myös
itämaisia Gong -fiiliksiä. 5 minuutin ja aivan seesteisen
hiljentymisen jälkeen alkaa mielenkiintoinen ja erittäin
hieno dilsakitarajuttu, joka tuo hieman mieleen Ashran.
Tästä päästään reggaepoljennon kautta taas Ozricmaiseen
loppukliimaksiin. Bland Bladen on erittäin taidokas ja
tervetullut tulokas instumentaalisen space rockin piireihin,
ja vetoaa varmasti myös moniin perinteisemmästä progesta pitäviin.
Täytyy hoitaa yhtye Psychotropic Zoneen keikalle joskus ensi
vuoden puolella! Pidän myös erittäin paljon levyn omituisesta
kansitaiteesta. Levyn voi tilata 100:lla kruunulla laittamalla
postia osoitteeseen blandbladen@shpongle.com, ja kolme levyn
kappaleista on ladattavissa artists.iuma.comista.
[ takaisin alkuun ]
ON TRIAL
Parchment Farm 7"
Freakophonic (FREAKO-001)
 Olin jo hieman huolissani siitä, mitä yhdelle suosikkiyhtyeistäni käy,
koska heidän rumpalinsa toinen bändi Baby Woodrose on menestynyt melko
hyvin. Tämä uusi single todistaa että Tanskalainen On Trial on yhä
voimissaan. A-puolella löytyy yhtyeen vanha livesuosikki "Parchment Farm",
joka on lähempänä Blue Cheerin versiota kuin Moose Allisonin originaalia.
Meno on erittäin kovaa, nopea kappale hienoin kitaroin. Välillä tulee tauko,
jota seuraa hitaampi kohta, sitten palataan taas täyteen äänihyökkäykseen.
Kukahan tässä mahtaa laulaa? B-puolelta löytyy sitten space rockin ja
psykedelian klassikko, Pink Floydin "Interstellar Overdrive"! Vau mikä
versio, raskain kuulemistani. Todella spaced out tavaraa, erittäin
hieno vetäisy. Loistava single kaiken kaikkiaan, kannattaa hankkia
ja pian! Vain 500 kappaletta painettu. Saatavilla esim. Freakemporium.comista.
[ takaisin alkuun ]
OCTOPUS SYNG
Rainbow Coloured Mandala
Universal Vibes (UV 001)
Octopus Syng on kaivattu uusi tulokas Suomen psykedeliaskeneen.
Yhtyeen muodostaa yksinään kaveri nimeltään Jaire. Hän soittaa
itse kaikki instrumentit ja laulaa. Saksalaisella psychedelic-music.net
-sivustolla sanottiin, että Octopus Syng on selvästi matkannut aikakoneella
vuoden '67 San Fransicosta, eikä tämä mahdollisuus ole kovinkaan kaukaahaettu.
Jaire tekee lähinnä pehmeää happofolkki-psykedeliaa, joka noihin aikoihin oli
kovassa huudossa. Meidän oli pakko kaveri kahmaista heti klubillemme soittamaan
(31.10.03), kunhan saimme hänet paikallistettua. Tämä mini-CD on Octopus Syngin
toinen julkaisu. Ensimmäinen 7" Ganhi-train to Dawn/Mystic Side Questions on
jo loppuun myyty (200 kpl). Jaire soittaa aitoa hippimusiikkia, ja sanoitukset
ovat samaa linjaa, rakkauden sanomaa ja tajunnanlaajennusta riittää. Jotkut
kappaleet ovat hieman rankempiakin, joten pelkässä folkissa Jaire ei pitäydy.
West Cost -vaikutteiden lisäksi on kuultavissa myös varhaisen brittipsykedelian
aiheuttamia aivovaurioita. Suosikikseni tämän hieman yli kaksikymmentäminuuttisen
MCD:n seitsemästä kappaleesta nousee "There Comes Your Sirens", joka on kuin
Pink Floydin ensimmäisen levyn kadonnut kappale. "I'm a Bee" kuulostaa Sam Gopalilta.
Muita kappaleita ovat esim. "Look Behind Your Mind" ja "Unite Moons and Suns",
jotta saisitte hieman paremman kuvan meiningistä. Hieno tuotos, joka kannattaa
jokaisen vanhakantaisen psykedeliadiggarin hankkia, niin kauan kuin sitä riittää.
Hinta oli Suomessa postikuluineen 5 euroa. Uskon vakaasti, että Octopus Syng tulee
aiheuttamaan underground-piireissä kovaa kuohuntaa. Tässä Jairen
sähköpostiosoite: octopussyng1970@luukku.com.
[ takaisin alkuun ]
SPIHA
Tooth Helmet
Freakophonic Records (FOP-001)
 Tanskalainen Freakophonic aloittaa toimintansa komeasti: hieno vinyylijulkaisu yhdeltä
Suomen kovimmista bändeistä. Levy sisältää Spihan kadonneen, vuonna 2000 Metamorphoksen
julkaiseman Tooth Helmet -CD-EP:n, sekä neljä livebiisiä. Olen kyseistä EP:tä diggaillut
kovasti, mutta ikävä kyllä Metamorphos lopetti toimintansa juuri sen julkaisun aikoihin,
josta johtuen sitä ei juurikaan ole ikinä ollut mistään saatavilla. Siksi tämä
uudelleenjulkaisu on erittäin tervetullut, vieläpä vinyylinä loistavilla
optic art -kansilla ja bonusbiiseillä varustettuna! Spihaa voitaneen pitää
stoner rock -yhtyeenä, vaikka vaikuttajina pojilla ovat olleet myös esim.
The Doors ja monet hard rock ja heavy metal -yhtyeet. Bändiltähän julkaistiin
alkuvuodesta ensimmäinen kokopitkä CD Egoreactor, joka on saanut oikein hyvän
vastaanoton ainakin Suomessa. Kolme tämän vinyylin livebiiseistä löytyykin
uusina versioina myös Egoreactorilta. Vinyyli edustaa hieman raaempaa,
vapaantuneempaa ja samalla psykedeelisempää Spihaa. Miehistönvaihdosten
myötä on meno nykyään hieman ammattimaisempaa. Tooth Helmetin aloittava
"Sheater" on erittäin groovy tykitys rankoilla fuzz -soundeilla. Raivopäistä
kosketinsooloilua. Väliosa rauhoittaa hieman menoa. Aivan loistava kappale,
joka on kestänyt hyvin ajan hammasta. "New Beginnig" on armoton kahdensoinnun
leka joka menee eteenpäin kuin panssarivaunu. Hienoa laulua! Välillä tulee
mystinen rauhallisempi osa, jossa sitaria soittaa Amorphiksen Tomi Koivusaari.
Alkuperäisen Tooth Helmetin paras kappale on kuitenkin mielestäni "For Rest",
joka vie mukanaan omaan hypnoottiseen ja outoon psykedeliamaailmaansa. Ja voi
vittu mikä bassosoundi! Aivan uskomaton biisi. "Heaven Deamon" päättää A-puolen
vähän roots-henkisemmällä rock 'n' rollilla. Mainittakoon, että myös Suho Superstar
(Jimson Weed) pyöri mukana näissä nauhoituksissa auttamassa tuotannossa vähän laulussakin.
B-puolen bonus materiaalina löytyvät liveversiot kappaleista "Freedom Fuel",
"I Ain't The One", "Egoreactor" ja ennen julkaisematon nopea tykitys "Mau Mau Territory".
Oikein kiva kuulla nämäkin hienot versiot levyltä, on näitä sen verran usein tullut
livenäkin kuultua. Spihan arkistoista löytyisi vielä hyvätasoisia livenauhoituksia
toiseenkin julkaisuun, saa nähdä, jos vaikka Freakophonicin kaverit innostuisivat
ajatuksesta. Tämä loistava vinyylijulkaisu kannattaa hankkia heti, ennen kuin
500 kappaletta on mennyt... www.freakophonic.dk, www.spiha.net.
[ takaisin alkuun ]
FIVE FIFTEEN
The Sensational Five Fifteen
Blastic Heaven (BHR 3399 2)
 Five Fifteen on palannut lähes täysin uudistuneella miehistöllä.
Edellisen levyn soittajista on jäljellä vain perustajajäsen
Mika Järvinen. Hänen bändinsähän 5.15 on aina ollutkin, joten
pienen totuttelun jälkeen ei vanhojen jäsenten katoamista juurikaan
huomaa. Pate Kivisen Hammond-työskentelykin on kuitenkin yhdessä
biisissä mahdollista diggailla. Bändin perusjuttu on siis Mikan
myötä pysynyt samana jo kuudella CD:llä. Yhtye on alusta alkaen
pöllinyt nerokkaasti juttuja yhtyeiltä kuten The Who, Uriah Heep,
Deep Purple, Led Zeppelin, Thin Lizzy, Nazareth jne., muokaten
näistä aineksista kuitenkin aivan omankuuloisensa kokonaisuuden.
Tällä kertaa levyn kansikin on yhtä kopioimisen juhlaa: Mikan jo
vuosia käyttämä kultamaalihan on hänen natiaisesta asti ihannoimaltaan
Arthur Brownilta, ja muuten kansi ja nimi on napattu suoraan
Alex Harvey Bandiltä! En ole varma, lähenteleekö tämä idiotismia
vai nerokkuutta, muodostakaa itse oma mielipiteenne... Musiikillisesti
yhtye jatkaa tututtua hämy/hard rock -linjaansa punaniska asenteella,
tosin nyt ehkä pelkistetympänä kuin koskaan. Levyn aloittava "Black Monday"
on suoraviivainen, rehellinen rock'n'roll pala jopa pianoa myöten.
"Only Lovers Are Left Alive" saattaisi olla ainakin kertsin perusteella
seuraava radiohitti, kivoja harmonisia Thin Lizzy -kitarointeja löytyy myös.
Samaa meininkiä on myös seuraavasta, perinteistä 5.15 -kamaa olevasta
kappaleesta "It's All Over Baby Blue". Seuraava "Every Dog Has Its Day"
alkaa akustisella kitaralla ja kasvaa mukavasti. Oikein hyvä kappale,
itse asiassa. "High Times We Had" on pakollinen slovari, ja toimii
sellaisena aivan hyvin. Alussa pari mukavaa dilsakitaravetoa antamassa
hyppysellisen psykedeelistä fiilistä. "Rockin Horse" rokkaa taas rankasti
ja lujaa Led Zeppelin vaikuttein, iisimpi väliosa tuo hyvin kontrastia.
"Jesus Went to N.Y.C." on perus rokki-Femtonia, mutta loppuosa ansaitsee
erikoismaininnan hienosta ja kauniista sovituksesta. "Together Alone"
on surullinen ja rauhallinen slovari, "My Name Is Judas" taas melkein
heavy rockia. Hienossa kertosäkeessä tosin mennään Beatles -osastolle.
Kappaleen loppu on ehdottomasti levyn parasta antia villeine
kosketinsooloineen, meno yltyy melkoisen psykedeeliseksi! Levyn
päättää lyhyt pianoballadi "Ha Ha Ha (Last Laugh)". Ei mitään
hauskoja piilotettuja ylläreitä tällä kertaa... Lähes kaikki
kappaleet ovat Mikan säveltämiä ja sanoittamia. Uusi ja erittäin
kaunisääninen naislaulaja Saana Koskinen on ollut mukana
sanoittamassa "Black Mondayta", ja vanha 5.15 -mies Timo Gren
säveltämässä "Rockin Horsea". Järvisen sanoituksista on vielä
sanottava sen verran, että ne kertovat yleensä tosista mutta
sitäkin absurdeimmista tapahtumista, mitä tuntuu Järvisen
kohdalle sattuvan reilusti enemmän kuin keskiverto rokkiäijille.
Todellista Spinal Tapia, siis. Asioista perille oltaville niistä
irtoaa aina hyvät naurut! Jokaisen kappaleen sanoitusten jälkeen
on annettu aikoja paikkoja ja nimiä vinkiksi... Tämä uusin 5.15 on
tietysti pakkohankinta faneille, ja taattua, Järvisen kokemuksesta
ammentavaa tavaraa. Uudet muusikot hoitavat hommat upeasti, ja
tuotanto toimii. Aikaisemmilla levyillä on psykedeelisiä elementtejä
ollut enemmän, joten tästä ainut pitkä miinus.
[ takaisin alkuun ]
ELEKTRODIESEL
The Summer Sessions in D# (Let's Stay Together)
Synesthetic Recordings (SYRE 003)
 Elektrodiesel on norjalainen improvisaatiokollektiivi, jonka
muodostavat Espen Jansen ja kuka tahansa, joka sattuu joskus
tulemaan mukaan. Ainut kriteeri yhteistyökumppaneille on, että
heidän on oltava halukkaita antamaan mennä, improvisoimaan ja
kokeilemaan jatkuvalla syötöllä. Tämä on ryhmän ensimmäinen
virallinen julkaisu, joka on nauhoitettu livenä kesällä 1999.
Päällekkäisnauhoituksia eikä miksausta ole käytetty, ja ääni
on melko lo-fi, mutta melko ok tämänkaltaiselle kokeelliselle
noise -kamalle. Vinyylillä on vain kaksi, yli
kaksikymmentäminuuttista kappaletta. Ensimmäinen on monotoninen
urku/kitara -surina, jossa ei ole kovinkaan paljon rytmiä.
Siinä on myös jonkun verran analogisyntsaa. Kuten yleensäkin
jamien kanssa, tässäkin on joitain hyviä kohtia ja joitain ei
niin hyviä kohtia. Yleisfiilis kappaleessa on hyvin hypnoottinen
ja lumoava. Joku vois sanoa kappaletta hieman tylsäksi, jos ei
ole oikeassa mielentilassa. Rummut tulevat mukaan vasta lopussa
saaden kappaleen todella menemään jonnekin. Melko psykedeelistä
tavaraa, joka tapauksessa. B-puolella on enemmän toimintaa koko
matkalle alusta alkaen. Mukavaa jammailua, joka luo hyvin
unenomaisen ilmapiirin. Välillä meno yltyy myös melko villiksi
ja rankaksi. Hieman kraut rock -vaikutteita, luulisin. Pidän
tästä toisesta kappaleesta enemmän kuin ensimmäisestä, koska
tässä on enemmän vaihtelua. Kyseessä on 200 kappaleen rajoitettu
painos 220 gramman mustalla vinyylillä, joten erä saattaa olla
jo mennyt, mutta jos pidät 70-luvun tyylisestä äänekkäästä
impro -jamista, yritä hankkia tämä levy.
[ takaisin alkuun ]
ZOFFY
Zo Zo Zo Zo Zoffy!!!
Synesthetic Recordings (SYRE 006)
 Norjalainen Synesthetic Recordings on minulle uusi tuttavuus.
