zone
uutiset
arviot
haastattelut
liveraportit

klubi
soittolistat
astro
humanoid
kuvat
videot
linkit

unimeri

Ruotsin Göteborgista tuleva The Movements soitti viime lauantaina ensimmäisen keikkansa Suomessa, ja koska olen heidän parista viimeisestä levystään diggaillut, olihan bändi toki mentävä myös tarkastamaan livenä ensimmäistä kertaa. Tämä muualla Skandinaviassa ja Manner-Euroopassa ahkerasti keikkaillut garage rock -pumppu soittaa myös psykedeliasta, punkista, avaruusrockista ja popista vaikutteita saanutta energistä musiikkia, jossa on sekä alkuperäisen 60-luvun garage -henkeä että paljon modernimpia aineksia. Lämmittelijöinä heillä oli helsinkiläinen Dead Black Asteroid, josta en ollut ennen kuullutkaan. Tämä oli myös ensimmäinen kerta, kun menin uuden Bar Loosen alakertaan katsomaan bändejä, joten ihan mielenkiintoinen ilta oli tiedossa jo etukäteen.

Dead Black Asteroid

Nelijäseninen, vuonna 2006 perustettu Dead Black Asteroid aloitti n. 22:20 vielä melko tyhjälle salille. Pari ensimmäistä kappaletta rokkasi ihan OK, kolmas biisi oli hieman 80-luvun metallista vaikutteita saanutta pullistelua ilman kummempaa sisältöä. Juuri kun ajattelin, että bändi ei ole ihan niin hyvä kun olin toivonut, alkoi tiukempi vääntö, ja seuraavat kappaleet saivatkin adrenaliinitasot nousemaan. Bändin musiikkia voisi kuvailla stoner/hard rockiksi, mutta siinä on myös melodisempia elementtejä, joita mukaan tullut kosketinsoittaja vielä korostaa. Mukana oli myös hieman psykedeelisiä elementtejä, ja varsinkin muutaman kappaleet loput olivat mainioita. Bändin MySpace -sivulla on Electric Wizard laitettu parhaimpien kavereiden joukkoon, mutta ihan niin raskasta kamaahan tämä ei kyllä ole. Mieleen tulee paremminkin Mannhai. Tiukkaa soittoa ja hyvää laulua kyllä saimme kuulla, joten täytyy muistaa tämänkin bändin edesottamuksia seurata.

The Movements

The Movementsin aloittaessa oli porukkaa saapunut jonkin verran lisää, ja odotusta oli ilmassa. Bändi veti alkuun pari kappaletta uudelta The World, The Flesh and The Devil -albumiltaan, ja yleisö alkoi pikkuhiljaa lämpenemään. Yksi keikan kohokohdista oli minulle samaiselta levyltä löytyvä, melodisempi ja kaunis ”Save Me”, vaikka nopeammat, todella energiset kappaleetkin toimivat aivan loistavasti. Pienoinen pettymys minulle oli, että The Movements (Space Edition) -nimellä myöskin tänä vuonna julkaistulta avaruusrokki -levyltä For Sardines Space Is No Problem kuultiin vain yksi kappale. Tämä oli hieno, Eloy -henkinen ”In The Footsteps of Gagarin”, jonka lopussa pojat kyllä avaruusrokkasivat ihan täysillä niin että meinasi pää räjähtää! Erittäin hyvin toimi myös The Stooges -tyylinen, nopea ja tiukka ”Going To Your House”. Lisäksi soitettiin mm. hurja single -raita ”The Battle of Being in Love” sekä ilmeisesti muutama aivan uusikin kappale, joita ei olla vielä ainakaan julkaistu. The Movements oli kovassa vedossa, ja veti todella energisen setin. Varsinkin laulaja antoi kaikkensa ja hyppi pöydillä sekä kiipesi myös bändin bussikuskin olkapäille laulamaan. Yleisö näytti diggailevan paljon keikasta, vaikka ei ihan täysillä mukaan lähtenytkään. Nyt ymmärrän, mistä yhtyeen kovan livebändin maine johtuu! Toivottavasti saamme The Movementsin pian uudestaan Suomeen. Tässä bändin settilista:

www.themovements.com

www.deadblackasteroid.com

Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo, Tavastia, Helsinki, 12.3.2009

