 |
|
|
 Farflung: 9 Pin Body (englanniksi!)
Dungen: Stadsvandringar
Liquid Sound Company: Inside The Acid Temple
Judge Trev: God and Man
Dipsomaniacs: The Tremolo of Her Mind...The Strings of Her Soul
Nick Benson: The New Scene of Nick Bensen
Magyar Posse: We Will Carry You Over The Mountains
Sun Dial: Out of Space, Out of Time / Wild Bug 7"
Sun Dial: Free Sitar / Klunk 7"
Liquid Visions: Hypnotized
Pseudo Sun: Atomic Dogs Don't Bark
Circle: Sunrise
Groop: Kosmic Sound / Voodoo Sitar 7"
The Lucky Bishops: Grimstone
Korai Öröm: Sound And Vision 2002 (englanniksi!)
Lamp of The Universe: Echo In Light
Saturnia: The Glitter Odd
Various Artists: The International League Of Telepathic Explorers
Nick Bensen: No Resistance
Holy River Family: Earthquake Country
The Shepherds Bush Enjoyment: Stereoactivity
The Bevis Frond: What Did For The Dinosaurs
Adrian Shaw: Look Out
Baby Woodrose: Blows Your Mind
FARFLUNG
9 Pin Body. Recordings 98-2002
Brainticket Recors (BTR-011)
Psychedelic space rock band Farflung has released their fifth CD.
They are well known among all the friends of the genre. The same guys have
also played in Pressuhed, and in Nik Turner's Space Ritual tour band. Also,
the ambient act Anubian Lights is linked to the same guys. Guitarist/vocalist
Tommy Grenas has recently co-operated with Lydia Lunch. Some of them have
played in Damo Suzuki's (ex-Can) live band, as well. Very productive bunch, I see.
9 Pin Body continues the same, heavy, deranged, experimental, punky space rock,
that the guys have been playing for years. The tracks are recorded in years
1998-2002, so it's very clear, that their style hasn't changed during that time.
And it's a very good thing too, since this is exactly what we need from Farflung!
Heavy guitars, effected hypnotic vocals, analogue synth sounds, a lot of delay
and sci-fi themes. A bit similar bands are for example Chrome and Helios Creed,
with whom these guys have worked with, and Lithium X-mas from Texas, but
Farflung still is a very unique band. There are also some kraut-influences
on the album ("Prototype of A Traveller"), ambient soundscapes ("The Nation"),
and even a somewhat pop song "Silver Farm". This one reminds me of the legendary
English space pop band called Magic Mushroom Band. The more experimental style is
represented by "A Thousand Cuts". One of the best tracks is "Fun with Your New Head",
that sounds a bit like Amon Düül II.
It's great to get the first album by the boys since belief Module in '98.
The band does not let their fans down with this solid and heavy album,
but even surpass them selves. This is guaranteed American space rock played
with heavy hand and spiced with suitable amounts of stimulants.
A must-have for those into heavy psychedelia!
[ takaisin alkuun ]
DUNGEN
Stadsvandringar
Virgin/Dolores (7243 813077 / DOL 110)
Dungen on Ruotsin uusi retrorock -löytö. Jo toisella levyllään ovat pojat
päässeet isolle Ruotsin Virgin -levymerkille. Ihan kiva, koska kyllä tämä
varmasti monet ruotsipopit voittaa. Yhtyeen keulakuva on nuori ja
hyvännäköinen Gustav Ejstes, joka on säveltänyt ja sanoittanut kaikki
levyn kappaleet, laulaa ja soittaa kitaraa, urkuja ja huilua. Pahimmillaan
musiikki on melkoisen siirappista, mutta levyllä on myös oikeasti hienoja
kappaleita. Nimikkokappale "Stadsvandringar" on ilmeisti jonkinlainen
hittiyritys hieman ärsyttävällä kertosäerallatuksellaan.
"Solen stiger upp Del 1 & 2" alkaa Beck-mäisesti, loppuosassa
saadaan jo progea Jethro Tull -tyylisellä huilulla. Miellyttävää!
Hieman funkahtava"Stock och sten" on minulle antoisinta kamaa levyllä,
kertosäe on oikeasti todella hyvä. Hieno on myös instrumentaali
"Sol och regn", missä on kivaa viulua ja huilua. Lienee jonkinlaista
ilmavaa folk-progea. Paras kohta silti on raskaampi loppuriffi, joka feidaantuu
pois aivan liian pian. Yksi hienoimmista kappaleista on myös "Vem vaktar lejonen?",
joka on jo Deep Purple -tyylistä heavy rockia. Hieno kertosäe tässäkin, ja
välillä todella hurjaa menoa. Myös levyn lopettava, kaunis acid folk -raita
"Krona" on yksi suosikeistani.
Levy herättää minussa hieman ristiriitaisia tunteita. Häpeäkseni on myönnettävä,
että minulla on aina ollut vaikeuksia sulattaa ruotsiksi laulettua musiikkia.
Ilmeisesti tämän tyylisiä rockia, progea, folkkia ja psykedeliaakin yhdisteleviä
yhtyeitä oli Ruotsissa 70-luvulla paljonkin, mutta minä en ole niihin tutustunut.
Varsinkaan poliittiset, ruotsinkieliset sanoitukset eivät oikein ole koskaan uponneet.
Dungenin sanoitukset ovat joskus hieman lapsellisia, mutta yleensä kuitenkin ihan
hyväksyttävällä, aidolla tavalla. Musiikillisesti levy on välillä oikein hyvän
kuuloista, mutta välillä tekee mieli skipata seuraavaan biisiin. Tosin mitä
useamman kerran tämän kuuntelee, sitä enemmän tästä pitää. Toivon, että tämä
pääsee listoille, jotta myös massat pääsisivät kiinni psykedeeliseen musiikkiin.
Ja miksi ei, onhan esimerkiksi The Soundtrack Of Our Liveskin menestynyt hyvin.
[ takaisin alkuun ]
LIQUID SOUND COMPANY
Inside The Acid Temple
Brainticket Records (BTR12)
Kuuden vuoden odotus on vihdoinkin palkittu! LSC:n edellinen levy
Exploring The Psychedelic oli jo lupaava depyytti tiellä kohti
mielen syövereitä, mutta tällä toisella levyllä yhtye täyttää kaikki
muinaiset profesiat. Kavereiden happorikkaat pyhiinvaellukset Texasin
aavikoilla ovat todellakin kannattaneet! Inside The Acid Temple on
sitä mitä se lupaakin. Tämä levy on loistava paketti jo Malleuksen
tekemistä kansista lähtien. Yhtyeen manageri kirjoittaa vihkosessa
valaisevasti psykedeelisestä musiikista ja substansseista,
ja niiden suhteesta toisiinsa ja hengellisiin kokemuksiin...
Jo menevä aloitusraita "Cubehead" räjäyttää pään. Oikein hyvä kappale
täynnä fuzz-kitaraa, efektejä, sitaraa ja tripahtavia sanoituksia.
Hurjaa kamaa! Seuraavaksi saamme todeta, että:
"The League for Spiritual Discovery Lives". Erittäin hyvä,
monipuolinen instrumentaali, jossa saamme kuulla myös moogin suhinaa!
Tätä kaipasinkin yhtyeen enimmäisellä levyllä, mutta enmmän sitä voisi
olla tälläkin. Onneksi yhtyeen uusi basisti on ex-Vas Deferens
Organazation David Fergason, joka myös moogia levyllä soittaa.
"Preparation for the Psychedelic Eucharist" valmistaa meidät
hieman poikkeavanlaiselle ehtoolliselle pehmeästi, tuoden
"Set The Controls..." -tyylisen fiiliksen. Silmät suljettuna
mieli täytyy mielenkiintoisista kuvista... Levyn nimikkokappale on
sitten taas nopeampi, psych rock -klassikko. Sitara on mukana jo
heti alusta, sekä raskaat kitarat. Kappaleessa on myös outoja sampleja,
jotka sopivat oivasti tunnelmaan, sekö ilmeisesti yhtyeen
kitaristi/laulajan John Perezin (tuttu myös doombändistä Solitude Aeturnus)
vaimon espanjankielistä lausuntaa. Loppussa tempo hidastuu hienosti.
Yksi parhaista levyn kappaleista, ilman muuta.
"The Art of Ecstacy" on levyn progressiivisinta antia, saattaisi olla
vaikka jonkun meksikolaisen 70-luvun meskaliini-progebändin vetäisy.
Seuraavakin kappale "Free!" on instrumentaali, mutta paljon rauhallisempi
kuin edeltäjänsä. Hyvin minimalistinen, unenomainen leijunta,
joka välillä hieman kasvaa. "The Gospel According to Robot A. Hull"
on lyhyt 60-luvun tyylinen garage pop -kappale, ja hyvä sellainen.
Hieno kitarasoolo ja tremolo toimii hyvin. Levyn lopettava yli
9 minuuttinen "Unfolding" on taas rauhallinen, vähäeleinen instrumentaali,
jossa on kivoja kitaroita.