Tämä on tyylikäs 220 gramman vinyyli, ja paksut, avattavat
kannetkin ovat oikein hienot. Zoffyhän on Acid Mothers Templen
Tsuyama Atsushin ja Kawabata Makoton projekti, jossa he
yhdistelevät perinteistä Japanilaista musiikkia ja
länsimaista 60- ja 70-luvun rockia hyvin erikoisella
tavalla. Levy on alun perin julkaistu muutamia vuosia
takaperin CD-R:llä naurattavan pienenä painoksena
Acic Mothers Templen toimesta, mutta nyt se on siis
saatu taas fanien saataville. Vinyyliä on kolmenvärisenä:
vaaleanpunaisena, sinisenä ja mustana, kutakin 200 kappaletta.
Tämä vaan tiedoksi kaikille Acid Mothers Temple keräilijöille...
Joita sinänsä käy sääliksi, keräilynkohteita kun alkaa kohta
olla yhtä paljon kuin Hawkwindilla! No niin, asiaan. Levyltä
löytyy kuusi originaalia, sekä erittäin mielenkiintoiset
versiot David Bowien "Space Odditystä", Led Zeppelinin
"Immigrant Songista", Doorsin "Light My Firesta" sekä
Deep Purplen "Fire Ballista". Tosin nämä coverit eivät
kovin paljoa kuulosta alkuperäisiltä, ja taitavatpa olla
vielä japaniksi laulettu. Hauskoja ne kyllä ovat. Näiden
nykyajan trubaduurien psykedeelistä B-luokan huumoriahan
saimme nauttia myös Suomessa heidän Psychotropic Zonen
keikallaan. Tällä levyllä heidän soitinarsenaalinsa on
melkoinen, koostuen lähinnä akustisista instrumenteista
ja elektroniikasta. Heidän omat kappaleensa ovat hieman
enemmän tosissaan otettavia, kuten esim. "Bésamé La Mucho",
joka kuulostaa hyvinkin traditionaaliselta. "Platitude"
sisältää huilua ja viulua, ja on aika rauhallinen, vähemmän
kakofoninen kappale. Välillähän miehet yltyvät lähes
raivopäiseen metelöintiin, tuttuun AMT -tyyliin. Levyn
lopettava "Baron Cross" on taas hieno rauhallinen kappale.
Levy on hankittava pian, ennen kuin innokkaat AMT -friikit
imevät varastot loppuun. Kannattaa tarkkailla levy-yhtiön
sivuja (www.synestheticrecordings.com) myös parin tulevan
AMT -julkaisun takia..
[ takaisin alkuun ]
VIBRAVOID/ SULA BASSANA
Phasenvoid/ Retronique split LP
Nasoni Records (NASONI AS-001)
 Tätä levyä odottelin innolla, onhan kyseessä splittivinyyli parilta
tämän hetken parhaalta saksalaiselta psykedeliayhtyeeltä! Vibravoid
julkaisi ensimmäisen levynsä Nasonilla 2001, ja se on todellista
space/kraut/psych aivoherkkua. Sitä seurasi lupaava single "Adjustment",
ja vuoden vaihteessa julkaistiin aivan loistava "Void Vibration".
Kaikki nämä täytyy kaikkien itseään kunnioittavien psykepäiden
ehdottomasti hankkia! Sula Bassana on Liquid Visionsin entisen
basistin Dave Schmidtin sooloprojekti, ja hänen Dreamer -vinyylinsä,
jonka Nasoni myös julkaisi, oli yksi viime vuoden parhaimmista levyistä,
joten sekin on hyllystä löydyttävä. Tämä splittilevy koostuu Vibravoidin
Christianin ja Daven vanhoista nauhoituksista, joten mistään uudesta
kamasta ei ole kysymys. Vibravoid -puoli on nauhoitettu jo 1993-1996, ja
sisältää kokeiluja, jotka myöhemmin johtivat Vibravoid -yhtyeen perustamiseen.
Bändin erittäin psykedeelinen perusvire on jo näissä kappaleissa havaittavissa,
mutta pelkistetympänä ja ambientimpana elektronisena versiona.
Outoja ääniefektejä löytyy reilusti, mukana on paljon syntetisaattoreita,
kitaraa, sitaria, puhesampleja ja jos jonkin näköistä vempainta.
Välillä tulee mieleen Tangerine Dream, mutta tämä tavara on paljon
vääristyneempää. Viimeisessä kappaleessa on mukana myös rumpukone,
ja biisi onkin lähempänä koko yhtyeen levyjä. Erittäin hienoa ja
kummallista tavaraa! Sula Bassana -puolen aloittaa pitkähkö kappale
"The End of The World", jossa laulaa australialainen, myös Zone Sixin
levyllä laulanut Jodi Barry. Hänen äänensä onkin kaunista kuunneltavaa
tässä hyvin groovaavassa, lähinnä doupin polttelusta kertovassa kappaleessa,
jossa on todella hauska "gimme schocolate" -kertosäe. Välillä sukelletaan
hurjempaan, Hawkwind -maiseen väliosaan, ja sitten taas paluu perusjuttuun.
"Blow That Trip" on kummia ääniä sisältävä hyvä ambientpala. "Nineteenninetynine"
on nopea instrumentaali hevillä riffillä. Viimeinen kappale "Low Future"
sävellettiin juuri Irakin sodan alettua, ja on hyvin rento ja avaruudellinen,
hieman kasvava veto vähäisellä kaiutetulla laululla. Hienoa tavaraa, vaikkei
ihan Dreamerin veroista olekaan. Sula Bassanalta on olemassa myös vanhoja
elektronisia nauhoituksia sisältävä CD-R, jonka saa ottamalla yhteyttä Daveen.
Yhteenvetona: hieno ja erittäin spaced-out vinyyli (180 g, 400 kpl mustana,
100 punaisena), joka täydentää mukavasti näiden kahden aktin tuotantoa.
Nasonin työlle on nostettava hattua!
[ takaisin alkuun ]
RAW JAM
Retrospective
Nasoni Records (Nasoni 015)
 Tämän levyn kappaleet on nauhoitettu 1996-2000, ja kyseessä
on aika psykedeelistä ja raskasta rockia soittava saksalaisbändi,
joka levyn nimestä päätellen ei ole enää koossa. Raw Jaw koostui
peruskokoonpanosta kitara-basso-rummut-laulu, mutta yhtyeen
naislaulaja erottuu edukseen vahvalla ja kirkkaalla äänellään.
Levyn kappaleet ovat yleensä melko hitaita, vain "Illuminating"
rockaa vähän nopeammin. Kappale "Drugged" muistuttaa hieman Bardo
Pondia. Joissain kappaleissa on Black Sabbath ja grunge -vaikutteita.
"At Least" on hieman muita kevyempi, ja kuulostaa aluksi vähän
Jefferson Airplanelta, kunnes täydet säröt isketään päälle, ja
soundi muistuttaa enemmän 70-luvun hard rockia. Parasta antia
levyllä lienee pitkä aloitusraita "Afraid of PSI". Murea bassosoundi!
Kitarasoolot ovat vähissä, mutta muutamassa kappaleessa niitäkin löytyy.
Levyn lopettaa "Goddess Jam", joka on hidas, pitkä ja vähän
kolkkosoundinen jami. Ei mitenkään erityinen, mutta ihan ok.
Sama koskee oikeastaan koko levyä: vain laulaja nostaa levyn
keskitason yläpuolelle. Ei Nasoni Recordsin parasta antia,
mutta silti ihan ostamisen arvoinen vinyyli. www.nasoni-records.com.
[ takaisin alkuun ]
EKTROVERDE
Ukkossalama
Ektro Records (EKTRO-014)
 Tietämättömille tiedoksi, että Ektroverde on löyhä, lähinnä
Porilaisista muusikoista koostuva improvisaatioryhmä, jonka
jäsenet vaihtelevat tarpeen mukaan. Tälläkin levyllä mukana
on kolmetoista muusikkoa, mukana useita jäseniä Circlestä ja
Kuusumun Profeetasta. Ektroverden levyillään tarjoama musiikki
on vaihdellut kokeellisesta, ambientista elektronisesta musiikista
groovyyn, funkahtavaan jatsipaahtoon. Tämä, jo 2001 maaliskuussa
nauhoitettu levy koostuu neljästä pitkästä jamista, joista pari
ensimmäistä ("Kapituli" ja "Paholaispiirtäjä") ovat 9-10-minuuttisia.
"Kaski" ja "Salama" ovatkin sitten molemmat massiivisia, yli
26-minuuttisia opuksia. Kolmessa ensimmäisessä on englanninkielistä
laulua, "Salamassa" laulu on suomeksi. Yhtye onnistuu luomaan aivan
omanlaisensa tunnelman junnaavalla ja maalailevalla improvisaatiollaan.
Torvet tuovat mukavaa jatsifiilistä muuten aika kitaravoittoiseen
meininkiin. Levy toimii mahtavasti silmät kiinni kuulokkeilla, ja
kuljettaa kuuntelijan johonkin toiseen, kaukaiseen paikkaan. Varsinkin
"Kaski" pystyy pitkällä, hitaalla kaarellaan luomaan hyvin
mielenkiintoisia tiloja, vähän The Spacious Mindin tyyliin,
vaikkakaan ei aivan niin psykedeelisesti. Lopun kiihdytys toimii
todella hienosti! Myös "Salama" on aivan loistavaa matkailua
toiseen ulottuvuuteen. Jonkinlainen teema kansissa ja levynnimessä
sekä ainakin viimeisessä kappaleessa on ukkonen ja myrsky. Todella
hieno CD, joka saa kaipaamaan yhtyeen livenä antamaa kokemusta.
[ takaisin alkuun ]
MANNHAI
Evil Under The Sun
Spinefarm Records (0662832 RANCH-1)
 Tämä on Helsinkiläisen Mannhain toinen CD. Erittäin tiukkaa
tavaraa tarjoilevat pojat Ruotsissa nauhoitetulla levyllään.
Soundit ovat hyvin raskaat, ja kai tämä lähinnä metallia on,
mutta mukana on myös doomia, stoner, action ja hard rockia,
sekä grungea. Monissa kappaleissa on lisäksi mukavia jammailukohtia.
Ennen kaikkea tämä on hyvin soitettua ja mielenkiintoista rockia.
Bändin muodostavat Junior: rummut, Ile: kitara, Joanitor (ex-Xysma):
laulu ja Oppu (ex-Amorphis): basso. Kaikki ovat erittäin taitavia
muusikoita. Levyltä löytyy musiikin lisäksi myös video lyhyestä ja
nopeasta kappaleesta "Spiritraiser", joka onkin levyn parhaimmistoa
ja julkaistu myös singlenä. Hyvin kolisee myös avausraita "Laugh Like
Insane" sekä hurja "Sweat of Love". Hitaammista paloista toimii hyvin
esim. "More Than Enough", jonka soolojammailu kuulostaa Black Sabbathin
ja Kingston Wallin välimuodolta. Tämä ei ole ihan sellaista musiikkia,
jota minä nykyään mieluiten kuuntelen, mutta kyllä tätä on pakko diggailla.
Voluumi vaan yhdelletoista ja pää heilumaan!
[ takaisin alkuun ]
RÄTTÖ JA LEHTISALO
Kopernikus hortoilee näkinkengässä
Ektro Records (EKTRO-023)
 Tätä levyä tuli odotettua todella innokkaasti... Kun vihdoin sain levyn käsiini,
oli odotus palkittu. Jo hieno kansilehti avaruudellisine ja psykedeelisine kuvineen
oli palkitseva, musiikista puhumattakaan. Porin kova kaksikko on tässä projektissaan
taas muokannut hieman uusiksi hyväksi koettua hypnokaavaansa. Mika Rättö (Kuusumun Profeetta,
Circle, Ektroverde) soittaa levyllä rumpuja ja koskettimia sekä tietysti ilahduttaa meitä
omaperäisellä laulullaan. Jussi Lehtisalo (Circle, Ektroverde, Pharaoh Overlord, Eturivi...)
hoitelee basson ja kitaran sekä laulaa myös. Nauhoittaja/miksaaja Aki Peltonen soittaa
soolokitaraa. Musiikkia voisi kuvailla vaikkapa hypnoottiseksi avaruuspopiksi. Koskettimet
ovat hieman tärkeämmässä osassa kuin yleensä esim Circlen tuotoksissa, ja yleisilme on
hyvin rento ja ilmava. Suomenkieliset ja hauskat sci-fi -sanoitukset käsittelevät kaikkea
planeettojen välisestä rakkaudesta avaruuden ominaisuuksiin ja aikaamme kuvaavista ilmiöistä
muinaisiin taikureihin. Kappaleet ovat melko lyhyitä, lyhyin on "Avaruusshamppanja" (2.25)
ja pisin instrumentaali "Taivaankansi" (6.26). Parhaita paloja lienevät radiossakin soineet
"Valonnopeus", "Vihertävä mies" ja levyn lopettava "Nykyaika". Varsinkin "Valonnopeus" on
hyvin Neu! -vaikutteinen. Jotkut kappaleet tuovat myös mieleen Hawkwindin 80-luvun alun
elektronisemman materiaalin tai vaikkapa jotkut Dave Brockin soolojutut, tosin ilman
raskaita kitaroita. Aivan loistaa tavaraa, siis! Saa nähdä, ehtivätkö ja jaksavatko
pojat saada kokoon livekokoonpanon tämän materiaalin esittämiseen, mutta sitä todella toivon.
Pakkohankinta kaikille Porin menosta ja hienosta hypnoottisesta musiikista pitäville.
[ takaisin alkuun ]
IAN ECCLES-SMITH
Apsilene
Internet Release
 Ian Eccles Smith on klassisen koulutuksen saanut säveltäjä,
joka asuu nykyään Lontoossa. Hän on säveltänyt aikaisemmin
mm. elokuvamusiikkia. Apsilene on hänen soolojulkaisunsa,
joka on saatavilla osoitteessa www.ianesmith.com. Musiikillisesti
tämä lienee lähinnä instrumentaalista progea, ja hyvin
taidokasta sellaista. Konerummut eivät minua ikinä paljon
miellytä, mutta akustiset kitarat tasapainottavat mukavasti
tuoden orgaanisempaa tunnelmaa matemaattisen tarkan
konemeiningin lisäksi. Soundit ovat kristallin kirkkaat.
Musiikillisena vaikuttajana lienee ollut ainakin Yes, ja
välillä tunnelma muistuttaa hieman Porcupine Treetä.
Apsilene on jaettu seitsemään osaan, joiden yhtenäispituus
on yli tunnin. Minun on näistä vaikea eritellä suosikkeja,
melko tasapainoinen ja eheä kokonaisuus tämä on. Ei ihan
sellaista musiikkia jota nykyään kuuntelisin, mutta jos
uusi proge kiinnostaa, kannattaa teos käydä Ianin sivuilta lataamassa.
