 |
|
|
Adrian Shaw haastattelu (25.03.2003)
 Adrian Shaw (ex-Hawkwind, Magic Muscle, Crazy World of Arthur Brown jne.) on yksi
basisteista, joita ihailen, ja sattuu lisäksi soittamaan top 5-listalleni pääsevässä
yhtyeessä nimeltään The Bevis frond, joten oli aika tehdä hänestä haastattelu.
Ade pyörittää myös maailman parhaimpiin underground levy-yhtiöihin kuuluvaa
Woronzow Recordsia yhdessä Nick Salomanin kanssa, josta on myös tulossa haastattelu
pikapuoleen. Pistin Adelle kysymykset sähköpostissa maaliskuun puolessa välissä 2003,
ja yllätyksekseni sain vastaukset jo seuraavana päivänä! Kiitoksia, ystävä!
Miten ja milloin aloitit soittamaan? Oliko basso ensimmäinen instrumenttisi? Oletko
ikinä ottanut soittotunteja mihinkään soittimeen?
Adrian Shaw: Aloin soittamaan kitaraa kun olin noin 12. Kun olin soittanut jonkin aikaa kavereiden kanssa,
minua pyydettiin tapaamaan kaveria, joka oli pistämässä bändiä pystyyn. Minulle selvisi,
että hän oli huumekauppias, jolla oli kohtalaisesti ylimääräisiä tuloja, jotka hän oli
halukas laittamaan kiinni bändiin. Hän oli myös orastava sanoittaja. Tästä yhtyeestä
tuli J P Sunshine (oli kuitenkin vuosi 1967), ja joidenkin miehistönvaihdoksien jälkeen
Rod Goodway (pitkäaikainen kumppanini Magic Musclessa) ja Andy Rickell (myöhemmin Rustig
Hingen Android Funnell) liittyivät mukaan. Tästä johtuen meillä oli kolme kitaristia,
eikä yhtään basistia, joten tarjouduin soittamaan bassoa. Olin aina pitänyt bassosta
instrumenttina. Valitettavasti, useista huumepidätyksistä johtuen, yhtye hajosi ennen
kuin homma lähti kunnolla käyntiin. Tulokseksi jäänyt levy julkaistiin vihdoinkin
vinyylillä vuonna 1996 Uncle Glitch -levymerkillä. Sen jälkeen muutin Dorsetiin
Crazy World of Arthur Brownin kanssa, joka muuttui yhtyeeksi Rustic Hinge and the
Provincial Swimmers, ja sieltä muutin Bristoliin perustamaan Magic Musclea.
En ole kertaakaan elämässäni ottanut soittotunteja, ja olen itse oppinut basisti, kitaristi,
kosketinsoittaja, rumpali… Saan sävelen irti mistä vaan!
Ketkä olivat varhaiset vaikuttajasi? Minkälaista musiikkia kuuntelet nykyään?
Aloitin kuuntelemalla rock'n'rollia kun se alunperin tuli, ja rakastin varhaista Elvistä,
Jerry Lee Lewista, Little Richardia jne. Sitten tuli Beatles, ja he räjäyttivät tajuntani.
Pidin todella paljon psykedeliasta sen saavuttua, enkä ole koskaan kadottanut
rakkauttani siihen. Kuuntelen lähinnä vanhaa psykedeliaa, mutta pidän paljon
myös soulista, Otiksesta, Al Greenistä jne. Pidän klassisesta musiikista,
erityisesti Bachista, itse asiassa mistä vaan hyvästä. Uutta musiikkia, josta pidän,
edustavat System of a Down, Audioslave, CKY, oikeastaan mikä vaan hyvä kitaramusiikki.
Olet soittanut monien psykedeelisen kulta-ajan 60-luvun lopun ja 70-luvun ikonien kanssa.
Millaista oli olla silloin bändissä? Käytitkö koskaan paljon happoa ja muuta?
Vedin paljon happoa, paljon muun ohessa! Ollessani Magic Musclessa, meillä oli
pieni keikkarituaali sisältäen happoa, speediä ja valtavan hasispiipun, emme
menneet lavalla ilman tätä cocktailia. Asiaa ei tietenkään auttanut se, että
olimme tuolloin Space Ritual -kiertueella Hawkwindin kanssa, ja paikalliset
poliisit ratsasivat meitä koko ajan, koska he aina luulivat meitä Hawkwindiksi.
Bändissä oleminen oli silloin tosi hauskaa, en olisi missannut sitä mistään hinnasta.