Ensin kaipasin joihinkin kappaleihin enemmän tavaraa, mutta ehkäpä
se onkin levyn rikkaus, että osa kappaleista toimii vähillä eväillä.
Ja kun ottaa huomioon, että levy on kuitenkin tarkoitus kuunnella
täysin muuttuneessa tietoisuuden tilassa, en voi vielä sanoa, mitä
kaikkea täältä löytyy... Erittäin suositeltava hankinta kaikille
itsetutkiskelusta ja hienosta psykedeliasta pitäville! Julkaistu
myös Saksassa vinyylinä Nasoni Recordsin toimesta. CD:tä jakelee
Euroopassa Swamp Room Records.
[ takaisin alkuun ]
JUDGE TREV
God and Man
Real festival Music (REALCD 005)
Trevor Thoms alias Judge Trev tuli suuren yleisön tietoon 80-luvun alussa
acid punk -yhtyeen Inner City Unit kitaristina. Yhtyeen johtohahmonahan
heilui vanha ystävämme Nik Turner (ex-Hawkwind). Yhtye julkaisi läjän
oikein varteenotettavia levyjä häiriintynyttä punk-psykedeliaa, kunnes
hajosi joskus '86. Sittemmin miehellä oli ainakin thrash metal -yhtye
Atomgods, josta ei koskaan paljoa kuulunut, vaikka he julkaisivatkin
pari levyä. 90-luvun lopulla Trev kokosi ICU:n uudelleen eri kokoonpanolla,
ja he julkaisivat vielä yhden levyn Now You Know The Score.
Sittemmin kaveri on ollut vakiovieraana esim. Hampurin Hawkfan -festivaaleilla,
sekä ollut mahdollisimman aktiivisena Englannin festivaalitouhussa.
Nyt Judge Trev paljastaa meille pehmeämmän puolensa tällä uudella levyllään.
God and Man on kaverin akustinen folk soololevy, jossa mukana häärii muutama
kaveri vuosien varrelta. Itse Trev soittaa kitaraa ja bassoa sekä laulaa,
lyömäsoittimia ja didgeridoota soittaa vanha ICU -äijä Dino Ferrari,
trumpettia Nik Turnerin Fantastic Allstars -yhtyeestä tuttu Rich Welsh.
Hawkwind-leiristä mukana on Nik Turner (saksofoni ja huilu),
Harvey Bainbridge (syntetisaattori) sekä yhdessä kappaleessa
Ron Tree (basso). Lisäksi sazia soittaa Dr Syntaks, kuka ikinä lieneekään.
Levyn aloittava "Beside The Seaside" on mukava folk-kipale, sisältäen
kauniita melodioita. Sanoituksissa muistellaan hapon nappailua... Ehkä
levyn parasta antia. Harvey pääsee hyvin esille seuraavassa teoksessa
"Tremblin' Hand", joka laahustaa eteenpäin hitaan tappavasti.
PALJON enemmänkin olisin halunnut hänen syntsatyöskentelyään levyllä
kuulla... Useat kappaleet toimivat lähinnä Trevin kauniin laulun ja
akustisen voimalla, eniten vieraista tuntuvat soittelevan Rich ja Dino.
Nik soittaa fonia ainakin "Lonely Traveller" -kappaleessa, ja huilua
perinteiseltä kansanlaululta kuulostavassa veisussa "Battle",
joka perustuu Trevin isän sotamuistoihin. "The Personality-The Mind"
on vähiten folk-tyylinen kappale, mutta sekin on melkoisen
kevyttä tavaraa. Ihan hyvä veto, eipä silti.
Kaikki kappaleet ovat itsensä Trevin käsialaa, jotkut kirjoitettu
jo hänen nuoruudessaan, ja todellakin kevyintä tavaraa mitä olen
äijältä koskaan kuullut. Trev itse kutsuu tätä doom/space/folk -albumiksi,
mutta kyllä painopiste ehdottomasti on tuolla viimeisellä,
eli rauhallista, syvällistä folkkia tämä on. Hienosti mies
levyllä akustista kitaraa soittaa, ja oli myös kiva kuulla,
että hän osaa todella laulaa. Jonkinlaista hippimusaa tämä on,
mutta ei mielestäni mitenkään kovin psykedeelistä.
Tämän 10 kappaletta sisältävän levyn on julkaissut Trevin
oma lafka (www.realfestivalmusic.co.uk), joka on julkaissut
myös muita levyjä, lähinnä live- kokoelma- ja uudelleenjulkaisuosastoa,
ja nyttemmin myös videoita. Kannattaa tutustua, varsinkin
kaikkien ICU ja Hawkwind -fanien!
[ takaisin alkuun ]
DIPSOMANIACS
The Tremolo of Her Mind...The Strings of Her Soul
Free City Media (FRCD004)
Norjan Dipsomaniacs on julkaissut tätä ennen neljä levyllistä melodista,
hienoa psykedeelistä rock/poppia. Heidän viimeisin julkaisunsa eroaa
huomattavasti aikaisemmasta tuotannosta, koska se on lähes kokonaan
instrumentaalista, kokeellista jamia. Koko levyn lähtökohta oli
jammailla studiossa, ja katsoa mitä tapahtuu.
Tällä levyllä on viisi kappaletta, joista lyhyin on vain noin 3 ja
puoliminuuttinen, pisin taas yli kaksikymmentäminuuttinen.
"Miles Away" aloittaa levyn rauhallisella instrumentaalimeiningillä.
Urut, rummut, basso ja ujeltava lap steel-kitara luovat taianomaisen
ilmapiirin, johon rumpetti tuo oman piristävän lisänsä.
Ei varmaankaan täysin improvisaatioon perustuva kappale,
mutta melkoisen vapaalentoinen kuitenkin. Seuraavaksi mennään
Byrds- ja Grateful Dead -maisiin space country -tunnelmiin
kappaleessa "Before Painting Your Murals". Kyseessä on ainut
kappale levyllä, missä on mukana myös laulua. Ihan ok, vaikka
en olekaan mikään countryn ystävä.
Todella vapaamuotoisen jamin aloittaa seuraava 15-minuuttinen
"Dipso Raga#1 (For George)". Nimensä mukaan on tämä melkoisen
raga-tyyppinen, itämainen teos, joka alkaa hitaasti akustisena.
Se kasvaa pikkuhiljaa, rumpukomppi tulee mukaan viiden minuutin
paikkeilla. Tässäkin on trumpetti kivasti mukana, hoitaessa
pääasiassa sooloinstrumentin tehtävät. Loistava todistus siitä,
että Dipsomaniacs osaa myös jammata! Aika intialaisen kuuloista,
vaikka tässä ei mitään intialaisia perinnesoittimia olekaan mukana.
Hyvin psykedeelisen tilan kappale tuo kuulijan päähän, sen
varran on käytetty myös studiokikkoja ja erilaisia äänimaailmoita.
Loppua kohden kiihdytetään kovastikin, mutta kappaleen akustinen perusluonne säilyy.
"Hear Me, Take Me" on taas rauhallinen, akustinen veto,
erittäin kaunis ja kiva. Pumppu-urut ja perkussiot tuovat
mielenkiintoista tunnelmaa. Sitten päästäänkin levyn
pääteokseen "In Syd's Garden", josta koko levykin sai alkunsa.
Nimensä mukaan on kyseessä Pink Floyd -vaikutteinen, totaalinen
freak out -jami, joka pursuaa psykedeliaa! Vau! Varsinkin
ensimmäinen Floydin levy on tälle taatusti ollut inspiraation lähteenä.
"Interstellar Overdriven" riffikin vilahtaa kerran jamin keskellä...
20 minuuttiin mahtuu vaikka mitä, niin kuin arvata saattaa.
Meno yltyy välillä varsin villiksikin. Tässä kappaleessa
pääsee Holmin sähkökitaratyöskentely esiin ensimmäistä
kertaa tällä levyllä. Tässä ei ole enää trumpettia mukana,
vaan mennään ihan perinteisesti kiran, rumpujen, basson ja
farsifa-urkujen tahdittamana. Kosmista, intergalagtista soittoa,
todellakin! Levy kannattaa hankkia jo yksin tämän
monsteriopuksen takia. Saatavilla myös rajoitettuna vinyylipainoksena
käsinmaalatuin kansin
(www.apartmentrecords.com).
[ takaisin alkuun ]
NICK BENSEN
The New Scene of Nick Bensen
Free City Authorized Bootleg #3
Tämä on Free City Median pomon Nick Bensenin kokoelma CD-R sisältäen
uusia demoja, remiksauksia ja kappaleita kokoelmalevyiltä. Levyn aloittaa
vaihtoehtoinen miksaus "Never Coming Down":ista The International
League of Telepathic League -kokolelmalta, ja oikein hyvältä kuulostaa
tämäkin versio. "Summit" sisältää vain perusraidat, ja onkin hieman
vajaan kuuloinen. Aloituskappaleen lisäksi levyn kohokohtia ovat
seuraavat kaksi, Gew Gaw -lehden kolmannelle kokoelmalle tehdyt
kappaleet:pehmeä "No Resistance" (sinkkuversio) ja Bevis Frond -mainen
"Flying Into The Sun", josta ei ole mitään versiota aikaisemmin julkaistukaan.