[ takaisin alkuun ]
JAMES ANGELL
PsychEclectic Records
(PsychEclectic 001)
 James Angell's Private Player on toinen yhtye, jossa King Black Acidin
Daniel Riddle myös soittaa, joten tästä syystä olin hyvin kiinnostunut
kuulemaan tämän CD:n. Lisäksi live bändissä soittaa myös John Taylor
(ex-Duran Duran!). James Angell, itse mies, on laulaja/lauluntekijä Portlandista,
joka on ollut paikallisessa musiikkikuvioissa aktiivinen jo vuosia.
Private Player CD on enemmän tai vähemmän hänen soolotyönsä, jonka hän on
itse nauhoittanut omassa keittiössään käyttäen lähinnä pianoa, syntsaa ja mikkiä,
mutta apuna on ollut myös ystäviä ja sukulaisia. CD:n tuotanto saa sen kuulostamaan
melkoisen psykedeeliseltä: käytössä on paljon tripahtavia temppuja. Musiikillisesti
sen kuvaileminen on minulle hieman hankalaa, mutta David Bowie tai ehkäpä Tim Buckley
olisi saattanut säveltää samanlaista tavaraa. Mukana on myös hieman trip hop -vaikutteita,
kuten myös jälkiä bluesista, Pink Floydista, jatsista ja vaikka mistä. Sanotaan vaan,
että se on hyvin kummallista, herkkää ja omalaatuista musiikkia. Angell itse sanoo,
että hänen lapsena kuulemansa baptistihymnit ovat vaikuttaneet levyyn eniten. Se on
melko sielukasta ja surullista tavaraa, joten ei ihme. Levy on myös yllättävän psykedeelinen,
joten pakkohan minun on siitä pitää... Tsekkaa www.jamesangell.com.
[ takaisin alkuun ]
SPACE TEAM ELECTRA
The Intergalactic Torch Song
(SH03)
 Tämä on Denveriläisen yhtyeen mahtava toinen kokopitkä. Bändin johtaja on
laulajatar ja kitaristi Myshel Prasad, jonka voimakas ääni muistuttaa hieman
Nicoa ja Jefferson Airplanen Grace Slickiä, ja on levyllä tarkeässä asemassa.
Prasad on myös näyttelijä, runoilija ja maalari. Yhtyeen musiikki on melko hidasta,
kitaravoittoista ja melankolista psykedeliaa. Yhtye on soittanut mm. Nik Turnerin
lämppärinä. levyn aloittava "Mars" on hypnoottinen kappale, joka rankentuu loppua
kohti. "The Marriage" tuo mieleen The Curen, vaikka raskaampaakin mättöä siinä on.
"Ouroboras Omphalos" on rauhallinen ja mystinen kappale, joka kasvaessaan kuulostaa
King Black Acidiltä! Unenomainen "Absinthe" alkaa soittorasiasampleilla, jota seuraa
raskas kitarapörinä ja psykesoundeja, ja sitten alkaa pehmeä komppi. Hidas "In Ribbons"
tuo mieleen Mazzy Starin, kunnes alkaa rankempi, KBA -tyylinen osuus. "Original Sin #666"
alkaa Lusiferista kertovalla puheosuudella, sitten seuraa kaunista näppäilyä.
Avaruuskuiskauksella alkava "Dissolution of The Order of The Star" on raskasta
mättöä, mutta rauhoittuu aina lauluosien ajaksi. "Ice Age" omaa taas aika paljon
The Cure -fiilistä, "RS2MB" on kaunis ja pehmeä biisi, jossa säröä on vain bassossa.
Hieno kappale! "Utopia" on taas hidas ja nätti biisi KBA -mausteilla ja hypnoottisella
osalla varustettuna. Levyn päättää hienolla ja melankolisella tavalla herkkä "Pelican".
Tätä levyä voi suositella kaikille, jotka pitävät tummasta, kauniista ja hieman
Dead Can Dance -tyylisestä psykedeliasta hienolla naislaululla. Yhtyeen tuotoksia voi
tilata heidän kotisivultaan osoitteessa www.spaceteamelectra.com.
[ takaisin alkuun ]
KINSKI
Airs Above Your Station
Sub Pop Records (SPCD 620)
 Seattlelainen Kinski on
julkaissut kolmannen kokopitkän levynsä, ja kyseessä onkin oikein mielenkiintoinen mestariteos. En ole
aikaisempia bändin levyjä kuullut, mutta täytyy varmaan nekin hankkia.
Kinski yhdistelee kivalla tavalla kraut, post ja space rockia.
Airs Above Your Station on lähes instrumentaalinen, vain lyhyempi,
Neu! -tyyppinen "Rhode Island Freakout" sisältää puhelaulua.
Levylle ominaista ovat pitkät, hitaasti syttyvät kappaleet, jotka
alkavat rauhallisella äänimaalailulla, ja muutaman minuutin kuluttua
alkaa komppi ja raskaat drone -kitarat. Levyn aloittava "Steve's Basement"
tuo mieleen Spacemen 3:n. Circlemäistä mättöä seuraa tremolointron jälkeen
kappaleessa "Semaphore". Suomalaisista hypnomestareista on viitteitä myös
rauhallisemmassa, oudossa biisissä "Schedule for Using Pillows & Beanbags",
joka n. viiden minuutin kohdalla yltyy monotoniseksi paukutukseksi raskaalla
kitaravallilla. Jylhää menoa, ja päät räjähtää! Viides kappale "I Think I Blew It"
onkin sitten minimalistinen syntsapala hermojen rauhoittamiseksi. N. 8-minuuttinen,
nätti kappale sisältää myös kevyttä kitarointia. Sitten mennäänkin jo GYBE! -maailmaan,
sitten taas rauhoitutaan, ja taas rokataan kunnolla. Levy päättyy pehmeissä merkeissä
hienolla tavalla kappaleella "I Think I Blew It (Again)". Airs Above Your Station on
hieno ja monipuolinen levy täynnä instrumentaalista, kitaravoittoista psykedeliaa.
Levy on julkaistu myös vinyylinä. Tähän yhtyeeseen kannattaa todella tutustua,
sillä siinä riittää energiaa, tunnetta ja taitoa. Lisätietoa ja MP3:sia osoitteesta
www.kinski.net.
[ takaisin alkuun ]
HAINLOOSE
Rosula
Electrohasch (101)
Tämä saksalaisyhtye aloitti alunperin vuonna 1999 nimellä Kinch. Julkaistuaan yhden
splitti-CD:n Kinch vs. Shard ja saavutettuaan kohtalaisen suosion kaverit katosivat
hetkeksi, mutta ilmestyivät takaisin kuvioihin 2002. Uudet jäsenet vaikuttivat soundiin,
ja bändi muutti nimensä Hainlooseksi. Tämä on tähän mennessä kevyin Electrohashin julkaisu:
kyseessä on melkoisen puhdas 70-luvun classic/hard rock -yhtye. Kitarasoundi ei ole niin
julma kuin muilla yhtiön julkaisuilla, vaikka kyllä kitaroissa ihan kunnon säröt on.
Sinänsä soundit levyllä ovat kohdallaan, ja kaikesta saa hyvin selvää, myös hienoista
lauluista. Laulajasta tulee joku mieleen, mutta en nyt keksi kuka... Melkoisen groovyä
tavaraa tämä on, hieman muistuttaa ehkä Blue Cheeria, ja kyllä Black Sabbath -tyylisiä
riffejäkin löytyy. Paikoitellen meno on jo aika lähellä action rockia, esim. viimeisessä
kappaleessa "Rains of July", josta löytyy myös tuottaja Stefan Koglekin kitarointia.
Hieman alle 40-minuuttiselta CD:ltä löytyy 10 kappaletta, joista ei ainakaan ihan heti
nouse yhtään yli muiden. Täytyy lisätä, että aika oudonnimisiä biisejä kyllä löytyy
kuten "Rampadampa", "Rockamuly" ja "Hula Hop"... Rosula on siis yksinkertaista, rehellistä
ja ihan kelpo musiikkia jossain hard, action ja stoner rockin välimaastossa. Yhtyeen
kotisivut löytyvät osoitteesta www.hainloose.de.
[ takaisin alkuun ]
UGH!
Metaustrat
Electrohasch (100)
 Projektina alkanut Saksalainen Ugh! on nyt julkaissut ensimmäisen,
2000-2003 äänitetyn levynsä. Bändi sopii hyvin Electrohaschin raskaaseen,
bluesahtavaan stoner rock -linjaan, ja levy-yhtiön pomo ja Colour Hazen
kitaristi Stefan Koglek vierailee parissa biisissä. Musiikillisesti Ugh!
on hieman Colour Hazea raaempaa ja brutaalimpaa, johtuen suuresti laulajan
lähes huutavasta/murisevasta tyylistä. Myös soitto on ajoittain melkoisen hurjaa.
Välillä levy on täyttä metallia, mutta hieman kevyempiä jamiosuuksiakin löytyy.
Bigmuff jytisee mukavasti, ja soundit ovat muutenkin aika raskaat, kuivat ja likaiset,
eli oikein sopivat tällaiselle karulle rock'n'rollille. Parhaimpia kappaleita ovat
mielestäni Monster Magnet -tyylinen avauskappale "In Vain", hitaampitempoinen,
maalaileva ja synkkä "Cubicle", sekä levyn lopettava, aivot kärventävä raskas
killeri "Terminus". Voin suositella kaikille raskaasta ja likaisesta stoner
rockista pitäville! Bändiin voi ottaa yhteyttä osoitteeseen: captain.knorke@gmx.de.
[ takaisin alkuun ]
PHOSPHENE
Long Meadow Felt Company
Oggum Records (OG10 CD)
 Phosphene on skotlantilaisen John Cavanaghin kosminen ambientbändi.
John oli ennen mukana yhtyeessä Electroscope. Long Meadow Felt Company
on todellinen trippi mielen syövereihin. Esikuvina on varmaan ollut
ainakin Klaus Schultze ja muut saksalaiset mestarit. Levy on täynnä
toinen toistaan mieltä avartavampia tekeleitä. Lähes koko levy on
elektronisin keinoin toteutettu, mutta välillä on mukana myös laulua
ja kitaraa, mikä toimii hyvin piristävästi. Oikeassa mielentilassa
levy lennättää sinut galaksien halki, välillä astellaan muinaisilla
nummilla, ja myös monia muita mielikuvia nousee mieleen. Tämä on
todella outo, kummallinen mutta hieno albumi, jota voin suositella
kaikille kosmisesta, elektronisesta ja rytmittömästä päämusiikista
pitäville. Kannattanee testata myös muita levy-yhtiön tuotoksia. www.oggum.co.uk.
[ takaisin alkuun ]
OGGUM
Yr Agog
Oggum Records (OG10 CD)
 Tämä on Walesiläisen Oggum Recordsin kokoelma, jonka tuotot menivät Walesin
kodittomille. Levy on julkaistu jo 2000, mutta sain sen vasta äskettäin käsiini.
Tällä melkoisen mielenkiintoisella CD:llä esittää 13 yhtyettä yhteensä 16 kappaletta.
Minulle oli bändeistä entuudestaan tuttuja vain levyn aloittava venäläinen Ole Lukkoye
taatulla etnisellä psykellään, Mooseheart Faith Stellar Groove Band, jonka utuista
psykerockia on tarjolla kahden kappaleen verran, sekä noise-drone-pop-akti
Flying Saucer Attack. Muut yhtyeet ovatkin sitten lähes kaikki enemmän tai
vähemmän ambienttia, yleensä aika pelkistettyä elektronista musiikkia tai
sitten herkkää folkkia. Koko levy on mukavan psykedeelistä tavaraa, ja toimii
kokonaisuutena hyvin. Jonkinlainen maanläheinen pakanallinen teema tuntuu
yhdistävän levylle valittuja kappaleita. Minulle oudoista yhtyeistä parhaiksi
nousivat ehkä Ectogram, joka onnistui kuulostamaan hieman Magic Mushroom Bandiltä,
Hydroplane herkällä, naislaulajalla varustetulla folkpalallaan sekä Magic Carpathians,
jonka nimi olikin jo minulle entuudestaan tuttu. Myös monet ambientimmat kipaleet
olivat ihan kivoja. Aivan suositeltava hankinta. www.oggum.co.uk.
[ takaisin alkuun ]
SUN ZOOM SPARK
Electricity
SlowBurn Records (SBR 039)
 Tämä on uudelleenpainos Arizonalaisen Sun Zoom Sparkin alunperin vuonna 1999
30:n kappaleen rajoitettuna painoksena julkaistusta ensimmäisestä albumista.
Yhtye nauhoitti levynsä neliraiturilla, ja remasteroinnista huolimatta se
soundaa melko primitiiviseltä ja raa'alta. Se kuulostaa livenä treenikämpällä
nauhoitetulta. Psykedeelisen lisänsä perus trioon tuovat samplet ja moog.
Bändi ammantaa esikuvansa 60- ja 70- lukujen happorockista ja raskaasta
bluesista. Paikoitellen soitto hieman haparoi, mutta toimii yleensä
kuitenkin hyvin. Välillä rokataan melko kovaa, mutta rauhallisempiakin
kappaleita on mukana. Muutama popimpikin pala on mukana, sekä cover-versio
Syd Barretin kappaleesta "Here I Go". Levyltä löytyy myös useampi,
mystisävytteinen instrumentaali. Jamivaihe on bändillä välillä päällä
tehokkaasti, ja varsinkin kitaristi innostuu silloin tällöin mukavasti.
Levyn lopettava piilotettu raita lähentyy jo space rockia! Olisi kiva
kuulla myös poikien myöhäisempiä levyjä, kyllä tämä sen verran lupaavaa
kamaa on. Yhtyeen jäseniä on ollut myös mukana uudelleen kasatussa
Black Sun Ensemblessä, mistä hatunnostot...
[ takaisin alkuun ]
SUN DIAL
Zen for Sale
Ennakko-CD-R
Voi juma, tätä levyä on odotettu hartaasti! Sain Acmelta vasta etukäteis-CD-R:n,
mutta levy pitäisi olla ulkona hetkenä minä hyvänsä, myös vinyylinä. Zen for Sale
on Sun Dialin paluulevy. Edellisestä studiolevystä onkin kulunut jo 8 vuotta. Yhtye
on uudistunut hienosti, eikä tämä uusi levy kuulosta suoraan yhdeltäkään aikaisemmalta.
Kitaristi/laulaja Gary Ramon käytti enimmäkseen niitä muusikoita, joita hänen studiollaan
sattui milloinkin olemaan, ja homma toimii loistavasti.