Aina on tietysti hinta maksettavana, vaikkakin minä pääsin touhusta läpi
suhteellisen ehjänä lukuun ottamatta C-hepatiittia (joka on nyt parantunut),
viimeisen laskelmani mukaan olen menettänyt seitsemän bändikaveria vuosien varrella,
lähinnä huumeista johtuen. Viimeinen tapaus oli vain kaksi viikkoa sitten kun Tim Roper,
jonka kanssa soitin 70-luvulla Reds, Whites and Blues -yhtyeessä kuoli alkoholista
johtuviin oireisiin.
Hawkwind `77
Kertoisitko meille jotain ajasta, jolloin soitit Hawkwindissa! Se ei tainnut
kestää kovin kauaa, vai kuinka? Haluaisitko yhä soittaa heidän kanssaan?
En haluaisi enää soittaa heidän kanssaan uudestaan. En pystyisi työskentelemään
Dave Brockin kanssa, ja tiedän, että hän tuntee samoin minua kohtaan. On ihan OK
työskennellä silloin tällöin Nik Turnerin ja muiden Hawkwindin entisten jäsenien
kanssa, mutta en ikinä liittyisi uudelleen nykyiseen Hawkwindiin. Tähän täytyy
kyllä lisätä, että nautin ajastani yhtyeen kanssa, ja olen iloinen siitä, että
olin mukana. Minulla on joitain hyviä muistoja. Mielestäni Quarkin/PXR5:n aikainen
kokoonpano oli monella tapaa paras kaikista Hawkwindin kokoonpanoista, mitä
vuosien varrella on ollut, joten luonnollisesti olen iloinen, että olin osa sitä.
Miten tapasin Nick Salomanin ensimmäisen kerran? Olet soittanut hänen kanssaan pitkään.
Minkälaista hänen kanssaan on työskennellä? Parhaat/huonoimmat ominaisuudet?
Rod Goodway nalkutti, että minun pitää tavata Nick. Hän kertoi yhä uudestaan tästä kaverista,
joka asui minua lähellä, ja oli kiinnostunut kaikista samoista asioista kuin minä. Soitin
Nickille, se oli varmaan vuonna 1989, ja sovin tapaamisen pubissa. Tulimme todella hyvin
toimeen heti kättelyssä, ja se on vaan jatkunut siitä lähtien. Kun tapasin hänet, hän ei
soittanut ollenkaan livenä, johtuen liian monista huonoista kokemuksista vuosien varrella.
Minua pyydettiin kokoamaan Magic Muscle uudestaan Hawkwindin 20-vuotissyntymäpäiväshowhun
Brixton Academyyn. Tietäessäni, että Nick ei soittanut livenä, kysyin häneltä, voisiko
Bari Watts tulla soittamaan, koska alkuperäinen kitaristimme Huw Gower oli New Yorkissa.
Yllätyksekseni hän sanoikin tulevansa itse mukaan. Keikka meni hyvin, ja Nick löysi
yllättäen maailman, jossa ihmiset todella halusivat kuulla juttuasi, eivätkä vain
aina pubissa käske sinua soittamaan hiljempaa. Me teimme vielä muutaman keikan Musclena,
muutaman Magic Bevis Muscle Frond -nimellä ja sitten meille tarjottiin Euroopan
kiertuetta Frondina, ja olemme olleet kiertueilla siitä lähtien,
joskin monella eri kokoonpanolla.
Nick on mahtava työkaveri, hyvin luova ja hänen seurassaan on hyvin hauska olla.
Ne ovat hänen parhaat ominaisuutensa. Huonoimmat ominaisuudet? Hän istuu alasti
hotellihuoneissa! Ei mikään nätti näky.
Sinä taidat olla hyvin paljon mukana Woronzow Recordsin pyörittämisessä. Mitä sinä
tarkalleen teet siellä? Sitenkö elätät itsesi ja perheesi?
 Adrian Shaw: Nick ja mina olemme kumppaneita Woronzowilla. Me teemme kaiken: kansitaiteen, A & R:n,
toimimme sessiomuusikkoina, ja jopa toimitamme levyt jakelijoillemme. Minä hoidan yleensä
internet-puolta Nickin hoitaessa normaalia postia.
Elätän itseni ja perheeni Woronzow Recordsilla, kiertueilla Frondin kanssa ja julkaisemalla
soololevyjäni. En tule koskaan rikastumaan tällä tavoin, mutta minä pärjään kyllä. Ainut
päämääräni on selvitä loppuelämäni hankkimatta kunnon työtä.
Olet julkaissut Woronzowilla muutaman upean soololevyn. Kertoisitko meille jotain näistä,
miten ne syntyvät jne. Onko sinulla suosikkia soolojesi joukossa? Onko uutta materiaalia tulossa?