Kiva kuulla myös hieman raskaampaa materiaalia Nickiltä, vaikka
hän onkin ehkä parhaimmillaan rauhallisissa, leijuvissa kappaleissa.
Mukava, psykeedelinen rock-kappale hurjalla lopulla.
Ainut valituksen aihe on jälleen rumpukoneen käyttö.
Lisäksi levyltä löytyy pari akustista demoa seuraavalle levylle
suunnitelluista kappaleista "Humbult Blues" ja "Rocks & Ghost Towns".
Näistä jälkimmäinen, herkkä, lähes kymmennen minuuttinen järkäle
onnistuu kuulostamaan hieman Neil Youngilta, ja on näistä parempi.
Odotan innolla, miltä lopulliset versiot tulevat kuulostamaan!
Lisäksi levyllä on uusi miksaus lyhyestä pianoinstrumentaalista
"Distance Memory #1", joka on out-take No Resistance -levyltä.
Jos olet Nick Benson fani, täytyy tämäkin tietysti hankkia,
mutta muuten kehoitan aloittamaan hänen edellisestä
Psychedelic Juggernaut -albumistaan.
[ takaisin alkuun ]
MAGYAR POSSE
We Will Carry You Over The Mountains
Verdura (verdu-8)
Vuonna 2000 perustettu Porilainen Magyar Posse on saanut ulos ensimmäisen levynsä.
Poriin vaikuttaa syntyneen jonkinlainen luovuuden keskittymä,
sen verran omalaatuista ja laadukasta musiikkia sieltä pukkaa tulemaan.
Hieno levy on tämäkin, jo syksyllä 2001 nauhoitettu CD.
Yhtye soittaa jonkinlaista äärimmäisen kaunista ja melankolista,
leijuvaa, hypnoottista ja suurimmaksi osaksi hidastempoista instrumentaalimusiikkia.
Se sopisi oivasti käytettäväksi elokuvissa, ja esim.
Ennio Morricone tulee usein mieleen.
Saman kaltaisia fiiliksiä tuo myös Godspeed You Black Emperor!,
tosin hieman kaoottisemmalla tavalla.
Magyar Possea voisi ehkä sanoa post-rock yhtyeeksi,
mutta se on myös muutakin. Välillä yllytään psykedeelisiin,
ekstaattisiin kokemuksiin, välillä junnataan kraut-rock -hengessä.
Erittäin kauniit ja useimmiten surulliset melodiat näyttelevät
tärkeää osaa albumilla. Jotkut kappaleista ovat myös melkoisen progressivisiä.
Levyn aloittaa "Sleepwalker" tunnelmallisesti, rauhallisesti ja surumielisesti.
"Witchcraft" jatkaa samaa menoa, kuulostaa jonkun kauhuelokuvan soundtrackilta.
Voisi olla Ruotsalaista Morte Macabrea. Kasvaa lopuksi, ja mukaan tulee myös hyräilyä.
Yksi parhaita kappaleita on "Singlesparks Are Spectral Fires",
joka sisältää todella kauniita kitaramelodioita.
Mukaan lähtee hieman trip hop/jungle -tyyppinen komppi,
joka tuo mukavasti lisää energiaa. Seuraavaksi tulee vähän tylsempää hypnokomppia,
joka kasvaa, sitten taas rauhoittuu, ja taas kasvaa, aika rankkaa kitaraa.
Sitä seuraava kappale onkin sitten täysin rauhallinen.
"Enemy Within" on yksi kohokohtia, levyn nopein kappale,
joka sisältää hauskoja syntsasoundeja. Hieman tulee Circle mieleen. "The Endless Cycle of Violence"
alkaa hyvin painostavasti, mutta 5 minuutin jälkeen nousee avaruusalus lentoon.
Levyn päättävä "Lufthan" on taas selkeästi kraut-rock -vaikutteinen.
Neu! olisi tämän voinut joskus levyttää. Hyvä kappale, tuo toivoa ja vaihtelua muuten melko raskaalle levylle.
Erittäin hyvä levy on kyseessä, ja tuntuu kestävän paljon kuuntelua.
Pojat ovat vieläpä oivia muusikkoja, joten tämä on kyllä suuri musiikkinautinto.
Tässä muusikot, jos jotain sattuu kiinnostamaan: Olli Joukio, Jari Lähteinen,
Pasi Salmi, Harri Sippola, vierailijoina levyllä ovat vielä Laura Sorvala (ääni)
ja Sami Sänpäkkilä (saha). Nykyään yhtyeessä on myös toinen
kitaristi/basisti Mikko Rintala , joten livetilanteessakaan ei muusikoita puutu.
Sopivat kannet ovat herra Ylpön käsialaa.
Seuraavaa levyä ollaan nauhoittelemassa vuoden vaihteessa,
vaikka tämä tulikin vasta juuri ulos.
Lisätietoja löytyy Verduran kotisivuilta
www.verdurarecords.com
[ takaisin alkuun ]
SUN DIAL
Out of Space, Out of Time / Wild Bug
(Ace of Discs, 001)
Free Sitar / Klunk
(Acme, ACFR45001)
Oli todella hienoa kuulla, että Sun Dial, yksi suosikkiyhtyeistäni on jälleen koossa.
Bändistä ei nimittäin ole kuulunut juuri mitään vuonna '96 julkaistun
Live Drug -keikkataltioinnin jälkeen. Vain muutamia namipaloja erilaisilta
kokoelmalevyillä on osunut ahnaisiin korviini. Yhtyeen pääjehu Gary Ramon on
tosin ollut ahkerana erinäisten projektiensa, levy-yhtiönsä Acmen ja studionsa kanssa.
Out of Space, Out of Time/Wild Bug on Ace of Discs -levymerkin
(www.aceofdiscs.com)
julkaisu, ja paluu Sun Dialin juurille. Pink Floydin ensimmäinen levy tulee
ainakin mieleen, mutta kyse ei ole mistään kopioinnista. Ensimmäinen kappale
on napattu Ramonin teini-iän yhtyeeltä nimeltään The Lord. Tiettyä nuoruuden
viattomuutta ja raikkautta siinä onkin kuultavissa. Oikein mukavaa 60-luvun
henkistä psykedeliaa! Sinkku kuulostaa paljon enemmän Sun Dialin ensimmäiseltä
underground psyke/proge -mestariteokselta Other Way Out kuin yhtyeen
myöhäisemmältä tuotannolta, josta olen iloinen. Toinen kappale "Wild Bug"
on instrumentaali, ja oikein hyvä sellainen. Vanhoja progepartoja voi
kiinnostaa tieto, että Peter Dunton T2:sta soittaa sinkulla,
jota on saatavilla sekä vinyylinä että CD:nä.
Englantilaiset Sun Dial -fanit saavat nähdä yhtyeen joulukuun 5. päivä Lontoossa
Quadin ja Hypnosiksen (Acme julkaissut levyt molemmilta) lämmittelemänä,
ja nämä onnelliset osallistujat saavat myös ilmaissinglen Free Sitar/Klunk!
Olisin todella mielelläni kyseisellä keikalla, joka on ensimmäinen yhtyeeltä
vuosikausiin... No, onnistuin kuitenkin saamaan käsiini testipainoksen
kyseisestä keikkasinkusta arvostelua varten, mikä hieman lohduttaa.
Yhtyeen kokoonpano on muuttunut tyystin Garyä lukuun ottamatta, ja nyt
keikalla nähdään jäseniä Groopista ja Current 93:sta.
Kyseessä on selvästi erittäin vapaamuotoinen julkaisu, ja täysin
instrumentaalimeininkiä. "Free Sitar" on nimensä mukaan kosminen,
itämainen sitari -freak out. Kappale on ilmeisesti osa pidempää jamia.
Yhteen riffiin perustuva "Klunk" tulee lähemmäs krautrockia jyskäävällä
rytmillään, ei ollenkaan paha. Soundimaailma muistuttaa Groopin singleä,
ja ilmeisesti sekä soittajat että studiokin lienevät samat,
joten ihmekös tuo... Oikein mukava seiskatuumainen tämäkin,
tosin suurin piirtein ainut mahdollisuus tämä hankkia on
lähteä Englantiin keikalle. Tätä suosittelenkin kaikille
kynnelle kykeneville! Lisätietoa yllämainituilta
Ace of Discsin kotisivuilta.
Sun Dialin kotisivut www.sundial.org.uk ovat työn alla, mutta
lisätietoa yhtyeestä löytyy esim. uusimmasta
Aural Innovationsin numerosta
(www.aural-innovations.com)
Gary Ramonin yksityiskohtaisen haastattelun muodossa.
Kannattaa ehdottomasti tutustua! Olisi kiva saada yhtye
joskus myös Suomeenkin keikalle.
[ takaisin alkuun ]
LIQUID VISIONS
Hypnotized
Sysyphus Records (sysy cd 4206.ug)
Sysyphus on Saksalaisen Pink Floydiin keskittyvän Eclipsed -lehden levy-yhtiö.