Levyn aloittava "You're Still Wondering" on mahtava ja ilmava psykerockpala
helisevin akustisin, matalin moogitaustoin ja hienoin slidekitaroin. "Open up Your Eyes"
on raskaampi ja rokkaavampi kappale hieman Reflecter -levyn (ja miksei Return Journeynkin)
malliin, mutta soundinsa ja urkujensa takia enemmän 60-luvun henkinen. Hienoa!
"Believe in The Spaceman" on groovy, tanssittava biisi Beatles-vaikuttein.
"Tumbling Down" on akustisvoittoinen, kaunis pala, joka tuo fiilistasolla
mieleen Other Way Out -debyytin. Mukana on myös viulua. "Acid Test" on erittäin
psykedeelisesti miksattu instrumentaalijami, joka sai alkunsa yhtyeen tsekatessa,
että äänitys toimii... Far Out! "Supernatural Man" on midtempo veto, mukana jotain,
joka kuulostaa mellotronilta ja vekkulia tremolokitaraa, akustista kitaraa sekä
syntetisaattoria. "Out of Space Out of Time" on kuin suoraan jonkun 60-luvun
psykedeliabändin mahtavalta, hävinneeltä sinkulta. "Blue Sugar" on levyn
rauhallisin biisi, mukava rauhoittuminen. Levyn päättää "Reflections", joka
kuulostaa hyvin paljon Beatlesiltä. Oikein kaunista.
Zen for Sale on paras levy, mitä olen kuullut aikoihin, ja tämän perusteella
Sun Dialin olisi syytä päästä parrasvaloihin ja otsikoihin. Sanoisin, että
Ramon on tehnyt vahvimman levynsä, mikä on aikamoinen suoritus. Levy kuulostaa
hyvin raikkaalta ja rikkaalta, ja äänitys ja miksaus on erittäin onnistunut.
Toivon todella, että tämä myy hyvin, ja Sun Dial menestyy paremmin kuin koskaan!
Kaikkien hyvästä musiikista pitävien velvollisuus on ostaa tämä levy!
[ takaisin alkuun ]
DarXtar
Tombola
Record Heaven Music
Ruotsalainen space rock -yhtye DarXtar on kypsynyt alkuaikojen Hawkwind -kopioinnista
hyvin omaperäiseksi ja hienoksi yhtyeeksi, kuitenkaan unohtamatta juuriaan. Tombola,
jota tehtiin pitkään ja hartaasti, on bändin viides CD. Julkaisu myöhästyi, kun
Delerium jättikin levyn julkaisematta, mutta onneksi ruotsalainen Record Heaven tuli hätiin.
Yhtyeelle aikaisemmin ominainen, raskas ja murskaava riffittely on tehnyt tilaa
raikkaammalle soundille. Perus rockinstrumenttien lisäksi käytetään urkuja,
syntetisaattoreita, viulua, mandoliinia, säkkipilliä jne. Aluksi levy tuntui
vähän liian kevyeltä, mutta pikkuhiljaa se alkoi avautua hienosti. Soundit
ovat kohdallaan: levy on todella hyvin miksattu, tosin lopputulos on ehkä
hieman liiankin kliini. Levyn 13 kappaletta ovat kaikki melko erilaisia.
Proge - elementtejä on otettu mukaan lisää, vaikkei musiikki sinänsä
mitenkään vaikeaa olekaan. Levyltä löytyy myös mukavan tarttuvia kertosäkeistöjä,
hienoja sävellyksiä, ja sovituksiinkin on nähty paljon vaivaa. Sanoitukset
noudattavat jossain määrin samaa teemaa, joka liittyy ihmiskunnan alennustilaan,
unohtamatta kuitenkaan toivoa paremmasta huomisesta. Tämä kaikki on esitetty
tietysti melko kosmisella tavalla.
Oikein mukava CD, jolle pojat ovat jo nauhoittamassa seuraajaa. Sitä odotan
innolla, ja yritetään saada bändi tässä välissä Suomeenkin räjäyttämään
vähän mieliä. welcome.to/darxtar/
[ takaisin alkuun ]
RAHUL SAKYAPUTRA
The Denmark Sessions, November 26-29, 1969.
Zemira (ZCD 14)
Myönnettäköön, että sitarin soittajista olin tätä ennen tiennyt vain Ravi Shankarin.
Rahul Sakyaputran (1947-2002) yhdistää Shankariin sama sitariopettaja, Baba Alla Uddin Khan,
jota pidetään 1900-luvun suurimpana intialaisena muusikkona. Rahul on soittanut mm. Yesin
jäsenten, The Moody Bluesin ja John McLaughlinin kanssa. Hän lähti länteen 60-luvun lopulla,
ja tällä CD:llä on hänen ensimmäinen esiintymisensä Intian ulkopuolella. Kahden pitkän,
hienon ragan lisäksi levyllä on kolmas bonusraita, jolla Rahul kertoo vaiherikkaan elämänsä
kulkua vuonna 2000.
En ole tällaisen musiikin asiantuntija, mutta minusta levy toimii hienosti mietiskelyyn ja
on hyvin henkinen kokemus. Kannattaa hankkia, jos pidät perinteisestä sitarimusiikista, ja
vieläpä mestarin soittamasta. Myös kuvataiteilijana kunnostautuneesta Rahulista löytyy
lisätietoa osoitteessa: www.mp3.com/RahulSakyaputra.
Levy-yhtiön sivut löytyvät osoitteesta www.zemira.com.
[ takaisin alkuun ]
SERGIO
See Far & Fall
Trash Can Records (CDISDUM-008)
Ei tämä mitään kovin psykedeelistä ole, mutta kelpo indie-kitararockia kuitenkin.
Sonic Youth -vaikutteet ovat melko selkeät, lisäksi yhtye on nimennyt esikuvikseen
mm. Guided by Voicesin, Nirvanan ja Neil Youngin. Kolmella kitaralla loihditaan
välillä melko mureat kitaravallit, mutta varovaisemminkin osataan ottaa. Minulle
tulee yhtyeestä mieleen edesmennyt helsinkiläinen Sunday Prize -yhtye, jota kävin
takavuosina innolla keikoilla katsomassa. Tällä EP:llä on neljä sopivan
vinksahtanutta kappaletta, jotka ovat tyylillisesti melko samaa kamaa.
Laulu on ok, mutta vois olla hieman vahvempikin. Soitto sujuu hyvin, ja
paikoitellen bändi rockaa oikein hyvin, kuten "Conversation Groups" -kappaleen
lopussa. "High Lone", joka päättää hienosti EP:n, lähentelee jo post rockia.
Kyllä minä pidän tästä.
[ takaisin alkuun ]
MARKKU PELTOLA
Buster Keatonin ratsutilalla
Ektro Records (EKTRO-021)
Jaa, kylläpä on Ektro taas julkaissut erikoisen levyn. En oikein tiedä,
mitäköhän musiikkia tämä mahtaa olla, mutta ei tämä kovin rockia ainakaan ole.
Hyvin akustisvoittoista, instrumentaalista, teatraalista ja aika kummaa tämä
sen sijaan on. Biisit kuulostavat vaikkapa jonkin teatterikappeleen musiikilta,
ja tuntuvat kertovan omia tarinoitaan. Muutamissa kappaleissa on jonkinlainen
reggae-tyyppinen poljento, mutta eivät ne silti reggaeta ole. Kansanmusiikista
on vaikutteita. On haikeita melodioita, mutta myös hauskoja pikku juttuja.
Mustalaismusiikilta kuulostaa kappale "Pienet pelinappulat", Meksikosta on
hakenut tunnelmaa "Mexico". Viulua ja puhaltimia on käytetty paljon, samoin
akustista kitaraa ja erinäisiä lyömäsoittimia. Kontrabasso vaihtelee sähköbasson
kanssa (vai olisiko puoliakustinen?). Lisäksi mukana on koskettimia ja hyvin
niukasti laulua. Levy ei ole mitenkään hirveän psykedeelinen, mutta paikoitellen
tajuntaa laajentaviakin elementtejä löytyy. Ei tämä ole ihan minua varten, mutta
aika jännä levy, joka tapauksessa. Ilmeisesti jotain leffakytköksiä tekeleellä on,
koska Mika Kaurismäkeä ja Sputnik Oy:tä kiitetään, samoin kuin teatteri Telakkaa.
[ takaisin alkuun ]
LOS NATAS
Toba-Trance
Ektro Records (EKTRO-018)
En ole Argentiinalaisen (Los) Nataksen aikaisempia, ilmeisesti enempi stoner rockiin
päin olevia julkaisuja kuullut, mutta tämä Ektron julkaisema tekele on ainakin hieman
kokeellisempaa tavaraa. Levyllä on kolme piiiitkää kappaletta: "La Tierra Delfin",
"Que Rico..." ja "Die Possime". En osaa oikein tarkkaan sanoa, mitä musiikkia tämä nyt
sitten olisi, mutta melkoisen psykedeelistä, jammailuun pohjautuvaa kamaahan tämä on.
Rajuimmillaan meno on kuin Hawkwindia, välillä hyvinkin rauhallista, ja kaikkea
siltä väliltä. Paikoitellen tulee kraut rock -fiiliksiäkin, ja biiseissä on paljon
eri osia, joten on tämä melko progressiivistakin. Levy on lähestulkoon täysin
instrumentaalimusiikkia, vain muutama outo huudahdus levyltä löytyy. Kitarat
ovat pääosassa, myös akustisena, mutta käytetty on myös esim. huilua. Ihan jännä ja
erilainen levy, josta löytyy uusia elementtejä monelle kuuntelukerralle. Täytyy tämän
kolmimiehisen orkesterin varhaisempaankin materiaaliin tutustua. Lisätietoa löytyy
osoitteesta: www.natasrock.com.
[ takaisin alkuun ]
BLACK SUN ENSEMBLE
Hymn of The Master
Camera Obscura Records (CAM048CD)
On mahtavaa, että Black Sun Ensemble on palannut voimalla! Bändijohtaja Jesus Acedo on
koonnut ympärilleen uuden bändin, mutta perussoundi on edelleen melko sama kuin merkittävillä
varhaisilla levyillä, jotka yhtyeen ensimmäinen inkarnaatio julkaisi 80-luvun loppupuolella.
Nykyään mukana on enemmän syntsaa, puhaltimia ja jopa laulua (itse maestron toimesta), mutta
yhtye on silti selvästi tunnistettavissa. Tämä on ensimmäinen täysin uusi albumi yli
kymmeneen vuoteen. Jesus on ilmeisesti tarpeeksi järjissään soittamaan taas musiikkia.
Hänen meskaliinivisionsa eivät silti ole kadonneet mihinkään. Musiikki on yhä hyvin esoteeristä,
henkistä ja kohottavaa, vaikkakin välillä melko painostavaa ja raskasta. Uusi bändi
(Eric Johnson: basso, kitara, laulu ja moog, Otto Terrorist: rummut ja lyömäsoittimet,
Brian Maloney: saksofooni, nikkeli-klarinetti ja sitari) on erinomainen, ja Acedon
kitaransoitto parempaa kuin koskaan. Hänen lauluunsa on tarpeen hieman totutella,
mutta se on OK ja hyvin psykeä. Levyllä on myös useampi täysin instrumentaalinenkin kappale,
kuten pitkä "The Beast". Kitarasoolot kappaleessa "Captain Wormwood" kuulostavat John McLaughlinilta,
vau! Kappaleet ovat yleensä keskitempoisia ja melko raskaita. Vain kolme viimeistä, itämainen
sitari -pala "Love in The Heart of The Joyful", "Lamp Lady Vision" ja "Song for Precious" ovat
rauhallisia ja kauniita. Tämä kevennys on erittäin tervetullut Jesuksen ja porukan paukun jälkeen...
Mukana on myös kaksi uudelleenlämmittelyä vanhoista kappaleista "Celestial Cornerstone" ja
"Whirlpool Ocean". Tämä on mukava, outo ja uniikki yhdistelmä happorockia, free jatsia ja
jotain maan ulkopuolista.
[ takaisin alkuun ]
THE GREEN PAJAMAS
Northern Gothic
Camera Obscura (CAM045CD)
Pidin kovasti The Green Pajamasin edellisestä levystä This Is Where We Dissappear,
ja oikein hienoa tavaraa on tämäkin, loppuvuodesta 2002 Australiassa
(www.cameraobscura.com.au)
julkaistu tekele. Levyn ideana oli kuvastaa yhtyeen kotiseudun, Amerikan luoteisosan ilmapiiriä
ja luonnonoloja. Yhtyeen johtohahmo, kitaristi/laulaja/lauluntekijä Jeff Kelly sanoo:
"asuessasi täällä, sinulla on tietty maisema, tietyt sääolot kaiverrettuna psyykkeeseesi.
Puut, järvet, sade, se, miltä taivas näyttää -ne kaikki yhdistettynä muodostavat hyvin
goottisen näkymän." Hmm, kuulostaa hieman Suomelta?! Musiikillisesti ja sanoituksellisesti
tuo näkymä on tullut julki hyvin kauniilla ja melankolisella tavalla. Yhtye on ottanut
välimatkaa Beatles -vaikutteilleen: vain yksi kappale ("Wild Wild Reefs") muistuttaa
hieman heitä. Se onkin levyn ainut hieman iloisempi biisi. Bändi on myös onnistunut
tekemään vielä enemmän oman kuuloista musiikkia, sillä levyä ei voi sanoa sinänsä
psykedeliaksi aivan perinteisessä ja tavanomaisessa merkityksessä. Kappaleet ovat
kuitenkin hyvin syvällisiä ja koskettavia, sekä ainutlaatuisia. Amerikkalaisuus
niistä kuitenkin paistaa läpi, tosin hyvällä tavalla. Kappaleista löytyy sekö
seesteistä haurautta että rajua voimaa, joten aika monipuolista tavaraa on tarjolla.
On hanuria ("In The Burning Moonlight) ja pianoa sekä raskaita kitaroita. Parhaimpia
paloja ovat ehkä "Christine Crystalline", jossa toinen kitaristi Laura Weller laulaa,
rankka "Mary Ryan's Hear", jossa on myös torvea, sekä hieman pidempi "Blue Halloween Moon".
Kaiken kaikkiaan erittäin tunnelmallista, hienosti toteutettua ja omaperäistä musiikkia,
suosittelen lämpimästi!
[ takaisin alkuun ]
MOUNTAIN MIRRORS
Voices
Promo EP
Tämä on amerikkalaisen Jeff Sandersin yhdenmiehen projekti. Hän kuvailee
musiikkiaan psykedeeliseksi Zen -kitararockiksi, ja se onkin melko
osuva kuvaus. Hän mainitsee bändejä kuten Led Zeppelin, Mogwai,
Morphine ja jopa Hawkwind ja Porcupine Tree, tosin en juurikaan
kullee hänen musiikissaan vaikutteita näiltä kahdelta viimeisimmältä.
