 |
|
|
Nick Saloman haastattelua (09.04.2003)
 Ensimmäinen kuulemani Bevis Frond -kappale oli 'Reflections in a Tall Mirror' vuonna '91,
ja se räjäytti tajuntani. Siitä lähtien olen ollut innokas Bevis Frond -fani ja keräilijä.
Nick Saloman on kaveri, joka enemmän tai vähemmän on Bevis Frond, koska hän tekee kaiken
musiikin ja sanoitukset, ja soitti kaikki instrumentit varhaisilla levyillä. Ihailen todella
hänen kykyjään säveltää hyviä, tarttuvia kappaleita, joissa on vaikutteita popista, punkista,
60'luvun psykedeliasta ja folk rockista. Hän on myös yksi parhaimmista kitaristeista, joita
tiedän, varsinkin hänen taidokkaat soolonsa ovat kerta kaikkiaan mahtavia. Nick vastaili
ystävällisesti kysymyksiini huhtikuun alussa 2003…
Milloin aloitit kitaran soiton? Ketkä olivat esikuvasi tuolloin?
Nick Saloman:Aloitin kitaransoiton viiden vanhana. Äitini on todella hyvä pianisti, ja hänen opetti
minulle perusasiat, mutta jo tuolloin hyvin nuorena en ollut kovin kiinnostunut pianosta.
Minä rakastin musiikkia, ja halusin epätoivoisesti oppia soittamaan jotain instrumenttia,
mutta en pianoa. Koska pidin paljon rock'n'rollista (todellisesta rock'n'rollista,
olihan vuosi 1958) sen oli oltava kitara. Vanhempani erosivat noihin aikoihin, ja
isäni liittyi uudestaan ilmavoimiin. Kun olin seitsemänvuotias, hän toi minulle
Saksan matkalta tuliaisiksi vanhan Kefslerin akustisen, ja aloitin
soittamisen opettelun. Eräs naapuri oli jo opettanut minulle joitain
sointuja ukulelella, joten minun tarvitsi vain mukautua kuuteen kieleen
neljän sijasta. Suosikkiyhtyeitäni tuohon aikaan olivat The Shadows,
Johnny Kidd and The Pirates ja Johnny Duncan and The Blue Grass Boys.
Oletko ikinä ottanut soittotunteja missään instrumentissa?
No, kuten äsken selitin, äitini opetti minulle kosketinjuttuja, ja kun sitten
sain kitarani, hän näki että halusin tosissani oppia soittamaan, hän järjesti
minulle muutamaksi vuodeksi soittotunteja Charles Gregory -nimiseltä mieheltä.
Oliko Oddsocks -albumi ensimmäinen vinyyliesiintymisesi? Soititko bändin
kanssa livenä? Oliko sinulla tätä ennen mitään bändejä? Mitä mieltä
olet albumista nykyään?
Oddsocks oli ensimmäinen kunnolla julkaistu levy, jolla olin,
vaikkakin olin tehnyt pari asetaattia sitä ennen. Yksi oli noin 1971 Bari Wattsin
bändin, Dunen, kanssa, ja yksi oli soolojuttu. Olin myös tehnyt aika paljon nauhoituksia,
jotka eivät koskaan päätyneet vinyylille asti. Minulla ei varsinaisesti ollut mitään
tekemistä Oddocksin kanssa. Levy nauhoitettiin, kuin olin collegessa Weymouthissa,
duon kanssa, jotka myös olivat samassa collegessa kanssani. Robin Brooks ja
Gerald Claridge muodostivat Oddsocksin, ja he olivat olleet collegessa jo pari vuotta,
kun minä saavuin, ja tavallaan saavuttaneet jo nimeä itselleen paikallisesti.
He olivat pohjimmiltaan akustinen duo, joka soitti sekä lainakappaleita että originaaleja.
He olivat mahtavia livenä, Gerald oli tosi hauska, ja he molemmat tekivät kivoja biisejä.