Kun kuulin joskus viime vuonna, että Porin pojat Mika Rättö ja Jussi Lehtisalo ovat tekemässä levyä ja kiertuetta Kauko Röyhkän, yhden Suomen suurimman rockikonin kanssa, en edes juuri yllättynyt. Itse asiassa tuntuu siltä, että näiltä veijareilta voi odottaa ihan mitä vain. Kuten nyt vaikka ”lastenkirjaa”, jollaisen Rättö myös puski maailmalle äskettäin. Aikaisemmat Rättö ja Lehtisalo -levyt ja keikat ovat paikoitellen toki tavallaan jo liehakoineet hieman suurempaa yleisöä, mutta tämä projekti on takuuvarmasti Lehtisalon Ektro-levy-yhtiön suurisuuntaisin, ja onhan levy ollut Suomen listoillakin.

Kolmikon studioalbumi Hiekkarantaa on oikein hieno yhdistelmä Röyhkän rakkaustematiikasta ja kaipuusta ammentavia sanoituksia ja hienoa tulkintaa, iskelmää sekä Circle-miesten hypnoottista kraut rockia. Levyn melko kevyt yleissoundi ei ihan antanut minulle valmiuksia varautua bändin livesoundiin. Jussi oli vaihtanut levyllä käyttämänsä akustisen kitaran sähkökitaraan, rumpaliksi oli pestattu myös Circlen riveistä tuttu Tomi Leppänen ja uutta verta edustivat myös taustalauluja hoitava sähkökitaristi Tuomas Niskanen (joka pääsi elvistelmään kitarasooloissaan korokkeelle) ja basisti Turo Sinkkonen. Päälaulun lisäksi myös Röyhkä soitti kitaraa joissakin kappaleissa. Kuusimiehinen orkesteri esitti levyn kappaleista siis huomattavasti sähköisempiä ja usein myös raskaampia versioita, joilla se sai täyteen ahdetun Tavastian hurmokseen. Luonnollisesti paikalla oli sekä vanhoja Röyhkä –faneja että hieman kokeellisemman musiikin ystäviä, ja oli kiva huomata, että keikan anti tuntui miellyttävän kaikkia yhtälailla.

Itselleni parhaiten toimi loppupuolella keikkaa aloitettu biisien venyttely, jossa kappaleisiin sisällytettiin melkoisen hurjaksikin yltyvää Circle-tyylistä kraut rock -jammailua! Rättö pääsi purkamaan demonejaan siansaksakielellään ja Lehtisalo innostui rokkaamaan oikein kunnolla taustabändin pitäessä huolta tiukasta, repetatiivisesta groovesta. Röyhkä tuntui olevan improvisaatio-osuuksissa välillä hieman ulkona, mutta innostui aina välillä. Soundit olivat keikalla kohdallaan, ja myös valoshow toimi erinomaisesti. Bändi tuntui olevan hyvissä fiiliksissä, ja tämä oli kaikin puolin aivan loistava keikka, ja nautin siitä suuresti, kuten silminnähden muukin yleisö. Röyhkä ja Rättö ja Lehtisalo on mahdollista nähdä myös Suomen kesäfestareilla (ainakin Provinssirockissa), kannattaa ehdottomasti tsekata.

Otin myös koko keikan videolle (kiitos luvasta Jussi!), johon sain miksaaja Tuomas Laurilan nauhoittaman audion, joten tässä muutama kappale keikalta...

www.myspace.com/royhkarattolehtisalo

[ takaisin alkuun | uusimmat | 2012 | 2011 | 2010 | 2009 | 2007 | 2006 | 2004 ]