Tällä EP:llä on neljä kappaletta. "Field of Grass" on groovy, hieman
Zeppelinmäinen rokkipala, joka toimii oikein hyvin. Minä pidän
Jeffin laulusta. Hän osaa myös ohjelmoida rummut niin, etteivät
ne ärsytä kuuntelijaa, niin kuin yleensä käy. "Voices" on unenomainenm
hieman itämainen kappale, hyvin eteerinen ja spirituaalinen luonteeltaan.
Oikein kiva! "Eclectic Caravan" on outo, aika vähäeleinen biisi,
"Wash Me Away" taas bluesahtava kappale, jonka alussa on tribaalilta
kuulostavia rumpuja. Ei hassumpaa. Jeff jopa lisäsi levylleni yhden
bonuskappaleen nimeltään "Sidewinder". Se on monilla tavoin
kappaleista paras. Se on jokseenkin lähellä trance -musiikkia,
ja sitä voi tanssia. Se antaa jopa lisää vaihtelua tälle mukavalle EP:lle.
Jeffin teoksia voi kuunnella osoitteessa www.mp3.com, tai voit katsastaa
hänen kotisivunsa;www.mountainmirrors.com.
[ takaisin alkuun ]
FüXA
The Modified Mechanics of This Machine
Antenna Records (antenna001CD)
Füxa on Detroitlaisen Randall Niemenin yhtye, jonka hän perusti erottuaan
Windy & Carlista 1995. 1999 hän siirtyi Englantiin työskentelemään
space rock -sankareidensa The Telescopesin ja ex-Spacemen 3 -jäsenten kanssa.
Hän on ollut kiertueella mukana Sonic Boomin kanssa, ja kiertänyt
menestyksellisesti myös Füxan kanssa.
En oli yhtyeen muita levyjä kuullut, mutta tämä on ainakin melkoista
electro-dronea. Levyn aloittaa Suiciden "Girl", Sonic Boomin avustaessa
laulussa ja elektroniikassa. Ei mitenkään yllättäen, tämä kuulostaa hyvin
paljon Spacemen 3:lta minimalistisena ja hypnoottisena vetona. Oikein hyvä!
Suurin osa levyn 14:sta kappaleesta on outoja, kokeellisia äänikollaaseja,
joista osa hyvin psykedeelisiä. Tärkeässä osassa ovat kummat elektroniset
soundit ja samplet. Hyvin ambienttia, leijuvaa kamaa, siis. Muutamassa
kappaleessa on hieman enemmän rytmiä, kuten eteerisessä kappaleessa
"Bowie Beat" ja hienossa kappaleessa "Kids Bits", ja parissa jopa ihan
kunnon rumpukomppi ja kitaroita ("Willow Run", "Sky High").
Kannattaa tutustua, jos pidät kokeellisesta ja kosmisesta elektronisesta musiikista.
Kokeilepa vain sitä kuulokkeilla!
[ takaisin alkuun ]
LOS PLANETOS DEL AGUA
Too Many Bricks And Not Enough Sea
Antenna Records (antenna002CD)
Tämä on englantilaisen Los Planetos Del Aguan ensimmäinen CD.
Tätä ennen he ovat julkaisseet yhden seiskatuumaisen, jota esim.
John Peel soitteli innolla radiossa. Tämän levyn ehdoton kohokohta
on räjähtävä aloitusraita "Here's to Selfish Killers and Patriotic Whores",
joka on huipentuu kolmen minuutin jälkee huimaan space rock -tykitykseen
raskailla kitaroilla ja avaruusäänillä. Mukana myös torvia. Loistavaa!
Loppu levy onkin sitten rauhallisempaa materiaalia, tosin "Column A Column B"
rokkaa taas aika mukavasti, ja "Mercury 13" on myös keskellä hieman nopeampi.
Bändi soittaa aika pelkistettyä post rockia, yleissoundi on melko ilmava.
Liikaa tavaraa ei ole levylle ympätty, vaikka hienovaraisia, psykedeelisiä
mausteita ja torvia onkin lisukkeena. Kitara/basso/rummut ovat kuitenkin
ehdottomasti pääosassa, ja välillä laulukin on melko tärkeä elementti.
Välillä musiikki on hyvinkin hentoa ja haurasta. Levy kuulostaa siltä,
että se olisi tehty Jenkeissä, siellä tämän tyyppisiä, pastoraalisia
post rock/drone -bändejä tuntuu riittävän. Levyllä vierailee
The Telescopes -yhtyeen jäseniä. Ihan mielenkiintoinen yhtye,
jota aion seurata jatkossa. Yhtyeen kotisivuilta
(http://listen.to/lpda)
löytyy mm. kiva UFO animaatio...
[ takaisin alkuun ]
THE TELESCOPES
Third Wave
Double Agent Records (DA017CD)
The Telescopes oli Loopin ja Spacemen 3:n aikalainen ja hengenheimolainen
80-luvun lopussa ja 90-luvun alussa. He julkaisivat muutaman levyn ja
sinkun mm. Creation Recordsilla, kunnes lopettivat. Kahdeksan vuoden
hiljaiselon jälkeen he julkaisivat uuden levyn nimeltään Third Wave.
Aikaisemmin yhtyeelle ominaista oli kitaroiden käyttö, mutta tällä
uudella levyllä niitä ei kuulla, vaan he ovat menneet täysin
elektroniseen suuntaan. Lisäksi käytetään paljon torvia ja pianoa.
Tämä legendaarinen psyke -yhtye saa edelleen aikaan hyvin tripahtavaa
materiaalia. Levy on kokonaisuutena hyvin rento ja elektroninen.
Hidastempoinen electronica tuo väkisinkin mieleen Massive Attackin.
Trip hop -rumpukompin omaava "A Cabin In The Sky", jossa on kaunista
laulua, urkua, pianoa ja viulua, kuulostaa hyvin paljon Mezzanine -levyltä.
Levyllä on hienoja nais- ja mies lauluja, hypnoottisia ja kauniita tunnelmia.
"A Good Place to Hide" on savuista yökerho jatsia, "Moog Destroyer" groovy,
hieman nopeampi ja suorastaan tanssittava instrumentaali tuhdein bassosoundein.
Levyn parasta antia saattaa olla Spacemen 3:a muistuttava "When Nemo Sank The Nautilus",
jonka hypnoottinen loppu on todella hieno. Upea levy, ja tämän perusteella on pakko
yhtyeen varhaiseenkin materiaaliin tutustua, koska on myönnettävä, että se on
jäänyt väliin. Third Wave on myös saatavilla vinyylinä, mistä pisteet.
[ takaisin alkuun ]
PAINE
Dioxidetunnel with a Red-light and Endless Feeling CD-EP
Kaari (Nm-3)
Mitä saadaan, kun yhdistetään kolme entistä/nykyistä Circlen jäsentä ja
Kuusumun Profeetan/Moon Fog Prophetin rumpali? No, Paine tietysti!
Yhtyeen jäsenet ovat Juha Ahtiainen (rummut, koskettimet), Jyrki Laiho (kitara, koskettimet),
Janne Peltomäki (rummut, basso) ja Veli Nuorsaari (rummut, basso). Juha on mukana myös
bändissä nimeltään Ovalki, Jyrkihän on soittanut vuosia Circlessä ja Ektroverdessä ja
Veli soittaa myös Alien Heatissa, joka julkaisee ensimmäisen levynsä hetkellä millä hyvänsä.
Tällä EP:llä on neljä instrumentaalista kappaletta: "Dioxidetunnel", "With a red-light",
"And Endless" and "Feelings". Ensimmäinen niistä on hyvin raskas ja psykedeelinen,
monotoninen monsteri. Siitä tulee minulle vääristynyt, "kaikki-ei-ole-kohdallaan" -fiilis,
hieman pelottava kappale. Seuraava kappale kuulostaa eniten varhaiselta Circleltä.
Raskasta kamaa, jälleen; teutoninen ja armoton pala. "With a Red-light" -biisissä on hyviä,
sekopäisiä puhesampleja ja syntsa, joka kuulostaa pommihälytykseltä! Viimeinen kappale
on yhtä riffiä huutavin kitaroin. Kaikki kappaleet ovat hypnoottisia, raskaita ja
melko lyhyitä, pituudeltaan 3:04 - 4:44. Soundi on hieman lo-fi, mutta sitä he
luullakseni ovat halunneetkin. Yhtye itse mainitsee vertailukohteiksi Primal Screamin,
Rammsteinin ja Faustin, ja on tietysti melko oikeassa, mutta minusta he kuulostavat
eniten vanhalta Circleltä. Kotitekoiset, ultra-äänikuvalla varustetut kannet
sopivat hyvin tunnelmaan. Tämä pieni EP toimii hyvin, mutta jos he aikovat
nauhoittaa kokopitkän, toivon heidän ottavan mukaan myös hieman pehmeämpiä
kappaleita... Tämä on TOSI HEVIÄ, tarkoitan... En kestäisi tällaista vaikkapa
60 minuuttia putkeen. Siitä huolimatta nautin tosissaan tästä EP:stä ja
odottelen innolla uutta materiaalia tältä porilaiselta yhtyeeltä. Voit
lähettää heille sähköpostia seuraavaan osoitteeseen: PA1N3@hotmail.com.
[ takaisin alkuun ]
KEITH CHRISTMAS
Acoustica
Woronzow Records (WOO 54)
Keith Christmas on uniikki laulaja/lauluntekijä, joka
julkaisi läjän levyjä 60-luvun lopussa ja 70-luvulla.
Näistä parilla soitti myös Woronzow Recordsin Adrian Shaw
bassossa. Nyt Keith on palannut uuden instrumentaali-CD:n kanssa,
joka on soitettu pelkästään akustisilla kitaroilla. Tämä voi
kuulostaa joistakin hieman hälyttävältä, mutta tämä on
korkealuokkaista tavaraa. Hän on hyvin lahjakas akustisen
kitaran soittaja, ja hänen sävellyksensä ovat herkkiä ja
mielenkiintoisia. Keith on itse säveltänyt, tuottanut ja
miksannut kaikki kappaleet. CD kuulostaa hyvin ilmavalta
ja kirkkaalta, laadukasta tuotantoa. Meille onneksi, levyltä
löytyy välillä myös hieman mukavia, psykedeelisiä efektejä
kitaroissa, jotka tuovat levylle lisää vaihtelua. En oikein
tiedä, miten kuvailla musiikkia, mutta luulisin, että se on
melko progressiivista, juurten ollessa kuitenkin bluesissa
(varsinkin "Coolbox"). Musiikissa on myös valaistunutta
New Age -väreilyä. Tämä on oikein hyvää musiikkia rentoutumiseen,
ehkä rankan työpäivän jälkeen tai juuri heräämisen jälkeen
laiskana sunnuntaiaamuna. Vaikkakaan tämä ei ole sellaista
musiikkia, jota kuuntelisin paljon, olen oppinut pitämään
tästä levystä paljon. Tässä muutamia kappaleiden nimiä
jonkinlaisen kuvan muodostamiseksi: "Easy", "Awakening",
"Sliding", "Ascension", "Floating". Ja nämä nimet ovat
hyvin kuvailevia. Jälleen, www.woronzow.co.uk , jos
haluatte lisää tietoa tai sampleja.
[ takaisin alkuun ]
KLINICZNY
Solis E.P.
Plugmusik (plug09, CD-R)
Tämä on uusi itsejulkaistu CD-R helsinkiläiseltä V. Partilta.
Hänen aikaisemmat, vastaavat julkaisunsa jotka olen kuullut
ovat olleet tummempaa ja industriaalimpaa, mutta tämä kuulostaa
enemmän Tangerine Dreamiltä ja jopa Ashra Templeltä, vaikka
tällä on myös moderni, teknologinen särmänsä. Partti soittaa
kitaraa, syntsiä, efektejä ja TV:tä, ja tällä kertaa hän on
lyönyt hynttyyt yhteen M. Närekankaan kanssa, joka soittaa
bassoa, syntsiä, harmonikkaa ja nauhoja. Tällä EP:llä on
neljä kappaletta. "Of Both Of Us" on melko lyhyt, rento
kappale mukavin, Ashra -tyylisin dilsakitaroin ja tuulisin
syntsaäänin varustettuna. "Reconstruction" on
määrätietoisempi ja ehkäpä paras kappale. Siinä on
enemmän rytmiä ja rakennetta kuin muissa kappaleissa,
vaikkakin tässäkin ohjelmoidut rummut ovat melko
minimaaliset. Kappaleessa on kivoja melodioita, ja
kuuntelijan mielenkiinto säilytetään koko lähes
kahdeksanminuuttisen ajelun ajan. Hieman pelottavana
ja psykedeelisenä tämä tulee viemään sinut transsiin.
"Night Fades Us In" on lyhyt välisoitto sisältäen
mielipuolisia nauhamanipulaatioita ja syntsaa, tosi
far-out. "Solis" on lähes 17-minuuttinen matka
tuntemattomaan. Tämä on todella kosmista tavaraa,
ja pistää sinut lentämään korkealla. Kappale sisältää
kaikenlaisia outoja soundeja. Mahtavaa! Varo piilotettua
extra-kappaletta... Jos olet kiinnostunut mieltämuuttavasta
elektronisesta musiikista kitaroilla, voit ottaa
yhteyttä bändiin: partti@tropicalstorm.com.
[ takaisin alkuun ]
ANTON BARBEAU
King of Missouri
Woronzow Records (WOO 53)
Taas yksi mahtava julkaisu Woronzow Recordsilta! Anton Barbeau on
amerikkalainen sähköistetty singer/songwriter, joka on julkaissut
muutaman levyn Yhdysvalloissa. King of Missouri nauhoitettiin
Englannissa, kun hän vieraili ystäviensä luona Lontoossa.
The Bevis Frond soittaa CD:llä hänen taustabändinään, enkä voi
todellakaan keksiä sopivampaa porukkaa tähän rooliin. Tästä johtuen
levy kuulostaa paljon Frondilta, varsinkin nopsat rokkipalat kuten
nimikappale ja "Sweet Creature, What's Your Name". Ilman Antonin
ominaista ja persoonallista lauluääntä voisi joitain kappaleista
helposti erehtyä luulemaan uudeksi Frond -materiaaliksi. Mutta
tämä aiheutuu luullakseni herrojen Adrian Shaw, basso, Nick Saloman,
paljon kitaroita, koskettimet ja Andy Ward, rummut,
omalaatuisesta soitosta. Anton hoitaa kaikki laulut, ja
soittaa jonkun verran kitaraa. levyllä on Dylanmaisia kappaleita
kuten "The Clothes I Want to Wear", "I Remember Everything",
"It's Okay, Maybe" kantrirokki -fiiliksineen. Minä pidän
kuitenkin enemmän nopeista, raskaammista kappaleista, ja
myös kauniista, poppimaisesta kappaleesta "Octagon", joka
pistää kylmät väreet menemään pitkin selkärankaa. Melko hidas,
bluesy "Cheque's in The Mail" hauskoilla sanoituksilla ja
mukavilla uruilla on myös mahtava. "Sylvia Something" on yksi
kohokohdista, sisältäen akustisia kohtia, Green Pajamasia
muistuttavan kertosäkeen ja villin, progressiivisen väliosan,
jossa on psykedeelisiä efektejä. Hidas ja surullinen "Retabulation",
jossa on hienoja kitarasooloja ja pianoa, on mukava lopetus CD:lle.