Minulla on kotistudio, joten teen lähes kaikki sooloalbumieni nauhoitukset siellä.
Jotkut kappaleet aloitan kitaralla, jotkut koskettimilla. Minusta on kivaa kokeilla
erilaisia juttuja ja käyttää avuksi ystäviäni jos ja kun se on tarpeen. Vaikkakin
haluan soittaa osan sooloista itse, toisinaan jos olen sitä mieltä, että joku
tietty kappale hyötyisi ystävän osallistumisesta, pyydän heitä käymään,
ja jatkan siitä. Onneksi minulla on paljon ystäviä, jotka ovat loistavia muusikkoja,
ja tarpeeksi ystävällisiä auttaakseen. Luulisin, että suosikkini täytyy olla
viimeisin levyni Look Out. Tuntuu siltä, että olen pääsemässä lähemmäs sitä tulosta,
joka minulla alun perin oli mielessä.
Poikasi Aaron vaikuttaa myös olevan erittäin hyvä muusikko. Kuinka vanha hän on?
Millaista on soittaa oman lapsensa kanssa? Onko se mitenkään erilaista, kuin
soittaminen kenen tahansa kanssa, jonka tuntee todella hyvin?
Aaron on ilmiömäinen muusikko, yksi parhaista kitaristeista, joita olen
ikinä kuullut, ja myös todella hyvä kosketinsoittaja. Valitettavasti hänen
elämässään on niin paljon muita asioita, että livenä soittaminen ei ole
juurikaan ensisijalla. Olen käyttänyt häntä kaikilla sooloalbumeillani,
mutta tyytyväisin hänen kanssaan soittamiseen olin silloin, kun teimme
muutan keikan ja nauhoituksia Country Joe McDonaldin kanssa. Koska Frond
oli silloin vain trio, me tarvitsimme jonkun lisäksi näille keikoille,
ja Nick ehdotti Aaronia. Hänen ensimmäinen keikkansa oli Queen Elizabeth's
Hallissa, jolloin hän soitti pianoa, urkuja ja kitaraa, eikä hän näyttänyt
tippaakaan jännittyneeltä. Hän on nyt 24, mutta silloin 19-vuotias.
En osaa sanoa, onko hänen kanssaan erilaista soittaa kuin kenen tahansa muun,
paitsi että hän väittelee enemmän kuin muut, joiden kanssa työskentelen.
Millaisia bassokamoja käytät? Onko sinulla paljon bassokitaroita?
Euroopassa käytän Peavey Mark VI -bassonuppia, joka on 400-vattinen ja
jossa on 1 X 15" Black Widow kaappi ja 2 X 10" yläkaappi. USA:ssa käytän yleensä
Ampegin SVT -nuppia normaalilla 6 X 10" -kaapilla.. Käytän aina vanhaa 1962
Gibson EB3 -bassoani. Käytän myös Zoom BFX 708 multi-efekti-yksikköä ja
Danelectro -säröpedaalia. Minulla on useita bassoja kotona, samoin kun
muutama muu kitara ja muita instrumentteja.
Magic Muscle
Nautitko yhä livenä soittamisesta kaikkien näiden musiikkibisneksessä
viettämiesi vuosien jälkeen? Onko ollut mitään erityisiä keikkoja, jotka
tulet aina muistamaan? Mitkä ovat mahdollisuudet, että näemme joskus
Bevis Frondin täällä Suomessa?
Rakastan yhä soittaa livenä, mutta en nauti loputtomasta pukuhuoneessa istumisesta,
mikä on välttämätön osa kiertueella olemista. En voi kuvitella, että koskaan
lopettaisin keikkailua, tai nauhoittamistakaan, sen puoleen. Huonoja uutisia
kaikille musiikin rakastajille.
Vuosien varrella on ollut paljon ikimuistoisia keikkoja. Aikaisemmin mainitsemani
juttu Country Joen kanssa, ensimmäinen kerta, kun Frond soitti San Franciscossa
Great American Music Hallissa oli erityinen, Stonehengellä Hawkwindin kanssa
soittaminen oli hauskaa, monet varhaiset keikat Magic Musclen kanssa olivat
todella muisteltavia, varsinkin Exeterissä, kun rumpalimme pidätettiin
huumesyytteen vuoksi, emmekä voineet soittaa, ennen kuin hänen takuunsa
maksettiin. 2000 stoneria laulamassa "ulos siat ulos" runsaan poliisivoiman
läsnä ollessa oli melkoisen ikimuistettavaa…
Me haluaisimme todella soittaa Suomessa, mutta kukaan ei ole koskaan pyytänyt meitä sinne.