He ovat julkaisseet mm. pari Floydin tribuuttia, joilla Liquid Visionskin on
mukana. Hypnotized on saksalaisbändin kolmas albumi, ja erittäin hyvä onkin.
Yhtye soittaa psykedeelistä rockia hyvin 60-luvun tyyliin, mukana on garagea,
happorockia, Hendrixiä, poppia ja nyt myös ripaus Hawkwindia ja stoner rockia.
Liquid Visions on tunnettu myös lukuisista sivuprojekteistaan, joita ovat mm.
Sula Bassana, Zone Six, Weltraumstaunen ja Growing Seeds.
Kaikki tsekkaamisen arvoisia.
Jo ensimmäinen kappale "State of Mind" räjäyttää pään. Värit iskevät päälle
viimeistään sitaria sisältävässä väliosassa. Erittäin hyvä, kaunis ja menevä ralli,
jonka sanoitukset kuvailevat muuttuneita tietoisuuden tiloja... Levyn parasta antia,
selvää hittimateriaalia. "Waste" on hieman letkeämpi pala mukavin garage -uruin.
Tämä on jonkinlainen hippeilyn puolustuspuhe, ja ihan OK kappale on kyseessä.
"Butterflight" on levyn eniten Hendrix -tyylinen kappale. Itämaiset vaikutteet
tulevat mukaan väliosassa, ja siitä päädytään yhä hurjempaan jamiin.
Kingston Wall -fanit tulevat rakastamaan tätä! Kappale päätyy space rock
huipennukseen, aika rankka trippi. Mielestäni levyn ainut tylsähkö kappale
on hieman funkahtava "Be Lie've" , mutta sekin paranee kappaleen kuluessa.
Yli 10-minuuttinen "Morning Rain" on bluesmainen, nätti ja hieno kappale,
joka lähtee todella lentoon. Hieno kitarointi nostaa fiiliksen kattoon,
todella upeata! Välillä biisi tuo mieleen Pink Floydin.
Levyn lopettava, mammuttimainen "Paralyzed" on nimensä mukaan melkoisen lamauttava,
mutta positiivisessa mielessä. Rauhallisen pulputtelualun jälkeen lähtee
käyntiin hidas hypnoottinen komppi psykedeelisesti efektoidulla laululla.
Jokusen minuutin jälkeen iskeytyy päälle stoner-säröt, ja saamme annoksen
raskasta mättöä. Monster Magnet tulee tässä vaiheessa mieleen, ja mikäs siinä.
Pidän kappaleesta paljon sen kaikessa ehdottomuudessa. Yli 15 minuutin jälkeen
olo on kuin olisi halolla päähän lyöty. Mykistävä lopetus mahtavalle levylle!
Yhtye on kehittynyt paljon sitten debyyttinsä, joka sekin oli jo hyvä esimerkki,
että nykyäänkin osataan tehdä 60-luvun tyylistä psykeä. Sääli vaan, että
Hypnotized on ainakin tällä hetkellä saatavilla vain CD:nä, mutta hieno
digipack sanoituksineen on erittäin hyvä kyytipoika mahtavalle levylle. Hanki!
www.liquidvisions.de
[ takaisin alkuun ]
PSEUDO SUN
Atomic Dogs Don't Bark
(self released)
Ruotsalainen Pseudo Sun on entisen DarXtar-basistin Juba Nurmenniemen uusi yhtye.
Tosin bändi on ollut jo useamman vuoden kasassa, ja julkaisi ensimmäisen
levynsäkin (Future Memoirs) jo '97. Atomic Dogs... piti julkaista alunperin
jo pari vuotta sitten, mutta Juba ei löytänyt sille julkaisijaa, ja totesi,
että se ei ollut tarpeeksi hyvä. Kappaleita nauhoitettiin uudelleen, joitain
jätettiin pois, joitain lisättiin, ja lisäksi yhtyeeseen löydettiin pitkän
etsinnän jälkeen varsinainen kosketinsoittaja. Tämä uusi versio kuulostaakin
paljon paremmalta, joten odottelu kannatti.
Levyllä soittavat seuraavat herrat: Juba: basso, laulut, mellotron,
syntetisaattorit, akustinen kitara, takaperoinen kitara, Mats Jassa Singh:
sähkökitara, Erca Lindesvärd: rummut ja Jens Lindesvärd: koskettimet.
Kappaleet ovat "Mutiny", "Shapeshifter", "If I Only Had Time",
"Under Water World" ja "Athmosphere".
Kun ensimmäiselle Pseudo Sun levylle ominaista oli Hawkwindin ja
hard rockin/metallin yhdistely, on näiden rinnalle nyt nostettu proge,
joka onkin tehnyt bändistä paljon mielenkiintoisemman. Kappaleissa on
usein pitkiä jami ja soolo-osuuksia, jotka ovatkin usein niiden parasta antia.
Levyllä onkin vain viisi kappaletta, mutta pituutta kuitenkin aivan riittävästi.
Mielestäni uuden kappaleet ovat paljon parempia kuin vanhat. Perusosat ja
kertosäkeet ovat edelleenkin yleensä melko raskaita, mutta melodiat ovat
parempia, ja kappaleet ovat kokonaisuuksina mielenkiintoisempia.
Space rock elementtejä on yhä mukana, ei vähiten silloin tällöin
kuuluvina analogi-syntsan suhinoina. Mellotron ja lisääntynyt
koskettimien käyttö tuo musiikkiin paljon lisää väriä.
Juba hakkaa Rickenbackeriaan oikein mallikkaasti, ja Matsin kitarasoolot
hipovat välillä taivasta, vaikkakin ovat hieman liian hiljaisella miksauksessa.
Ercakin on oiva rumpali, joten kyllä tämä osaava yhtye on. Parasta antia ovat
ehkä "Shapeshifter" ja "If I Only had Time", joissa uusi kosketinsoittaja
Jens pääsee näyttämään taitonsa. Toisaalta levyn lopettava "Atmosphere" on
kyllä jonkinlainen klassikko sekin...
Mats jätti yhtyeen albumin nauhoitusten aikana, mutta on onneksi lupautunut
tulemaan mukaan heidän Helsingin keikalleen Psychotropic Zoneen.
Ylistäkää Herraa! Edullisimmin levyn voi hankkia yhtyeen
kotisivuilta: www.warp9.to/pseudosun
[ takaisin alkuun ]
PREESENS
Insomnia EP
(Korsoug-007)
Vantaalainen Preesens on julkaissut ensimmäisen virallisen
EP:nsä CD:nä ja 7":sena, ja se on valtava parannus heidän
aikaisempiin CD-R -julkaisuihinsa nähden. Tämä neljän
kappaleen Insomniac sisältää kappaleet "Blood on Her Bed",
"Please Don't Move Away from Here", "Insomnia" ja "Belleville".
Ensimmäinen on yllättävän groovy, ja siinä on iskevä bassokuvio
ja torvia. Jopa hieman funkahtava, ja oikein kiva kappale.
Toinen kipale on rento, hieman Bowiemainen sisältäen akustista
kitaraa ja hassuja urkuja. Jousisoittimin varustettu nimikkokappale
on kenties paras, alkaen GSYBE!-post rock -tyyliin. Lopussa meno
kiihtyy, ja yltyy melkoisen progressiiviseksi. Jesh! "Belleville"
tuo mieleen GSYBE!:n ja samalla suomalaisen Magyar Possen,
vaikkakin kaikissa tämän EP:n kappaleissa onkin laulua. Tähän
täytyy lisätä, että yhtyeen laulaja on kehittynyt paljon, ja
pysyy nyt paljon paremmin vireessä. Tämä viimeinen biisi on
hyvin kaunis, ja varsinkin loppu on mahtava. Preesens on nuori,
lupaava yhtye psykedeelisellä kuorrutuksella. Tämän EP:n saa
omakseen vaivaisella 6 eurolla sis. postit. Katso lisätietoja yhtyeen
sivuilta www.keepyourselfwarm.com,
mistä saatavilla myös audio- ja video-samplejä.
[ takaisin alkuun ]
CIRCLE
Sunrise
(Ektro Records / ektro-019)
Porilainen Circle jatkaa levyjen julkaisua preussilaisella työmoraalilla.
Alkuvuodesta ilmestyi live-CD, ja nyt uutta studionamia. Sunrise on
hieman poikkeava albumi yhtyeelle parillakin tavalla. Se sisältää
nimittäin tutuksi tulleen kraut-hypnon lisäksi heavy metallia
ja jopa folkkia! Levyn aloittava, NWOBHM -tyylinen tykitys
"Vauhtikuningas" on tappavan kovaa kamaa. Judas Priest
rankimmillaan tulee mieleen. Rätön äänialakin kun riittää
hyvin Rob Halford -maiseen kiekunaan. Tosin koko kappale
perustuu Circlelle ominaisesti yhteen ainoaan, ilmeisesti
Ted Nugentilta napattuun kitarariffiin. Kappaleen lopussa
kuullaan muutama minuuttia lentävää kirasooloa. Hieno aloitus,
ja toimii hyvin myös keikalla. Seuraavaksi rauhoitutaankin sitten
"Satulintujen" parissa. Kuusumun Profeetan suomenkielinen ensilevy
tulee väkisinkin mieleen, lieneekö Rätön käsialaa? Kiva akustinen,
maaginen kappale profeetallisin sanoituksin. Sitten palataan
raskaaseen ja synkkään maailmaan "Hautain takaa" -nimisen jyrän pakottamina.