Kun heille tarjottiin mahdollisuutta tehdä albumi, he pyysivät minua soittamaan bassoa ja
koskettimia ja Nick Perrottia, erään toisen paikallisen Anyway -nimisen bändin rumpalia
soittamaan rumpuja. Minulle tarjottiin palkkioksi 15 puntaa tai osaa tuotosta. Otin sen
15 puntaa, ja uskoakseni olin ainut, joka ikinä ansaitsi mitään. En ole kuunnellut levyä
aikoihin, mutta olen yhä ylpeä siitä. Koko juttu nauhoitettiin ja miksattiin kahdessa
päivässä, joten jos aikaa olisi ollut enemmän, uskoisin että levystä olisi tullut
melko hyvä. Se ei ollut sellaista musiikkia, josta silloin diggailin, mutta pidin siitä.
Sitä ennen olin ollut useissa bändeissä Lontoossa. Jotkut näistä soittivat muutaman keikan,
jotkut eivät yhtään. Yksi oli alkuperäinen Bevis Frond, joka perustettiin koulussa
ollessani 15. Minä soitin kitaraa, Ray Flores bassoa, Bill 0'Brian rumpuja ja
Charlie Webber lauloi hetken aikaa. Charlien vanhempi veli Steve oli oikeassa
bändissä nimeltään The Geranium Pond, jotka soittivat Floydin lämmittelijöinä
The UFO -klubilla, ja koska Charlie oli bändissämme, saimme lainailla heidän
soittokamojaan, kun he eivät käyttäneet niitä. Ainut ongelma oli, että Charlie
ei osannut laulaa, joten lopuksi minä hoidin laulun. Soitimme Hendrix- ja
Cream -covereita paikallisilla nuorisoklubeilla. Sen jälkeen minulla oli
bändi nimeltään Boxweed, sitten olin akustisessa duossa Dicky Bird -nimisen
kaverin kanssa. Kutsuimme itseämme Nick & Dickiksi ja lämmittelimme todella
tunnettuja ihmisiä kuten Linda Lewis, Kripple Vision, Flesh ja erästä bändiä,
joka melkein breikkasi nimeltään Tubby's Extension. Tuollaisella nimellä he
olisivat todella ansainneet päästä pitkälle.
Room 13 ja Von Trap Family olivat ensimmäiset bändit, jotka julkaisivat
jotain Woronzow Recordsillasi. Kertoisitko meille jotain näistä bändeistä ja julkaisuista?
 Nick Saloman: Kun tulin takaisin Lontooseen collegesta oli vuosi 1976. Jan ja minä hankimme
kämpän Hamsteadista, ja suunnittelin heti bändin perustamista. Soitin Bari Wattsille
ja Ric Guntherille, ja minun soittaessa bassoa aloimme harjoitella muutamia kappaleitani.
Kutsuimme projektia Dagoniksi, ja nauhoitimme kolmiraitaisen demon, johon olimme
todella tyytyväisiä. Joka tapauksessa, juuri kun olimme tyrkyttämässä Dagonia
levy-yhtiöihin, bändillinen piikkitukkaisia tomppeleita sanoi "Fuck" televisiossa,
ja meistä tuli vanhoja pieruja yhdessä yössä. On tunnustettava, että pidin
todella paljon punkista. En ollut koskaan ollut proge-fani, ja inhosin
Yessiä ja Genesistä. Se oli minusta juuri sitä, mitä me tarvitsimme.
Olin hyvin surullinen kuullessani Rottenin ja kumppaneiden morkkaavan hippejä,
koska mielestäni punk oli hyvin samanlainen kuin 60-luvun lopun hiipiliike.
Minun mielestäni heidän olisi pitänyt haukkua kokkelipäisiä supertähtiä
kuten Rod Stewart ja The Eagles, ja kaikkia kauheita paskiaisia, jotka
työskentelivät levy-yhtiöille kohdellen tyytyväisinä artisteja kuin paskaa.
Mutta tällaista se on. Bari ja Ric eivät ikinä innostuneet punkista, mutta
pari vanhaa kaveriani, Mark ja Kev pitivät siitä. Joten eräänä yönä
tavallista huonommalla Lurkersin keikalla me päätimme perustaa yhtyeen.