King of Missourin perusteella voin sanoa, että Anton Barbeau on hyvin
lahjakas kaveri, ja ansaitsee todella tulla kuulluksi. Tämä on
luonnollisesti pakkohankinta kaikille Frond -faneille, sillä aikaa
kun odotellaan heidän seuraavaa CD:tään. Surullinen juttu levyssä
on, että se näyttää jäävän viimeiseksi levyksi, jonka Andy Ward (ex-Camel)
teki Nickin ja Aden kanssa, koska hän on muuttanut pois Lontoosta, ja on
jo korvattu uudella rumpalilla. Tämä trio on tuottanut todella maagisia
hetkiä musiikin historiassa.
[ takaisin alkuun ]
PREESENS
Insomnia EP
(Korsoug-007)
Vantaalainen Preesens on julkaissut ensimmäisen virallisen
EP:nsä CD:nä ja 7":sena, ja se on valtava parannus heidän
aikaisempiin CD-R -julkaisuihinsa nähden. Tämä neljän
kappaleen Insomniac sisältää kappaleet "Blood on Her Bed",
"Please Don't Move Away from Here", "Insomnia" ja "Belleville".
Ensimmäinen on yllättävän groovy, ja siinä on iskevä bassokuvio
ja torvia. Jopa hieman funkahtava, ja oikein kiva kappale.
Toinen kipale on rento, hieman Bowiemainen sisältäen akustista
kitaraa ja hassuja urkuja. Jousisoittimin varustettu nimikkokappale
on kenties paras, alkaen GSYBE!-post rock -tyyliin. Lopussa meno
kiihtyy, ja yltyy melkoisen progressiiviseksi. Jesh! "Belleville"
tuo mieleen GSYBE!:n ja samalla suomalaisen Magyar Possen,
vaikkakin kaikissa tämän EP:n kappaleissa onkin laulua. Tähän
täytyy lisätä, että yhtyeen laulaja on kehittynyt paljon, ja
pysyy nyt paljon paremmin vireessä. Tämä viimeinen biisi on
hyvin kaunis, ja varsinkin loppu on mahtava. Preesens on nuori,
lupaava yhtye psykedeelisellä kuorrutuksella. Tämän EP:n saa
omakseen vaivaisella 6 eurolla sis. postit. Katso lisätietoja yhtyeen
sivuilta www.keepyourselfwarm.com,
mistä saatavilla myös audio- ja video-samplejä.
[ takaisin alkuun ]
TULVA COMPILATION 2
Tässä me uimme, tätä me juomme
Tulva (TLV-4)
Olen vasta äskettäin tutustunut Porilaiseen pienlehteen
nimeltään Tulva. Jo maantieteellisen sijaintinsakin takia
lehti oli minua kiinnostava: oli selvää, että oman kaupungin
sceneen on perehdytty. Tulva on lehti- ja klubitoiminnan
ohella myös julkaissut muutaman levyn, joista tässä on
neljäs, heidän toinen kokoelmalevynsä. Tulva tuntuu
keskittyvän marginaaliseen, vaihtoehtoiseen, taiteelliseen
musiikkiin, post-rockiin ja tämän kaltaiseen touhuun.
Ja mikäs siinä, kyllä minulle maistuu. Tällä levyllä neljä
suomalaista ja yksi ruotsalainen yhtye esittävät kaikki kaksi,
käsittääkseni muualla julkaisematonta kappaletta. Yhtyeistä
vain Magyar Posse ja Verde olivat minulle ennestään tuttuja.
Verde aloittaa levyn elektropulputuksellaan; "Lähiöilmaa"
toimii hyvin tulvaporttien avauksena. Sitten vauhti kiihtyy
Porilaisen Magyar Possen hieman vanhemmalla kappaleella
"Sports", joka onkin nimensä mukaan melko urheilullinen,
jonkinlaisen psykedeelisen Urheiluruudun tunnari. Oikein
kiva vetäisy. Kroko soittaa melkoisen kokeellisen kappaleen
"Burn, Stadi, Burn". Helsinkiläisvastaisuuttako? Hieman
Frippmäistä kitarointia. Janne Laurilan "Mästaren och Margarita"
on sitten perinteisempää, kaunista maalailua soitettuna pianolla
ja jousilla. Nättiä. Seuraavaksi ulkomaan vahvistus Seamonster1
esittää mielenkiintoista post-rockiaan. Täytynee perehtyä yhtyeeseen.
Seuraavan kierroksen aloittaa Magyar Posse, ja hieno on tämä toinenkin,
melko progressiivinen kappale. Kroko jatkaa hieman jatsimmilla
fiiliksillä, sitten taas pianoa, viulua ja selloa Janne Laurilan
toimesta. Verde lennättää meidät kauas galaksien toiselle puolelle
kappaleella "Avaruusaluksia paleltaa". Mielestäni levyn parasta antia,
kokoelma kannattaa hankkia jo tämän vuoksi. Circle-fiilistä ovat
tuomassa Rättö (suomekielinen laulu!), Ahtiainen ja Laiho. Levyn
päättää Seamonster1:n "06:24/Molnskap", joka todistaa, että kyllä
lahden toisellakin puolella osataan fiilistellä. Jos kiinnostuksesi
heräsi, levyn saa tilattua hintaan 7 euroa + postikulut osoitteesta:
TULVA, c/o Jere Laiho, Niittäjänkatu 11 as 2, 28120 Pori.
http://go.to/tulva.
[ takaisin alkuun ]
BABY WOODROSE
Money for Soul
Bad Afro Records (AFROCD/LP018)
Tämä on On Trialin rumpalin, Gufin (Lorenzo Woodrose)
luotsaaman bändin toinen levy. Guf soittaa Baby Woodrosessa
kitaraa ja urkuja sekä laulaa. Ensimmäisellä, hienolla
"Blows Your Mind" -levyllä Guf hoiti itse kaikki instrumentit,
mutta nyt On Trialin kitaristi Anders (Riky Woodrose) soittaa
4-kielistä kitaraa ja Rocco Woodrose rumpuja. Tanskalainen
Bad Afro on ottanut yhtyeen hoiviinsa, ehkäpä garage/street
rock -buumin vaikutuksesta (vrt. Hellacopters, The Flaming Sideburns,
Sweatmaster jne.). Näihin muihin yhtyeisiin verrattuna Baby Woodrose
on minusta selkeästi parempi, koska he soittavat psykedeelisempää,
enemmän 60-luvun henkistä tavaraa. Yhtye maistuu kuitenkin varmaankin
myös tämän garage/street rock'n'roll -genren diggareille, joten
menestys saattanee ylittää On Trialin menestyksen, kuka tietää.
Välillä meno on melko rankkaa, esim. Monster Magnet tulee mieleen
(seksikäs "Volcano"), eikä vähiten Lorenzon lauluäänen takia.
Pääosin meno on hyväntuulista, melko pelkistettyä bailausta,
mutta mukana on muutama melankolisempikin kappale (kaunis
"Carrie", "You Own It" ja "Everything's Gonna Be Alright").
Levyn kahdellatoista lyhyehköllä kappaleella kierrätetään
nerokkaasti vanhoja perusriffejä, lopputuloksena tarttuvia,
hienoja kappaleita, joita tekee mieli jorata. Kun kyseinen
kolmikko onnistuu myös livenä saamaan mukavasti mekkalaa
aikaiseksi hikisillä ja intensiivisillä keikoillaan
(mm. Roskilde 2002), olisi tämä yhtye syytä saada myös
Suomeen keikalle. Lienee mahdollistakin, koska he ovat
soitelleet suomalaisten kollegoidensa Fleimareiden ja
Sweatmasterin kanssa ulkomaillakin, ja yhteistyötä on
luvassa myös tulevaisuudessa. Money for Soul julkaistaan
7. huhtikuuta, ja sitä luulisi saavan helposti myös Suomesta,
koska Bad Afron jakelua täällä hoitaa Spinefarm. "Never Coming Back"
on julkaistu jo viime vuonna vinyylisinkkuna, ja myös "Carrie"
CD-single ja "Disconnected" 7" tullaan julkaisemaan ennen levyä
maaliskuussa, taatusti sisältäen myös levyn ulkopuolista materiaalia.
Kerää koko sarja, et tule pettymään!
[ takaisin alkuun ]
GAS GIANT
Mana
Advance copy CD-R
Nämä groovyt tanskalaiset stonerit kalastelevat vielä
levy-yhtiötä julkaisemaan heidän toisen kokopitkän CD:nsä.
Tämä tarkoittaa, että tämä on ensimmäinen arvostelu
uudesta levystä...Mana! Pidin heidän ensimmäisestä CD:stään
"Pleasant Journey in Heavy Tunes", ja splitti-LP We:n
kanssa oli jopa parempi, mutta minä yksinkertaisesti
rakastan tätä! He ovat moninkertaistaneet kitaroiden
määrän ja keksineet paljon parempia kappaleita.
Minun (pieni) päävalitteluni koskien debyytti -CD:tä
oli vähäinen soolojen määrä. No, tällä kertaa Stefan
on todella työstänyt tätä, ja hänen soittonsa on
mielenräjäyttävää. Yleinen äänenlaatu on myös
parantunut huomattavasti. Tämä on todella raskasta
shittiä, rokkaa kuin hirvi. Tyyli ei ole juurikaan
muuttunut, joten kaikki vanhat fanit tulevat
rakastamaan tätä kamaa. Bändi yhdistelee vaikutteita
60- ja 70-luvun yhtyeiltä kuten Jimi Hendrix Experience,
Pink Floyd, ja Black Sabbath modernimpiin yhtyeisiin
kuten Kyuss ja Monster Magnet. Levyllä on nopeita,
rokkaavia biisejä ja muutama hitaampikin veto.
Mukana on myös kevyempiä kappaleita, joissa ei
ole niin paljon fuzz -säröä ("Dragon's Cave",
"Back on The Headless Track" sisältäen
Kingston Wall -maista rytmiä, nätti "Green Valley" ja
akustinen "Mana", joka kuulostaa hieman Five Fifteeniltä).
Kaikki stonerit tulevat tätä rakastamaan, mutta myös
enempi valtavirtarokkaritkin voivat arvostaa melodisempia
kappaleita ("Orange Fender", "Not a Man"). Mukana on myös
yli 12 minuuttia puhdasta psykedeliaa "Safe Heaven":in
muodossa toistokaiun valtamerineen ja muine efekteineen.
On vaikea kaivella mitään suosikkeja, mutta "There's One"
ja "New Day Rising" saattavat olla mehukkaimpia paloja.
Toivottavasti tämä 11-kappaleinen CD -versio löytää pian
julkaisijansa, koska nämä kappaleet todella ansaitsevat
tulla kuulluiksi (Jussi L., oletko siellä?;o). Gas Giant on
mukana myös uudella Copenhagen Space Rock Compilation CD:llä,
jonka on julkaissut www.burnthippie.dk. Nämä kaverit kannattaa
tarkistaa 19.4.2003 Psychotropic Zone:ssa! Lisää infoa bändistä
löydettävissä osoitteessa: www.gasgiant.dk.
[ takaisin alkuun ]
COLOUR HAZE
Los Sounds De Krauts
Nasoni Records (021) / Electrohasch (001)
Tämä saksalaisyhtye on julkaissut vuosien varrella muutaman levyn,
mutta tämä on ensimmäinen, jonka olen ikinä kuullut. Ihmiset luokittelevat
bändin yleensä stoner rockiksi, mutta minun korviini tämä kuulostaa
paremminkin klassiselta voimakolmikko -hard rockilta tuhdein
stoner -vaikuttein. Täyden skittasärön kanssa tämä kyllä kuulostaa
yhtyeiltä Kyuss, QOTSA ja jopa Monster Magnet, mutta he eivät silti
kopioi ketään. Muita mieleen tulevia yhtyeitä ovat Hendrix, Cream,
Black Sabbath ajoitellen, Blue Cheer, Mountain ja jopa Led Zeppelin.
Myös progressiivisia elementtejä on havaittavissa. Tämä on tupla-albumi,
joten tavaraa on paljon. On mukavaa, että Nasoni on julkaissut
vinyyliversion, sillä minä todella rakastan heidän julkaisujaan
(Vibravoid, Liquid Sound Company, Sula Bassana, Liquid Visions,
Weltraumstaunen...). He vain eivät koskaan vastaa sähköposteihini...
Bändin oma levy-yhtiö Electrohasch julkaisee CD-version maaliskuussa.
Tämä ei ole varsinaisesti mielimusiikkiani, koska tämä ei ole niin
psykedeelistä siinä mielessä kuin minä sanan ymmärrän (ei space-syntsoja,
outoja efektejä, paljoa toistokaikua), mutta täytyy sanoa, että olen
oppinut pitämään tästä useiden soittokertojen aikana. Levyllä on lyhyitä
rokkipaloja ja pitkiä jamibiisejä, joissa on reilusti kitarasooloja.
"2+7" on mielestäni lyhyistä kappaleista paras, potentiaalinen hittibiisi,
joka on soinut päässäni jo monta päivää... Saksaksi laulettu, 18-minuuttinen
"Weltraummantra" on hyvä esimerkki pidemmistä kappaleista. Todella hypnoottinen.
"Overriding" on toinen hyvä, pitkä kappale raskaalla Sabbath -fiiliksellä,
tämä kuulostaa doom metallilta. Tässä kappaleessa on myös urkua, joka antaa
sille lisää ulottuvuutta. Yhtyeen perussoundi on hyvin pelkistetty: vain
rummut, kitara, basso ja laulu, ei paljoa päällekkäisnauhoituksia eikä efektejä.
Tämä tarkoittaa sitä, että yhtyeen täytyy kuulostaa aivan samalta livenä.
Pidän Stefanin fuzz -kitarasoundista hyvin paljon; se todella pistää sinut
heiluttamaan päätäsi. Joten, jos pidät rehellisestä, aidosta raskaasta
rokkimenosta, tämä on yhtye johon sinun kannattaa tutustua.
Bändin kotisivut löytyvät osoitteesta: www.colourhaze.de.