Taas on melkoisen metallinen ote päällä, ja mikäs siinä. Akustinen
kitara otetaan uudestaan käyttöön "Vaanen valtiattaressa", jossa lyriikat
ilmaistaan narratiivisesti. Mukava kappale, joka todistaa, että
akustinen sopii myös Neu-tyyppiseen junnaukseen oivasti.
Ankara särövalli paukahtaa päälle seuraavan kappaleen alusta.
"Kylän suurin miekka" antaa kontrastia kevyempään edeltäjäänsä
mutta ei armoa. Huh, kun heviä! "Rautakotka" on perinteisempää
Circleilyä, taattua laatutavaraa. Viulu tuo jännän, eteerisen lisän.
"Paholaisratsastaja" jatkaa tuttua kraut-osastoa. Mielenkiintoisena (?)
yksityiskohtana mainittakoon, että kappaleeseen on miksattu keskustelua
juuri niin matalalle, että siitä ei saa selvää. Aika psykedeelisen
fiiliksen se saa aikaan, muuta hermot voi mennä, jos sitä yrittää
kuunnella... Muitakin vastaavia hälyääniä on levyllä näppärästi
käytetty, mm. bitit vinkuvat useammassakin kappaleessa.
Jossain neljän ja puolen minuutin kohdalla tapahtuu
jotain yllättävää, ja seuraa kenties CD:n paras kohta.
Ilmeisesti Circlen guru, Jussi Lehtisalo, kyllästyi
miksausvaiheessa kappaleeseen, ja aloitti mielipuolisen
manipulaation?! Oli miten oli, kappaleen loppuminuutit
ovat herkkua korville. Levyn lopettava, yli 15-minuuttinen
instrumentaali "Lokki" jatkaa taantumusta sointujen vähyydellä.
Yhdessä äänessä päästellään, kunnes lopussa kiihdytellään
upeasti kudottua tunnelmaa modulaatiolla. Pääntyhjentävä
lopetus yhdelle Circlen parhaista levyistä. Vai olisiko peräti paras?
Ja mikä hienointa, seuraava, Faustin studiolla tehty levy on myös
ilmestymässä syksyn aikana.
[ takaisin alkuun ]
GROOP
Kosmic Sound/Voodoo Sitar
Ace Of Discs (ace. 000)
Tämä on englantilaisen Groopin toinen single. Yhtye on aikaisemmin toiminut
nimellä Chemical, ja julkaissut yhden loistavan vinyylin Acme -levymerkille.
Hieman on meno muuttunut sitten Chemical-aikojen. Nämä kaksi hienoa 3 ja
puoliminuuttista psykedeliaraitaa ovat menevämpää ja groovimpaa tavaraa.
Kosmic Sound on hypnoottinen ja monotoninen tykitys naislaululla ja
mukavilla surinoilla. Voodoo Sitar on paljon perkussioita ja sitaria
sisältävä, hieman hitaampi namupala. Oikein hyvää tajunnanräjäytyskamaa!
Toivottavasti yhtyeeltä on tulossa myös albumi pian, odotan innolla.
Groopin pääjehu Moonus soittaa nykyään myös Sun Dialissa, joka on vuosien
tauon jälkeen kasattu uudelleen. Lisäksi Sun Dialin Gary Ramon soittaa tällä
sinkulla sitaraa ja koskettimia, joten tämä on ehdoton hankinta kaikille
Sun Dial -keräilijöille...
Ace Of Discs on pelkästään vinyylisinkkujen julkaisemista varten perustettu lafka,
joka painaa tuhdin painoisia, korkealuokkaisia sinkkujaan 1000 kappaletta.
Tämä on heidän ensimmäinen julkaisunsa: seuraavaksi on vuorossa ihka uutta
materiaalia Sun Dialilta! Sääli, että sinkut tulevat ilman kuvakansia,
mutta ainakin näistä kahdesta ensimmäisestä on saatavilla myös
nimikirjoituksella varustetut versiot.
Hinta vaivaiset 4 puntaa sisältäen postikulut ympäri maailmaa! Kysele
sähköpostitse: sales@acmerecords.co.uk.
[ takaisin alkuun ]
THE LUCKY BISHOPS
Grimstone
(Woronzow WOO 52)
Kun yhdistetään Beatles-pop/60-luvun brittipsykedelia,
vanha Yes/harmoninen proge sekä energinen rock, saadaan
tällaista musiikkia. Englantilainen The Lucky Bishops on
onnistunut toisella levyllään etenemään omalla polullaan oikein hyvin.
Yhtyeen muodostavat: Alan Strawbridge: basso, laulut, kitara ja piano,
Luke Adams: rummut, laulut ja perkussiot, Tom Hughes: urut, piano,
laulut, kitara, harmonikka, basso ja Rick Murphy: kitara ja laulut.
Kaikki siis laulavat, ja hyvin! Laulumelodiat ja harmoniat ovat
todella hienoja. Soittajinakaan kavereista ei löydy valittamisen varaa.
Levyn nimi, Grimstone, on otettu Dorsetissa sijaitsevasta kylästä,
jossa yhtye majaili vielä joku aika sitten, kunnes heidän vanha,
homeinen kivimökkinsä romahti. Siellä piilopaikassaan he ovat olleet
täysin ulkona maailman menosta ja uusista musiikkivirtauksista,
mikä on hienoa! Siten heidän musiikkinsa on säilynyt
niin puhtaana ja omaperäisenä.
Kappaleet ovat mukavan monipuolisia, eikä albumilta löydy tylsää hetkeä.
On vaikeaa valita mitään suosikkia, koska biisit ovat toinen
toistaan parempia, mutta pidän kuitenkin ehkä enemmän nopeammasta
tuotannosta (esim. You Come Alive, Doppleganger jne.).
Yleisfiilis levyllä on aika positiivinen ja aurinkoinen,
joten oikeastaan aika ihme, että pidän siitä näin paljon,
yleensä kun tapaan kallistua enemmän raskaan ja synkän puolelle...
No jaa, ehkä olen tulossa vanhaksi nössöäijäksi? Levyltä
löytyy muutama melenkolisempikin kappale (Rock Stars,
In Everything I Saw, I Hate This Down), mutta ei kyllä kovin heviä osastoa.
Kappaleet ovat lyhyehköjä, suurin piirtein 2-5-minuuttisia.
Siinä ajassa Piispat kyllä ehtivät saarnaamaan sanomaansa jo tehokkaasti.
Hieman pidempi olisi levy saanut olla, mutta ainahan sen voi kuunnella
uudestaan (ja uudestaa, ja uudestaan...). Kätketty runo lopussa on
todella hullunkurinen... www.woronzow.co.uk /
www.luckybishops.co.uk.
[ takaisin alkuun ]
KORAI ÖRÖM
Sound And Vision 2002
Burnt Hippie Recordings (BHR007)
This is the seventh release of the Danish Burnt Hippie Recordings.
Korai Öröm is a Hungarian band playing groovy, mostly instrumental
Ozric-influenced rock. I've missed all their previous releases (shame on me!),
so I really can't compare this to the old stuff.
The band is famous of not naming any of their songs, and this release in no exception.
There are six lengthy tracks on this vinyl issue of the album, which was released on CD
containing some CD-ROM material late last year as Sound and Vision 2001.
First of all, I must say that I always thought that this band was much more psychedelic.
Maybe it was, but not anymore. What we got here is six very good songs, played by the 8
members of the band with three guests. The music is very danceable, and I'm sure the
audience must have fun at their concerts. The Ozric feeling is quite strong at places,
but Korai Öröm is much more organic, lighter, and straighter.
The first track starts with acoustic guitar and some whistling before they launch into
fast, nice and organic instrumental beat with percussions and groovy bass. This is one
of the best tracks on the album, including some memorable melodies. The second track is
a bit slower with delay guitar and spacey synths. There are some trumpet and vocal samples
in the middle, and in the end it goes very funky. The third track sounds like the Ozrics
(a bit like "Sploosh") with its reggae guitar and vocals. It also includes the heaviest
guitar riff on the album. Not bad at all! The melody in the end sounds like a Hungarian
folk song.
Side two opens with some strange noises, then the beat starts, and soon we'll hear soft
wah wah guitar, bass and floating keyboards. Some acoustic string instruments are added
to the mix to create a some-what funny (in a positive way!) feeling. Some nice percussions
are added, as well. The next track is the slowest. The sequencer reminds me of some of the
more peaceful Ozric tunes. Very beautiful and floating track. The last one starts like
a traditional gypsy song, and the feeling stays for the whole song, although
a more "rock" elements are introduced as well. There's some jews harp, and possibly
some traditional Hungarian instruments, as well. A nice, ethnic ending to the album.
