Octopus Syng haastattelu (Syyskuu 2004)
Octopus Syng on suomalaisen Jaire -nimisen miehen yhdenmiehen psykedeliaorkesteri.
Hän on julkaissut tällä nimellä nyt kaksi 7":sta, yhden MCD:n ja tuoreen kokopitkän,
joka on julkaistu Suomessa CD:nä ja juuri Saksassa myös vinyylinä Nasonin toimesta.
Jairen musiikki on hieno yhdistelmä Syd Barrtin aikaista Pink Floydia, happofolkkia ja
yhtä sun toista muutakin hippiaiheista, ja tästä, melko piilossa pysyneestä
arvoituksellisesta miehestä oli nyt aika tehdä haastattelu.
Miten ja milloin kiinnostuit 60- ja 70- luvun psykedeelisestä musiikista?
Jaire: Eräs ystäväni, joka oli minua vanhempi, tutustutti minut Hendrixin musaan.
Siitähän se löytöretki 60-luvun psykedeeliseen pop/rock musiikkiin läksi.
Olin silloin 11 v. ja friikahdin Jimiin ihan totaalisesti.
Mikä oli ensimmäinen bändisi? Minkälaista musiikkia olet vuosien varrella soittanut?
Radio Romance oli ensimmäinen varsinainen bändini 15-vuotiaana. Tosin oli
sitä ennemminkin ollut jo jonkunlaisia viritelmiä. Radio Romance soitti
sellaista vähän Hanoi Rocks -tyylistä rockia.
Siitä lähtien, kun 17-vuotiaana perustin oman bändini, jossa tein itse
biisit on kaikki musa ollut enemmissä määrin sellaista aika persoonallista
vaikeasti luokiteltavaa rockmusaa. Kaikenlaisia kummallisia projekteja on
tässä vuosien varrella ollut. Sitten olen myös soittanut sellaista jotain
progen ja jatsin ristisiitosta ja akustista folkhenkistä kamaa myös.
Miten ja milloin Dildo Mania sai alkunsa? Miten kuvailisit yhtyeen musiikkia? Julkaisut?
Dildo Mania tavallaan liukui entisestä lyhytikäisestä bändistä nimeltä Weed,
jonka koti oli Kuusankoskella. Weed oli bändi kahdella kitaralla, laululla ja
eräänlaisilla rummuilla. Ex-tyttöystäväni Tea soitti siinä "rumpuja". Bassoa ei
ollut ollenkaan. Jäsenet vaan vaihtuivat kesän -95 aikana, kunnes huomasimme,
että tässähän on kasassa aivan eri bändi, joka Dlido Maniaksi ristittiin.
Dildo Manian musiikki on aika vaikea vetää mihinkään lokeroon. Sellaista sähköistä
friikkirockiahan se on pop melodioilla ja nyrjähtäneellä, mutta hyväntuulisella fiiliksellä.
Dildo Mania nimi sai alkunsa laulajamme naispuolisesta naapurista, jolla oli
suristimia jos jonkunmoisia, juu nou... Bändi oli aluksi Dildo Maniacs, joka
lyhentyi kuitenkin Dildo Maniaksi, koska maniacs kuulosti liian henkilökohtaiselta,
koska me kaikki olemme naissukupuoleen suuntautuneita. Dildo Mania on julkaissut
ainoastaan 2 vinyylisingleä aikoja sitten vuosina -97 ja -98. Parilla kokoelmalevyllä
olemme myös olleet mukana.
Milloin keksit alkaa tehdä musiikkia yksin Octopus Syng -nimellä? Mistä nimi sai alkunsa?
Syksyllä -98 Dildo Manialla oli todella hiljaista, eikä ollut muuta tekemistä kuin
alkaa leikkiä 4-raiturilla, joka vei sitten mukanaan. Vuoden päästä ostin sitten
digitaalisen 8-raiturin, josta voisi katsoa Octopus Syngin ajanlaskun alkavan.
"Bändini" nimi oli ensin pelkkä Syng, mutta se tuntui jotenkin vajaalta, joten
lisäsin siihen sanan octopus, jonka keksin, yllätys, yllätys, Syd Barretin
"Madcap Laughs" -levyltä.
Mitkä ovat suurimmat vaikutteesi Octopus Syngissä?