[ takaisin alkuun ]
JET JAGUAR
Free Space
Aktivator (ACD 032562-02)
Jee! Hienoa pitkästä aikaa törmätä rankkaa Hawkwind -tyylistä space rockia
soittavaan bändiin! Ja kun tämä on vielä erittäin hyväkin... Lämmittää vanhaa
sydäntä ja aivosoluissa kihelmöi. Tämä lienee yhtyeen ensimmäinen levy,
en ole ainakaan ennen heistä mitään kuullut. USA:laisen Jet Jaguarin
muodostavat cybernautit Charles Van de Kree: laulut, kitarat,
syntetisaattorit jne., Rob Nezzer: bassot ja bassokoneet,
kitara ja Roland Thoms: rummut, saksofoni (tosin rummut
kyllä kuulostavat koneellisilta). Ilmeisesti kotikutoinen
"Free Space" sisältää 50 minuuttia kunnon avaruusmenoa,
pääosin runnovaa ja tiukkaa tavaraa 80-luvun
Hawkwindin hengessä. Mukana on myös pari hieman
hitaampitempoista kappaletta (erinomainen "Spirit
of The Agen" ja "Headsin" risteytys "I.C.U." ja
rauhallinen, "Golden Void" -tyyppinen "Shades of
Noir Descending") sekä rytmittömiä, avaruusääniä
ja puhetta sisältäviä kappaleita ("Squids in The
Matrix", pelottava "The Emissary"). Rokkaavammista
paloista voisi mainita vaikka "Brain Stun", "Free base"
ja "She's an Alien". "Blackbox Transmission" on hyvin
psykedeelinen, hurja revitys, jossa tuplabassarit
jytisevät. Kuulostaa aika paljon Chromelta. "Dogfight"
on melkein suora kopio Robert Calvertin "Ejection" -kappaleesta.
Lisäksi on pakko mainita hieno Hawkwind -laina "Orcone Accumulator",
jonka pojat vetävät läpi hieman vähemmän boogie -henkisenä.
Soitto kulkee hyvin, mutta sooloja ei ole kovin paljon.
Ominaista on raskas kitarariffittely sekä mukavasti surisevat
syntsaefektit. Laulut ovat myös hyvin vahvasti efektoituja,
esim. Vocoderia on käytetty paljon. Sanoitukset ovat sitä itseään,
eli melkoisen sci-fi -henkisiä. Myöskin Amerikasta kotoisin
oleva Farflung soittaa melko lailla saman tyyppistä materiaalia,
vaikkakin heidän repertuaarinsa on hieman monipuolisempi.
Jet Jaguar on erittäin tervetullut tulokas raskaan avaruusrokin
markkinoille! Jos kiinnostaa,
ota yhteys bändiin: outworlder5@hotmail.com.
[ takaisin alkuun ]
SINIAALTO
S/T
If Society (if-09)
Siniaalto on suomalainen yhtye, joka soittaa instrumentaalista elektronista musiikkia.
He muistuttavat paljon 70-luvun saksalaisia kosmisen elektronisen
musiikin esikuviaan (vanha Tangerine Dream, Klaus Schultze...),
joskin kappaleissa on hieman vähemmän tavaraa. Kokoonpanossaan heillä
on ainoastaan syntetisaattoreita (miksi muuten ei yhtään Moogia?!),
koskettimia, Rhodes ja theremiini. Kolmimiehisen yhtyeen kama on
oikein hyvää, jos satut pitämään tämän tyyppisestä, hitaasti
etenevästä, melko minimalistisesta syntsamusasta. Levy on jaettu
neljään osaan ("A1", "A2", "B3" ja "B4"), kokonaispituus näillä
teoksilla on lähes tunti. Kappaleita kuljettavat sekvenssikuviot,
mitään rytmejä ei ole. "A1" on hidas, aika monotoninen kappale,
joka vaihtuu suoraan "A2":ksi, joka on myös rauhallinen, yksinkertaisen
sekvenssikuvion omaava pala. "B3" on hieman nopeampi, ja kasvaa
vähäeleisen alkunsa jälkeen hitaasti. "B4" jatkuu suoraan perään.
Varsinkin korvakuulokkeilla kuunneltuna tämä, varsin psykedeelinen
musiikki loihtii jänniä fiiliksiä. Saa nähdä, miten kavereiden
analogipulputus toimii livenä klubillamme 15.3.03!
Tsekkaa: www.ifsociety.com,
ut3.org
[ takaisin alkuun ]
ACID MOTHER TEMPLE & THE MELTING PRAISO U.F.O
Live in Japan
Acid Mothers Temple (AMTCD-006)
Tässä on oiva live-levy Japanin noise-speed -friikeiltä. Levy on nauhoitettu Japanissa 2001 kahdella rumpalilla, ja
aikamoista melskettä bändi saa aikaan. Levyllä on kolme
kappaletta, joista kaksi kylläkin koostuu kahdesta eri teoksesta.
"Cosmic Introduction ~ Untitled Space" sisältää ensin neljän
minuutin rauhallisen syntsaintron, joka räjähtää samanpituiseksi,
instrumentaaliseksi space -jamiksi. Seuraavaksi tulee yli
kolmetoistaminuuttinen "In E", jonka studioversio löytyy AMT:n
"In C" levyltä. Aika samanlainen kuin studioversio, eli
melko hurjaa soittoa. Rauhallinen loppu. Sitten seuraa
mielestäni AMT:n paras kappale "La Novia" samannimiseltä
levyltä, joka vaihtuu lopuksi "Speed Guruksi". "La Novia"
alkaa loistavalla, harmonisella laululla, joka kuulostaa
kirkkolaulun ja muinaisen japanilaisen laulun sekoitukselta.
Nämä komeat lauluosuudet toistuvat muutamaan kertaan kappaleen
väleissä antaen mukavaa rauhaa. Kappale on muuten raskas,
synkkä ja melko hidas, oikea psykedelian taideteos.
Kappale sisältää hyvää kitarointia ja hirviöbassoa,
sekä runsaasti analogisyntsan pulputusta, niin kuin
AMT:n levyt yleensäkin. Tämä kahden kappaleen kokonaisuus
kestää yli 41 minuuttia. Bändiin jäsenet ovat erinomaisia
muusikoita, vaikka välillä kaikki menee skitsofrenian puolelle.
Levyn loppu on kunnon noise -orgiaksi. Vau! www.acidmothers.com.
[ takaisin alkuun ]
ETURIVI
Ylhäisten kastien kelvottomat jälkeläiset
Verdura (VERDU-7)
Eturivin muodostavat Jussi Lehtisalo (Circle), Kalevi Raunio
(Keuhkot) ja Mika Rintala (Verde). Yhdistelmä toimii yllättävän hyvin.
Jussi tuo levylle Circle -vaikutteita, Kalevi vekkuleita
lyriikoitaan ja Mika omatekoisten elektronisten vehkeidensä
piipitystä ja suhinaa. Lisäksi levyllä vierailee Antti Uronen,
soittaisiko rumpuja vaiko huilua, en tiedä. Vuonna 2002 yhtye
julkaisi yhden, jo loppuunmyydyn singlen.
CD:ltä löytyy aikamoisen kokeellista tavaraa. Ensimmäisessä
kappaleessa "Oikotie1" kaverit löytävät oikopolun johonkin
kummalliseen rinnakkaistodellisuuteen, joka on "Koiranäyttely"
groteskeine yksityiskohtineen ja monotonisine rytmeineen.
Kolmas biisi on "Ajankäyttö", joka on protesti kiireen
ihannoimista vastaan. Sisältää akustisia instrumentteja
mielenkiintoisella vireellä... Akustisen jatkavat myös
seuraavassa kappaleessa. "Uudistus" tuo esille rankan,
Circlemäisen kitarariffin ja rumpukompin. Herkullinen kappale,
jossa on jopa kitarasooloa! Sitten palataan taas kokeellisemman
materiaalin pariin pörinän ja lotinan seuraan, mausteena huilua.
"Taiteellinen voitto" -kappaleessa muovi alkaa elämään.
Mukava äänimaailma, muistuttaa hieman varhaista Tangerine Dreamiä.
"Risteys" tuntuu sisältävän vain akustisia instrumentteja.
Olisiko siinä viuluakin mukana? Mielenkiintoinen tarina.
"Lian jäljillä" ollaan yhdeksännessä kappaleessa,
joka on aikamoista surinaa. Sitten heviriffi palaa
"Kevätjuhlassa". Paras kappale levyltä, maistuu varmasti
kaikille Circle-faneille! Tarina kertoo koulutraumoista,
ja valottanee myös yhtyeen nimen alkuperää. Levyn lopettaa
minimalistinen "Tuomari".
Kaiken kaikkiaan oikein mielenkiintoinen yhtye, johon kannattaa
tutustua, jos pitää omituisesta ja kokeellisesta musiikista.
Plussaa levylle tulee sen monipuolisuudesta, pelkkää elektronista
kolinaa en olisi ehkä koko levyä jaksanut kuunnella.
Lisäksi Kalevi Raunion tekstit ovat yksinkertaisesti
todella hauskoja! Toivottavasti kokoonpano saadaan pian
houkuteltua myös keikoille. www.verdurarecords.com.
[ takaisin alkuun ]
ACID MOTHER TEMPLE & THE MELTING PRAISO U.F.O
In C
(Squealer Music SQLR 037)
Japanin AMT soittaa tässä versionsa minimalismi-guru Terry Rileyn teoksesta "In C".
Kaverit seuraavat hyvin joitain alkuperäisversion ideoita. Esimerkiksi kappale tuntuu pinnallisesti
kuunneltuna hitaan alkunsa jälkeen samalta koko yli kahdenkymmenen
minuutin pituutensa, mutta tarkemmin kuunneltuna sieltä erottuu
monenlaista vaihtelua. Tämäkin versio sisältää vibrafonia.
Japanilaisten versiossa on myös kraut- ja space-rock -fiiliksiä, ja
tämä on todella psykedeelistä. Tämä voisi olla hyvä äänellinen
kuvaus DMT -kokemuksesta, ehkä hieman nopeutettuna. Oleellista
ei ole, mihin ollaan menossa, vaan itse liike. Erittäin hyvä versio.
Iisimpää, kuin AMT yleensä.
Seuraavaksi levyltä löytyy AMT:n oma vetäisy "In E", joka
kuulostaakin jo enemmän yhtyeen muulta tuotannolta, tosin
pysyen keskimääräistä paremmin kasassa. Monotoninen meno
on melko hurjaa ja pään räjäyttävää. Kitarat pääsevät
mukavasti esille. Oikein hyvä kappale tämäkin, 16 ja
puoli -minuuttinen pläikäys on. Bonuksena CD:llä on vielä,
yllätys-yllätys, "In D", joka onkin sitten HYVIN rauhallinen,
ja jossa tapahtuu todella vähän. Lähinnä siis d-sointua tulee
lähes 20 minuuttia. Kuulokkeilla ja meditoidessa toimii
varmasti parhaiten.
Levyä voi suositella minimalisteille, spaceheadeille ja kaikille,
jotka haluavat tutustua Acid Mothers Templen porukkaan
kohtalaisen varovaisesti.
[ takaisin alkuun ]
OLE LUKKOYE
Horse-Tiger
Klangbad (LC 02160)
Shamanistinen transsitila, etninen psykedelia, elektroninen
tanssibiitti... Kaikkea tätä ja paljon muuta tarjoaa Pietarilainen,
H. C. Andersenin sadusta nimensä lainannut Ole Lukkoye uusimmalla
CD:llään. Todella vaikuttavaa tavaraa, sisältäen paljon perinteisiä
soittimia, koskettimia, sampleja, efektejä ja hypnoottisia,
erittäin toimivia mies- ja naislauluja venäjäksi. Yhtye on julkaissut
jo useamman levyn, mutta minä olen kuullut tämän lisäksi vain
edellisen CD:n "Chrystal Crowbar", johon ihastuin jo kovasti.
Tämä uusi on vielä parempi, joten kannattaa ehdottomasti hankkia.
Yhtye, joka on tunnettu vaikuttavista live-esiintymisistään, on
vieraillut myös Suomessa vuonna 1996, mutta silloin en
valistettavasti vielä heidän tajuntaa laajentavalle musiikilleen
ollut altistunut.
"Horse-Tiger" sisältää kuusi pitkää kappaletta, joista kaksi on
alun perin perinteisiä venäläisiä kansansävelmiä. Ehkäpä levyn
parasta antia on lyhyin (7:33) "Sleepy Herbs". Myös hieman dub-
vaikutteita omaa kappale nimeltään "The Free Ones". Loistava levy,
jos haluat päästä "somewhere out there"... Lisätietoa saatavilla
Faustin levy-yhtiön kotisivuilta www.klangbad.de.
[ takaisin alkuun ]
KANGAROO MOON
Between Two Worlds
Klangbad (LC2160)
Tämä on ensimmäinen kuulemani Kankaroo
Moonin levy, joten edellisiin en osaa tätä verrata, mutta nämä aussit
tuntuvat todella osaavan hommansa! Neljän jäsenen lisäksi levyllä
vierailee myös heidän maanmiehensä Daevid Allen, joten ei liene
ihme, että Gong -vibat ovat välillä melko selkeästi esillä...
Ja mikäs siinä. Musiikki on pääosin hyvin tanssittavaa.
Gongin lisäksi mieleen tulee välillä Ozric Tentacles ja
Psykomuzak ("Astral"), lisäksi vaikutteita on jatsista,
progesta, world -musiikista, funkista ("Love Is"),
kelttiläisestä, afrikkalaisesta, itämaisesta ja australialaisesta
kansanmusiikista. Aikamoinen sillisalaatti siis, mutta hienosti
toteutettu. Perinteisten rock-soittimien lisäksi on käytetty
didgeridoota, lyömäsoittimia ja erilaisia pillejä, jotka antavat
levylle mukavaa raikkautta. Yhtyeellä on tapana kiertää Englantia
ja Eurooppaa pitkin kesää esiintyen erilaisilla festivaaleilla
(esim. Glastonbury), ja kun täällä alkaa paleltaa, he pakenevat
Australiaan. Kuulostaa mukavalta elämäntyyliltä! Ilmavaa ja
avaruudellista musiikkia, nautin tästä kovasti.
[ takaisin alkuun ]
ON TRIAL
Blinded by The Sun
Molten Records (MELT CD 002)
On Trial on Tanskan, ja miksei koko Skandinaviankin parhaita psyke-bändejä.
Heidän soundissaan yhdistyy kivasti 60-luvun psykedeelinen rock ja garage
sekä stoner rock. He ovat soittaneet lainoja ainakin
Beatlesilta, Rolling Stonesilta, Count Fivelta, Allisonilta, Roky Ericssonilta,
13th Floor Elevatorsilta, Lovelta ja Third Bardolta. Lisäksi kaverit ovat
tunnustaneet diggailevansa Monster Magnetia, jonka kyllä raskaammista
kappaleista huomaa. Myös MC5 -vaikutteita on selvästi. He ovat kuitenkin
luoneet oman tyylinsä, ja he ovat erinomaisia säveltäjiä ja soittajia.