If you don't already know more about the band than I do, please check their
web site at www.korai.hu
[ takaisin alkuun ]
LAMB OF THE UNIVERSE
Echo In Light
Cranium (CRM008)
Lamp of The Universe on Uusi Seelantilaisen Craig Williamsonin
(tuttu myös heavy/stoner rock yhtyeen Datura tiimoilta) yhden
miehen kosminen hippi acid folk/psykedelia projekti. Kaveri soittaa kaikki
instrumentit myös tällä L.O.T.U.:n toisella julkaisulla. Levy on saanut
kovasti mainetta underground piireissä, ja ymmärrän hyvin miksi.
Williamsonin kotonaan nauhoittamissa kappeleissa on paljon tunnetta,
ja suorastaan ylimaailmallista rakkauden sanomaa.
Kappaleiden nimistä saattaa jo saada käsityksen, missä mennään. Akustinen
"Freedom to Godliness" aloittaa levyn taivaallisella, rauhallisella tavalla.
Todella kaunis laulu. "Resonance" jatkaa samoilla urilla, mutta nyt mukaan
saadaan myös sitaraa. Seuraavassa kappaleessa "Our Celestial Flow" on vähän
rockimpi meno ja mukana on myös rumpukomppi, sähkökitara ja urkuja.
Melkoisen groovy 60-luvun tyylinen kappale., "Love" on kaunis ja
pehmeä biisi, jossa akustisen kitaran näppäily, hellät perkussiot ja
huilumaiset koskettimet näyttelevät tärkeää osaa. "Pyramids of Sun"
on myös erittäin kaunis ja kosminen akustisine komppikitaroineen ja
lauluineen sekä lopussa mukaan tulevine sitaroineen. Levyn päättävä
"Dream Sequence" on lähes 17-minuuttinen instrumentaalijami,
joka on ultra leiju. Paljon koskettimia, efektejä, symbaaleja,
kitarasooloja, perkussioita jne. Tässä päästään lähes hengellisiin
ulottuvuuksiin! Todella hieno lopetus levylle.
Levy kuulostaa melko paljon siltä, kuin se olisi nauhoitettu 70-luvun alussa.
Yhtymäkohtia löytyy esim. joihinkin tuon aikakauden kosmisiin
saksalaisyhtyeisiin ja brittiläisiin folk bändeihin. Kaikua on
käytetty kauttaaltaan reippaasti. Levy sopii erittäin hyvin
meditaatioon tai trippailuun. Intialaisia vaikutteita tuovat
sitara ja tablat. Echo In Light on todella miellyttävän kuuloista,
psykedeelistä ja mielenkiintoista musiikkia, ja voin suositella sitä
kaikille itsetutkiskelusta ja hyvästä musiikista kiinnostuneille.
Tilaa CD osoitteesta www.cranium.co.nz. Lamp of The Universen
ensimmäinen albumi The Cosmic Union on .tulossa syksyllä myös
vinyylinä (500 kpl) saksalaisen Moonhead Recordsin kautta...
Toivottavasti myöhemmin myös Echo in Light.
[ takaisin alkuun ]
SATURNIA
The Glitter Odd
Cranium (CRM006)
Portugalilaisen Saturnian muodostavat multi-instrumentalistit Luis Simões ja
Francisco Rebelo. Duo yhdistelee mielenkiintoisella tavalla 60-luvun
psykedeliaa ja 70-luvun progea nykypäivän ambienttiin ja tanssibiitteihin.
Pink Floyd tulee mieleen useista kappaleista, mutta kokonaisuutena yhtye
kuulostaa melko paljon saksalaiselta Electric Orangelta, jonka musikaalinen
konsepti on hyvin samanlainen kuin Saturnian.
Kaverit ovat selkeästi vinyylifriikkejä, sillä CD kuulostaa aivan vinyyliltä
alku- ja loppu naksahduksia ja välikohinoita myöten. Itse CD näyttää
minivinyyliltä. Lisäksi CD:n sisäkansissa on vinyylisoittimen kuva.
Hauskaa! Toinen vaihtoehto olisi tietysti ollut yksinkertaisesti julkaista
levy vinyylinä... Ihan cooli idea, joka tapauksessa.
The Glitter Odd sisältää paljon eri soittimia kuten kitaroita, urkuja,
syntsia, pianoa, theramiinia, sitaraa, tablaa, bassoa, konekomppia,
gongia sekä melko matalalle miksattua laulua. Levyn aloittava "Chrysalis"
on levyn menevin kappale sisältäen sitaraa, tablaa laulua, grooveja urkuja
ja outoja efektejä. Yksi suosikeistani. Tässä kappaleessa on Electric Orange
-fiilis maksimissaan. "Bliss" on hitaampi, unelias ja Pink Floyd-mainen
leijuilu. "Still Life" on hidas, jumittava ja nätti instrumentaali.
Pelkkää linnunlaulua, theramiinia ja efektejä sisältävä "A Trick of Light"
on hyvä välipala.
"Azimuth/Menadel" on kahteen osaan jaettu kappale, jonka alkuosa on ahdistava,
hieman The Wall -tyylinen hidas pala, mutta lopussa tunnelma avautuu
ihanasti veden pulputukseen, kauniiseen huilusoundiin ja Tangerine Dream -
tyyliseen syntetisaattorijuttuun. "Organo" on urkujohteinen instrumentaali
varustettuna hip hop/drum & bass -kompilla, sitaralla ja theramiinilla.
Hieman tylsä, minun mielestäni. Morsetuksella alkava ja loppuva,
tunnelmallinen "Borealis" sisältää ilmavaa kitarointia. Rauhallisesta
tanssikompista tulee mieleen englantilainen pitkän linjan ambient-yhtye
Astralasia, jonka kanssa Saturnia jakaa myös logonsa fontin. Hieno biisi.
Viimeinen, levyn nimikkokappale, onkin sitten psykedeelinen,
Klaus Shultze -mainen äänikollaasi. Tämän avulla pääset varmasti
"sinne jonnekin"... Sisältää todella outoja synteettisiä ääniä.
Yksi levyn kohokohdista.
Levyä voi tilata osoitteesta www.cranium.co.nz, ja siellä on kuunneltavissa
myös sampleja. Mielenkiintoinen tuttavuus, johan kannattaa tutustua.
[ takaisin alkuun ]
Various Artists:
THE INTERNATIONAL LEAGUE OF TELEPATHIC EXPLORERS
Free City Media (FRCD003)
Kyseinen kokoelma-CD on julkaistu
Free City Media -nettilehden ja
levy-yhtiön hyväksi. Kaikki artistit ovat siis tarjonneet
kappaleensa hyvään tarkoitukseen. Kokoelmalta löytyy lähinnä
psykedeelistä retropoppia, mutta onpa mukana muutama hieman
rankempi happorock -vetokin. Kappaleita on yhteensä 17, esittäjiä 16.
Ero selittyy Lucky Bishopsien kahdella esityksellä.
Mukana on vanhoja tekijöitä kuten Bevis Frond, Adrian Shaw ja
Motorpsycho, mutta myös tuoreita tapauksia (Aquarium Poppers,
The Sand Pebbles). Kokoelman yleisfiilis on hyvin 60-lukulainen.
Kaikki kappaleet ovat uusia, harvinaisia tai ennen julkaisemattomia.
Bändit on laitettu levylle aakkosjärjestykseen, joten ensimmäisenä
tulee Aquarium Poppers. Minulle uusi tuttavuus soittaa ihan OK
Beatles-poppia. Sitten seuraa Nick Benson kauniilla ja psykedeelisellä
kappaleellaan "Never Coming Down", joka on ehdottomasti yksi hänen
parhaistaan, ja myöskin kokoelman kohokohtia. Sitten onkin vuoro päästää
Bevis Frond vapaaksi demolta kuulostavalla vedolla "Being You". Aah,
nuo Salomanin tuplasoolot! Happorokkia parhaimmillaan. Mestaria seuraa
toinen englantilaisbändi, yhden Lucky Bishops -miehen Bitter Little Cider Apples.
Mielenkiintoista tavaraa. Sitten palataan Jenkkilään thebrothereggin kanssa,
ei ihan yhtä outo kappale heiltä kuin yleensä. Torvet, viulut ja huilu tuovat
nättiin sävellykseen kivan lisän.
