 |
|
|
| |
 |
| |
|
Tuvalu: S/T
|
Kool Thing (KOOL-002)
 Tuvalu on seitsemän vuotta toiminut suomalainen modernia progea soittava yhtye, joka julkaisi helmikuussa kolmannen levynsä. Olen arvostellut myös bändin parin vuoden takaisen toisen levyn Viimeiset hetket ovat käsillä!, joka oli melkoisen tummaa, kylmää, metallista ja taidokasta, sci-fi -henkistä tavaraa. Nyt bändi on pyrkinyt hieman lämpimämpiin ja rokkaaviin sävyihin King Crimsonin ja Van der Graaf Generatorin ynnä muiden tyyliin. Rytmilajit vaihtelevat kuitenkin entiseen malliin, ja musiikki on hyvin teknistä ja vaikeaakin ja efektejä on käytetty runsaasti. Musiikin avaimena toimii 7-jakoinen rytmiikka. Välillä päästellään aika lailla täysillä Mars Voltan tapaan, ja soundimaailma on kuitenkin moderni ja todella monipuolinen ja tasapainoinen. Sanoitukset uppoutuvat nyt maailmanlopun robottivallankumousten sijaan ihmisyyden eri ulottuvuuksiin, mutta silti melko surrealistiseen tyyliin. Laulaja Annina Antinranta pääsee tällä uudella, Suomen listoillakin käväisseellä albumilla paremmin esille, koska hänen luonnollinen laulusoundinsa on säilytetty eikä laulussa ole niin paljoa kummallisia efektejä.
Levyn aloittaa tiukka ja energinen ”Tulevaisuuden luurangot”, joka uppoaa varmasti progemetallin ystäville. Hieman kevyempi ”Parahin Nikola” sisältää komean kertosäkeen ja vähän psykedeelisempiäkin soundeja. Seuraavaksi tulee nimeämätön, kolmen minuutin rauhallinen, instrumentaalinen ambient –pala, ja sitten on vuorossa albumin pitkä mestariteos, 13-minuuttinen ”Pimeys on ystävä”, jossa King Crimson –vaikutteet tulevat ehkä parhaiten ilmi, vaikka välillä mieleen tulee myös vähän uudempi Porcupine Tree. Tämä on joka tapauksessa hieno kappale, josta löytyy sekä rankkaa rokkausta että tunteellista, pehmeää fiilistelyä. ”Tulvien jälkeen” on hidas, tumma ja pienimuotoinen kappale, ja ”Fantasmagoria” yli kymmenenminuuttinen teos, jossa pohdiskellaan mitä ihmiselle käy kuoleman jälkeen. Kappale menee välillä lähes doom metaliksi, osittain se on hyvin tunnelmallista ja surullista tavaraa. Loppupuolella mennään vähän nopeammin progemetallityyliin. ”Valkoinen sumu nousee” rokkaa tiukasti ja nopeasti, mutta sisältää myös pehmeämpää, vähän jatsahtavaa materiaalia. Albumin viimeinen raita ”Pakenevan veden voima” on pääosin instrumentaalinen kappale, joka tuo taas enemmän mieleen 70-luvun progesuuruudet. Lyhyehkössä laulusektiossa on käytetty vocoderia tai jotain vastaavaa efektiä. Loppu on aika hurjaa menoa, mutta biisi on kuitenkin yksi levyn helpoimmin avautuvista. Tämä on todella hyvä kappale ja yksi CD:n parhaista hetkistä.
Kaiken kaikkiaan Tuvalu on erittäin onnistunut albumi sopivan haasteellista, kekseliästä mutta tyylikästä modernia progressiivista rockia, joka vaatii jonkin verran kuuntelijaltaan mutta on myös hyvin palkitsevaa. Bändinä Tuvalu on taatusti yksi Suomen parhaista progekokoonpanoista, ja on näkemisen arvoinen myös livenä.
www.tuvalu.ws |
|
|
|
|
 |
 |
jos haluatte arvostelun
levyistänne ja saada ne mahdollisesti soittoon klubillamme,
pyydämme ottamaan yhteyttä:
psychotropiczone(at)gmail.com |
|
|
|
 |
