zone
uutiset
arviot
haastattelut
liveraportit

klubi
soittolistat
astro
humanoid
kuvat
videot
linkit

unimeri

Helsingin hipstereiden suosikkifestivaali Flow järjestettiin ensimmäisen kerran jo 2004, mutta vasta tänä vuonna pääsin minäkin menoihin mukaan. Flown sinänsä monipuolinen ja kiinnostava, johonkin mainstreamin ja vaihtoehtoisen välimaastoon sijoittuva, rytmi- ja elektroniseen musiikkiin ja poppiin keskittyvä tarjonta ei nyt varsinaisesti ihan yksiin ole minun musiikkimakuni kanssa mennyt, mutta onhan siellä vuosien varrella ollut esiintymässä paljon minuakin kiinnostavia artisteja kuten Aavikko, Pepe Deluxé, Shokun Kunitoki, Op:l Bastards, Rättö ja Lehtisalo, Low Life Rock‘n’Roll Philosophers, Eleonoora Rosenholm, Kuusumun Profeetta, Hidria Spacefolk ja Astro Can Caravan. Huomaa, että festivaalien ulkomaiset vierailijat ovat sitten olleetkin minulle vähän tuntemattomampia tai sitten vaan ei niin kiinnostavia, vaikka esimerkiksi viime vuoden aloitusklubin esiintyjä Kraftwerk olisi kyllä todella pitänyt nähdä.

Tänä vuonna aloitusklubilla soitti Chemical Brothers, joka toki myös olisi maistunut. Ajan puute kuitenkin saneli, etten päässyt osallistumaan kemuihin kuin perjantaina, varsinaisena ensimmäisenä festaripäivänä. Edellisvuodesta vielä kasvatetuilla festivaaleilla kävi tänä vuonna neljän päivän aikana yhteensä noin 50 000 vierailijaa, ja yleisötavoite saavutettiin. Näinkin isoksi tapahtumaksi kaikki järjestelyt toimivat mainiosti, ja yleisöä oli saatu käyttämään ekologisia kuljetusvaihtoehtoja mm. isolla polkupyöräparkilla. Itse tilana Suvilahden vanha voimala-alue tarjoaa loistavan mahdollisuuden tällaisten festivaalien järjestämiselle. Päälavan edustalla oli tarpeeksi tilaa valtaville massoille, ja pienemmät esiintymispaikatkin toimivat, vaikka välillä olivatkin aivan täynnä.

Ulver

Itse tulin paikalle juuri ennen norjalaisen Ulverin keikkaa, ja Voimalan hallirakennus alkoi ollakin jo täpötäysi. Ikävä yksityiskohta oli, että vaikka tila aukesi jo 18:30 ei siellä ollut mitään tarjoilua ennen kello kymmentä. Ystävällinen henkilökunnan edustaja haki minulle kuitenkin vesipullon, sillä ulos piipahtaminen olisi tarkoittanut sitä, ettei sisään välttämättä olisi enää päässyt rakennuksen rajoitetun kapasiteetin vuoksi. Olin kuullut alun perin black metallilla aloittaneen Ulverin musiikkia vasta hieman ennen festivaaleja, mutta tiesin, että jotain mielenkiintoista oli luvassa. Keikka alkoi hissukseen ja rauhallisesti lähes ambienteissa tunnelmissa. Sitten lähettiin rokkaamaan hieman industriaalihengessä, ja äänenpaine nousikin sellaisiin arvoihin, että vasen korvani oli kipeä monta päivää... Bändin musiikki oli synkkää, tummaa, kokeellista ja metallista, mutta sisälsi myös hienoja, psykedeelisiä elementtejä. Näyttävät taustavideot (jotka sisälsivät mm. vintage pehmopornoa ja pin-up -tyttöjä!) sopivat hyvin tunnelmaan, ja yleisö oli hurmiossa. Salin kuumuus (ja volyymitaso) pakotti osan porukasta kyllä pihalle ennen keikan loppua.