Seuraavaksi meitä viihdyttää Norjalainen Dipsomaniacs, jonka melankolinen
"How To Fall" jää päähän soimaan ensi kuulemalta! Yksi levyn parhaista,
ja ehdottomasti tutustumisen arvoinen yhtye. Dunlavy esittää rauhallisen ja hitaan,
mutta kasvavan kappaleen "The Guest", sitten päästäänkin Woronzow -levy-yhtiölle
levyttävien Lucky Bishopsien vekkuliin maailmaan. "Silent Car" on hyväntuulinen
poppiralli hyvillä stemmoilla, "Animal Kingdom" taas urkuvoittoinen hauska 60's
instrumentaali. Kivaa! Sitten lähdetäänkin seikkailemaan mielen syövereihin
saksan johtaviin neopsykedeliayhtyeisiin kuuluvan Mandra Gora
Lightshow Societyn kanssa. Tästä onkin oksat pois, sen verran ovat pojat
mieltään laajentaneet... Ja dilsaa ei laulussa säästellä. Sitten palataan taas
kevyempään poppiin The Mindersin tahdissa, ja samaa linjaa jatkaa Motorpsycho.
Paljon on yhtye muuttunut sitten ensilevynsä. Hyvät laulut.
Photon Bandin "Magic Lantern" tuo mieleen The Kingsin, sen verran 60-luvun
meininkiä vedetään. Polar Arc esittää rauhallisen poppiksen, jossa
mielenkiintoinen loppuosa. Sitten Australian ylpeys The Sand Pebbles
laulaa korkealta hienon keskitempoisen biisinsä "My Sensation".
Täytyy perehtyä yhtyeeseen paremmin. Adrian Shawn hienosta "Symbiosos" -
kappaleesta kuullaan vieläkin parempi remix, levyn parhaita kappaleita.
Hienon kokoelman lopettaa rankalla kädellä tykittävä 33 Tiger Infinity
"Everything is Everything" -mantrallaan varsin vaikuttavasti.
Jos olet kiinnostunut vanhakantaisesta psykedeelisestä popista, on levy pakko-ostos.
Minulle kyllä syyksi riittää jo Bevis Frondin ja Mandra Gora Lightshow Societyn
julkaisemattomat, yli kuusiminuuttiset tykityksetkin! Hieno kokoelma.
[ takaisin alkuun ]
NICK BENSEN
No Resistance
Free City Media (FRCD002)
San Franciscolainen Nick Bensen jatkaa ensimmäisen soololevynsä
Psychedelic Juggernaut viitoittamaa linjaa. Myös tällä levyllä
hän soittaa itse kaikki instrumentit. Selvää kehitystä on
havaittavissa edeltäjään verrattuna. Levy on eheämpi kokonaisuus,
vaikka edelleen mukana on elementtejä Beatlesmäisestä
psykedeelisestä popista, raskaammasta Bevis Frond -tyylisestä
acid rockista, electronisesta musiikista ja jopa progesta.
Monet kappaleet ovat todella hyviä, ja kotistudiotyyppinen
nauhoitus on tällä kertaa onnistuneen kuuloinen.
Pienenä miinuksena ovat ohjelmoidut rummut, mutta
nekin toimivat tällä kertaa tyydyttävästi.
Levyn aloittaa lyhyt syntsapulputus "On The Fractal Landscape",
joka luo mukavasti tunnelmaa. Seuraava sinkkubiisi "Rockery Lighter"
on levyn parasta antia. Muita mainitsemisen arvoisia kappaleita ovat
esim. pehmeä, ilmava ja kaunis nimikappale, symfonisia elementtejä
omaava instrumentaali "Unrealized Voyage To Hammerfest"
(Nickillä on Norjalaisia sukujuuria) sekä hieman 70-luvun
Spiritiltä kuulostava akustinen "Pine City".
Nickin laulu on varsin miellyttävää kuunneltavaa, ja kitarasooloissa
on välillä todella paljon voimaa ja fiilistä. Olisi mielenkiintoista
kuulla, mitä hän saisi aikaan oikean yhtyeen kanssa. Oikeat rummut
antaisivat hänen musiikilleen varmasti lisää potkua.
Tällä versiolla on myös 3 bonus kappaletta. Ei mitään turhia kipaleita,
sillä Bevis -tyylinen "Frobisher Awakening" toimii hyvin, ja yli
9 minuuttinen psykedeelinen kitarajami "Icebound Wilderness"
voisi myös olla joltain Frondin 90-luvun alun levyltä.
Kolme kappaletta löytyy MP3-muodossa osoitteesta
www.freecitymedia.com,
josta levyä voi myös ostaa. Kannattaa käydä tsekkaamassa.
[ takaisin alkuun ]
HOLY RIVER FAMILY BAND
Earthquake Country
(The Wild Places, WILD 010)
Earthquake Country on Ruotsalaisen
Holy River Family Bandin kolmas CD,
jos ei lasketa mukaan yhtä epävirallista CD-R julkaisua.
The Spacious Mind -yhteyksistään tuttu bändi jatkaa kosmista
acid folk/psykedelia -linjaansa erittäin taidokkaasti.
Vokaalien määrä on kasvanut levy levyltä, ja nyt niitä on jo
jokaisessa kappaleessa. Uusi levy onkin selkeästi kappaleorientoituneempi,
ja pitkiä määränpäättömiä jameja on vähemmän kuin ennen.
Yhtyeen muodostavat Jens Unosson: koskettimet, laulu jne.,
Arne Jonasson: kitara, laulu, jne. sekä Mathias Barder: perkussiot, laulu jne.
Varsinaisia rumpuja levyllä on vain parissa kappaleessa.
Ne ovat erittäin Grateful Dead -tyylinen "Good Morning Friend" ja
"Love These Walls", joka voisi olla vaikka Fifty Foot Hosea ilman
huuruelektoniikkaa, tai miksei vaikka Jefferson Airplanea mieslaululla.
Muut 10 kappaletta ovatkin sitten toinen toistaan rauhallisempia ja
kauniimpia, orgaanisia folk paloja. Tunnusomaista niille on mystinen laulu,
akustiset kitarat, urut, sähköpiano, perkussiot ja loppumaton
sähkökitarasooloilu. Muitakin instrumentteja on kyllä käytetty
puhaltimista sadekeppiin.
HRFB:n uusin levy on hieman minimalistisempi kuin edeltäjänsä,
jolla oli enemmän syntsia. Nyt kuuntelijalle on jätetty enemmän tilaa.
Kappaleet ovat keskimäärin lyhyempiä (esim. ensimmäisellä levyllä
niitä oli vain 4) ja määrätietoisempia, oikeasti sävellettyjä. Silti
jamillekin on onneksi jätetty jonkun verran tilaa. Kaiken kaikkiaan
loistava levy Jens Unossonin soololevyä odotellessa! Ai niin, CD:n
vihkosta löytyy ylistävät kommentit Pearls Before Swinen Tom Rappiltä...
[ takaisin alkuun ]
THE SHEPHERDS BUSH ENJOYMENT
Stereoactivity
(FFCD004)
Tämän ruotsalaisduon ensimmäinen omakustannekokopitkä on julkaistu
vuodenvaihteessa 2001/2002. Heidän musiikissaan on havaittavissa
progressiivisiä ja psykedeelisiä vaikutteita. Ensimmäinen kappale,
"The Time Bandits" tuo mieleen Darxtarin rankalla tykityksellään ja
Hammondeillaan. Välillä mieleen tulee King Crimson, välillä myös
The Soundtrack of Our Lives. The Shepheds Bush Enjoyment on
kuitenkin maanmiehiään progempaa: monissa kappaleissa on paljon
mielenkiintoisia osia. Retrorockia kuitenkin paukataan menemään.
Muita vaikutteita ovat selkeästi The Doors (kuuntele "Abstract Destract"!)
Pink Floyd, Deep Purple, Gentle Giant (varsinkin lauluosissa) jne.
"Gamblers Award" -biisin alku kuulostaa jopa aivan suomalaiselta Circleltä!
"Lake Acid" on mukava akustinen folkinstrumentaali, vain sitara puuttuu...
Totaalisena Philip K. Dick -friikkinä on mainittava vielä raskas
"Do Androids Dream Of Electric Sheep?". Bonusbiiseinä on pari coveria,
joista mielenkiintoisempi on akustinen versio Motörheadin "Ace Of Spades":ista...
Ja alkuun on vielä pöllitty pala Yes:siä!?
Stereoactivity on oikein mielenkiintoinen levy, joka on pyörinyt
CD-soittimessani melko paljon. Kappaleet ovat monipuolisia, soitto toimii,
eikä tähän kyllästy aivan nopeasti. Levyllä on paljon raskaita,
hitaampia osia, kevyempiä progepaloja ja kaikkea siltä väliltä.
Kappaleet ovat melko pitkiä, pisin 16.05. Jos hakemalla haetaan
parantamisen varaa, niin välillä voisi kappaleiden sovittamiseen
panostaa hieman enemmän, jotta niistä saisi yhtenäisempiä.
Myös kitara-, syntsa- ja huilusoolot voisivat olla hieman intensiivisempiä.
Varmaan yhtyeelle tekisi hyvää toisen laulajan (nainen?) hankkiminen,
sekä ehkä parin muunkin uuden jäsenen hankkiminen. Odotan innolla heidän
seuraavaa levyään, jonka pitäisi ilmestyä kesän aikana. Lisää infoa ja
MP3:sia saatavissa osoitteesta:
w1.223.telia.com/~u22306043
[ takaisin alkuun ]
THE BEVIS FROND
What Did For The Dinosaurs
(Woronzow Woo 50)
The Bevis Frond on ollut suurimpia suosikkejani jo 10 vuotta.