Me saimme Ray Floresin rumpuihin, ja Mark Friedlander soitti bassoa, ja
Kev Rogers lauloi.. Näin the Von Trapp Family oli syntynyt. Lisäsimme
Chris Whittakerin kitaraan, ja siitä lähdettiin. Soittelimme muutaman
vuoden ajan säännöllisesti ympäri Lontoota. Yritimme kovasti saada
levytyssopimusta, mutta kuten yleensä, kukaan ei halunnut tietä meistä,
joten julkaisimme oman singlemme. Se oli kolmen kappaleen 45, jolla
oli 'No Reflexes', 'Brand New Thrill' ja 'Dreaming Again'. Kutsuimme
levymerkkiä Woronzowiksi erään kadun mukaan, jonka lähellä kaikki vartuimme.
Olimme melko lähellä päästä jonnekin, vaikkakaan emme itse tajunneet sitä.
Keikkailimme koko ajan, meitä soitettiin John Peelissä muutaman kerran,
meidät mainittiin usein musiikkilehdissä, mutta jonkin ajan päästä
Ray kyllästyi olemaan ei-tunnettu, Chris liittyi palolaitokseen
(hän odottelee juuri pääsyä eläkkeelle!) ja homma hajosi. Mark, Kev ja
minä halusimme jatkaa ja me löysimme loistavan 17-vuotiaan punk-rumpalin
nimeltään Martin Crowley ja perustimme Room 13:n. me julkaisimme 12-tuumaisen
'Murder Mystery' ja jatkoimme keikkailua, mutta mitään ei oikeastaan kehittynyt.
Jouduin pahaan moottoripyöräonnettomuuteen 1982, ja sen jälkeen, jopa kun olin
taas kunnossa, bändin ydin oli kulutettu loppuun, ja me hajosimme.
Mistä sain ajatuksen aloittaa Bevis Frondin kaltainen projekti?
Mitä halusit alun perin saavuttaa? Oletko tyytyväinen tilanteeseen tällä hetkellä?
Luulen, että minusta tuntui, että minun pitäisi tehdä juuri sitä, mitä halusin.
Minusta tuntui, että edelliset bändini olivat epäonnistuneet, koska otin toiset
ihmiset liikaa huomioon, sekä sen, mikä oli muodissa. Luulisin, että alhaisin
piste oli se, kun Room 13 alkoi soittaa valkoista reggaeta. Joo, se oli silloin
'hip', mutta minä vihasin sitä. Joten minä ajattelin kirjoittaa kappaleita joilla
ei ollut mitään tekemistä sen kanssa, mikä parhaillaan oli coolia. Tekisin
15-minuuttisia kitarasooloja, jos halusin. mielimusiikkini oli aina ollut
psykedelia, folk ja beat, joten yhdistelin näitä omiin sanoitusideoihini ja
katsoin, mitä tapahtui. Halusin tehdä kaiken itse, joten ostin surkeat
rummut Martinilta 30 punnalla (samat, joita yhä vieläkin käytän) ja
opettelin soittamaan niitä. Kaikki mitä halusin saavuttaa oli vain
hieman henkilökohtaista tyydytystä. Halusin saada läjän levytyksiä,
jotka olisivat mielestäni kuvanneet hyvin sitä, mitä minä olin. Kyllä,
olen tietysti onnellinen siitä. En tekisi enää sitä, jos en olisi.
Miten reagoit, kun huomasit, että albumeille kuten Miasma, Inner Marshland
ja Triptych oli markkinoita?
Olin ihmeissäni ja iloinen. En todellakaan ollut odottanut minkäänlaista
kiinnostusta. Olin 33 kun 'Miasma' tuli ulos, ja olin vakuuttunut, ettei kukaan olisi
tippaakaan kiinnostunut 'vanhan äijän' tekemästä psykedeliasta. Joten se oli mahtavaa.
[ takaisin alkuun ]
Miten aun perin tutustuit Adrian Shaw'hon? Entäpä Andy Wardiin?
Minkälaista on ollut soittaa näiden kahden kaverin kanssa? Entäs Bari Watts?