Jaire: Kyllähän Barrett/vanha Pink Floyd ovat vaikuttaneet minuun suuresti, mutta vielä
suurempi vaikuttaja on minuun ollut Pekka Streng, ehdottomasti. Sitten on tietysti
T.Rex/Marc Bolan, Neil Young, Ravi Shankar, Jukka Tolonen, Love, The Doors...sekä
ylipäätään koko 60-luvun pop- ja rockmusiikki. Henkisessä mielessä koko itämainen
maailmankatsomus, sekä huuhaa (new age) -meininki on vaikuttanut minuun hyvin
voimakkaasti. Mikään uskovainen en missään mielessä kuitenkaan ole.
Miten kappaleesi syntyvät?
En tiedä. Niitä on turha yrittää tehdä, vaan ne yhtäkkiä tulevat vain jostain,
sitten kun on niiden aika tänne maailmaan syntyä. Ensin tulee yleensä melodia,
sitten biisin sisäinen fiilis kertoo itseensä sanat.
Kerro lyhyesti Octopus Syngin julkaisuista. Miten nauhoitettu, markkinoitu jne.?
Pari ekaa O.S. -julkaisua tein digitaalisella 8-raiturilla. Rummut nauhoitin jopa
yhdellä mikillä tai korkeintaan kahdella. "Mandalan" nauhoitin pääasiassa kotonani,
eikä minulla ollut edes mikkitelinettä, vaan mikki roikkui naruilla katosta. Melko
lo-filla tekniikalla on kaikki O.S. -levyt nauhoitettu.
"Karmadelicin" nauhoitin analogisella 16-raiturilla Korialla treenikämpällä parilla
mikillä, mutta jouduin jatkamaan sitten nauhoituksia Helsingissä muutettuani tänne
2003 alussa, jonka jälkeen nauhoitin levyä varmaan viidessä eri paikassa ja mitä
erilaisimmilla nauhureilla, pahimmillaan nauhoitin (vibrafonit) jopa mini diskillä.
Levy miksattiin kolmeen kertaan, kunnes tuntui siltä, että se oli valmis. Kaikenlaisia
vastoinkäymisiä riitti yllin kyllin. No, se oli "Karmadelic". Seuraavan levyn työnimi
voisi olla vaikka "Quick and Easy", jos se vaikka auttaisi asiaa.
Markkinointia, mitä se on? No, tällainen yhden ihmisen propagandakoneistohan tämä
pääasiallisesti on ollut. Puolet levyistä on varmaan aikaisemmin myyty kädestä käteen
ihmisille festareilla ja missä tahansa. On niitä ollut myös muutamassa liikkeessä
myytävänä Suomessa. Nyt "Karmadelicin" aikana on tullut muutamia O.S. -ystäviä auttamaan
musiikkini tuomisessa ihmisen korviin ja sieltä sydämeen, mistä olen hyvin kiitollinen.
Miten aloit harjoitella sitarin soittoa? Onko se mielestäsi vaikeaa?
Jaire: Olen tykkäillyt Intia-fiiliksestä ja Ravi Shankarin musasta jo yli kymmenen vuotta,
joten keväällä 2001 lähdin Intiaan tarkoituksenani ostaa sieltä himoitsemani sitar.
Näin myös kävi. Varanasissa otin muutaman sitarinsoittotunnin, ja siitä lähtien olen
sitaria soittanut. Sitarin soiton vaikeus on aika suhteellista. Jos haluat soittaa sitä
länsimaalaisella tyylillä auttavasti, on sitar melko helppo soitin, mutta jos haluat
soittaa sitä intialaisella tyylillä, kuten esim. Ravi Shankar, on sen omaksuminen
varsinkin länsimaalaiselle ihmiselle lähes mahdotonta, koska silloin pitäisi myös
tuntea intialainen ajattelu ja fiilis.
Miksi haluat pitää O.S.:n soolojuttunasi, ja keikoilla Karma Brothers
soittaa Octopus Syngiä?
Ei tarvitse tehdä kompromisseja. Saan musaani juuri sen fiiliksen minkä haluan tai
ainakin minulla on täysi mahdollisuus siihen. Enhän pysty soittamaan kaikkia
instrumentteja yhtä aikaa, joten sen vuoksi on Karma Brothers olemassa. Nimi
Karma Brothes plays Octopus Syng on siksi, että ihmiset ymmärtäisivät, että se ei
ole sama bändi mikä levyllä soittaa.