What did... on jo yhtyeen 16. levy, ja yksi parhaista. Tosin
uudemmalta tuotannolta ei löydy niin psykedeelistä kamaa kuin
alkupään levyiltä, mikä sinänsä on harmi. Nyt on soundit saatu
todella kohdalleen, ja 18 kappaleen joukkoon on mahdutettu monta
helmeä. Vain yhden rock-rallatuksen ("Yo-De-Lo") olisin jättänyt
pois tältä 77-minuuttiselta CD:ltä.
The Bevis Frond oli alunperin Nick Salomanin yhden miehen yhtye.
Nyt kokoonpanoksi on kuitenkin vakiintunut Nick Saloman: laulu,
kitara, urut, koskettimet, Adrian Shaw (ex-Arthur Brown, Hawkwind,
Atomic Rooster, Magic Muscle): basso, akustinen kitara ja
Andy Ward (ex-Camel): rummut. Lisäksi levyllä vierailevat
kitarasankarit Bari Watts (Outskirts of Infinity) ja
Paul Simmons (Alchemysts) ja laulussa Debbie "Nickin tytär" Saloman.
Myös torvia on mukana.
Levy on Frondille ominainen yhdistelmä nopeita, punkahtavia,
raskaita ja popahtavia rock-paloja, psykedeelistä bluesia,
kauniita akustisia balladeja ja kitaran vinkuttelua. Saloman
saa jotenkin kaikkiin kappaleisiinsa tarttumaan henkeä,
jota ei voi kuin ihastella. Olen todella rakastunut hänen
kitaransoittoonsa ja lauluunsa. Tällä musiikilla tuntuu
olevan jotain sanottavaa hyvin monelle. Se on aitoa,
puhdasta ja koskettavaa. Sanoituksetkin ovat rehellisiä,
henkilökohtaisia ja lähellä maata.
What Did... on siis takuuvarmaa Frond-laatua alusta loppuun.
Levyltä on vaikea nostaa mitään yksittäisiä kappaleita muiden
yläpuolelle, mutta yritetään... Moniosainen nimikkokappale,
joka aloittaa levyn, on yksi parhaista Bevis-biiseistä,
kerrassaan hieno veto! Nopsemmista tykityksistä mainittakoon
"The Wrong Side", maanisen kertosäkeen omaava"Breath Out" ja
hieno melenkolinen pop-kappale "Candles". Balladi-osastolta
minulle parhaiten kolisee "Down To Earth". Aikaisemmin enemmän
viljeltyä psykedeelistä instrumentaalijammailua kuullaan levyn
päättävässä, eeppisessä kappaleessa"Dustbins In The Rain".
Se on myös levyn pisin kappale, ja siinä on paljon
erilaisia osia, yksi suosikeistani.
Ainut huono puoli albumissa on se, että se ainut Bevis Frondin
studiolevy, jota ei ole saatavilla vinyylillä... Nyyh!
Suurin osa kappaleista on melko yksinkertaisia, mutta niissä
on mukavia koukkuja ja melodioita, jotka tekevät niistä addiktoivia.
Muutoksena edellisiin levyihin voisi mainta, että tämä levy on
enemmän tuotetun kuuloinen, mikä on minusta hyvä asia.
Kitarasoundi on ehkä hieman keventynyt, ja aivan kirkuvimmat
kitarasoolot ovat aika harvassa. Kokonaisuutena erittäin
hyvä paketti, joka jokaisen itseäänkunnioittvan Bevis-fanin
on hankittava. Loistava mahdollisuus myös tutustua yhtyeeseen
ensimmäistä kertaa.
www.woronzow.co.uk.
[ takaisin alkuun ]
ADRIAN SHAW
Look Out
(Woronzow Records WOO 51)
"Look Out" on vanhan psykedelia-veteraanin Adrian Shawn neljäs soolo CD.
The Bevis Frondissa vaikuttava basistihan on aikoinaan soittanut myös mm.
Hawkwindissa. Uusin levy on mielestäni Aden paras soolo albumi.
Vaikka se on tehtailtu omassa kotistudiossa, ovat soundit erittäin kohdallaan.
Edes ohjelmoidut rummut eivät tällä kertaa haittaa yhtään.
Kaikki kappaleet ovat hänen omaa käsialaansa, ja hän myös soittaa
kaikki instrumentit. Joihinkin kitarasooloihin hän on -yllätys yllätys-
lainannut Bari Wattsia, Frondin Nick Salomania, vanhaa High Tide -miestä
Tony Hilliä ja poikaansa Aaron Shawta. Hyvät valinnat! Promokirjeen
mukaan messissä on myös toinen ex-Haukkatuuli Simon House, mutta
levynkansissa häntä ei mainita.
The Bevis Frondiin verrattuna tämä on rauhallisempaa, hitaampaa ja
paikoitellen paljon psykedeelisempää. Myös syntsaosastoa on enemmän käytössä.
Shaw on paitsi loistava basisti, myös oiva kitaristi, kosketinsoittaja
ja laulaja. Eikä sävellystaidoissakaan ole mitään vikaa.
"Look Out" on hyvää psykedeelistä rockia maustettuna oudoilla
sampleilla ja studiotaikuudella. Aden edellinen soolo albumi
Headcleaner oli jo loistava tekele, mutta tällä kerralla hän
on kyllä ylittänyt itsensä.
"Few Are Called" -kappaleen outo rytmilaji tuo mieleen Gentle Giantin,
joten voisi sanoa levyltä löytyvän myös selviä proge-vaikutteita.
"Rhododendron Mile" on jo lähellä countryä! Suurin osa kappaleista
on rauhallisia ja kauniita, melko 70-luvun henkisiä. Parhaimmistoa
ovat rämäkästi rockaava aloitusraita "I Don't Think So", leppoisan
surumielinen "On Father's Day" (ei vähiten upeiden
Bari Watts -soolojen takia), loistava akustinen "Chilhood's End"
sekä jo mainittu "Few Are Called". En tiedä, alkaako Ade jo vanheta,
mutta sanoitukset ovat melko nostalgisia, kuten jo kappaleiden nimistä
voi päätellä ("Oh, To Be Young Again", Remembrance of Things Past").
Oli miten oli, levyltä on aistittavissa suuri viisaus,
kypsyys ja elämänkokemus. Ehdottomasti tutustumisen arvoinen levy!
[ takaisin alkuun ]
BABY WOODROSE
Blows Your Mind
(Pan Records / 788)
Tanskalaisen On Trialin ( www.ontrial.suite.dk ) kaverit ovat ahkeria
hyvän psykedeelisen musiikin väsääjiä. Bändin poikien keskuudesta on
synnytetty monta mielenkiintoista projekti- ja soololevyä (Pandemonica,
Spids Nogenhat...) Kaikki ovat minulle maistuneet, ja niin tekee tämäkin.
Baby Woodrose on On Trialin rumpalin soolo levy, jolla hän soittaa kaikki
instumentit ja laulaa. ... Aikamoinen multi-instrumentalisti, siis.
Ovatko kaikki On Trialin kaverit näin lahjakkaita? Tällä kertaa hän
esiintyy nimellä Lorenzo Woodrose...Levy kuulostaa todella paljon siltä,
kuin se olisi nauhoitettu 60-luvulla, mikä toimii helvetin hyvin.
Kyse on siis 60-luvun psykedeelisestä rockista. Levyltä löytyy meneviä,
pirteitäkin garage-tyylisiä kappaleita ("Baby Blows Your Mind",
"Right to Get High"...) mutta myös kauniita, melodisia ja melankolisia
tunnepaloja ("Caught in A Whirl", "Spinning Wheels of Fire",
"Mind and Soul"...). Kummissakin on hetkensä. Kitarasoundit ovat
välillä mukavan rähjäiset, usein tekee mieli jorata ja bailata.
Paikoitellen taas leijutaan syvissä bongivesissä.
Jotkut biisit tuovat mieleen miellyttäviä 60-luvun poppihittejä,
ja kyllä, olen huomaavinani jopa rautalankavaikutteita! Melkoisen
monipuolista, letkeää vanhakantaista menoa. Kannet ovat mahtavan
Malleuksen käsialaa ( www.malleusdelic.com ),
ja todella ilo katsella... Lyriikat liikkuvat pössyttelyn, seksin, rock 'n' rollin mutta myös
VIELÄ syvällisempien asioiden parissa.
Monia vanhoja bändejä tulee mieleen, mutta sanotaan nyt vaikka niin,
että useille samoille asioille on altistuttu kuin Monster Magnetin Dave.
Baby Woodrosea voitaneenkin pitää stoner rock -yhtyeenä, mutta ei aivan
sieltä raskaimmasta päästä.
Kyseessä on erittäin hieno levy, yksi parhaista mihin olen törmännyt vähään aikaan.
Summa summarum: psykedeelistä boogieta kolmannelle silmälle! Dig it baby!
[ takaisin alkuun ]
| |
|