Nick Saloman: Tapasin Aden Rod Goodwayn kautta. 80-luvun puolessa välissä, ennen kuin pystyin
elättämään itseni Frondilla, olin käytettyjen levyjen kauppias. Olin usein myymässä
levyjä Bathin levymarkkinoilla, ja aina kun olin siellä, myin levyjä todella
mukavalle tyypille, jonka kanssa ystävystyin. Hän oli Phill McMullen
(Ptolemaic Terrascope -lehden päätoimittaja, toim. huom.). Hän tunsi Rod Goodwayn,
ja tutustutti meidät toisiimme, ja Rod sanoi, että hänellä oli ystävä Lontoossa,
jonka kanssa meillä synkkaisi varmasti tosi hyvin. Tämä oli Ade. Menin Aden
kanssa kaljalle, ja tulimme loistavasti toimeen keskenämme. Tapasimme Andyn Mick
ja Todd Dillinghamin kautta. Todd oli pyytänyt Andy soittamaan hänelle rumpuja,
joten kun Frond tarvitsi uutta rumpalia, me pyysimme Toddia antamaan meille Andyn
puhelinnumeron. Barin olen tuntenut siitä lähtien, kun olin 18.
Olet ollut mukana lukemattomissa projekteissa ja bändeissä vuosien varrella.
Voisitko kertoa meille jotain Acid Jam-, , Fred Bison V- jne. -sessioista ja albumeista?
Fred Bison oli vain hauskan pitoa. Kirjoitin, nauhoitin, ja miksasin sen yhdessä viikonlopussa.
Acid Jam oli juuri sitä. Muutama ihminen pöllyissä jammailemassa. Molemmat olivat oikein
suosittuja. Itse asiassa, tein Fred Bisonin samaan aikaan kuin 'London Stone' -levyn.
Vuodatin sydämeni ja sieluni 'London Stoneen', ja tein Fredin vitsinä, ja monet
ihmiset sanoivat: 'no, London Stone on melko hyvä, mutta Fred Bison on loistava!'
Olen varma, että tässä on jokin opetus, mutta en ole varma, mikä se on.
Woronzow on mielestäni julkaissut osan parhaimmasta underground psykedeliasta
80-, 90- ja00-luvuilla. Ainut valitukseni koskee sitä, että te ette enää julkaise
ollenkaan vinyylejä. Miksi näin on? Onko mitään mahdollisuutta saada vielä joskus
Bevis Frond -vinyyli?
Kiitos paljon. Olen samaa mieltä vinyylistä. Se vain on niin hiton kallista.
Jos minulla olisi rajoittamattomat rahavarat, julkaisisin kaiken vinyylinä,
mutta minulla ei vain ole varaa. Toivon, että Frond -vinyylejä tulee lisää.
Onko sinulla mitään suosikkia Woronzowin julkaisujen joukossa, ja jos on,
niin mikä? Onko levyjä, joita toivoisit jättäneesi julkaisematta?
No, lukuun ottamatta omaa kamaani, luulisin, että suosikkini ovat ensimmäinen
Outskirts, ensimmäinen Flyte Reaction, Mick Willsin 'Fern Hill', Tom Rappin 'Plague Year'
ja ensimmäinen Lucky Bishops. Tämän sanottuani täytyy lisätä, että rakastan kaikkea,
mitä julkaisemme. Se on yksi hienoista asioista Woronzowin kaltaisen levy-yhtiön
pyörittämisessä. Sinä julkaiset vain kamaa, josta pidät. Olen iloinen, että olen
julkaissut nämä kaikki levyt.
Keitä Woronzow Recordsissa on mukana? Pyöritättekö sitä vain Aden kanssa kahdestaan?
Onko siinä paljon hommaa?
Kyllä, vain minä ja Ade. Rehellisesti sanottuna, siinä on niin paljon homma kuin me haluamme
siinä olevan. Luultavasti voisimme tehdä enemmän, mutta me kummatkin haluamme pitää hauskaa.
Sillä tavoin olemme pitäneet homman pystyssä näin kauan.
Olen kuullut, että teillä on nykyään uusi rumpali bändissä. Kuka tämä uusi kaveri on?
Hänen nimensä on Jules Fenton, ja hän on soittanut yhtyeissä The Lightning Seeds,
Kinky Machine ja, öhöm, ABC!
Toinen rajoitettu painos BF nettiyhteisölle tarkoitetusta CD-R:stä on juuri tulossa.