"Blinded by The Sun" on heidän neljäs kokopitkänsä tällä tyylillä. Heidän ensimmäinen
levynsä oli ilmeisesti sen verran erilaista tavaraa, ettei sitä mainita edes heidän
kotisivuillaan (www.ontrial.dk).
Levyllä on melko erilaisia kappaleita. On nättejä, melankolisia ja tunnelmallisia
balladeja, reippaan oloisia, nopeita bailubiisejä sekä raskaita ja hitaita stoner-
pläikäyksiä. Melodiataju on näillä kavereilla hyvin hallussa, varsinkin upeissa,
usein harmonisissa lauluissa. Happokitarointia ei levyltä todellakaan puutu, siksi
rakastankin yhtyeen skittasoundeja! Mahtavia kitarasooloja. Yleisäänimaailma on
melkoisen vanhakantainen, joten mitään moderneja kikkoja ei ole käytetty. Perussetin
lisäksi yhtyeen rumpali Guf soittaa myös esim. urkuja, ja vierailijat mm. tambouraa,
bouzoukia, trumpettia, ebowta ja bongia (!). Hyvin orgaanisen, mutta täyteläisen
kuuloinen lopputulos, kun soppaan on vielä lisätty mukavasti avaruusääniä. Tosin
levystä oli olemassa psykedeelisempikin miksaus, mutta levy-yhtiö, jolla on vahvoja
Delerium -kytköksiä, ajatteli sen olevan liian hurja suurelle yleisölle... Sääli
sinänsä, mutta kyllä tämä lopullinen miksauskin hyvin ylittää far out -kynnyksen.
[ takaisin alkuun ]
ACID MOTHER TEMPLE & THE MELTING PRAISO U.F.O
St. Captain Freak Out And The Magic Bamboo Request
Ektro-records (ektro-015)
Japanin omat sekopäät ovat saavuttaneet kulttimainetta ympäri maailmaa.
Suomessakin Circlen kanssa kiertueella käväissyt yhtye jatkaa oudon,
psykedeelisen metelin tekoa myös tällä viimeisimmällä tekeleellään.
Yhtyeeltä tulee levyjä melkoista vauhtia, ja näyttää siltä, että niitä myös ostetaan.
Voisin kuvitella, että tällaista musiikkia kuunnellaan jossain linnunradan
toisella puolella sijaitsevassa LSD-baarissa, kun tilanne todella riistäytyy käsistä.
Hyvin kummallista, hurjaa ja mielipuolista tavaraa. Onneksi hurjimman noisen
vastapainoksi on rauhallisempia pulputtelukohtia, täynnä jännää ihmisääntelyä ja
analogisyntsan piipitystä, sekä muutama rauhallinen, hieman normaalimpi kappale.
Koko levy on yhtä efektien juhlaa. Äänet menevät joka paikkaan ja koko ajan.
Varsinkin luureilla kuunnellessa on levy melkoinen kokemus. Aika monta kertaa
minun piti tämä kuulla, ennen kuin aloin saada mitään tolkkua.
Näiden vekkuleiden japsien vinksahtanut huumorintaju ilmenee CD:llä joka paikassa,
alkaen jo tietenkin nimestä ja Beatles-tyylisistä kansista. Kappaleiden nimetkin
ovat melkoisen hullunkurisia, esim. "Planet Pussy Virgo", "Hi Twiggy Cheesecake",
"Maggot Head Cheese" ja "Sir Satanic Magic Bamboo Jerks Off". Vaikea keksiä,
mitä esikuvia yhtyeellä mahtanee olla, mutta ehkäpä Zappaa ja King Crimsoniakin on
joskus kuunneltu, sekä space rockia ja Gongia, ja taatusti joitain noise-yhtyeitä.
Suoraan tämä ei mitään ennen kuulemaani muistuta. Heikkohermoisille tätä
ei voi suositella, mutta jos pidät erittäin vahvasta, psykedeelisestä sekoilusta
ja uskot pääsi kestävän tämän, mene ja osta!
Lisätietoa yhtyeestä osoitteessa www.acidmothers.com.
[ takaisin alkuun ]
CIRCLE
Alotus
Klangbad (LC 02160)
Tämä Circlen levy on nauhoitettu Saksassa Faustin Joachim Irmlerin studiolla,
ja kyseinen legenda toimi myös tuottajana ja sovittajana. Levy purkitettiin
jo ennen "Sunrise" -albumia ja Westerlundin Jannen tuloa kitaraan. Kyseessä on
tuttua ja turvallista kraut-hypnoa Circlelle ominaiseen tyyliin. Levyllä on
neljä pitkää, yli kymmenenminuuttista vetoa, ja lisäksi yksi, lyhyempi,
pehmeämpi kitaranäppäily "Northern Sky", joka tuo mielenkiintoisen lisän
yhtyeen repertuaariin. "Alotus" ja "Potto" löytyvät myös "Raunio" -liveltä,
mutta jostain syystä nimet ovat nyt mielestäni päinvastoin. En tiedä, onko
kyseessä moka, vai haluavatko pojat vain sekoittaa pakkaa, mutta nämä versiot
ovat joka tapauksessa hyvin erilaisia live-versioihin verrattuna.
Levyn aloittaa monotoninen "Työläisten laulu" hitaalla ja unenomaisella rytmillään.
Vasta lopussa yhdeksän ja puolen minuutin kohdalla alkaa vaimea laulu. "Alotus"
on seuraavana, ja siinä valtaisat toistokaiut kutovat yliaistillisen verkon
upealla tavalla. Loppupuolella peliin liittyy demoninen, kurkkulaululta
kuulostava ääntely. Meno muuttuu myös hurjemmaksi, hyvä herätys!
"Northern Sky" -välipalan jälkeen tulee hidas "Lopetus", jossa on vaimeaa,
valittavaa laulua lähes itkuvirsimäiseen tyyliin. Kappaleessa poukkoilee myös
todella skitsofreeninen kitarasoolo. Levyn lopettava "Potto" on
ehkäpä paras raita. Laulu on tässä tärkeässä asemassa. Aluksi vokaaleissa
leikitään ovelasti toistokaiuilla. Kuuden ja puolen minuutin kohdalla mukaan
tulevat ankarat tappokitarat. Tämä on rankin kohta levyllä, toimii todella!
Tässä vaiheessa laulu muutuu kiljunnaksi, enkä enäää ole varma mistä kielestä on kyse.
Armoton tykitys jatkuu loppuun asti.
"Alotus" on erittäin hyvä levy, mutta jää minusta kuitenkin hieman loistavan ja
ilmeikkäämmän "Sunrisen" varjoon. Kyllä tämäkin varmasti kaikille yhtyeen
faneille maistuu, ainakin minulle! Vaikea sanoa, olisiko levy ollut niin
kovin paljon erilainen, jos se olisi toteutettu kotimaisin voimin, mutta ei
Irmlerin tuotannossa ainakaan mitään vikaa ole. Oli miten oli, Circle on Suomen
tämän hetkisistä yhtyeistä paras, ilman muuta.
[ takaisin alkuun ]
KUUSUMUN PROFEETTA
Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari
Ektro-records (ektro-020)
"Jatkuvasti maailmaa pelastamaan kyllästynyt supersankari" on Porilaisen Kuusumun Profeetan
toinen suomenkielinen levy. Ennen englanniksi friikki-progeaan paukannut yhtye on
kielen lisäksi vaihtanut musiikkityyliään: nykyään he soittavat rauhallista,
akustisvoittoista folk-rockia. Tyylin- ja kielenvaihdos on varmasti ollut paikallaan,
koska yhtye on saavuttanut suhteellisen suurta suosiota Suomen maassa.
Tämä viimeisin levy on vieläkin rauhallisempaa tavaraa kuin 2001 ilmestynyt edeltäjänsä
"Kukin kaappiaan selässään kantaa". Kuusumun keikoilla 2002 koetusta rankemmasta
vaihteesta ei ole jälkeäkään, mikä minusta on hieman sääli. Ilmeisesti kaverit
haluavat kuulostaa levyllä erilaiselta kuin keikoilla, ja se heille suotakoon.
"...supersankarin" kappaleet ovat toinen toistaan kauniimpia, koskettavia ja
hienoja taideteoksia. Parhaimmistoa ovat "Ei aurinko milloinkaan laske", "Puhuu
vapahtaja rappuselta kiviseltä", joka sisältää piristävän kitarasoolon, "Musta
kaivo musta peili" sekä "Häivähdys". Minulle CD:ltä korostuvat Circlestäkin tutun
Mika Rätön profeetalliset, filosofiset, syvät ja paikoitellen hauskatkin sanoitukset.
Kaverin on oltava jonkin sortin hullu nero.
Musiikki on hyvin melankolista, joten ei ihmekään jos se on voittanut tiensä
suomalaisyleisön sydämiin. Akustisten kitaroiden, tyylikkään bassottelun,
vähäisten koskettimien ja pienimuotoisen rumputyöskentelyn sekä saksofonin
lisäksi levyllä on mukana esim. viulua, selloa ja trumpettia. Rättöa tukemassa on
myös kolme taustalaulajatyttöä. Suomalaisia esikuvia saattavat olla ainakin
Pekka Streng ja varhainen Hector. Tätä on aika paljon soitettu ainakin Radio
Helsingissä, joka on hieno asia. Luulisin, että yhtyeellä olisi mahdollisuus
breikata suuren yleisön tietoisuuteen.
[ takaisin alkuun ]
JENS
Standing in The Trees I Get Lifted by The Leaves
Goddamn I'm A Countryman Records (COUNTRYMAN 002)
The Spacious Mindin kosketinsoittaja Jens Unosson on saanut julkaistua ensimmäisen, jo vuonna 2000 nauhoitetun
soololevynsä. Nyt kaverin fiksaatio Grateful Deadiin näkyy selvemmin
kuin koskaan ennen. Kaikki musiikki ja hyvin henkilökohtaiset sanoitukset ovat
Jensin käsialaa. Soittopuolella on avustamassa
ollut Holy River Family Bandissäkin Jenssin aisaparina toimiva Arne mm. kitaroissa
ja sitarissa, TSM:n kitaristi Niklas sekä muutama muu. Jens hoitelee itse
laulupuolenkin omintakaisella, kuiskaavan laahavalla tyylillään. Sopii ihan
hyvin musiikkiin, mutta kun sama toistuu jokaisessa kappaleessa... Onneksi
taustoissa on myös kaunista naisääntä.
Musiikillisesti tämä on lähestulkoon tyylipuhdasta West Coast -meininkiä.
Ihan kivoja, rauhallisia kappaleita, ja oikein hyvin soitettuna. Levy toimii
hyvin vaikkapa aamumusiikkina auringon paistaessa, mielellään luonnon keskellä.
Ei mitenkään hirveän psykedeelistä, mutta pientä värinää saa kuitenkin aikaiseksi
taka-aivoissa, lähinnä hyvän tuotantonsa ansiosta. Levy kuulostaa paljon
viimeisimmän Holy River Family Bandin muutamalta kappaleelta. Yllättävän
vähän koskettimia ollakseen kosketinsoittajan soololevy, mutta oikein
tyylikäs kokonaisuus.
On todella hienoa, että Ruotsista tulee näin laadukasta hippimusaa.
Lisäpisteitä tyylikkäästä digi-packistä, jonka sisäkansissa Jens toikkaroi
ilman housuja kumppareissa, päällään kulahtanut mokkatakki, jonka taskusta
pursuaa pinkki huivi. Lisäksi päässä on cowboy-lätsä ja kädessä yli
metrinen halko! Ehkä ensi kesän muotivillitys? Ota yhteys maalaispoikaan:
countrymanrecords@hotmail.com.
[ takaisin alkuun ]
THE SPACIOUS MIND
Live Volume One: Do Your Thing But Don't Touch Ours, Skognäs 26/10/99
Goddamn I'm A Countryman Records (COUNTRYMAN 003)
Mahtavaa! Vihdoinkin livelevy yhdeltä suosikkiyhtyeistäni. Levy on nauhoitettu
hippikommuunissa keskellä Pohjois-Ruotsin metsiä. Pojat ovat siis olleet
omimmillaan...ja inspiraatiota tuntuu riittävän. Levyllä on 5 pitkää kappaletta
joista yksi nimeltään "Jam". Jamia ovat kyllä enemmän tai vähemmän muutkin kappaleet,
vaikka niissä jonkinlaista runkoa onkin. "Upon Which Areas May The Circles Be Drawn?"
ja "Euphoria Euphoria" löytyvät studioversioina rajoitettuna painoksena (600 kpl)
julkaistulta "Garden of A Well Fed Head" -vinyyliltä. Tämä harvinaisuus
julkaistiin vuonna '97 Teksasilaisen Lone Starfighter Recordsin toimesta.
"Interplanetarian Love Machine pt III" löytyy Deleriumin '99 julkaisemalta
CD:ltä "The Mind of A Brother" ja "The One That Really Won The War" taas
ruotsalaisen Garageland Recordsin julkaisemalta "Organic Mind Solution" -CD:ltä,
joka oli poikien toinen.
Levyllä on todella maaginen tunnelma alusta loppuun. Tarjolla on koko nauhoitettu osa
keikasta, samanlaisena ja samassa järjestyksessä kuin se soitettiin. Kappaleet
vaihtuvat lähes huomaamatta. Vaikka kyseessä ei olekaan hi-fi -nauhoitus, saa
kaikista instrumenteista oikein hyvin selvää, eikä yleissaundissakaan ole moittimista.
Kaksoiskitarat ovat reippaasti efektoituja, niin kuin urutkin. Laulua ei levyltä
löydy laisinkaan, mutta en minä sitä kaipaakaan. Musiikki on kaunista, taivaallista
ja pääosin rauhallista, mutta välillä mennään space-rock hengessä vähän kovempaakin.
Hyvin erilainen keikka on ollut kyseessä kuin Helsingissä tammikuussa 2002.
Todella tajuntaa laajentavaa tavaraa, koko yli 70 minuuttia on jatkuvaa autuutta!
Levyn kannessa kerrotaan, että tällä keikalla yhtye tajusi, että jammaamisen alalla
he olivat sitä ennen vasta raapaisseet pintaa, ja että se antoi heille uutta uskoa
itselleen. Hyvältä tämä todella kuulostaakin, mielestäni yksi vuoden 2002 parhaista
julkaisuista. Kannessa myös lupaillaan, että lisää livenamia on tulossa, ja hyvä niin.
| |
|