Vaikuttaa siltä, että olemme soittaneet suurin piirtein joka puolella paitsi Suomessa.
Mikä on roolisi Bevis Frondin musiikin teossa? Oletko siihen tyytyväinen?
Vaikkakin Bevis Frondin kiertuehommat hoidamme Nickin kanssa yhdessä,
nauhoituspuoli on tyystin hänen lapsensa. Siitä johtuen, jos hän haluaa
tehdä bändilevyn, minä soitan siinä, jos hän haluaa tehdä sen yksin kotonaan,
päätös on hänen. Olen todella melkoisen tyytyväinen asioiden tilaan tällaisenaan.
Onko sinulla mitään suosikki BF -albumeita tai kappaleita?
Jos on, niin mikä ja miksi?
Pidän New River Headistä paljon. Sillä on monia hyviä kappaleita,
"He'd be a Diamond", "She's Entitled To", "God Speed You To Earth",
ja niin edelleen. Pidän myös paljon Valedictory Songsista,
mutta kaikilla Frondin levyillä on paljon hyviä biisejä.
Yksittäisenä kappaleena pidän todella biisistä "London Stone",
vaikkakin tiedän, että se ei ole Nickin suosikki.
Sinä, Nick ja Andy Ward soititte myös tuoreella, loistavalla
Anton Barbeaun albumilla. Rakastan tätä CD:tä, ja mielestäni
sillä on vahva Bevis Frond -fiilis, varsinkin nopeissa kappaleissa.
Mitä mieltä olet tästä?
Olen samaa mieltä. Antonin kanssa on mahtavaa työskennellä,
hän on hyvin luova ja hauska. Olen tyytyväinen siihen,
minkälainen hänen levystään tuli, ja toivon voivani vielä
työskennellä hänen kanssaan tulevaisuudessa. Luulisin, että
koska Frond soitti levyllä, sinä täytyy olla Frond -fiilistä, eikö?
Millä perusteella päätätte, mitä Woronzow julkaisee?
Adrian Shaw: Me julkaisemme sen, mistä oikeasti pidämme, ilman mitään kaupallisia pohdintoja.
Se mistä pidämme on yleensä musiikillista matskua psykedeelisellä vivahteella,
mutta se ei ole mitenkään edellytys. Täten saamme kokoon monenlaisia tyylejä.
Jos mietit eroa vaikkapa Simeon and The Alchemysts -kimppaprojektin,
Lucky Bishops -levyjen ja uuden Keith Christmasin akustisen levyn välillä,
ne ovat kaikki tavattoman erilaisia, mutta (ainakin minun mielestäni) loistavia.
Onko sinulla olemassa täydellistä listaa kaikista julkaisuista joilla
olet soittanut? Kuinka paljon niitä on? Mikä oli ensimmäinen yhtye, jonka kanssa levytit?
Olen koonnut jonkinlaisen diskografian, joka on tämän vastauksen liitteenä.
Siellä on paljon levyjä, yritä sinä laskea ne! Luulisin, että J P Sunshinen
albumi oli ensimmäinen, jolla soitin, mutta ei alkuunkaan ensimmäinen, joka julkaistiin.
Oletko Frondin lisäksi mukana missään muissa bändeissä tällä hetkellä?
En oikeastaan. Teen silloin tällöin kappaleita projekteihin, jotka
kiinnostavat minua. Tein esimerkiksi juuri kappaleen tuoreelle
Black Widown sci-fi -elokuva albumille Not of this Earth ja myös
kappaleen Tom Rapp -tribuuttialbumille. Olen myös aloittanut
työskentelyn seuraavan sooloprojektini kanssa.
Miten kuvailisit The Bevis Frondin musiikkia?
Luulisin, että "melodinen psykedelia" kuvailee parhaiten Frondia.
Uskotko soittavasi The Bevis Frondissa, sanotaan nyt vaikka,
kymmenen vuoden kuluttua tästä hetkestä?
Kuka tietää? En todellakaan uskonut olevani yhä tien päällä vuonna 2003.
Kyllä se mahdollista on.
Onko mitään muuta lisättävää?
Kiitokset kysymyksistä. Olen aina imarreltu, kun joku on kiinnostunut.
Yhden asian tiedän: jos olisit kysynyt minulta 1967 soittaisinko yhä
bändissä 36:n vuoden jälkeen, en olisi ikinä uskonut tekeväni niin.
Tässä seuraavalle 36:lle vuodelle. Tämä on ollut kiinnostavaa.
Adrian Shaw Diskografia:
[ takaisin alkuun ]
| |
|