Ulver

Ulver

Tämän jälkeen olikin aika hakeutua oluttelttaan juomaan Heinekeniä, ja siinä samassa pystyi silmäilemään USA:laista Broken Bellsiä, joiden harmiton, melodinen pop vaikutti yllättävän ponnettomalta ottaen huomioon että miehiä oli lavalla peräti seitsemän. Suomen parhaan yhtyeen Circlen esiintymiseen oli vielä tunnin verran aikaa, joten muutaman olusen ehti hyvin juomaan, kun jonottamiseenkaan ei mennyt liikaa aikaa. Circle soitti Voimalan viereisessä isossa teltassa, joka pakkautui jo heti täpösen täyteen, enkä onnistunut kovin lähelle bändiä pääsemään. Mm. Circlen kitaristin Janne Westerlundin Plain Ride -yhtyeestä tutut Jääskeläisen veljekset ovat nykyään jo vakiokokoonpanoa, ja kolmen kitaristin voimin saadaan aikaiseksi aikamoista tykitystä. Keikalla kuultiin niin jo vuosia keikkasetissä olleita livesuosikkeja, kuten myös uutta, vielä levyttämätöntä materiaalia. Meno oli pääosin hurjaa ja aika metallivoittoista, mutta toki myös hypnoottinen kraut rock ja lempeämpikin jumittelu oli mukana kuvioissa. Loistava ja energinen keikka, jälleen kerran. Todella kiva juttu, että Pori-skene on ollut Flowssa jo pitkään hyvin edustettuna. Encorena kuultu ”Point” jäi minulta ikävä kyllä kuulematta, kun Air oli jo alkamassa keikkaansa päälavalla.

Circle

Circle

Circle

Circle

Circle

Circle

Olen diggaillut Airin syntetisaattorivetoisesta progepopista jo Moon Safarista lähtien, mutta en ollut yhtyettä aikaisemmin nähnyt livenä. Duo oli vahvistettu rumpalilla, mutta erillisen kitaristin lisääminen kokoonpanoon olisi ollut paikallaan, jotta uusimman Love Songs Vol. 2 -albumin rokkaavampikin materiaali olisi voinut näyttää kyntensä. Bändi heitti joka tapauksessa hienon keikan, ja heidän ihanan leppoisa, kaunis musiikkinsa tuntui uppoavan hyvin festivaalikansaan. Kun yhtyeen repusta löytyy ”Sexy Boyn” ja ”Cherry Blossom Girlin” kaltaisia hittejä, on viihdyttävä keikkakokemus taattu. Oikein mukava tapaa viettää kesäistä perjantai-iltaa!

Air

Air

Air

Air

Air

Air

Airin keikan jälkeen oli ”pakollinen” osuus hoidettu, ja ehdin hieman tutustua festivaalialueen muihin paikkoihin, mihin sisältyi mm. viinibaaria, chill-out-mesta, perusfestareita korkeatasoisempaa ruokatarjontaa, lyhytelokuvasalia jne. DJ-tarjontaa oli pitkin viikonloppua monissa eri tiloissa myös. Lopuksi tsekkailin vielä hetken Four Tetin elektronista soundia, ja hyvältähän se kuulosti. Bileet jatkuivat kolmeen asti yöllä, ja festariyleisö oli tanssinut kuulemma ahkerasti siihen asti, mutta minun täytyi poistua paikalta jo puolen yön jälkeen. Oikein hyvä maku jäi Flowsta suuhun, ja palaan varmasti mielelläni festivaaleille myöhemminkin. Lauantaina olisi kiinnostanut varsinkin nähdä Op:l Bastards -miehien kraut/elektro-yhtye K-X-P jossa rumpuja soitti Aavikon, Circlen ja monen muun yhtyeen elävä metronomi Tomi Leppänen sekä syyrialainen, psykedeelissävytteinen Omar Souleyman, jonka bändiin Leppänen napattiin myös juuri ennen keikkaa heidän rumpukoneensa hajottua. Lisäksi väliin jäi kokonaan pienemmässä Tiivistämössä pidetty, Juuso Paason koostama The Other Sound of Finland, jossa esiintymässä viikonlopun aikana oli marginaalisempaa, kokeellisempaa ja hieman oudompaa suomalaista aktia kuten Islaja, Sami Kukka, Lau Nau, Pekko Käppi, Kiila ja Tomutonttu. Hyvin mielenkiintoista tavaraa olisi ollut sielläkin siis tarjolla! Sunnuntaina alle 10-vuotiaat lapset olisivat päässeet sisään ilmaiseksi maksavan vanhemman kanssa. Täytyy sanoa, ettei Flow Festival turhaan saanut tänä vuonna Art Goes Kapakan Helsinki hauskemmaksi -tunnustusta. Suosittelen lämmöllä näitä festivaaleja!

www.flowfestival.com

[ takaisin alkuun | uusimmat | 2012 | 2011 | 2010 | 2009 | 2007 | 2006 | 2004 ]