Soitatko tai levytätkö koskaan lainakappaleita?
En ole soittanut enkä levyttänyt. Ei ole ollut toistaiseksi tarvetta siihen.
Tulevaisuudestahan ei koskaan tiedä. "Tomorrow never knows"
Mitkä ovat suosikkejasi omista kappaleistasi?
Kaikki biisini ovat kuin lapsiani. Ei niistä pysty sanomaan, kuka on rakkaampi
kuin toinen. Rakastan niitä kaikkia omalla tavallani.
Pidätkö mistään nykyisistä artisteista tai bändeistä? Miksi?
En tykkää nykyajan soundeista. Ne ovat liian täydelliset ja virheettömät.
Elämäkin on epätäydellistä kaikessa täydellisyydessään. Miksi soundit ja
musiikki eivät sitten seuraa elämän virtaa? No, pidän todella paljon
englantilaisesta pop/rock -yhtyeestä nimeltä Supergrass ja suomalaisesta
pop/rock -yhtyeestä nimeltä Barefoot Brothers. Suomen musameininkejä tunnen
jonkun verran. Täällä on monia hienoja bändejä, mutta ne lähes kaikki ovat
melko tuntemattomia. Luulen, että meininki on samanlainen myös muualla maailmassa;
että ne bändit mistä pidän, niitä en ehkä tule ikinä kuulemaan.
Mikä on suhteesi huumeisiin?
Huumeita on monenlaisia. Toisille se on pilvi, toisille heroiini, toisille viina,
toisille television saippuasarjat... Itse olen riippuvainen rakkaudesta, luonnosta,
musiikin tekemisestä, kahvista, seksistä sekä silloin tällöin omasta rauhasta ja
tulen huonolle tuulelle, jos en saa tarvitsemaani huumetta silloin kun sitä tarvitsen.
Luulen, että universaali rakkaus eli ikuisuus on kuitenkin ainoa todellisuus,
jota kaikki olennot etsivät erilaisten korvikkeiden, eli huumeiden kautta.
Kaikki haluavat olla onnellisia.
Pidätkö itseäsi hippinä, vai olisiko jokin muu lokerointo enemmän kohdallaan?
Jos hippi määritellään ihmiseksi, joka etsii onneaan sydämestään, "rakasta itseäsi,
niin rakastat elämää", niin siinä tapauksessa olen hippi. Taidan olla vain olento
pitkällä matkalla etsimässä omaa itseään.
Mitkä ovat tulevaisuuden suunnitelmasi musiikin alalla ja elämässä yleensä?
Aloitan uudet O.S. -nauhoitukset ihan näinä päivinä. Biisejä alkaa olla jo ihan
mukavasti kasassa. Jos kaikki menee hyvin, voisi uusi O.S. cd/lp olla ulkona
ensi kesänä. Dildo Mania sekä Karma Brothers -keikkoja on aikomus hommata, jotta
pääsisi taas vaihteeksi keikkailun makuun. Suunnitelmissa on tehdä jokin platta
Dildo Manian kanssa heti, kun saadaan studiorahat kasaan. Elämää on vaikea mitenkään
rationaalisesti suunnitella, koska elämä on luonteeltaan täysin järjenvastaista.
Suunnitelmia ei ole, mutta jos vastaani tulisi oma asunto, treenikämppä, vähän
lisää rahaa, ettei tarvitsisi kokoajan kituuttaa ja joku avoin, elämäniloinen ja
rakastava, lämminsydäminen nainen olisi se hienoa. Intiaankin voisin ensi talvena
nauhoitusten lomassa lähteä hakemaan sen "jonkin", joka minulta sinne 2001 jäi.
Jotain lisättävää?
Pekka Strengiä lainatakseni: "syyt nykyisyyteen huomaan itseni valinneen",
joten siinä teille lukijat muutama sana, että mitäs se oikein tarkoittaakaan.
Rakastakaa itseänne/rakastakaa toisianne!!!! T. Jaire
www.octopus-syng.tk
[ takaisin alkuun ]
| 