Minkälainen se on? Joko voit kertoa meille siinä olevien kappaleiden nimet?
Mitä ajattelet tällaisista hard core -faneille suunnatuista julkaisuista?
Se on nimeltään 'The Long Stuff', koska sillä on pitkiä biisejä. Sillä on mukana
'Calamity Jane', 'Splitting The Atom', 'Never Forgotten' ja muutama muu. No,
luonnollisesti kannatan tällaisia julkaisuja. Olen sitä mieltä, että on hyvä
antaa hard core -faneille jotain ylimääräistä. Ilman heitä joutuisin hankkimaan työpaikan!
Minusta viimeisin CD:nne What Did for The Dinosaurs on yksi parhaista
BF -levyistä koskaan. Myös äänenlaatu on parempi kuin ennen. Mitä mieltä itse olet levystä?
Olen todella tyytyväinen levyyn, mutta ehkä se alkaa olla hieman liian
kirkas ja kliini.
Minkälainen seuraavasta Bevis Frond -levystä tulee? Milloin se julkaistaan?
Nick Saloman: Äänen laadun suhteen siitä tulee taatusti huonompi kuin Dinosaursista, koska aion
tehdä sen kotona. Minusta vain tuntuu, että sen on oltava raaempi ja rankempi.
Olen jo kirjoittanut ja nauhoittanut siitä suurimman osan, ja luulisin, että se
tulee ulos myöhemmin tänä vuonna.
Mitä Woronzow tulee julkaisemaan seuraavaksi? En malta odottaa uutta materiaalia
Ethereal Counterbalancelta... Vieläkö tämä levy on tarkoitus julkaista?
En ole vielä varma. Se saattaa olla uusi Mick Wills -albumi. Hän on tehnyt
mahtavaa sitarikamaa. Meistä olisi mukavaa julkaista Rod Goodway -levy, mutta
hänet on vain aika hankalaa saada kiikkiin.
Täytit juuri äskettäin 50 vuotta. Miltäs se sinusta tuntuu? Piditkä Bevis
Frond tribuutti -CD:stä, jonka nettiyhteisö sinulle teki sinulle lahjaksi?
Onko sinulla mitään suosikkeja levyllä?
50, eh? Kuka sinulle kertoi? Olen innoissani, että olen päässyt tänne asti.
Minulla on vielä tukka tallella, ja pelaan futista kaksi kertaa viikossa,
joten kuinka voisin mitenkään valittaa? Olen liikuttunut näistä kahdesta
tribuutti -CD:stä. Se on aidosti koskettavaa, ja kieltäydyn
erittelemästä yhtään kappaleista.
Kuinka tärkeä vaikuttaja ovat psykedeeliset huumeet olleet musiikillesi?
Ei olleenkaan tärkeä.
Minkälaista musiikkia kuuntelet nykyään?
Kaikenlaista tavaraa, mutta minun täytyy olla rehellinen, ja sanoa,
että lähinnä vanhaa kamaa. Viime aikoina olen kuunnellut paljon
folkahtavaa kamaa, kuten The Dransfieldsiä, mutta, kumma kyllä,
olen kirjoittanut aika rokkaavaa materiaalia.
Miten kuvailisit The Bevis Frondin musiikkia?
Jätän sen muiden ihmisten harteille.
Haluaisitko kertoa jotain tulevaisuuden suunnitelmiasi meille?
En juurikaan tee suunnitelmia. Minä vain teen niin, kuin milläkin hetkellä tuntuu oikealta.
Toivottavasti jatkan kappaleiden kirjoittamista ja nauhoittamista. Haluan vain, että
minulla on mukavaa. Olet täällä vain kerran, joten voit yhtä hyvin nauttia siitä.
Onko mitään muuta lisättävää?
Eipä oikeastaan. Kiitoksia kuitenkin kiinnostuksesta. Pysy terveenä.
Kaikkea hyvää. Nick
Paljon kiitoksia Nickille kysymyksiini vastaamisesta! Jos joku ei vielä ole
tutustunut Bevis Frondin musiikkiin, se kannattaa todellakin tehdä nyt.
Tsekkaa seuraavat osoitteet:
www.rockmuse.com
[ takaisin alkuun ]
| |
|
